Kai Hagelberg - Töölön jengistä urheiluvaikuttajaksi

His­to­ri­an­kir­joit­ta­mi­sen muo­to­na bio­gra­fi­an tar­jo­a­mat esi­ku­val­li­set hah­mot ovat saa­neet paik­kan­sa eten­kin kan­sal­li­sen men­nei­syy­den ra­ken­ta­mi­ses­sa. Yk­si­löl­lä ja bio­gra­fi­a­tut­ki­muk­sel­la on paik­kan­sa myös lii­kun­ta­his­to­ri­as­sa. Si­dos his­to­ri­al­lis­ten pro­ses­sien ja yk­si­löl­lis­ten ko­ke­mus­ten vä­lil­lä muo­dos­taa kiin­nos­ta­van ja hel­pos­ti ym­mär­ret­tä­vän näkö­kul­man lii­kun­ta­kult­tuu­rin men­nei­syy­teen.

Tä­män ar­tik­ke­lin ta­voit­tee­na on koh­de­hen­ki­lön elä­män­vai­hei­den seu­raa­mi­nen ja se­lit­tä­mi­nen ur­hei­lun ja lii­kun­nan näkö­kul­mas­ta. En­sik­si teh­tä­vä­nä on löy­tää vas­taus sii­hen, mil­lai­nen mer­ki­tys koh­de­hen­ki­löl­lä on ol­lut lii­kun­ta­kult­tuu­rin edis­tä­mi­ses­sä. Toi­sek­si haen vas­taus­ta sii­hen, mil­lai­nen vai­ku­tus ym­pä­ris­töl­lä on ol­lut koh­de­hen­ki­lön suun­tau­tu­mi­seen ur­hei­lun pa­riin.

Ar­tik­ke­lis­sa on huo­mi­oi­tu se kon­teks­ti, jos­sa koh­de­hen­ki­lö on elä­nyt ja toi­mi­nut. Bio­gra­fi­a­tut­ki­muk­sen kes­kei­se­nä ai­neis­to­na on käy­tet­ty haas­tat­te­lua, joka tuo esil­le tut­ki­mus­koh­teen ko­ke­muk­set ja kä­si­tyk­set. Läh­de­kri­tii­kin kan­nal­ta on ym­mär­ret­tä­vä, että his­to­ria ei mää­ri­ty vain tut­ki­jan ky­sy­mys­ten eikä ker­to­jan ko­ke­mus­ten, muis­to­jen ja ker­to­jan­ky­ky­jen kaut­ta. Myös tut­ki­mus­kir­jal­li­suus tar­jo­aa tar­peel­lis­ta ja moni­ää­nis­tä tu­kea bio­gra­fi­a­tut­ki­muk­sel­le.

Töölön jengi

Ih­mi­sen ke­hi­tyk­seen vai­kut­taa kult­tuu­ri­ym­pä­ris­tö, jo­hon hän syn­tyy. Kai Ha­gel­ber­gin suku on mo­lem­pien van­hem­pien puo­lel­ta suo­men­ruot­sa­lai­nen. Hän on ”stadilainen” nel­jän­nes­sä pol­ves­sa, syn­ty­nyt 29.7.1935. Isä oli Ragnar Ha­gel­berg (1906–1982) ja äiti Hel­ga Ha­gel­berg, o.s. Silius (1910–1997). Suo­men­mie­li­syys Ha­gel­ber­gin su­vus­sa il­me­ni muun mu­as­sa si­ten, että Ha­gel­ber­gin Klaus-eno muut­ti 1930-lu­vul­la suku­ni­men­sä Sirpiäksi. Ni­men­muu­tos­ta haki myös Hel­ga Ha­gel­berg, mut­ta lu­paa ei myön­net­ty. ”Äi­ti­ni yrit­ti muut­taa suku­ni­men­sä Hau­li­vuo­rek­si, Harmaksi tai Hau­li­kal­li­ok­si, mut­ta suku­ni­met oli­vat sil­loin suo­jat­tu­ja.” (1)

Töö­lön ta­lot, pi­hat ja puis­tot tar­jo­si­vat Kai Ha­gel­ber­gil­le vi­rik­keel­li­sen so­si­aa­lis­ta­van kas­vu­ym­pä­ris­tön. Luon­te­vaa oli, että poi­ka pan­tiin 6-vuotiaana ruot­sin­kie­li­seen päi­vä­ko­tiin. Ha­gel­berg asui Töö­lös­sä ase­vel­vol­li­suu­ten­sa lop­puun asti. Hä­net vi­hit­tiin vuon­na 1956, ja pa­ris­kun­ta muut­ti asu­maan Van­haan­kau­pun­kiin. Ha­gel­ber­gin koti­talo, vuon­na 1929 val­mis­tu­nut niin sa­not­tu Su­ni­lan kul­ma, sai ni­men­sä ta­los­sa toi­mi­nees­ta seka­ta­va­ra­kau­pas­ta. Kai, tut­tu­jen kes­ken ”Hageli”, asui Su­ni­lan kul­mas­sa vuo­det 1943–1956. Ny­kyi­sin ka­dun nimi on Eino Lei­non katu. (2)

Ys­tä­vil­lä ja muil­la ih­mis­suh­teil­la on tär­keä osuus nuo­ren elä­mäs­sä. Sta­din slan­gi -leh­den pää­toi­mit­ta­ja Pert­ti Mus­to­nen ki­teyt­ti vuon­na 2010 Su­ni­lan kul­man jen­gin ko­koon­tu­mi­ses­sa, jos­sa Kai Ha­gel­berg oli yksi kool­le­kut­su­jis­ta, ka­ve­ruu­den mer­ki­tyk­sen seu­raa­vas­ti: ”Jen­gin, siis kai­ken jen­gin, ensteks tär­kein jut­tu, mikä merk­kaa eni­ten koko laiffis on diggaaminen, siis ka­ve­ruus, kaiffarit, siis tommonen lä­hei­syys, frendit!” (3)

Kai Ha­gel­berg itse ker­too:

”Asuin syn­ty­mä­ni jäl­keen äi­din ja isän kans­sa Kuor­ta­neen­ka­dul­la On­ni­nen Oy:n ta­los­sa. Sel­vä­nä isä­ni oli kil­teis­tä kil­tein, mut­ta hu­ma­las­sa isä­ni pa­hoin­pi­te­li äi­ti­ni, ja äiti pa­ke­ni mi­nun kans­sa­ni isän­sä luok­se Pen­ger­ka­dul­le. Olin sil­loin 3-vuotias. Saim­me mel­ko pian asun­non Töö­lös­tä, Päi­vä­rin­nan­katu 2:sta. Äi­ti­kään ei ol­lut äi­deis­tä par­hain. Äi­ti­ni oli tuol­loin 28-vuotias vil­kas nai­nen. Hä­nen kut­su­ma­ni­men­sä oli­kin Pyry. Äi­ti­ni työ­ka­ve­ri Ansu oli vas­ta 18-vuotias. He viet­ti­vät kuu­lem­ma rai­la­kas­ta elä­mää. Usein he jät­ti­vät mi­nut yk­sin ko­tiin ja pis­ti­vät ulko-oven taka­luk­koon. Nuo­ret nai­set sa­noi­vat me­ne­vän­sä te­ke­mään in­ven­taa­ri­o­ta, oli­vat­han he mo­lem­mat Elan­non myy­jiä. Pal­jon myö­hem­min mi­nul­le sel­vi­si, mitä hei­dän in­ven­taa­ri­on­sa oi­ke­as­ti tar­koit­ti – se oli tans­seis­sa käy­mis­tä. Hei­dän me­non­sa oli­vat yleen­sä il­tai­sin, ja pi­meys yl­lät­ti mi­nut usein. Olin mo­nes­ti pi­me­äs­sä, kos­ka en yl­tä­nyt valo­kat­kai­si­jaan. Yk­sin­huol­ta­jan elä­mä ei ol­lut help­poa sil­loin­kaan. Van­hem­pa­ni ero­si­vat vi­ral­li­ses­ti vuon­na 1945.” (4)

Kun Ha­gel­berg lä­he­tet­tiin 3-vuotiaana yk­sin lin­ja-au­tos­sa viet­tä­mään ke­sää äi­tin­sä tä­din Han­na Lind­roo­sin luo Tuu­su­lan Kel­lo­kos­kel­le, Hel­ga-äiti ajoi Han­na-tä­din vaa­ti­muk­ses­ta vii­kon­lop­puisin pol­ku­pyö­räl­lä poi­kaan­sa kat­so­maan. Myös tal­vi­so­dan ajan Ha­gel­berg oli Kel­lo­kos­kel­la tä­tin­sä hoi­vas­sa. Hä­nen yh­tey­ten­sä Kel­lo­kos­kel­le säi­lyi­vät lu­ji­na pit­käl­le nuo­ruus­i­kään. Ha­gel­berg suo­rit­ti uima­kan­di­daa­tin tut­kin­non Kel­lo­kos­kel­la Helsingfors Simsällskapin (HSS) uima­hyp­pää­jän, myö­hem­min näyt­te­li­jä­nä, eri­tyi­ses­ti Uuno Tur­ha­puro -elo­kuva­hah­mon anop­pi­na, tun­ne­tun Ma­ri­ta Nord­ber­gin oh­jauk­ses­sa 1940-lu­vun lo­pul­la. Prii­mus­mais­te­rik­si Ha­gel­berg pro­mo­voi­tiin vuon­na 1952 Hel­sin­gin uima­sta­di­o­nil­la. (5)

Jat­ko­so­dan ai­ka­na Ha­gel­berg lä­he­tet­tiin kah­des­ti sota­lap­sek­si Ruot­siin. En­sim­mäi­sen ker­ran Ha­gel­berg mat­ka­si Ruot­siin, Norvikiin, hel­mi­kuus­sa 1942, kos­ka tuol­loin Hel­sin­gis­sä oli kova pula ruo­as­ta. Meri­mat­ka Ruot­siin tait­tui Tu­rus­ta mat­kus­ta­ja­höy­ry­lai­va S/S Arcturustuksella, joka oli vau­ri­oi­tu­nut tal­vi­so­dan ai­ka­na Tu­run sa­ta­mas­sa. Kor­jaus­ten yh­tey­des­sä lai­van ruu­maan ra­ken­net­tiin ti­lat 500 sota­lap­sen kul­jet­ta­mi­seen. Ha­gel­ber­gin Ruot­sin-mat­kan ai­ka­na lai­va py­säh­tyi use­as­ti – pel­ko­na Ha­gel­ber­gin mu­kaan oli se, että neu­vos­to­liit­to­lai­set su­kel­lus­ve­neet yrit­täi­si­vät upot­taa sen. Sa­ta­mas­sa lap­sia odot­ti usein lap­set­to­mia mut­ta va­rak­kai­ta pa­ris­kun­tia. ”He va­lit­si­vat mu­kaan­sa läh­te­vät lap­set. En­sin va­lit­tiin vaa­le­at, sit­ten tum­mat. Näin minä muis­tan”, Ha­gel­berg ker­too. (6)

Oppi­vel­vol­li­suus­ikä vel­voit­ti po­jan saa­pu­maan Suo­meen kou­luun elo­kuus­sa 1942. Ha­gel­berg lä­he­tet­tiin uu­del­leen Norvikista Sundbybergiin muut­ta­neen per­heen luok­se vuo­den 1944 kesä­kuus­sa, jol­loin Hel­sin­kiin oli odo­tet­ta­vis­sa Neu­vos­to­lii­ton suur­pom­mi­tus. Tuol­la ker­taa mat­ka kes­ti puo­li vuot­ta, ja hän kävi Ruot­sis­sa kou­lua syys­luku­kau­den ajan. Ruot­sis­sa Ha­gel­berg ker­too asu­neen­sa per­hees­sä, jota hän on ta­van­nut sään­nöl­li­ses­ti myö­hem­min­kin. Per­heen isä oli tai­de­maa­la­ri Karl-Göta Sernius ja äiti oli koti­rou­va Gunhild. Per­heen ty­tär Gu­nil­la on vii­si vuot­ta Ha­gel­ber­giä nuo­rem­pi. He ta­paa­vat toi­si­aan vuo­sit­tain. (7) ”Muis­ti­ku­via per­heen var­si­nai­ses­ta tai­tei­li­ja­e­lä­mäs­tä sota­lap­si­a­jal­ta mi­nul­la ei ko­vin pal­jon ole. Norvikissa näin taiteilijaisän työs­ken­te­le­vän. Pää­osa hä­nen tuo­tan­nos­taan oli mai­se­ma­maa­lauk­sia, ja sain hä­nel­tä pari hä­nen Ita­li­as­sa maa­laa­man­sa tau­lua ”, Ha­gel­berg muis­te­lee. (8)

Oli luon­nol­lis­ta, että ruot­sin kie­li oli muut­tu­nut sel­väs­ti po­jan pää­kie­lek­si sota­lap­si­vuo­si­na. Sil­ti Ha­gel­ber­gin äiti vei po­jan Töö­lön suo­ma­lai­seen kan­sa­kou­luun. Poi­kaa ni­mi­tel­tiin kou­lus­sa kie­li­tai­ton­sa ta­kia hur­rik­si, mikä ym­mär­ret­tä­väs­ti joh­ti usein tap­pe­luun. ”Jäl­keen­päin aja­tel­tu­na suo­men­kie­li­nen kou­lu oli vää­rä va­lin­ta. Vai­keu­det joh­ti­vat sii­hen, että mi­nus­ta tuli fen­no­maa­ni. Mo­neen vuo­teen en ha­lun­nut pu­hua ruot­sia”, Ha­gel­berg har­mit­te­lee. Avain­lap­se­na ruo­kan­sa ko­to­na itse läm­mi­tel­lyt nuo­ru­kai­nen suo­rit­ti oppi­vel­vol­li­suu­ten­sa lop­puun 14-vuotiaana Alek­sis Ki­ven kou­lun kaup­pa­lin­jal­la. (9)

”Aloi­tin kan­sa­kou­lun vii­den­nen luo­kan syys­luku­kau­den vuon­na 1946 Töö­lön kan­sa­kou­lus­sa, mut­ta äi­ti­ni toi­vo­muk­ses­ta siir­ryin ke­vät­luku­kau­del­la Töö­lön II yh­teis­kou­luun. Kou­lu siir­tyi uu­del­la Hel­sin­gin yk­si­tyi­nen kes­ki­kou­lu -ni­mel­lä koe­ly­se­on ylä­ker­taan Arkadiankadulle. Aloi­tin kes­ki­kou­lun nel­jän­nen syys­luku­kau­den vuon­na 1949. Luok­ka sai pi­tää tans­si­ai­sia, jos se jär­jes­ti en­sin näy­tel­män. Me sit­ten näyt­te­lim­me ja tans­sim­me pääl­le puo­li­tois­ta tun­tia. Jou­kol­la pää­tim­me kä­vel­lä kes­kus­taan. Aluk­si Mai­ja-ni­mi­nen tyt­tö oli ka­ve­ri­ni Pe­kan käsi­puo­les­sa, mut­ta yht­äk­kiä tyt­tö oli mi­nun ta­lu­tel­ta­va­na­ni. Lii­kuim­me koh­ti Töö­löä ja Mes­se­niuk­sen­ka­tua. Mai­ja ei ha­lun­nut men­nä ko­tiin, kos­ka hä­nen isän­sä ryyp­py­ka­ve­rit kuu­lem­ma kos­ket­te­li­vat hän­tä. Mai­jan koti oli Kä­py­läs­sä. Sa­noin Mai­jal­le, että mi­nul­la on oma huo­ne ko­dis­sa­ni Mei­lah­den­katu 12 D 40:ssä, tule meil­le. Mai­ja läh­ti mu­kaa­ni, ja ai­no­as­taan suu­kot­te­lim­me lä­hes koko yön. Sun­nun­tai­na Mai­ja läh­ti koh­ti ko­ti­aan ja minä me­nin iso­i­sä­ni luo Pen­ger­ka­dul­le. Ilta­päi­väl­lä ovi­kel­lom­me soi. Kun ava­sin oven, käy­tä­väs­sä oli luo­kan­val­vo­jam­me mais­te­ri ’Ekku’ Ek­lund, nei­ti-ih­mi­nen. Ek­lund ky­syi, mis­sä Mai­ja on. Vas­ta­sin, että hän läh­ti meil­tä aa­mul­la ko­tiin­sa. Luo­kan­val­vo­jam­me ilme synk­ke­ni. Hä­nen il­meen­sä oli­si pi­tä­nyt saa­da ku­vat­tua. Tun­nin ku­lut­tua pu­he­lin soi ja mi­nua pyy­det­tiin pu­he­li­meen. Pu­he­li­mes­sa oli Mai­jan isä, joka sa­noi: ’Jos olet rais­kan­nut tyt­tä­re­ni, minä ta­pan si­nut.’ Kyl­lä, minä, 14-vuotias poi­ka, va­pi­sin. Sel­väk­si tuli, että kou­luun ei ol­lut enää me­ne­mis­tä. Ei reh­to­ri mi­nua kos­kaan kuul­lut eikä edes erot­ta­mis­kir­jet­tä lä­het­tä­nyt. Iso­isä ran­kai­si mi­nua lyö­mäl­lä rem­mil­lä jal­koi­hin. Tätä ei oli­si ta­pah­tu­nut, jos joku su­ku­lai­nen oli­si asu­nut meil­lä”, Ha­gel­berg ker­too. (10)

Ha­gel­ber­gin äiti muut­ti avo­puo­li­son­sa Aar­re Paa­na­sen kans­sa väli­ai­kai­ses­ti Yh­dys­val­toi­hin vuon­na 1948. Tuo­na ai­ka­na Ha­gel­ber­gin vi­ral­li­nen huol­ta­ja oli hä­nen Kal­li­os­sa asu­nut iso­i­sän­sä. Iso­isän li­säk­si, joka oli Osuus­tuk­ku­kau­pan (OTK) kes­kus­va­ras­ton lä­het­tä­mön esi­mies, mo­net muut äi­din puo­len va­sem­mis­to­lai­set su­ku­lai­set oli­vat töis­sä OTK:lla, ja sin­ne myös Ha­gel­berg ha­keu­tui vuon­na 1950. Työ­paik­ka mak­soi hä­nel­le ilta­kaup­pa­kou­lun kah­den vuo­den ajal­ta. Kau­pan ala ei Ha­gel­ber­giä kui­ten­kaan kiin­nos­ta­nut, vaik­ka hän mer­kan­tik­si val­mis­tui­kin. (11) Nyky­ajan näkö­kul­mas­ta ar­vi­oi­tu­na ran­kal­ta tun­tuu se, että Kai Ha­gel­berg oli vas­ta 13-vuotias äi­din läh­det­tyä Yh­dys­val­toi­hin.

”Jos­kus nuo­ren po­jan vat­sa kur­ni. On­nek­si oli kylä­paik­ko­ja, jois­sa sain myös ruo­kaa. Ruo­kaa tar­jo­si esi­mer­kik­si äi­ti­ni en­ti­nen työ­ka­ve­ri Ag­nes Elan­nos­ta, joka asui vie­rei­ses­sä ta­los­sa To­pe­liuk­sen­ka­dul­la. Sitä oli tar­jol­la myös Kä­py­läs­sä asu­val­la ser­kul­la­ni Ma­xil­la ja Hel­sin­gin­ka­dul­la asu­val­la äiti­puo­lel­la­ni Ro­sel­la. Näis­sä kylä­pai­kois­sa oli ko­din hen­keä. Ikä­vää­ni han­kin koi­ran­pen­nun, jota en kui­ten­kaan osan­nut hoi­taa. Se pis­sai­li ym­pä­riin­sä. Pa­lau­tin sen”, Ha­gel­berg to­te­aa. (12) Kaik­ki­aan voi­daan to­de­ta, että Ha­gel­ber­gin lap­suus ja nuo­ruus oli­vat vä­rik­käi­tä ja epäi­le­mät­tä osin ka­ru­ja, mikä kui­ten­kin an­toi sit­keyt­tä ai­kuis­e­lä­män vai­hei­siin. ”Kai mä olen sit­ten kas­va­nut ka­rus­ta ja ko­vas­ta tais­te­lus­ta”, Ha­gel­berg on ker­to­nut. (13)

Kun Ha­gel­ber­gin äiti ja isä­puo­li pa­la­si­vat Yh­dys­val­lois­ta vuon­na 1950, he pe­rus­ti­vat auto­kou­lun Jär­ven­pää­hän. Vuon­na 1953 auto­kou­lu sai lu­van siir­tyä Töö­löön, ja sitä mai­nos­tet­tiin myös ui­ma­rien auto­kou­lu­na. (14) Jär­ven­pään-ai­koi­na Ha­gel­berg vas­ta­si auto­kou­lun pu­he­li­meen. Palk­kaa hän ei työs­tä juu­ri­kaan saa­nut, mut­ta päi­vit­täi­set juna­mat­kat Hel­sin­gis­tä Jär­ven­pää­hän ruo­ka­ra­hoi­neen hä­nel­le mak­set­tiin. (15)

Ai­kui­suu­den raja­mail­la Ha­gel­berg kiin­nos­tui isä­puo­len­sa vel­jen in­nos­ta­ma­na ta­lon­ra­ken­nuk­ses­ta. Ura­va­lin­ta oli on­nis­tu­nut ai­ka­na, jol­loin al­koi mas­sa­muut­to maa­seu­dul­ta kas­vu­kes­kuk­siin ja ra­ken­ta­mi­sen vo­lyy­mi kas­voi vauh­dik­kaas­ti. Hel­sin­gin tek­nil­li­seen oppi­lai­tok­seen Ha­gel­berg pää­si opis­ke­le­maan ta­lon­ra­ken­nus­ta vuon­na 1957 ja val­mis­tui ra­ken­nus­mes­ta­rik­si vuon­na 1960. Kol­men vuo­den työ­ko­ke­muk­sen jäl­keen Ha­gel­berg pää­si Kansallis-Osa­ke-Pan­kin kiin­teis­tö­o­sas­tol­le pro­jek­ti­pääl­li­kök­si.”Työ­ni kiin­teis­tö­o­sas­tol­la pro­jek­ti­pääl­li­kön teh­tä­vis­sä edel­lyt­ti mat­kus­ta­mis­ta ym­pä­ri Suo­mea. Kont­to­rei­ta oli tuo­hon ai­kaan noin 450, ja kä­vin niis­tä kol­mes­sa sa­das­sa. Ol­les­sa­ni Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na kä­vin työ­teh­tä­vien li­säk­si ker­to­mas­sa uima­lii­ton kuu­lu­mi­sia mo­nien seu­ro­jen joh­to­kun­nis­sa”, Ha­gel­berg ker­too työn ja luot­ta­mus­toi­men yh­dis­tä­mi­ses­tä. Vuo­des­ta 1989 eteen­päin hän jat­koi ra­ken­nut­ta­ja­kon­sult­ti­na omas­sa yri­tyk­ses­sään KH-Consult Oy:ssä. Työ­e­läk­keel­le Kai Ha­gel­berg siir­tyi vuon­na 2000. (16)

Liikuntaa ja laulua

Uin­nin kan­sa­lais­toi­min­ta laa­je­ni Suo­mes­sa 1930-lu­vul­la. Kun vuon­na 1930 Suo­men Uima­lii­tos­sa oli 29 jä­sen­seu­raa, vuon­na 1939 nii­tä oli jo 132. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­tos­sa (TUL) uin­ti edis­tyi 1920- ja 1930-lu­ku­jen tait­tees­sa lii­ton la­jeis­ta jopa suh­teel­li­ses­ti eni­ten. (17) Mes­ta­ri­ui­ma­ri Aar­re Paa­na­nen mer­kit­si TUL:n vuo­si­kir­jaan op­ti­mis­ti­ses­ti vuon­na 1930: ”Edel­li­sen ke­sän kuut­ta­tois­ta en­nä­tys­tä pi­det­tiin ker­ras­saan suu­ren­moi­se­na saa­vu­tuk­se­na, mut­ta nyt se­kin jäi var­joon, sil­lä myös jouk­ku­e­ur­hei­lu­muo­to­na uin­ti val­loit­ti pal­jon alaa. Uin­nis­ta on ke­hit­ty­mäs­sä oi­kea kan­san­ur­hei­lu.” Si­säl­lis­so­dan jäl­ki­seu­raa­muk­sis­sa vuon­na 1919 pe­rus­te­tun TUL:n ja vuon­na 1906 pe­rus­te­tun por­va­ril­li­sen SVUL:n vä­li­nen kui­lu oli sel­vä vuo­teen 1993, jol­loin SVUL:n liit­to­ko­kous päät­ti or­ga­ni­saa­ti­on­sa alas­a­jos­ta kes­kus­liit­to­na. Suo­men Uima­liit­to liit­tyi SVUL:n jä­se­nek­si vuon­na 1938. (18)

Hel­sin­gis­sä seu­ra­kent­tä oli eriy­ty­nyt myös muis­ta syis­tä. Toi­vo Aron syn­nyt­tä­mä Hel­sin­gin Ui­ma­rit (HU) er­ka­ni HSS:stä vuon­na 1916. HU suun­ta­si toi­min­taan­sa kil­pai­lul­li­seen suun­taan, kun HSS ha­lu­si py­syä fil­ant­roop­pi­sel­la uima­o­pe­tus­lin­jal­la. ”Ku­vaa­vaa sil­loi­sel­le kie­li- ym. po­liit­ti­ses­ti epä­va­kaal­le aika­kau­del­le oli, että val­ta­osa läs­nä­o­li­jois­ta oli saa­pu­nut pel­käs­tään suo­ma­lai­suus­aat­teen in­noit­ta­ma­na.” Uu­den uima­seu­ran pu­heen­joh­ta­jak­si ni­met­tiin toh­to­ri Arvi Wartiovaara. Toi­vo Aro, joka oli mo­nin­ker­tai­nen Suo­men mes­ta­ri ja Suo­men me­nes­ty­nein uima­hyp­pää­jä Tuk­hol­man olym­pi­a­lai­sis­sa vuon­na 1912, toi­mi Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1928–1946. Hä­nen ak­tii­vi­suu­ten­sa joh­ti Yr­jön­ka­dun uima­hal­lin val­mis­tu­mi­seen vuon­na 1928. (19)

Ur­hei­lus­ta tuli kes­kei­nen osa nuo­ren Ha­gel­ber­gin elä­mää. Sii­hen aut­toi per­he­pii­rin mal­li. Äi­din isä Wil­helm Silius (1887–1970) saa­vut­ti ”pe­ri­mä­tie­don mu­kaan” prons­sia mou­ka­rin­hei­tos­sa Frank­furt am Mai­nin työ­läis­o­lym­pi­a­lai­sis­sa vuon­na 1925. Hän edus­ti Hel­sin­gin Kul­ler­voa. Silius toi­mi TUL:n liit­to­toi­mi­kun­nan jä­se­ne­nä 1920-lu­vul­la. Tun­te­mat­to­mak­si jää­nyt läh­de on ku­vail­lut Kai Ha­gel­ber­gin iso­isän saa­vu­tuk­sia ja tun­net­tuut­ta ”Oli­pa ker­ran suur­ten san­ka­rien Kul­ler­vo” -ar­tik­ke­lis­sa: ”Faija Vil­helm Silius ei suu­rem­pia esit­te­ly­jä kai­paa, kaik­ki­han tun­te­vat tä­män jä­me­rän heit­tä­jän, joka ke­rä­si kym­me­nen vuo­den ai­ka­na yh­teen­sä yksi­tois­ta TUL:n mes­ta­ruut­ta!” Kai Ha­gel­ber­gin isä Ragnar oli kol­min­ker­tai­nen nyrk­kei­lyn Suo­men mes­ta­ri vuo­si­na 1927–1929. Hän oli myös mes­ta­ri­ta­son kei­laa­ja. ”Käsi kävi tä­hän ta­paan myös baa­rin puo­lel­la”, Ha­gel­berg ker­too ja te­kee huik­ka­lii­ket­tä. Myös Kai Ha­gel­berg ko­kei­li nyrk­kei­lyä. Har­ras­tus kui­ten­kin lop­pui jo al­kuun­sa, kun po­jan huu­li hal­ke­si en­sim­mäi­sel­lä sali­ker­ral­la. ”Se ei ol­lut mi­nun la­ji­ni”, Ha­gel­berg ker­too aja­tel­leen­sa tuol­loin. Sen si­jaan kei­lai­lu isän pe­rin­tö­nä jäi py­sy­väk­si har­ras­tuk­sek­si. La­jis­sa hän saa­vut­ti mes­ta­ri­luo­kan vuon­na 1969. (20)

Ha­gel­ber­gin isä­puo­li Aar­re ”Atieli” Paa­na­nen (1913–1978) oli uin­nin 12-ker­tai­nen Suo­men mes­ta­ri. Vuo­si­na 1933–1947 Paa­na­nen osal­lis­tui kah­dek­saan uin­ti­maa­ot­te­luun. Wie­nin työ­läis­o­lym­pi­a­lai­sis­sa vuon­na 1931 hän voit­ti vas­ta 18-vuotiaana kaik­ki kol­me rin­ta­uin­ti­mat­kaa. (21) Vuo­ro­tel­len TUL:n ja Suo­men Uima­lii­ton alais­ta uima­seu­ra edus­ta­neen Paa­na­sen seu­ro­ja oli­vat Vii­pu­rin Työ­väen Ui­ma­rit, Kot­kan Uima­seu­ra, Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rit ja Hel­sin­gin Ui­ma­rit. Paa­na­nen har­ras­ti myös kil­pa-au­toi­lua. Ha­gel­berg muis­te­lee isä­puol­taan, joka oli ”Su­ni­lan kul­man 1940–1950-lu­ku­jen skidien ido­li nu­me­ro yksi” Tämä joh­tui Ha­gel­ber­gin ker­to­man mu­kaan sii­tä, että Paa­na­nen hur­jas­te­li For­din­sa kans­sa Eläin­tar­han ajois­sa kaik­ki­aan 17 ker­taa. Aar­re Paa­na­nen voit­ti ker­ran myös Jy­väs­ky­län Suura­jo­jen yli 2000-kuutioisten luo­kan. (22)

Aar­re Paa­na­nen in­nos­ti Ruot­sis­ta vuon­na 1945 pa­lan­neen kym­men­vuo­ti­aan po­jan mu­kaan­sa Yr­jön­ka­dun uima­hal­liin ja liit­ty­mään Hel­sin­gin Ui­ma­rei­hin. Läh­tö­koh­dat Kai Ha­gel­ber­gin uin­nin har­ras­ta­mi­sen aloit­ta­mi­sel­le ei­vät ol­leet suo­tui­sat. Ha­gel­berg ker­too, kuin­ka ”Norvikissa vuon­na 1942 sat­tui va­li­tet­ta­va ta­paus, joka sai mi­nut kär­si­mään vesi­kam­mos­ta vuo­sia”. Per­heen isä oli tai­tei­li­ja­ys­tä­vien­sä kans­sa juo­nut kil­jua, ja he päät­ti­vät kan­taa po­jan ran­taan ja heit­tää hä­net ve­teen. Ran­ta oli mu­tai­nen ja ruovikkoinen. ”Olin näh­nyt sii­nä myös käär­mei­tä.” (23)

Uin­nis­ta tuli Ha­gel­ber­gil­le kui­ten­kin mie­lui­nen har­ras­tus, vaik­ka ve­den pel­ko vai­va­si pit­kään. Uima­ra­doil­la hän­tä piis­ka­si halu voit­taa isä­puo­len­sa. Ke­säi­sin Ha­gel­berg viet­ti run­saas­ti ai­kaa Töö­lön uima­lai­tok­sel­la, jos­sa hä­nen äi­tin­sä piti kah­vi­o­ta olym­pi­a­ke­sän 1952. Sta­din slan­gin tai­ta­ja­na Ha­gel­berg on ker­to­nut tun­nel­mis­ta uima­lai­tok­ses­ta Sta­din slan­gi -leh­des­sä: ”Hu­mal­lah­den uima­lai­tos Tölikässä oli sta­dil­ta vuok­rat­tu­na Hel­sin­gin Ui­ma­reil­la vuo­si­na 1919–1955. Uima­lai­tos pu­ret­tiin vuon­na 1956. Humula oli HU:lais­ten kesähima ja sa­mal­la mi­nun­kin, snadista skidistä läh­tien. Kyl mä aina snadisti funt­sa­sin, miks ne HU:n gamlat gubbet tuli sun­nun­tai­sin sprigeissä Humulaan ja sen ala-ak­tii­vi­ti­laan, jon­ne meil­lä ju­ni­o­reil­la ei ol­lut juidee, mut sit se selvis. Ne skrabas just smoglattuja dörtsien fönstereitä ja tsiigas holeista na­ku­ja friiduja, nii­den daisareita ja revaa (ne ei ol­lut HU:n friiduja).” (24)

Raja TUL:n ja SVUL:n alais­ten uima­seu­ro­jen hal­lit­se­mil­la uima­lai­tok­sil­la oli sel­vä 1950-lu­vul­la. Käyn­tiä toi­sen seu­ran re­vii­ril­lä ei kat­sot­tu hy­väl­lä. To­sin Van­haan­kau­pun­kiin muu­ton jäl­keen Ha­gel­berg al­koi har­joi­tel­la pe­rin­tei­ses­sä työ­läis­uin­ti­al­taas­sa Kum­pu­las­sa. Kil­pai­le­mis­ta TUL:n ki­sois­sa ei SVUL:n ui­ma­ril­le kui­ten­kaan sal­lit­tu. Kun HU:n Ha­gel­berg ha­lu­si uida kil­paa Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rei­den ki­sois­sa Kum­pu­las­sa, HU il­moit­ti vä­lit­tö­mäs­ti, että osal­lis­tu­mi­ses­ta lan­ke­ai­si kil­pai­lu­kiel­to. Olei­lu ko­toi­sas­sa Hu­mal­lah­des­sa joh­ti Ha­gel­ber­gin Nor­ja–Suo­mi-uin­ti­maa­ot­te­lu­e­dus­tuk­seen 200 met­rin rin­ta­uin­nis­sa vuon­na 1954, Suo­men hal­li­mes­ta­ruu­teen 4 x 100 met­rin seka­uin­ti­vies­tis­sä vuon­na 1955 ja Suo­men hal­li­mes­ta­ruus­uin­tien ho­pe­a­si­jaan 100 met­rin rin­ta­uin­nis­sa vuon­na 1958. Vesi­pal­los­sa Ha­gel­berg saa­vut­ti SM-ho­pe­aa ja -prons­sia. (25)

”Nils ’Nisse’ Kihlman oli val­men­ta­ja­ni vuo­si­na 1953–2003. Kaik­ki al­koi sii­tä, kun Suo­men Uima­liit­to lä­het­ti ui­ma­rei­ta Nisse Kihlmanin joh­dol­la Os­lon lä­hel­lä ole­vaan Slemmestadin ur­hei­lu­kes­kuk­seen vuon­na 1953. Nuor­ten poh­jois­mai­sel­la uin­ti­lei­ril­lä mu­ka­na oli­vat Kar­ri Käyh­kö Ve­te­hi­sis­tä, Stig-Olof Grenner HSS:stä, Gus­tav Bredenberg HSS:stä ja minä Hel­sin­gin Ui­ma­reis­ta. Val­men­nus­suh­tee­ni Kihlmanin kans­sa jat­kui Po­ris­sa vuon­na 2003 pi­det­tyi­hin masters-mes­ta­ruus­kil­pai­lui­hin asti. Nisse Kihlman oli KOP:n Hel­sin­gin Mu­se­o­ka­dun kont­to­rin vah­ti­mes­ta­ri vuo­si­na 1974–1991. Tal­vel­la har­joit­te­lim­me sun­nun­tai­sin Suo­ma­lai­sen yh­teis­kou­lun, mai­neik­kaan Hel­sin­gin uusi yh­teis­kou­lu Oy:n si­sar­kou­lun, uima­hal­lis­sa Haa­gas­sa ja tiis­tai­sin Hel­sin­gin­katu 25:n uima­hal­lis­sa. KOP:n Pankkiveikkojen masters-ui­ma­rei­den kesä­lei­rit pi­det­tiin KOP:n hen­ki­lö­kun­nan ke­sän­viet­to­pai­kas­sa Degerössä In­koos­sa. Vii­kon ajan asuim­me alu­een mö­keis­sä ja har­joit­te­lim­me Nissen joh­dol­la kah­des­ti päi­väs­sä alu­eel­la ole­vas­sa 17-met­ri­ses­sä uima-al­taas­sa. En­nen vuo­sit­tai­sia masters-mes­ta­ruus­kil­pai­lu­ja ko­koon­nuim­me sau­no­maan Hela-Aro­jen oma­koti­ta­loon, jos­sa Nisse hie­roi kaik­ki ui­ma­rit. Luon­nol­li­ses­ti Nisse oli mu­ka­na ki­sois­sa.” (26)

”Kun val­mis­tuin ra­ken­nus­mes­ta­rik­si vuon­na 1960, vesi­pal­lo jäi työ­kii­rei­den ta­kia. Osal­lis­tuin kui­ten­kin va­ka­vis­sa­ni vuon­na 1965 Kot­kas­sa SM-ki­sois­sa yli 30-vuotiaiden 100 met­rin rin­ta­uin­tiin ja voi­tin Pek­ka Lairolan, joka oli olym­pi­a­e­dus­ta­jam­me Roo­mas­sa vuon­na 1960. Jat­koin uin­ti­u­raa­ni Suo­men Uima­lii­ton B-mes­ta­ruus­kil­pai­luis­sa ja Ra­ken­nus­mes­ta­rei­den Kes­kus­lii­ton uin­ti­mes­ta­ruus­kil­pai­luis­sa ja tie­tys­ti Nissen masters-po­ru­kas­sa”, Ha­gel­berg ker­too. (27)

Ha­gel­ber­gin har­ras­tuk­set ei­vät ra­joit­tu­neet lii­kun­taan. Lau­lu­har­ras­tus Töö­lön Lau­lu­po­jis­sa kes­ti vuo­det 1946–1948. JP 2:n va­rus­mies­kuo­ros­sa Ha­gel­berg esiin­tyi vuo­si­na 1955–1956 ja Mes­ta­ri-Lau­la­jis­sa vuo­si­na 1961–1963. ”Hageli” pa­la­si Mes­ta­ri-Lau­la­jiin lau­lun­joh­ta­ja, Director musices Märt Ratasseppin op­piin vuon­na 2004. (28)

Uimarius vei politiikkaan

Suo­men sisä­po­li­tii­kas­sa 1970-luku oli muu­tos­ten vuo­si­kym­men. Hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­nan tuki­pi­la­rit pys­ty­tet­tiin as­teit­tain 1970-lu­vul­la, ja sa­mal­la hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta tuli po­liit­tis­ta. Kai­ken taus­tal­la vai­kut­ti pre­si­dent­ti Urho Kek­ko­nen. Kai­kil­le il­mai­nen pe­rus­kou­lu to­teu­tet­tiin as­teit­tain 1970-lu­vul­la, laki työt­tö­myys­päi­vä­ra­has­ta ja työt­tö­myys­kas­sois­ta sää­det­tiin 1971, kun­nal­li­set ter­veys­kes­kuk­set pe­rus­tet­tiin 1972, ja sa­ma­na vuon­na lan­see­rat­tiin myös opin­to­tuki. Ur­hei­lun suo­ri­tus­paik­ko­jen, en­nen kaik­kea sisä­lii­kun­ta­paik­ko­jen mää­rä al­koi li­sään­tyä vauh­dik­kaas­ti.

Kai Ha­gel­ber­gis­tä ei pi­tä­nyt alun pe­rin tul­la po­lii­tik­koa. Ha­gel­ber­gin aja­tuk­set kui­ten­kin var­mis­tui­vat, ja hän roh­ke­ni tuo­da mie­li­pi­teen­sä jul­ki pe­rus­te­le­mal­la nii­tä ide­o­lo­gi­sel­ta poh­jal­ta. Ur­hei­lu­mie­hen ura ko­koo­muk­sen kun­nal­li­se­na luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä sai sy­säyk­sen­sä, kun hän vuon­na 1970 ky­syi ju­nas­sa ko­koo­mus­vai­kut­ta­ja Kari Rahkamolta yh­tei­sel­lä työ­mat­kal­la Haa­pa­mä­el­le, voi­si­ko hän läh­teä po­li­tiik­kaan: ”Seu­raa­va­na aa­mu­na toi­min­nan­joh­ta­ja Hans Wasastjerna soit­ti mi­nul­le ja il­moit­ti, että uu­sien jä­sen­ten vii­kon­lop­pu­se­mi­naa­ri al­kaa huo­men­na Es­poos­sa. Ker­roin, että vai­mo­ni on Kä­ti­lö­o­pis­ton sai­raa­las­sa ja tu­lee huo­men­na ko­tiin tyt­tä­rem­me kans­sa. Wasastjerna to­te­si, ett­ei se­mi­naa­re­ja tule pit­kään ai­kaan. Me­nin hat­tu kou­ras­sa kä­ti­lö­o­pis­tol­le ja il­moi­tin ti­lan­teen. Ky­syin va­ro­vas­ti vai­mol­ta­ni, voi­si­ko äi­ti­si tul­la si­nua aut­ta­maan ko­tiim­me, sil­lä syn­ty­nyt tyt­tä­rem­me oli kol­mas lap­si per­hees­säm­me. Muut oli­vat poi­kia”, Ha­gel­berg muis­te­lee. (29)

”Mi­nul­la oli sil­loin jo in­nos­tuk­sen pa­loa, heti alus­ta läh­tien. Pää­sin heti pii­rin kun­nal­lis­po­liit­ti­seen toi­mi­kun­taan. Elan­non vaa­lit oli­vat tu­los­sa, ja pää­sin joh­ta­maan pii­rin E-vaa­li­toi­mi­kun­taa. Seu­raa­va toi­mi­kun­ta, jo­hon pii­ri­hal­li­tus va­lit­si mi­nut ky­sy­mät­tä pu­heen­joh­ta­jak­si, oli kirk­ko­po­liit­ti­nen toi­mi­kun­ta. To­sin olin eron­nut kir­kos­ta ar­mei­jan ai­ka­na, mut­ta lii­tyin kirk­koon pu­heen­joh­ta­juu­den myö­tä.” Kun­nal­lis­vaa­leis­sa Ha­gel­berg oli en­sim­mäi­sen ker­ran eh­dol­la vuon­na 1972 ja nou­si vara­val­tuu­te­tuk­si. Ko­koo­muk­sen puo­lu­e­val­tuus­tos­sa hän oli vuo­si­na 1973–1977. Mo­tii­vi po­li­ti­koin­tiin syn­tyi uin­ti­har­ras­tuk­ses­ta: ”Ak­tii­vi­ui­ma­ri­na mi­nua har­mit­ti sil­loi­sen ur­hei­lu- ja ul­koi­lu­vi­ras­ton kiel­tei­nen suh­tau­tu­mi­nen ui­ma­rei­hin. Ha­lu­sin mu­kaan vai­kut­ta­maan sii­hen, että nuo­ril­le ui­ma­reil­le oli­si har­joi­tus­paik­ko­ja. Näin kun­nal­lis­po­li­tii­kan par­haa­na vai­ku­tus­kei­no­na.” (30)

Ha­gel­ber­gin en­sim­mäi­nen lau­ta­kun­ta­paik­ka oli mie­hen ta­voit­teen mu­kai­ses­ti ur­hei­lu- ja ul­koi­lu­lau­ta­kun­ta. Hel­sin­gin lii­kun­ta­paik­ka­ra­ken­ta­mi­ses­sa on ol­lut 1970-lu­vul­ta läh­tien lu­kui­sia Ha­gel­ber­gin miel­tä läm­mit­tä­nei­tä pro­jek­te­ja, jois­sa hän on ol­lut mu­ka­na. Nii­tä ovat muun mu­as­sa Nuo­ri­so­jää­kent­tä Oy:n kah­den kau­ka­lon Myl­ly­pu­ron nuo­ri­so­jää­hal­li, Myl­ly­pu­ron jal­ka­pal­lo­hal­li ja Vuo­saa­ren uima­hal­li. (31) ”Eh­do­ton hel­mi”, ku­ten Kai Ha­gel­berg asi­an il­mai­see, on Mä­ke­län­rin­teen uima­hal­li. Uin­ti­kes­kuk­sen ra­ken­ta­mi­sel­le löy­tyi sekä jar­rut­ta­jia että kan­nat­ta­jia. (32)

Esi­merk­kien va­los­sa Ha­gel­berg ei edis­tä­nyt po­lii­tik­ko­na pel­käs­tään ui­ma­rei­den asi­aa. Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa Ha­gel­ber­gin ta­voit­tei­ta ku­vat­tiin seu­raa­vas­ti vuon­na 1985: ”En­ti­sen ak­tii­vi­ui­ma­rin luu­li­si tais­te­le­van hen­keen ja ve­reen uima­hal­lien ra­ken­ta­mi­sen puo­les­ta. Ha­gel­berg nä­kee täl­lä het­kel­lä kui­ten­kin uima­hal­le­ja tär­ke­äm­mäk­si 70 met­rin hyp­py­ri­mäen saa­mi­sen Hert­to­nie­meen ja yleis­ur­hei­lun suurahallin ra­ken­ta­mi­sen. Hän ker­too, että esi­mer­kik­si ke­vät­tal­vel­la kil­pai­luis­sa Hert­to­nie­mes­sä oli nuo­ria osal­lis­tu­jia yli 600.” (33)

Kai­ke­ti Ha­gel­ber­gin omat nuo­ruus­iän ko­ke­muk­set ovat vai­kut­ta­neet sii­hen, että hän on luot­ta­mus­toi­mis­saan aja­nut eri­tyi­ses­ti nuor­ten asumis- ja ur­hei­lu­mah­dol­li­suuk­sien pa­ran­ta­mis­ta. Ha­gel­berg oli vuo­sia mu­ka­na nuo­ril­le työs­sä käy­vil­le ai­kui­sil­le edul­li­sia vuok­ra-asun­to­ja ra­ken­ta­vas­sa Nuo­ri­so­sää­ti­ön hal­li­tuk­ses­sa. Kun hän vuon­na 1986 aloit­ti sää­ti­ön hal­li­tuk­ses­sa, sää­ti­öl­lä oli yksi kiin­teis­tö ja 180 asu­kas­ta. Kun Ha­gel­ber­gin kau­si päät­tyi vuon­na 2006, kiin­teis­tö­jä oli 42 ja niis­sä asui yli 3 000 asu­kas­ta. (34)

It­sen­sä Ha­gel­berg luo­kit­te­lee so­si­aa­li­hen­ki­sek­si, li­be­raa­lik­si ko­koo­muk­se­lai­sek­si. ”Pu­heen­joh­ta­ja­teh­tä­vis­sä py­rin kai­kin kei­noin saa­vut­ta­maan yksi­mie­li­siä pää­tök­siä. Komp­ro­mis­se­ja teh­tiin, ja se vaa­ti pal­jon työ­tä”, Ha­gel­berg ar­vi­oi toi­min­ta­ta­paan­sa. ”On ol­ta­va so­si­aa­li­nen ja tun­net­ta­va tai opit­ta­va tun­te­maan pal­jon ih­mi­siä. Ver­kos­toi­tu­mi­nen on kai­ken vai­kut­ta­mi­sen tär­kein läh­tö­koh­ta. Li­säk­si hom­maan täy­tyy olla ai­dos­ti pa­loa ja ha­lua vai­kut­taa.” (35) Vai­kut­ta­ja­na Ha­gel­berg oli kova­naa­man mai­nees­sa. Po­liit­ti­set vas­tus­ta­jat pi­ti­vät hän­tä rei­lu­na mut­ta räis­käh­te­le­vä­nä per­soo­na­na, jon­ka tie­to­mää­rää ja hok­saa­vuut­ta ar­vos­tet­tiin. ”Sa­non asi­at suo­raan. Olen aja­tel­lut, että mulla on sii­hen va­raa.”(36)

Kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na Ha­gel­berg toi­mi vuo­si­na 1976–1988 ja 1993–2000. ”Väli­kau­den” hän oli kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen. Ko­koo­muk­sen val­tuus­to­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja­na hän toi­mi vuo­si­na 1993–1994. Val­tuus­to­uran jäl­keen hän oli vie­lä Hel­sin­gin Ko­koo­muk­sen pu­heen­joh­ta­ja vuo­teen 2005 saak­ka. (37) Edus­kun­taan asti nos­te ei riit­tä­nyt, vaan Ha­gel­berg jäi kah­des­ti vara­si­joil­le. ”Mi­nul­la oli­si ol­lut stadilaisena pal­jon an­net­ta­vaa”, Ha­gel­berg on to­den­nut. ”Eräs ka­ve­ri­ni ky­syi, mik­si et, Hageli, kes­kit­tyi­si kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan. Niin­hän minä sit­ten tein.” (38)

Hel­sin­gin kau­pun­gin luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä Ha­gel­berg toi­mi 40 vuot­ta. Po­liit­ti­sen uran näyt­tä­vin ru­pe­a­ma Ha­gel­ber­gil­lä oli 24 vuot­ta kes­tä­nyt toi­min­ta kiin­teis­tö­lau­ta­kun­nas­sa, jois­ta 22 vuot­ta hän toi­mi lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­teen 2009 asti. Lau­ta­kun­ta­työn pää­tyt­tyä Ha­gel­berg kut­sut­tiin Hel­sin­gin kiin­teis­tö­lau­ta­kun­nan kun­ni­a­pu­heen­joh­ta­jak­si ja hän siir­tyi kes­kus­ta­kort­te­lei­den ke­hit­tä­mis­tä var­ten pe­rus­te­tun Hel­sin­gin Lei­jo­na Oy:n hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jak­si vuo­sik­si 2009–2013. Jo kiin­teis­tö­lau­ta­kun­nas­sa Ha­gel­berg oli yh­des­sä vi­ras­ton ja lau­ta­kun­nan jä­sen­ten kans­sa ke­hit­tä­nyt Hel­sin­gin kiin­teis­tö­kan­taa ai­nut­laa­tui­sil­la ta­voil­la, mis­tä osoi­tuk­se­na ovat muun mu­as­sa Kam­pin kes­kus kol­mi­u­lot­tei­si­ne kiin­teis­tö­mää­räyk­si­neen ja uraa­uur­ta­van laa­jat Public-Private-Partnership-hank­keet Vuo­saa­ren Au­rin­ko­lah­ti ja Kala­sa­ta­man met­ro­a­se­ma. (39)

Hel­sin­gin kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen suun­nit­te­lu- ja yleis­ja­os­ton jä­se­ne­nä Kai Ha­gel­berg on vai­kut­ta­nut vuo­si­na 1985–1988. Ha­gel­berg on ol­lut lu­kui­sis­sa kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen alai­sis­sa lau­ta­kun­nis­sa ja ja­os­tois­sa kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen edus­ta­ja­na. Am­mat­ti­tai­to­ansa hän on hyö­dyn­tä­nyt myös ra­ken­nus­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1981–1984, asun­to­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1987–1988, ara­va­vuok­ra­ko­mi­te­an vara­pu­heen­joh­ta­ja­na vuon­na 1994, Hitas-neu­vot­te­lu­kun­nan vara­pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1978–1981 ja vuok­ra­lais­demo­kra­ti­a­ko­mi­te­an vara­pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1978–1979. (40) ”Hän on hyvä esi­merk­ki tä­män päi­vän ra­ken­nus­mes­ta­ris­ta, joka pit­kän ra­ken­ta­ja uran li­säk­si on osal­lis­tu­nut ja osal­lis­tuu erit­täin an­si­ok­kaas­ti Hel­sin­gin kau­pun­gin ra­ken­ta­mi­seen liit­ty­vään pää­tök­sen­te­koon. (…) Yh­teis­kun­nal­li­ses­ti ak­tii­vi­nen ra­ken­nus­mes­ta­ri on vai­kut­ta­nut Hel­sin­gin katu­ku­vaan, vaik­ka ei ole var­si­nai­ses­ti ra­ken­nuk­sia suun­ni­tel­lut­kaan”, ra­ken­nus­neu­vos Ari Angervuori on lau­su­nut Kai Ha­gel­ber­gin toi­min­nas­ta. (41)

Uintia ja urheilupolitiikka

Suo­men olym­pi­a­ko­mi­te­an pit­kä­ai­kai­nen pu­heen­joh­ta­ja Juk­ka Uunila on va­kuut­tu­nut, että val­ta­osa kan­sas­ta pi­tää ur­hei­lua tär­ke­ä­nä. Il­man ra­haa ei me­nes­ty­tä. Huip­pu-ur­hei­li­jan tie on ras­kas ja vaa­tii it­sen­sä alis­ta­mis­ta, epä­in­hi­mil­lis­tä rääk­kiä ja tai­ta­vaa joh­ta­juut­ta. ”Kyl­lä sitä sil­ti voi suo­si­tel­la”, Uunila on to­den­nut. (42) Ha­gel­berg, joka toi­mi Suo­men Olym­pi­a­ko­mi­te­an hal­li­tuk­sen jä­se­ne­nä 1976–1980, on Uunilan kans­sa sa­maa miel­tä. Ha­gel­berg on edis­tä­nyt lii­kun­ta­har­ras­tus­ten edel­ly­tys­ten pa­ran­ta­mis­ta kun­nal­li­sen pää­tök­sen­teon myös Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1974–1976. (43)

Suo­men Uima­lii­ton tuki ry:n pe­rus­ta­mis­ko­kous pi­det­tiin Kai Ha­gel­ber­gin Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­kau­del­la 17.1.1976. Aja­tuk­sen yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sel­le an­toi Suo­men Nyrk­kei­ly­lii­ton kon­kurs­si, jon­ka ai­heut­ti laji­lii­ton har­joit­ta­ma lii­ke­toi­min­ta. Myös Suo­men Uima­lii­tol­la oli tuo­hon ai­kaan ta­lou­del­li­ses­ti ris­ki­al­tis­ta bin­go­toi­min­taa kah­des­sa lii­ke­huo­neis­tos­sa, jois­ta yksi oli Tork­ke­lin pan­kin ti­lois­sa Man­ner­hei­min­tiel­lä ja toi­nen Osuus­pan­kin ti­lois­sa Hal­li­tus­katu 4:ssä. Tuol­loin Ha­gel­berg kat­soi tar­peel­li­sek­si yh­des­sä liit­to­hal­li­tuk­sen mui­den jä­sen­ten kans­sa pe­rus­taa yh­dis­tyk­sen, Suo­men Uima­lii­ton tuki ry:n, jon­ka teh­tä­väk­si siir­ret­tiin va­rain­han­kin­ta. Bin­go­toi­min­ta tuot­ti vuo­si­na 1977–2013 ai­ka­na uima­seu­roil­le ja Suo­men Uima­lii­tol­le 30 mil­joo­naa mark­kaa. (44)

Ny­kyi­sin uin­ti­ur­hei­lun pii­ris­sä suo­si­tun masters-uin­nin juu­ret Suo­mes­sa ulot­tu­vat toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­kei­seen ai­kaan. Vuon­na 1946 Suo­men Uima­lii­ton liit­to­ko­kouk­ses­sa hy­väk­syt­tiin SM-ki­so­jen oh­jel­maan HU:n aloit­tees­ta yli 35-vuotiaiden mies­ten 50 met­rin va­paa­uin­ti. Pert­ti Mus­to­nen on ku­van­nut noi­ta uin­nin var­hai­sia vai­hei­ta: ”Vuo­si­ko­kous päät­ti pan­na tuu­le­maan, ja en­sim­mäi­set ikä­mies­mes­ta­ruu­det rat­kot­tiin jo sa­ma­na ke­sä­nä 1946 SM-ki­so­jen yh­tey­des­sä. Ko­kous päät­ti myös, että alku­vai­hees­sa mui­ta ikä­mies­la­je­ja ei ote­ta oh­jel­maan vaan seu­ra­taan rau­hal­li­ses­ti, mitä ko­ke­muk­sia hy­väk­sy­tys­tä la­jis­ta saa­daan.” Vuo­teen 1966 saak­ka ikä­mie­het kil­pai­li­vat SM-ki­so­jen yh­tey­des­sä. Vuon­na 1967 ikä­mie­het sai­vat tyy­tyä maa­kun­ta­uin­tien eli myö­hem­min B-mes­ta­ruus­ki­so­jen ta­soon. Nai­set puo­les­taan sai­vat vie­lä tyy­tyä is­tu­maan kat­so­mos­sa. (45)

Muu­tok­sen tuu­let al­koi­vat pu­hal­taa ikään­ty­vän uin­ti­väen, myös nais­ten, kil­pai­lu­toi­min­nas­sa. Jäl­leen asi­al­la oli­vat HU ja seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1970–1971 toi­mi­nut Ha­gel­berg. Kun Ha­gel­berg toi­mi Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na, hän päät­ti yh­des­sä liit­to­hal­li­tuk­sen kans­sa käyn­nis­tää vuo­sit­tai­set masters-mes­ta­ruus­kil­pai­lut. Suo­men Uima­lii­ton liit­to­joh­to­kun­nas­sa toi­mi­nei­ta kil­pa­ui­ma­rei­ta oli­vat Toi­vo Myy­ry­läi­nen, Har­ry Malm­berg, Pek­ka Lund­berg, Pert­ti Nie­mi­nen ja Las­se Laippala. En­sim­mäi­set kil­pai­lut pi­det­tiin Es­poos­sa Ta­pi­o­lan uima­hal­lis­sa vuon­na 1976. Tuol­loin osal­lis­tu­jia oli noin 30. Nyt 2010-lu­vul­la Suo­mes­sa on liki tu­hat re­kis­te­röi­tyä yli 25-vuotiasta masters-uin­ti­ur­hei­li­jaa. (46)

Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na Ha­gel­ber­gin toi­min­ta-alu­ee­na oli koko Suo­mi. Yksi merk­ki­ta­paus suo­ma­lai­ses­sa uin­ti­ur­hei­lus­sa oli se, kun Suo­men en­sim­mäi­nen nuo­ril­le ui­ma­reil­le tar­koi­tet­tu val­ta­kun­nal­li­nen uin­ti­kes­kus aloit­ti toi­min­tan­sa Kuo­pi­os­sa syys­kuus­sa 1975 Suo­men Uima­lii­ton alai­suu­des­sa. Uin­ti­kes­kus­a­ja­tus tuli Suo­meen itäi­sen Eu­roo­pan mais­ta, lä­hin­nä Itä-Sak­sas­ta. Taus­tal­la oli aja­tus uin­nin ja kou­lun­käyn­nin mah­dol­li­sim­man jous­ta­vas­ta yh­dis­tä­mi­ses­tä. Tois­ta uin­ti­kes­kus­ta suun­ni­tel­tiin Rova­nie­mel­le La­pin ur­hei­lu­o­pis­ton yh­tey­teen, mut­ta sen toi­min­taa ei saa­tu käyn­tiin. (47) ”Ol­les­sa­ni uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na yri­tin Kurt Sund­qvis­tin kans­sa pe­rus­taa py­sy­vää uin­ti­kes­kus­ta Kuo­pi­oon. Toi­min­ta käyn­nis­tyi, mut­ta on­gel­mia tuli pian, kun ui­ma­rit ei­vät ha­lun­neet muut­taa Kuo­pi­oon opis­ke­le­maan. Myös Ou­luun yri­tim­me pe­rus­taa uin­ti­kes­kus­ta Suo­men Uima­lii­ton Tuen kaut­ta, mut­ta Oulu ei pys­ty­nyt puo­lik­kaa­seen ra­hoi­tuk­seen”, Ha­gel­berg muis­te­lee. (48)

Suo­ma­lai­sen huip­pu-uin­nin olo­suh­tei­den ke­hit­tä­mi­sen nyky­ti­lan­tees­ta Suo­men Uima­lii­ton kun­ni­a­jä­se­nel­lä Ha­gel­ber­gil­lä on sel­vä nä­ke­mys: ”Olen sa­maa miel­tä olym­pi­a­val­men­ta­jien Mar­ko Malvelan ja Tomi Pystysen kans­sa sii­tä, että Suo­men Uima­liit­to ei tar­vit­se pää­val­men­ta­jaa. Tär­kein­tä on, että val­men­ta­jien kes­ki­näi­nen yh­teis­työ toi­mii ja että liit­to tu­kee muu­ten.” Ha­gel­ber­gin mie­les­tä Malvelan esit­tä­män General Ma­na­ge­rin va­lin­ta oli­si oi­kea toi­men­pide: ”General Manager oli­si vas­tuus­sa olo­suh­teis­ta ja ta­lou­des­ta. Hän voi­si huo­leh­tia sii­tä, että huip­pu-ui­ma­ril­la ja hä­nen val­men­ta­jal­laan oli­si riit­tä­vä toi­meen­tulo. Tär­ke­ää oli­si val­voa la­jin etua myös si­ten, että uima­hal­lei­hin pääs­täi­siin läpi vuo­den. Ky­vyk­käät ui­ma­ri-val­men­ta­ja­pa­rit te­ke­vät si­ten hy­vän tu­lok­sen.”(49)

Raskaan sarjan vaikuttaja

”Elä­mä­ni on eden­nyt kol­mel­la sa­ral­la. On ol­lut ur­hei­lu ja po­li­tiik­ka. Ja töi­tä­kin on pi­tä­nyt teh­dä”, pit­kän uran ko­koo­mus­vai­kut­ta­ja­na teh­nyt Ha­gel­berg to­te­aa ja jat­kaa: ”Oli­han sii­nä vä­lil­lä ai­ko­ja, että mi­nua ei nä­ky­nyt ko­to­na hir­ve­än pal­jon. Luot­ta­mus­toi­met vei­vät mu­ka­naan.” (50) Lenk­keil­les­sään po­li­tii­kas­ta pois jo jät­täy­ty­nyt Ha­gel­berg sai aja­tuk­sen, joka on saa­tet­tu ny­kyis­ten päät­tä­jien tie­toon. Ko­koo­muk­se­lai­nen ”Hageli” on esit­tä­nyt kesä­kuus­sa 2015 Hel­sin­gin kau­pun­gin­joh­ta­ja Jus­si Pa­ju­sel­le yh­des­sä Anna-Lii­sa Hy­vö­sen, Rei­jo Kaunolan ja Pek­ka Saar­ni­on kans­sa, että Hel­sin­kiin pys­ty­tet­täi­siin työ­läis­ur­hei­li­ja­pat­sas. (51) Pat­sas­i­de­as­ta löy­tää yh­tey­den myös Ha­gel­ber­gil­le tär­kei­siin ih­mi­siin vuo­si­kym­men­ten ta­kaa.

Ur­hei­lun ja po­li­tii­kan kan­sal­li­sel­la ja pai­kal­li­sel­la ta­sol­la toi­mi­neen Ha­gel­ber­gin an­si­ot tun­nus­tet­tiin vuon­na 2009, jol­loin tasa­val­lan pre­si­dent­ti Tar­ja Ha­lo­nen myön­si hä­nel­le har­vi­nai­sen kun­nal­lis­neu­vok­sen ar­von. Ha­gel­ber­gil­le myön­net­tiin Suo­men Val­koi­sen Ruu­sun ri­ta­ri­merk­ki vuon­na 1985, Suo­men lii­kun­ta­kult­tuu­rin ja ur­hei­lun kul­tai­nen an­si­o­ris­ti vuon­na 1986 ja kul­tai­nen Hel­sin­ki-mi­ta­li vuon­na 1994. (52)

Ha­gel­ber­gin mo­tii­vi­na po­liit­ti­seen toi­min­taan ryh­ty­mi­ses­sä oli edis­tää en­nen kaik­kea nuor­ten ur­hei­li­joi­den har­joit­te­lu­olo­suh­tei­ta. Pe­rus­tel­lus­ti voi­daan to­de­ta, että Ha­gel­berg on­nis­tui ta­voit­tees­saan. Kun­nal­lis­neu­vok­sen arvo­ni­men myön­tä­mi­nen Ha­gel­ber­gil­le ker­too, että pal­kit­tu on toi­mi­nut kun­nal­li­sis­sa luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä odo­tus­ten mu­kaan tai pa­rem­min. Jul­ki­nen pal­kit­se­mi­nen ni­mit­täin ot­taa huo­mi­oon pal­kit­ta­van suh­teel­li­sen ase­man yh­teis­kun­nas­sa.

Ha­gel­ber­gin kun­nal­li­nen luot­ta­mus­toi­min­ta li­mit­tyi ur­hei­lun ja lii­kun­nan kan­sa­lais­toi­min­to­jen kans­sa. Sa­man­ai­kai­nen toi­min­ta kun­nal­lis­po­li­tii­kas­sa ja uin­ti­ur­hei­lun laji­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na an­toi en­ti­sel­le maa­jouk­ku­e­ui­ma­ril­le sy­väl­lis­tä ym­mär­rys­tä uin­ti­ur­hei­lun olo­suh­tei­den pa­ran­ta­mi­sek­si. Ras­kaan sar­jan ur­hei­lu­vai­kut­ta­jak­si ra­ken­nus­alan am­mat­ti­lai­nen Ha­gel­berg ko­ho­aa en­nen kaik­kea ur­hei­lun suo­ri­tus­paik­ko­jen ra­ken­ta­mis­ta edis­tä­neen toi­min­nan vuok­si. Ym­pä­ris­tö vi­rik­kei­neen, ido­lei­neen ja ihan­tei­neen tu­ki­vat hä­nen me­nes­tys­tään.

Ha­gel­ber­gin tu­lok­sel­li­nen toi­min­ta lii­kun­ta­kult­tuu­rin hy­väk­si on pe­rua mie­hen lap­suu­den ja nuo­ruu­den ym­pä­ris­tös­tä, ys­tä­vis­tä, suku- ja per­he­pii­rin tar­jo­a­mas­ta mal­lis­ta: ys­tä­vät ur­hei­li­vat, iso­isä oli työ­läis­o­lym­pi­a­mi­ta­lis­ti ja ur­hei­lun jär­jes­tö­toi­mi­ja, isä oli nyrk­kei­lyn Suo­men mes­ta­ri ja isä­puo­li uin­nin Suo­men mes­ta­ri ja myös jär­jes­tö­toi­mi­ja työ­läis­ur­hei­lu­lii­tos­sa. Kaik­ki oli­si voi­nut men­nä ai­van toi­sin. Uin­ti­ur­hei­lun li­säk­si Ha­gel­ber­gin lap­suus an­toi hy­vät eväät myös luo­vut­ta­mi­seen. Kai Ha­gel­ber­gin po­si­tii­vi­nen minä­kuva kui­ten­kin ke­hit­tyi ur­hei­lun pa­ris­sa mat­kal­la Töö­lön jen­gis­tä ras­kaan sar­jan ur­hei­lu­vai­kut­ta­jak­si.

LÄHTEET

1 Kai Ha­gel­ber­gin an­si­o­lu­et­te­lo 24.10.2010; Kai Ha­gel­berg 25.6.2015. 2 Töö­lö­läi­nen 10.9.2013; Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 3 Töö­lö­läi­nen 10.9.2013. 4 Kai Ha­gel­berg 20.7.2015. 5 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015, 23.6.2015. 6 Kai Ha­gel­berg 29.6.2015. 7 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 8 Kai Ha­gel­berg 20.7.2015. 9 Ans­si Man­ner­hovi ja Lau­ri Sep­pä­nen (toim.), Vai­kut­ta­ja­mes­ta­rit. Sata ra­ken­nus­mes­ta­ria sa­dan vuo­den ajal­ta 1905–2005. Ra­ken­nus­mes­ta­rit ja -in­si­nöö­rit AMK RKL. Hel­sin­ki 2005, 36; Kai Ha­gel­ber­gin luku­kau­si­to­dis­tuk­set (syys­luku­kau­si 1942, ke­vät­luku­kau­si 1943). Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma. 10 Kai Ha­gel­berg 20.7.2015. 11 Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2010. 12 Kai Ha­gel­berg 20.7.2015. 13 Hel­sin­gin Ra­ken­nus­mes­ta­ri­yh­dis­tyk­sen leh­ti 2009. 14 Vil­ho Nur­mi ja Mik­ko Tii­li­kai­nen (toim.), Vii­si vuo­si­kym­men­tä uin­ti­ur­hei­lua. Hel­sin­gin Ui­ma­rit 1916–1966. Hel­sin­gin Ui­ma­rit. Hel­sin­ki 1966, 2. 15 Man­ner­hovi ja Sep­pä­nen 2005, 37. 16 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 17 Tero Mat­ka­nie­mi, Kuo­pi­o­lai­nen uin­ti pai­kal­li­se­na ja kan­sal­li­se­na kan­sa­lais­toi­min­nan il­mi­ö­nä 1904–1979. Itä-Suo­men yli­o­pis­to. Joen­suu 2010, 50. 18 Sep­po Hentilä, Suo­men työ­läis­ur­hei­lun his­to­ria 1. Ka­ris­to. Hä­meen­lin­na 1982, 272. 19 Nur­mi ja Tii­li­kai­nen 1966, 8–10. 20 Hentilä 1982, 165, 230, 266–257, 582; Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 21 Hentilä 1982, 397. 22 Töö­lö­läi­nen 10.9.2013. 23 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 24 Stooreja Humu­las­ta. Tsilari 1/2011; Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2015. 25 Kai Ha­gel­ber­gin an­si­o­lu­et­te­lo 24.10.2010. 26 Kai Ha­gel­berg 29.6.2015. 27 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 28 Märt Ratassepp 23.5.2015. 29 Elä­vä Hel­sin­ki. Hel­sin­gin Ko­koo­muk­sen leh­ti 3/2009. 30 Ha­gel­berg 28.6.2015; Man­ner­hovi ja Sep­pä­nen 2005, 38. 31 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015; Hel­sin­gin kau­pun­gin val­tuus­to­a­loi­te nro 55., 25.2.1976; Hel­sin­gin kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan ptk. 14.5.1991. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma. 32 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015; Pert­ti Mus­to­nen, Unel­mis­ta ui­ma­laan. Mä­ke­län­rin­teen Uin­ti­kes­kus Oy. Hel­sin­ki 2006. 33 Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.1985. 34 Man­ner­hovi ja Sep­pä­nen 2005, 38. 35 EH-leh­ti 1/2013. 36 Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2010. 37 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 38 Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2010; Kai Ha­gel­berg 28.6.2015. 39 EH-leh­ti 1/2013; Kai Ha­gel­berg 26.6.2015. 40 Kai Ha­gel­ber­gin an­si­o­lu­et­te­lo 24.10.2010. 41 Ari Angervuo: Ark­ki­teh­ti/ra­ken­nus­mes­ta­ri Hel­sin­gin katu­ku­vas­sa. Ra­ken­nus­tai­teen seu­ran pie­nois­se­mi­naa­ri 6.3.2007. 42 Juk­ka Uunila: ”Ur­hei­lun tila on lie­väs­ti sa­not­tu­na on­ne­ton.” Hel­sin­gin Sa­no­mat 4.6.2013. 43 Kai Ha­gel­ber­gin an­si­o­lu­et­te­lo 24.10.2010. 44 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 45 Pert­ti Mus­to­nen. Sata al­taas­sa. Suo­men Uima­liit­to 1906–2006. Suo­men Uima­liit­to. Hel­sin­ki 2006, 135–136. 46 Mus­to­nen 2006, 136. 47 Mat­ka­nie­mi 2010, 207; Tero Mat­ka­nie­mi. Kuo­pi­on Uima­seu­ran sata­vuo­ti­nen tai­val 1904–2004. Kuo­pi­on Uima­seu­ra. Kuo­pio 2004, 111. 48 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 49 Hel­sin­gin Sa­no­mat 24.3.2015; Kai Ha­gel­berg 29.6.2015; Mar­ko Malvela, Tomi Pys­ty­nen 30.6.2015. 50 Kai Ha­gel­berg 29.6.2015. 51 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 52 Ha­ke­mus tasa­val­lan pre­si­den­til­le kun­nal­lis­neu­vok­sen arvo­ni­men myön­tä­mi­ses­tä Kai Ha­gel­ber­gil­le 27.10.2008. Ha­ki­jat: Jan Va­paa­vuo­ri (asun­to­mi­nis­te­ri), Paa­vo Lip­po­nen (en­ti­nen pää­mi­nis­te­ri), Jus­si Pa­ju­nen (Hel­sin­gin kau­pun­gin yli­por­mes­ta­ri), Rakel Hil­tu­nen (Hel­sin­gin kau­pun­gin­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja, kan­san­e­dus­ta­ja), Suvi Rihtniemi (Hel­sin­gin kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja), Ant­ti Kaik­ko­nen (kan­san­e­dus­ta­ja), Eero Rei­jo­nen (kan­san­e­dus­ta­ja), Yrjö M. Leh­to­nen (te­ol­li­suus­neu­vos), Rai­mo Sep­pä­nen (pu­heen­joh­ta­ja, Hel­sin­gin ra­ken­nus­mes­ta­rit ja -in­si­nöö­rit), Mart­ti Häi­kiö (Hel­sin­gin Ko­koo­muk­sen pu­heen­joh­ta­ja).

From the Töölö gang to a power player in the sports scene

Kai Ha­gel­berg’s motive for engaging in political activity was above all to improve the training conditions of young athletes. We can, with good reason, say that in this Ha­gel­berg succeeded. His functioning in elected municipal office went side by side with his civic engagement in sports and physical activities. Simultaneous roles in municipal politics and as the chairman of the Finnish Swimming Association gave the former national team swimmer deep insight into improving the conditions for swimming. It is most of all his promoting of the building of sports facilities that place Kai Ha­gel­berg, a construction professional, as a he­a­vy-weight among influential men of sports.

Supporting Ha­gel­berg’s success were the stimuli, idols and ideals that surrounded him during his formative years. His success in furthering physical culture is founded on the environment of his childhood and adolescence, friends and the model provided by his immediate and extended family. His friends were engaged in sports; his grandfather was a Workers’ Olympiad medalist and a Finnish Workers’ Sports Federation active; his father was a Finnish champion in boxing; and his stepfather was a Finnish champion in swimming and also involved with the Workers’ Sports Federation. Besides a swimmer, his rough childhood could well have made Ha­gel­berg a slacker as well. But instead, along the journey from the Töö­lö gang to a power player in the sports scene, he developed a positive self-image through sports.

Lisää Kai Hagelbergistä:

• Rik­ki­näi­nen lap­suus ei es­tä­nyt Kai Ha­gel­ber­giä nou­se­mas­ta yh­teis­kun­nan tuki­pyl­vääk­si. Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2015.
• Töö­lös­tä ras­kaan sar­jan ur­hei­lu­vai­kut­ta­jak­si. Uin­ti-leh­ti 29.7.2015.

Su­ni­lan kul­ma loka­kuus­sa 2010.

Lap­sia jää­ty­neen lä­tä­kön ää­rel­lä Töö­lös­sä 1930-lu­vul­la.

S/S Arcturus-lai­val­la vie­tiin lap­sia so­dan tiel­tä Ruot­siin.

Kai Ha­gel­ber­gin sota-ajan per­he Gnestassa vuon­na 1954. Ku­vauk­sen het­kel­lä juh­lit­tiin leh­dis­tön läs­nä ol­les­sa Ha­gel­ber­gin va­lin­taa Suo­men uin­ti­maa­jouk­ku­ee­seen. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Hel­sin­gin kau­pun­gil­ta vuok­rat­tuun Hu­mal­lah­den uima­lai­tok­seen ko­koon­tui­vat suo­men­kie­li­sen Hel­sin­gin Ui­ma­rei­den jä­se­net vuo­si­na 1919-1955. Uima­lai­tos pu­ret­tiin vuon­na 1956. Tääl­tä al­koi Kai Ha­gel­ber­gin ura uin­ti­ur­hei­li­ja­na.

Kai Ha­gel­berg edus­ti Suo­mea Nor­ja-Suo­mi-uin­ti­maa­ot­te­lus­sa vuon­na 1954. Au­lis Käh­kö­nen (oik.) ja Kai Ha­gel­berg. Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rei­ta seu­ra­ki­sois­sa Käh­kö­nen edus­ti Suo­mea Hel­sin­gin olym­pi­a­lai­sis­sa rin­ta­uin­nis­sa. Käh­kö­ses­tä on val­mis­tu­mas­sa ar­tik­ke­li Speedo Masters Finlandin seu­ra­leh­teen. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Puo­li­vuo­si­sa­tai­nen ui­ma­ri-val­men­ta­ja­pari. Nisse Kihlman (vas.) toi­mi 50 vuot­ta Kai Ha­gel­ber­gin val­men­ta­ja­na. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Poh­jois­mai­den nuor­ten uin­ti­lei­rin suo­ma­lai­set promeneeraavat Os­los­sa vuon­na 1953. Gus­tav Bredenberg (vas.), Nils Kihlman, Kai Ha­gel­berg, Kar­ri Käyh­kö ja Stig-Olof Gremmer. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Kai Ha­gel­ber­gin isä­puo­li Aar­re Paa­na­nen B-luo­kan läh­dös­sä Eläin­tar­han ajois­sa. Etu­ri­vis­sä vas. Leo I. Mat­ti­la, Ford Special, nro 9 ja Aar­re Paa­na­nen, Ford Special, nro 10.

Masters-ui­ma­ri Kai Ha­gel­berg. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Kai Ha­gel­berg (vas.) ja Paa­vo Lip­po­nen ovat pit­kä­ai­kai­sia po­lii­tik­ko­ja ja myös uin­ti­ur­hei­li­joi­ta. Lip­po­sen ur­hei­lu-ura al­koi Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa, ja se jat­kui Hel­sin­gis­sä opis­ke­lu­jen ohes­sa. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Nuor­ten ui­ma­rei­den har­joit­te­lu­olo­suh­tei­den heik­kous vei Kai Ha­gel­ber­gin po­li­tiik­kaan. Tä­män työn hel­me­nä syn­tyi Mä­ke­län­rin­teen uima­hal­li.

Kai Ha­gel­berg 80 vuot­ta. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.