Kai Hagelberg - Töölön jengistä urheiluvaikuttajaksi

His­to­ri­an­kir­joit­ta­mi­sen muo­to­na bio­gra­fi­an tar­jo­a­mat esi­ku­val­li­set hah­mot ovat saa­neet paik­kan­sa eten­kin kan­sal­li­sen men­nei­syy­den ra­ken­ta­mi­ses­sa. Yk­si­löl­lä ja bio­gra­fi­a­tut­ki­muk­sel­la on paik­kan­sa myös lii­kun­ta­his­to­ri­as­sa. Si­dos his­to­ri­al­lis­ten pro­ses­sien ja yk­si­löl­lis­ten ko­ke­mus­ten vä­lil­lä muo­dos­taa kiin­nos­ta­van ja hel­pos­ti ym­mär­ret­tä­vän näkö­kul­man lii­kun­ta­kult­tuu­rin men­nei­syy­teen.

Tä­män ar­tik­ke­lin ta­voit­tee­na on koh­de­hen­ki­lön elä­män­vai­hei­den seu­raa­mi­nen ja se­lit­tä­mi­nen ur­hei­lun ja lii­kun­nan näkö­kul­mas­ta. En­sik­si teh­tä­vä­nä on löy­tää vas­taus sii­hen, mil­lai­nen mer­ki­tys koh­de­hen­ki­löl­lä on ol­lut lii­kun­ta­kult­tuu­rin edis­tä­mi­ses­sä. Toi­sek­si haen vas­taus­ta sii­hen, mil­lai­nen vai­ku­tus ym­pä­ris­töl­lä on ol­lut koh­de­hen­ki­lön suun­tau­tu­mi­seen ur­hei­lun pa­riin.

Ar­tik­ke­lis­sa on huo­mi­oi­tu se kon­teks­ti, jos­sa koh­de­hen­ki­lö on elä­nyt ja toi­mi­nut. Bio­gra­fi­a­tut­ki­muk­sen kes­kei­se­nä ai­neis­to­na on käy­tet­ty haas­tat­te­lua, joka tuo esil­le tut­ki­mus­koh­teen ko­ke­muk­set ja kä­si­tyk­set. Läh­de­kri­tii­kin kan­nal­ta on ym­mär­ret­tä­vä, että his­to­ria ei mää­ri­ty vain tut­ki­jan ky­sy­mys­ten eikä ker­to­jan ko­ke­mus­ten, muis­to­jen ja ker­to­jan­ky­ky­jen kaut­ta. Myös tut­ki­mus­kir­jal­li­suus tar­jo­aa tar­peel­lis­ta ja moni­ää­nis­tä tu­kea bio­gra­fi­a­tut­ki­muk­sel­le.

Töölön jengi

Ih­mi­sen ke­hi­tyk­seen vai­kut­taa kult­tuu­ri­ym­pä­ris­tö, jo­hon hän syn­tyy. Kai Ha­gel­ber­gin suku on mo­lem­pien van­hem­pien puo­lel­ta suo­men­ruot­sa­lai­nen. Hän on ”sta­di­lai­nen” nel­jän­nes­sä pol­ves­sa, syn­ty­nyt 29.7.1935. Isä oli Rag­nar Ha­gel­berg (1906–1982) ja äiti Hel­ga Ha­gel­berg, o.s. Si­lius (1910–1997). Suo­men­mie­li­syys Ha­gel­ber­gin su­vus­sa il­me­ni muun mu­as­sa si­ten, että Ha­gel­ber­gin Klaus-eno muut­ti 1930-lu­vul­la suku­ni­men­sä Sir­pi­äk­si. Ni­men­muu­tos­ta haki myös Hel­ga Ha­gel­berg, mut­ta lu­paa ei myön­net­ty. ”Äi­ti­ni yrit­ti muut­taa suku­ni­men­sä Hau­li­vuo­rek­si, Har­mak­si tai Hau­li­kal­li­ok­si, mut­ta suku­ni­met oli­vat sil­loin suo­jat­tu­ja.” (1)

Töö­lön ta­lot, pi­hat ja puis­tot tar­jo­si­vat Kai Ha­gel­ber­gil­le vi­rik­keel­li­sen so­si­aa­lis­ta­van kas­vu­ym­pä­ris­tön. Luon­te­vaa oli, että poi­ka pan­tiin 6-vuo­ti­aa­na ruot­sin­kie­li­seen päi­vä­ko­tiin. Ha­gel­berg asui Töö­lös­sä ase­vel­vol­li­suu­ten­sa lop­puun asti. Hä­net vi­hit­tiin vuon­na 1956, ja pa­ris­kun­ta muut­ti asu­maan Van­haan­kau­pun­kiin. Ha­gel­ber­gin koti­talo, vuon­na 1929 val­mis­tu­nut niin sa­not­tu Su­ni­lan kul­ma, sai ni­men­sä ta­los­sa toi­mi­nees­ta seka­ta­va­ra­kau­pas­ta. Kai, tut­tu­jen kes­ken ”Ha­ge­li”, asui Su­ni­lan kul­mas­sa vuo­det 1943–1956. Ny­kyi­sin ka­dun nimi on Eino Lei­non katu. (2)

Ys­tä­vil­lä ja muil­la ih­mis­suh­teil­la on tär­keä osuus nuo­ren elä­mäs­sä. Sta­din slan­gi -leh­den pää­toi­mit­ta­ja Pert­ti Mus­to­nen ki­teyt­ti vuon­na 2010 Su­ni­lan kul­man jen­gin ko­koon­tu­mi­ses­sa, jos­sa Kai Ha­gel­berg oli yksi kool­le­kut­su­jis­ta, ka­ve­ruu­den mer­ki­tyk­sen seu­raa­vas­ti: ”Jen­gin, siis kai­ken jen­gin, ens­teks tär­kein jut­tu, mikä merk­kaa eni­ten koko laif­fis on dig­gaa­mi­nen, siis ka­ve­ruus, kaif­fa­rit, siis tom­mo­nen lä­hei­syys, fren­dit!” (3)

Kai Ha­gel­berg itse ker­too:

”Asuin syn­ty­mä­ni jäl­keen äi­din ja isän kans­sa Kuor­ta­neen­ka­dul­la On­ni­nen Oy:n ta­los­sa. Sel­vä­nä isä­ni oli kil­teis­tä kil­tein, mut­ta hu­ma­las­sa isä­ni pa­hoin­pi­te­li äi­ti­ni, ja äiti pa­ke­ni mi­nun kans­sa­ni isän­sä luok­se Pen­ger­ka­dul­le. Olin sil­loin 3-vuo­ti­as. Saim­me mel­ko pian asun­non Töö­lös­tä, Päi­vä­rin­nan­katu 2:sta. Äi­ti­kään ei ol­lut äi­deis­tä par­hain. Äi­ti­ni oli tuol­loin 28-vuo­ti­as vil­kas nai­nen. Hä­nen kut­su­ma­ni­men­sä oli­kin Pyry. Äi­ti­ni työ­ka­ve­ri Ansu oli vas­ta 18-vuo­ti­as. He viet­ti­vät kuu­lem­ma rai­la­kas­ta elä­mää. Usein he jät­ti­vät mi­nut yk­sin ko­tiin ja pis­ti­vät ulko-oven taka­luk­koon. Nuo­ret nai­set sa­noi­vat me­ne­vän­sä te­ke­mään in­ven­taa­ri­o­ta, oli­vat­han he mo­lem­mat Elan­non myy­jiä. Pal­jon myö­hem­min mi­nul­le sel­vi­si, mitä hei­dän in­ven­taa­ri­on­sa oi­ke­as­ti tar­koit­ti – se oli tans­seis­sa käy­mis­tä. Hei­dän me­non­sa oli­vat yleen­sä il­tai­sin, ja pi­meys yl­lät­ti mi­nut usein. Olin mo­nes­ti pi­me­äs­sä, kos­ka en yl­tä­nyt valo­kat­kai­si­jaan. Yk­sin­huol­ta­jan elä­mä ei ol­lut help­poa sil­loin­kaan. Van­hem­pa­ni ero­si­vat vi­ral­li­ses­ti vuon­na 1945.” (4)

Kun Ha­gel­berg lä­he­tet­tiin 3-vuo­ti­aa­na yk­sin lin­ja-au­tos­sa viet­tä­mään ke­sää äi­tin­sä tä­din Han­na Lind­roo­sin luo Tuu­su­lan Kel­lo­kos­kel­le, Hel­ga-äiti ajoi Han­na-tä­din vaa­ti­muk­ses­ta vii­kon­lop­puisin pol­ku­pyö­räl­lä poi­kaan­sa kat­so­maan. Myös tal­vi­so­dan ajan Ha­gel­berg oli Kel­lo­kos­kel­la tä­tin­sä hoi­vas­sa. Hä­nen yh­tey­ten­sä Kel­lo­kos­kel­le säi­lyi­vät lu­ji­na pit­käl­le nuo­ruus­i­kään. Ha­gel­berg suo­rit­ti uima­kan­di­daa­tin tut­kin­non Kel­lo­kos­kel­la Hel­sing­fors Sim­sälls­ka­pin (HSS) uima­hyp­pää­jän, myö­hem­min näyt­te­li­jä­nä, eri­tyi­ses­ti Uuno Tur­ha­puro -elo­kuva­hah­mon anop­pi­na, tun­ne­tun Ma­ri­ta Nord­ber­gin oh­jauk­ses­sa 1940-lu­vun lo­pul­la. Prii­mus­mais­te­rik­si Ha­gel­berg pro­mo­voi­tiin vuon­na 1952 Hel­sin­gin uima­sta­di­o­nil­la. (5)

Jat­ko­so­dan ai­ka­na Ha­gel­berg lä­he­tet­tiin kah­des­ti sota­lap­sek­si Ruot­siin. En­sim­mäi­sen ker­ran Ha­gel­berg mat­ka­si Ruot­siin, Nor­vi­kiin, hel­mi­kuus­sa 1942, kos­ka tuol­loin Hel­sin­gis­sä oli kova pula ruo­as­ta. Meri­mat­ka Ruot­siin tait­tui Tu­rus­ta mat­kus­ta­ja­höy­ry­lai­va S/S Arc­tu­rus­tuk­sel­la, joka oli vau­ri­oi­tu­nut tal­vi­so­dan ai­ka­na Tu­run sa­ta­mas­sa. Kor­jaus­ten yh­tey­des­sä lai­van ruu­maan ra­ken­net­tiin ti­lat 500 sota­lap­sen kul­jet­ta­mi­seen. Ha­gel­ber­gin Ruot­sin-mat­kan ai­ka­na lai­va py­säh­tyi use­as­ti – pel­ko­na Ha­gel­ber­gin mu­kaan oli se, että neu­vos­to­liit­to­lai­set su­kel­lus­ve­neet yrit­täi­si­vät upot­taa sen. Sa­ta­mas­sa lap­sia odot­ti usein lap­set­to­mia mut­ta va­rak­kai­ta pa­ris­kun­tia. ”He va­lit­si­vat mu­kaan­sa läh­te­vät lap­set. En­sin va­lit­tiin vaa­le­at, sit­ten tum­mat. Näin minä muis­tan”, Ha­gel­berg ker­too. (6)

Oppi­vel­vol­li­suus­ikä vel­voit­ti po­jan saa­pu­maan Suo­meen kou­luun elo­kuus­sa 1942. Ha­gel­berg lä­he­tet­tiin uu­del­leen Nor­vi­kis­ta Sund­by­ber­giin muut­ta­neen per­heen luok­se vuo­den 1944 kesä­kuus­sa, jol­loin Hel­sin­kiin oli odo­tet­ta­vis­sa Neu­vos­to­lii­ton suur­pom­mi­tus. Tuol­la ker­taa mat­ka kes­ti puo­li vuot­ta, ja hän kävi Ruot­sis­sa kou­lua syys­luku­kau­den ajan. Ruot­sis­sa Ha­gel­berg ker­too asu­neen­sa per­hees­sä, jota hän on ta­van­nut sään­nöl­li­ses­ti myö­hem­min­kin. Per­heen isä oli tai­de­maa­la­ri Karl-Göta Ser­nius ja äiti oli koti­rou­va Gun­hild. Per­heen ty­tär Gu­nil­la on vii­si vuot­ta Ha­gel­ber­giä nuo­rem­pi. He ta­paa­vat toi­si­aan vuo­sit­tain. (7) ”Muis­ti­ku­via per­heen var­si­nai­ses­ta tai­tei­li­ja­e­lä­mäs­tä sota­lap­si­a­jal­ta mi­nul­la ei ko­vin pal­jon ole. Nor­vi­kis­sa näin tai­tei­li­jai­sän työs­ken­te­le­vän. Pää­osa hä­nen tuo­tan­nos­taan oli mai­se­ma­maa­lauk­sia, ja sain hä­nel­tä pari hä­nen Ita­li­as­sa maa­laa­man­sa tau­lua ”, Ha­gel­berg muis­te­lee. (8)

Oli luon­nol­lis­ta, että ruot­sin kie­li oli muut­tu­nut sel­väs­ti po­jan pää­kie­lek­si sota­lap­si­vuo­si­na. Sil­ti Ha­gel­ber­gin äiti vei po­jan Töö­lön suo­ma­lai­seen kan­sa­kou­luun. Poi­kaa ni­mi­tel­tiin kou­lus­sa kie­li­tai­ton­sa ta­kia hur­rik­si, mikä ym­mär­ret­tä­väs­ti joh­ti usein tap­pe­luun. ”Jäl­keen­päin aja­tel­tu­na suo­men­kie­li­nen kou­lu oli vää­rä va­lin­ta. Vai­keu­det joh­ti­vat sii­hen, että mi­nus­ta tuli fen­no­maa­ni. Mo­neen vuo­teen en ha­lun­nut pu­hua ruot­sia”, Ha­gel­berg har­mit­te­lee. Avain­lap­se­na ruo­kan­sa ko­to­na itse läm­mi­tel­lyt nuo­ru­kai­nen suo­rit­ti oppi­vel­vol­li­suu­ten­sa lop­puun 14-vuo­ti­aa­na Alek­sis Ki­ven kou­lun kaup­pa­lin­jal­la. (9)

”Aloi­tin kan­sa­kou­lun vii­den­nen luo­kan syys­luku­kau­den vuon­na 1946 Töö­lön kan­sa­kou­lus­sa, mut­ta äi­ti­ni toi­vo­muk­ses­ta siir­ryin ke­vät­luku­kau­del­la Töö­lön II yh­teis­kou­luun. Kou­lu siir­tyi uu­del­la Hel­sin­gin yk­si­tyi­nen kes­ki­kou­lu -ni­mel­lä koe­ly­se­on ylä­ker­taan Ar­ka­di­an­ka­dul­le. Aloi­tin kes­ki­kou­lun nel­jän­nen syys­luku­kau­den vuon­na 1949. Luok­ka sai pi­tää tans­si­ai­sia, jos se jär­jes­ti en­sin näy­tel­män. Me sit­ten näyt­te­lim­me ja tans­sim­me pääl­le puo­li­tois­ta tun­tia. Jou­kol­la pää­tim­me kä­vel­lä kes­kus­taan. Aluk­si Mai­ja-ni­mi­nen tyt­tö oli ka­ve­ri­ni Pe­kan käsi­puo­les­sa, mut­ta yht­äk­kiä tyt­tö oli mi­nun ta­lu­tel­ta­va­na­ni. Lii­kuim­me koh­ti Töö­löä ja Mes­se­niuk­sen­ka­tua. Mai­ja ei ha­lun­nut men­nä ko­tiin, kos­ka hä­nen isän­sä ryyp­py­ka­ve­rit kuu­lem­ma kos­ket­te­li­vat hän­tä. Mai­jan koti oli Kä­py­läs­sä. Sa­noin Mai­jal­le, että mi­nul­la on oma huo­ne ko­dis­sa­ni Mei­lah­den­katu 12 D 40:ssä, tule meil­le. Mai­ja läh­ti mu­kaa­ni, ja ai­no­as­taan suu­kot­te­lim­me lä­hes koko yön. Sun­nun­tai­na Mai­ja läh­ti koh­ti ko­ti­aan ja minä me­nin iso­i­sä­ni luo Pen­ger­ka­dul­le. Ilta­päi­väl­lä ovi­kel­lom­me soi. Kun ava­sin oven, käy­tä­väs­sä oli luo­kan­val­vo­jam­me mais­te­ri ’Ekku’ Ek­lund, nei­ti-ih­mi­nen. Ek­lund ky­syi, mis­sä Mai­ja on. Vas­ta­sin, että hän läh­ti meil­tä aa­mul­la ko­tiin­sa. Luo­kan­val­vo­jam­me ilme synk­ke­ni. Hä­nen il­meen­sä oli­si pi­tä­nyt saa­da ku­vat­tua. Tun­nin ku­lut­tua pu­he­lin soi ja mi­nua pyy­det­tiin pu­he­li­meen. Pu­he­li­mes­sa oli Mai­jan isä, joka sa­noi: ’Jos olet rais­kan­nut tyt­tä­re­ni, minä ta­pan si­nut.’ Kyl­lä, minä, 14-vuo­ti­as poi­ka, va­pi­sin. Sel­väk­si tuli, että kou­luun ei ol­lut enää me­ne­mis­tä. Ei reh­to­ri mi­nua kos­kaan kuul­lut eikä edes erot­ta­mis­kir­jet­tä lä­het­tä­nyt. Iso­isä ran­kai­si mi­nua lyö­mäl­lä rem­mil­lä jal­koi­hin. Tätä ei oli­si ta­pah­tu­nut, jos joku su­ku­lai­nen oli­si asu­nut meil­lä”, Ha­gel­berg ker­too. (10)

Ha­gel­ber­gin äiti muut­ti avo­puo­li­son­sa Aar­re Paa­na­sen kans­sa väli­ai­kai­ses­ti Yh­dys­val­toi­hin vuon­na 1948. Tuo­na ai­ka­na Ha­gel­ber­gin vi­ral­li­nen huol­ta­ja oli hä­nen Kal­li­os­sa asu­nut iso­i­sän­sä. Iso­isän li­säk­si, joka oli Osuus­tuk­ku­kau­pan (OTK) kes­kus­va­ras­ton lä­het­tä­mön esi­mies, mo­net muut äi­din puo­len va­sem­mis­to­lai­set su­ku­lai­set oli­vat töis­sä OTK:lla, ja sin­ne myös Ha­gel­berg ha­keu­tui vuon­na 1950. Työ­paik­ka mak­soi hä­nel­le ilta­kaup­pa­kou­lun kah­den vuo­den ajal­ta. Kau­pan ala ei Ha­gel­ber­giä kui­ten­kaan kiin­nos­ta­nut, vaik­ka hän mer­kan­tik­si val­mis­tui­kin. (11) Nyky­ajan näkö­kul­mas­ta ar­vi­oi­tu­na ran­kal­ta tun­tuu se, että Kai Ha­gel­berg oli vas­ta 13-vuo­ti­as äi­din läh­det­tyä Yh­dys­val­toi­hin.

”Jos­kus nuo­ren po­jan vat­sa kur­ni. On­nek­si oli kylä­paik­ko­ja, jois­sa sain myös ruo­kaa. Ruo­kaa tar­jo­si esi­mer­kik­si äi­ti­ni en­ti­nen työ­ka­ve­ri Ag­nes Elan­nos­ta, joka asui vie­rei­ses­sä ta­los­sa To­pe­liuk­sen­ka­dul­la. Sitä oli tar­jol­la myös Kä­py­läs­sä asu­val­la ser­kul­la­ni Ma­xil­la ja Hel­sin­gin­ka­dul­la asu­val­la äiti­puo­lel­la­ni Ro­sel­la. Näis­sä kylä­pai­kois­sa oli ko­din hen­keä. Ikä­vää­ni han­kin koi­ran­pen­nun, jota en kui­ten­kaan osan­nut hoi­taa. Se pis­sai­li ym­pä­riin­sä. Pa­lau­tin sen”, Ha­gel­berg to­te­aa. (12) Kaik­ki­aan voi­daan to­de­ta, että Ha­gel­ber­gin lap­suus ja nuo­ruus oli­vat vä­rik­käi­tä ja epäi­le­mät­tä osin ka­ru­ja, mikä kui­ten­kin an­toi sit­keyt­tä ai­kuis­e­lä­män vai­hei­siin. ”Kai mä olen sit­ten kas­va­nut ka­rus­ta ja ko­vas­ta tais­te­lus­ta”, Ha­gel­berg on ker­to­nut. (13)

Kun Ha­gel­ber­gin äiti ja isä­puo­li pa­la­si­vat Yh­dys­val­lois­ta vuon­na 1950, he pe­rus­ti­vat auto­kou­lun Jär­ven­pää­hän. Vuon­na 1953 auto­kou­lu sai lu­van siir­tyä Töö­löön, ja sitä mai­nos­tet­tiin myös ui­ma­rien auto­kou­lu­na. (14) Jär­ven­pään-ai­koi­na Ha­gel­berg vas­ta­si auto­kou­lun pu­he­li­meen. Palk­kaa hän ei työs­tä juu­ri­kaan saa­nut, mut­ta päi­vit­täi­set juna­mat­kat Hel­sin­gis­tä Jär­ven­pää­hän ruo­ka­ra­hoi­neen hä­nel­le mak­set­tiin. (15)

Ai­kui­suu­den raja­mail­la Ha­gel­berg kiin­nos­tui isä­puo­len­sa vel­jen in­nos­ta­ma­na ta­lon­ra­ken­nuk­ses­ta. Ura­va­lin­ta oli on­nis­tu­nut ai­ka­na, jol­loin al­koi mas­sa­muut­to maa­seu­dul­ta kas­vu­kes­kuk­siin ja ra­ken­ta­mi­sen vo­lyy­mi kas­voi vauh­dik­kaas­ti. Hel­sin­gin tek­nil­li­seen oppi­lai­tok­seen Ha­gel­berg pää­si opis­ke­le­maan ta­lon­ra­ken­nus­ta vuon­na 1957 ja val­mis­tui ra­ken­nus­mes­ta­rik­si vuon­na 1960. Kol­men vuo­den työ­ko­ke­muk­sen jäl­keen Ha­gel­berg pää­si Kan­sal­lis-Osa­ke-Pan­kin kiin­teis­tö­o­sas­tol­le pro­jek­ti­pääl­li­kök­si.”Työ­ni kiin­teis­tö­o­sas­tol­la pro­jek­ti­pääl­li­kön teh­tä­vis­sä edel­lyt­ti mat­kus­ta­mis­ta ym­pä­ri Suo­mea. Kont­to­rei­ta oli tuo­hon ai­kaan noin 450, ja kä­vin niis­tä kol­mes­sa sa­das­sa. Ol­les­sa­ni Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na kä­vin työ­teh­tä­vien li­säk­si ker­to­mas­sa uima­lii­ton kuu­lu­mi­sia mo­nien seu­ro­jen joh­to­kun­nis­sa”, Ha­gel­berg ker­too työn ja luot­ta­mus­toi­men yh­dis­tä­mi­ses­tä. Vuo­des­ta 1989 eteen­päin hän jat­koi ra­ken­nut­ta­ja­kon­sult­ti­na omas­sa yri­tyk­ses­sään KH-Con­sult Oy:ssä. Työ­e­läk­keel­le Kai Ha­gel­berg siir­tyi vuon­na 2000. (16)

Liikuntaa ja laulua

Uin­nin kan­sa­lais­toi­min­ta laa­je­ni Suo­mes­sa 1930-lu­vul­la. Kun vuon­na 1930 Suo­men Uima­lii­tos­sa oli 29 jä­sen­seu­raa, vuon­na 1939 nii­tä oli jo 132. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­tos­sa (TUL) uin­ti edis­tyi 1920- ja 1930-lu­ku­jen tait­tees­sa lii­ton la­jeis­ta jopa suh­teel­li­ses­ti eni­ten. (17) Mes­ta­ri­ui­ma­ri Aar­re Paa­na­nen mer­kit­si TUL:n vuo­si­kir­jaan op­ti­mis­ti­ses­ti vuon­na 1930: ”Edel­li­sen ke­sän kuut­ta­tois­ta en­nä­tys­tä pi­det­tiin ker­ras­saan suu­ren­moi­se­na saa­vu­tuk­se­na, mut­ta nyt se­kin jäi var­joon, sil­lä myös jouk­ku­e­ur­hei­lu­muo­to­na uin­ti val­loit­ti pal­jon alaa. Uin­nis­ta on ke­hit­ty­mäs­sä oi­kea kan­san­ur­hei­lu.” Si­säl­lis­so­dan jäl­ki­seu­raa­muk­sis­sa vuon­na 1919 pe­rus­te­tun TUL:n ja vuon­na 1906 pe­rus­te­tun por­va­ril­li­sen SVUL:n vä­li­nen kui­lu oli sel­vä vuo­teen 1993, jol­loin SVUL:n liit­to­ko­kous päät­ti or­ga­ni­saa­ti­on­sa alas­a­jos­ta kes­kus­liit­to­na. Suo­men Uima­liit­to liit­tyi SVUL:n jä­se­nek­si vuon­na 1938. (18)

Hel­sin­gis­sä seu­ra­kent­tä oli eriy­ty­nyt myös muis­ta syis­tä. Toi­vo Aron syn­nyt­tä­mä Hel­sin­gin Ui­ma­rit (HU) er­ka­ni HSS:stä vuon­na 1916. HU suun­ta­si toi­min­taan­sa kil­pai­lul­li­seen suun­taan, kun HSS ha­lu­si py­syä fil­ant­roop­pi­sel­la uima­o­pe­tus­lin­jal­la. ”Ku­vaa­vaa sil­loi­sel­le kie­li- ym. po­liit­ti­ses­ti epä­va­kaal­le aika­kau­del­le oli, että val­ta­osa läs­nä­o­li­jois­ta oli saa­pu­nut pel­käs­tään suo­ma­lai­suus­aat­teen in­noit­ta­ma­na.” Uu­den uima­seu­ran pu­heen­joh­ta­jak­si ni­met­tiin toh­to­ri Arvi War­ti­o­vaa­ra. Toi­vo Aro, joka oli mo­nin­ker­tai­nen Suo­men mes­ta­ri ja Suo­men me­nes­ty­nein uima­hyp­pää­jä Tuk­hol­man olym­pi­a­lai­sis­sa vuon­na 1912, toi­mi Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1928–1946. Hä­nen ak­tii­vi­suu­ten­sa joh­ti Yr­jön­ka­dun uima­hal­lin val­mis­tu­mi­seen vuon­na 1928. (19)

Ur­hei­lus­ta tuli kes­kei­nen osa nuo­ren Ha­gel­ber­gin elä­mää. Sii­hen aut­toi per­he­pii­rin mal­li. Äi­din isä Wil­helm Si­lius (1887–1970) saa­vut­ti ”pe­ri­mä­tie­don mu­kaan” prons­sia mou­ka­rin­hei­tos­sa Frank­furt am Mai­nin työ­läis­o­lym­pi­a­lai­sis­sa vuon­na 1925. Hän edus­ti Hel­sin­gin Kul­ler­voa. Si­lius toi­mi TUL:n liit­to­toi­mi­kun­nan jä­se­ne­nä 1920-lu­vul­la. Tun­te­mat­to­mak­si jää­nyt läh­de on ku­vail­lut Kai Ha­gel­ber­gin iso­isän saa­vu­tuk­sia ja tun­net­tuut­ta ”Oli­pa ker­ran suur­ten san­ka­rien Kul­ler­vo” -ar­tik­ke­lis­sa: ”Fai­ja Vil­helm Si­lius ei suu­rem­pia esit­te­ly­jä kai­paa, kaik­ki­han tun­te­vat tä­män jä­me­rän heit­tä­jän, joka ke­rä­si kym­me­nen vuo­den ai­ka­na yh­teen­sä yksi­tois­ta TUL:n mes­ta­ruut­ta!” Kai Ha­gel­ber­gin isä Rag­nar oli kol­min­ker­tai­nen nyrk­kei­lyn Suo­men mes­ta­ri vuo­si­na 1927–1929. Hän oli myös mes­ta­ri­ta­son kei­laa­ja. ”Käsi kävi tä­hän ta­paan myös baa­rin puo­lel­la”, Ha­gel­berg ker­too ja te­kee huik­ka­lii­ket­tä. Myös Kai Ha­gel­berg ko­kei­li nyrk­kei­lyä. Har­ras­tus kui­ten­kin lop­pui jo al­kuun­sa, kun po­jan huu­li hal­ke­si en­sim­mäi­sel­lä sali­ker­ral­la. ”Se ei ol­lut mi­nun la­ji­ni”, Ha­gel­berg ker­too aja­tel­leen­sa tuol­loin. Sen si­jaan kei­lai­lu isän pe­rin­tö­nä jäi py­sy­väk­si har­ras­tuk­sek­si. La­jis­sa hän saa­vut­ti mes­ta­ri­luo­kan vuon­na 1969. (20)

Ha­gel­ber­gin isä­puo­li Aar­re ”Atie­li” Paa­na­nen (1913–1978) oli uin­nin 12-ker­tai­nen Suo­men mes­ta­ri. Vuo­si­na 1933–1947 Paa­na­nen osal­lis­tui kah­dek­saan uin­ti­maa­ot­te­luun. Wie­nin työ­läis­o­lym­pi­a­lai­sis­sa vuon­na 1931 hän voit­ti vas­ta 18-vuo­ti­aa­na kaik­ki kol­me rin­ta­uin­ti­mat­kaa. (21) Vuo­ro­tel­len TUL:n ja Suo­men Uima­lii­ton alais­ta uima­seu­ra edus­ta­neen Paa­na­sen seu­ro­ja oli­vat Vii­pu­rin Työ­väen Ui­ma­rit, Kot­kan Uima­seu­ra, Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rit ja Hel­sin­gin Ui­ma­rit. Paa­na­nen har­ras­ti myös kil­pa-au­toi­lua. Ha­gel­berg muis­te­lee isä­puol­taan, joka oli ”Su­ni­lan kul­man 1940–1950-lu­ku­jen ski­dien ido­li nu­me­ro yksi” Tämä joh­tui Ha­gel­ber­gin ker­to­man mu­kaan sii­tä, että Paa­na­nen hur­jas­te­li For­din­sa kans­sa Eläin­tar­han ajois­sa kaik­ki­aan 17 ker­taa. Aar­re Paa­na­nen voit­ti ker­ran myös Jy­väs­ky­län Suura­jo­jen yli 2000-kuu­ti­ois­ten luo­kan. (22)

Aar­re Paa­na­nen in­nos­ti Ruot­sis­ta vuon­na 1945 pa­lan­neen kym­men­vuo­ti­aan po­jan mu­kaan­sa Yr­jön­ka­dun uima­hal­liin ja liit­ty­mään Hel­sin­gin Ui­ma­rei­hin. Läh­tö­koh­dat Kai Ha­gel­ber­gin uin­nin har­ras­ta­mi­sen aloit­ta­mi­sel­le ei­vät ol­leet suo­tui­sat. Ha­gel­berg ker­too, kuin­ka ”Nor­vi­kis­sa vuon­na 1942 sat­tui va­li­tet­ta­va ta­paus, joka sai mi­nut kär­si­mään vesi­kam­mos­ta vuo­sia”. Per­heen isä oli tai­tei­li­ja­ys­tä­vien­sä kans­sa juo­nut kil­jua, ja he päät­ti­vät kan­taa po­jan ran­taan ja heit­tää hä­net ve­teen. Ran­ta oli mu­tai­nen ja ruo­vik­koi­nen. ”Olin näh­nyt sii­nä myös käär­mei­tä.” (23)

Uin­nis­ta tuli Ha­gel­ber­gil­le kui­ten­kin mie­lui­nen har­ras­tus, vaik­ka ve­den pel­ko vai­va­si pit­kään. Uima­ra­doil­la hän­tä piis­ka­si halu voit­taa isä­puo­len­sa. Ke­säi­sin Ha­gel­berg viet­ti run­saas­ti ai­kaa Töö­lön uima­lai­tok­sel­la, jos­sa hä­nen äi­tin­sä piti kah­vi­o­ta olym­pi­a­ke­sän 1952. Sta­din slan­gin tai­ta­ja­na Ha­gel­berg on ker­to­nut tun­nel­mis­ta uima­lai­tok­ses­ta Sta­din slan­gi -leh­des­sä: ”Hu­mal­lah­den uima­lai­tos Tö­li­käs­sä oli sta­dil­ta vuok­rat­tu­na Hel­sin­gin Ui­ma­reil­la vuo­si­na 1919–1955. Uima­lai­tos pu­ret­tiin vuon­na 1956. Hu­mu­la oli HU:lais­ten ke­sä­hi­ma ja sa­mal­la mi­nun­kin, sna­dis­ta ski­dis­tä läh­tien. Kyl mä aina sna­dis­ti funt­sa­sin, miks ne HU:n gam­lat gub­bet tuli sun­nun­tai­sin spri­geis­sä Hu­mu­laan ja sen ala-ak­tii­vi­ti­laan, jon­ne meil­lä ju­ni­o­reil­la ei ol­lut jui­dee, mut sit se sel­vis. Ne skra­bas just smog­lat­tu­ja dört­sien föns­te­rei­tä ja tsii­gas ho­leis­ta na­ku­ja frii­du­ja, nii­den dai­sa­rei­ta ja re­vaa (ne ei ol­lut HU:n frii­du­ja).” (24)

Raja TUL:n ja SVUL:n alais­ten uima­seu­ro­jen hal­lit­se­mil­la uima­lai­tok­sil­la oli sel­vä 1950-lu­vul­la. Käyn­tiä toi­sen seu­ran re­vii­ril­lä ei kat­sot­tu hy­väl­lä. To­sin Van­haan­kau­pun­kiin muu­ton jäl­keen Ha­gel­berg al­koi har­joi­tel­la pe­rin­tei­ses­sä työ­läis­uin­ti­al­taas­sa Kum­pu­las­sa. Kil­pai­le­mis­ta TUL:n ki­sois­sa ei SVUL:n ui­ma­ril­le kui­ten­kaan sal­lit­tu. Kun HU:n Ha­gel­berg ha­lu­si uida kil­paa Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rei­den ki­sois­sa Kum­pu­las­sa, HU il­moit­ti vä­lit­tö­mäs­ti, että osal­lis­tu­mi­ses­ta lan­ke­ai­si kil­pai­lu­kiel­to. Olei­lu ko­toi­sas­sa Hu­mal­lah­des­sa joh­ti Ha­gel­ber­gin Nor­ja–Suo­mi-uin­ti­maa­ot­te­lu­e­dus­tuk­seen 200 met­rin rin­ta­uin­nis­sa vuon­na 1954, Suo­men hal­li­mes­ta­ruu­teen 4 x 100 met­rin seka­uin­ti­vies­tis­sä vuon­na 1955 ja Suo­men hal­li­mes­ta­ruus­uin­tien ho­pe­a­si­jaan 100 met­rin rin­ta­uin­nis­sa vuon­na 1958. Vesi­pal­los­sa Ha­gel­berg saa­vut­ti SM-ho­pe­aa ja -prons­sia. (25)

”Nils ’Nis­se’ Kihl­man oli val­men­ta­ja­ni vuo­si­na 1953–2003. Kaik­ki al­koi sii­tä, kun Suo­men Uima­liit­to lä­het­ti ui­ma­rei­ta Nis­se Kihl­ma­nin joh­dol­la Os­lon lä­hel­lä ole­vaan Slem­mes­ta­din ur­hei­lu­kes­kuk­seen vuon­na 1953. Nuor­ten poh­jois­mai­sel­la uin­ti­lei­ril­lä mu­ka­na oli­vat Kar­ri Käyh­kö Ve­te­hi­sis­tä, Stig-Olof Gren­ner HSS:stä, Gus­tav Bre­den­berg HSS:stä ja minä Hel­sin­gin Ui­ma­reis­ta. Val­men­nus­suh­tee­ni Kihl­ma­nin kans­sa jat­kui Po­ris­sa vuon­na 2003 pi­det­tyi­hin mas­ters-mes­ta­ruus­kil­pai­lui­hin asti. Nis­se Kihl­man oli KOP:n Hel­sin­gin Mu­se­o­ka­dun kont­to­rin vah­ti­mes­ta­ri vuo­si­na 1974–1991. Tal­vel­la har­joit­te­lim­me sun­nun­tai­sin Suo­ma­lai­sen yh­teis­kou­lun, mai­neik­kaan Hel­sin­gin uusi yh­teis­kou­lu Oy:n si­sar­kou­lun, uima­hal­lis­sa Haa­gas­sa ja tiis­tai­sin Hel­sin­gin­katu 25:n uima­hal­lis­sa. KOP:n Pank­ki­veik­ko­jen mas­ters-ui­ma­rei­den kesä­lei­rit pi­det­tiin KOP:n hen­ki­lö­kun­nan ke­sän­viet­to­pai­kas­sa De­ge­rös­sä In­koos­sa. Vii­kon ajan asuim­me alu­een mö­keis­sä ja har­joit­te­lim­me Nis­sen joh­dol­la kah­des­ti päi­väs­sä alu­eel­la ole­vas­sa 17-met­ri­ses­sä uima-al­taas­sa. En­nen vuo­sit­tai­sia mas­ters-mes­ta­ruus­kil­pai­lu­ja ko­koon­nuim­me sau­no­maan Hela-Aro­jen oma­koti­ta­loon, jos­sa Nis­se hie­roi kaik­ki ui­ma­rit. Luon­nol­li­ses­ti Nis­se oli mu­ka­na ki­sois­sa.” (26)

”Kun val­mis­tuin ra­ken­nus­mes­ta­rik­si vuon­na 1960, vesi­pal­lo jäi työ­kii­rei­den ta­kia. Osal­lis­tuin kui­ten­kin va­ka­vis­sa­ni vuon­na 1965 Kot­kas­sa SM-ki­sois­sa yli 30-vuo­ti­ai­den 100 met­rin rin­ta­uin­tiin ja voi­tin Pek­ka Lai­ro­lan, joka oli olym­pi­a­e­dus­ta­jam­me Roo­mas­sa vuon­na 1960. Jat­koin uin­ti­u­raa­ni Suo­men Uima­lii­ton B-mes­ta­ruus­kil­pai­luis­sa ja Ra­ken­nus­mes­ta­rei­den Kes­kus­lii­ton uin­ti­mes­ta­ruus­kil­pai­luis­sa ja tie­tys­ti Nis­sen mas­ters-po­ru­kas­sa”, Ha­gel­berg ker­too. (27)

Ha­gel­ber­gin har­ras­tuk­set ei­vät ra­joit­tu­neet lii­kun­taan. Lau­lu­har­ras­tus Töö­lön Lau­lu­po­jis­sa kes­ti vuo­det 1946–1948. JP 2:n va­rus­mies­kuo­ros­sa Ha­gel­berg esiin­tyi vuo­si­na 1955–1956 ja Mes­ta­ri-Lau­la­jis­sa vuo­si­na 1961–1963. ”Ha­ge­li” pa­la­si Mes­ta­ri-Lau­la­jiin lau­lun­joh­ta­ja, Di­rec­tor mu­si­ces Märt Ra­tas­sep­pin op­piin vuon­na 2004. (28)

Uimarius vei politiikkaan

Suo­men sisä­po­li­tii­kas­sa 1970-luku oli muu­tos­ten vuo­si­kym­men. Hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­nan tuki­pi­la­rit pys­ty­tet­tiin as­teit­tain 1970-lu­vul­la, ja sa­mal­la hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta tuli po­liit­tis­ta. Kai­ken taus­tal­la vai­kut­ti pre­si­dent­ti Urho Kek­ko­nen. Kai­kil­le il­mai­nen pe­rus­kou­lu to­teu­tet­tiin as­teit­tain 1970-lu­vul­la, laki työt­tö­myys­päi­vä­ra­has­ta ja työt­tö­myys­kas­sois­ta sää­det­tiin 1971, kun­nal­li­set ter­veys­kes­kuk­set pe­rus­tet­tiin 1972, ja sa­ma­na vuon­na lan­see­rat­tiin myös opin­to­tuki. Ur­hei­lun suo­ri­tus­paik­ko­jen, en­nen kaik­kea sisä­lii­kun­ta­paik­ko­jen mää­rä al­koi li­sään­tyä vauh­dik­kaas­ti.

Kai Ha­gel­ber­gis­tä ei pi­tä­nyt alun pe­rin tul­la po­lii­tik­koa. Ha­gel­ber­gin aja­tuk­set kui­ten­kin var­mis­tui­vat, ja hän roh­ke­ni tuo­da mie­li­pi­teen­sä jul­ki pe­rus­te­le­mal­la nii­tä ide­o­lo­gi­sel­ta poh­jal­ta. Ur­hei­lu­mie­hen ura ko­koo­muk­sen kun­nal­li­se­na luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä sai sy­säyk­sen­sä, kun hän vuon­na 1970 ky­syi ju­nas­sa ko­koo­mus­vai­kut­ta­ja Kari Rah­ka­mol­ta yh­tei­sel­lä työ­mat­kal­la Haa­pa­mä­el­le, voi­si­ko hän läh­teä po­li­tiik­kaan: ”Seu­raa­va­na aa­mu­na toi­min­nan­joh­ta­ja Hans Wa­sast­jer­na soit­ti mi­nul­le ja il­moit­ti, että uu­sien jä­sen­ten vii­kon­lop­pu­se­mi­naa­ri al­kaa huo­men­na Es­poos­sa. Ker­roin, että vai­mo­ni on Kä­ti­lö­o­pis­ton sai­raa­las­sa ja tu­lee huo­men­na ko­tiin tyt­tä­rem­me kans­sa. Wa­sast­jer­na to­te­si, ett­ei se­mi­naa­re­ja tule pit­kään ai­kaan. Me­nin hat­tu kou­ras­sa kä­ti­lö­o­pis­tol­le ja il­moi­tin ti­lan­teen. Ky­syin va­ro­vas­ti vai­mol­ta­ni, voi­si­ko äi­ti­si tul­la si­nua aut­ta­maan ko­tiim­me, sil­lä syn­ty­nyt tyt­tä­rem­me oli kol­mas lap­si per­hees­säm­me. Muut oli­vat poi­kia”, Ha­gel­berg muis­te­lee. (29)

”Mi­nul­la oli sil­loin jo in­nos­tuk­sen pa­loa, heti alus­ta läh­tien. Pää­sin heti pii­rin kun­nal­lis­po­liit­ti­seen toi­mi­kun­taan. Elan­non vaa­lit oli­vat tu­los­sa, ja pää­sin joh­ta­maan pii­rin E-vaa­li­toi­mi­kun­taa. Seu­raa­va toi­mi­kun­ta, jo­hon pii­ri­hal­li­tus va­lit­si mi­nut ky­sy­mät­tä pu­heen­joh­ta­jak­si, oli kirk­ko­po­liit­ti­nen toi­mi­kun­ta. To­sin olin eron­nut kir­kos­ta ar­mei­jan ai­ka­na, mut­ta lii­tyin kirk­koon pu­heen­joh­ta­juu­den myö­tä.” Kun­nal­lis­vaa­leis­sa Ha­gel­berg oli en­sim­mäi­sen ker­ran eh­dol­la vuon­na 1972 ja nou­si vara­val­tuu­te­tuk­si. Ko­koo­muk­sen puo­lu­e­val­tuus­tos­sa hän oli vuo­si­na 1973–1977. Mo­tii­vi po­li­ti­koin­tiin syn­tyi uin­ti­har­ras­tuk­ses­ta: ”Ak­tii­vi­ui­ma­ri­na mi­nua har­mit­ti sil­loi­sen ur­hei­lu- ja ul­koi­lu­vi­ras­ton kiel­tei­nen suh­tau­tu­mi­nen ui­ma­rei­hin. Ha­lu­sin mu­kaan vai­kut­ta­maan sii­hen, että nuo­ril­le ui­ma­reil­le oli­si har­joi­tus­paik­ko­ja. Näin kun­nal­lis­po­li­tii­kan par­haa­na vai­ku­tus­kei­no­na.” (30)

Ha­gel­ber­gin en­sim­mäi­nen lau­ta­kun­ta­paik­ka oli mie­hen ta­voit­teen mu­kai­ses­ti ur­hei­lu- ja ul­koi­lu­lau­ta­kun­ta. Hel­sin­gin lii­kun­ta­paik­ka­ra­ken­ta­mi­ses­sa on ol­lut 1970-lu­vul­ta läh­tien lu­kui­sia Ha­gel­ber­gin miel­tä läm­mit­tä­nei­tä pro­jek­te­ja, jois­sa hän on ol­lut mu­ka­na. Nii­tä ovat muun mu­as­sa Nuo­ri­so­jää­kent­tä Oy:n kah­den kau­ka­lon Myl­ly­pu­ron nuo­ri­so­jää­hal­li, Myl­ly­pu­ron jal­ka­pal­lo­hal­li ja Vuo­saa­ren uima­hal­li. (31) ”Eh­do­ton hel­mi”, ku­ten Kai Ha­gel­berg asi­an il­mai­see, on Mä­ke­län­rin­teen uima­hal­li. Uin­ti­kes­kuk­sen ra­ken­ta­mi­sel­le löy­tyi sekä jar­rut­ta­jia että kan­nat­ta­jia. (32)

Esi­merk­kien va­los­sa Ha­gel­berg ei edis­tä­nyt po­lii­tik­ko­na pel­käs­tään ui­ma­rei­den asi­aa. Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa Ha­gel­ber­gin ta­voit­tei­ta ku­vat­tiin seu­raa­vas­ti vuon­na 1985: ”En­ti­sen ak­tii­vi­ui­ma­rin luu­li­si tais­te­le­van hen­keen ja ve­reen uima­hal­lien ra­ken­ta­mi­sen puo­les­ta. Ha­gel­berg nä­kee täl­lä het­kel­lä kui­ten­kin uima­hal­le­ja tär­ke­äm­mäk­si 70 met­rin hyp­py­ri­mäen saa­mi­sen Hert­to­nie­meen ja yleis­ur­hei­lun suu­ra­hal­lin ra­ken­ta­mi­sen. Hän ker­too, että esi­mer­kik­si ke­vät­tal­vel­la kil­pai­luis­sa Hert­to­nie­mes­sä oli nuo­ria osal­lis­tu­jia yli 600.” (33)

Kai­ke­ti Ha­gel­ber­gin omat nuo­ruus­iän ko­ke­muk­set ovat vai­kut­ta­neet sii­hen, että hän on luot­ta­mus­toi­mis­saan aja­nut eri­tyi­ses­ti nuor­ten asu­mis- ja ur­hei­lu­mah­dol­li­suuk­sien pa­ran­ta­mis­ta. Ha­gel­berg oli vuo­sia mu­ka­na nuo­ril­le työs­sä käy­vil­le ai­kui­sil­le edul­li­sia vuok­ra-asun­to­ja ra­ken­ta­vas­sa Nuo­ri­so­sää­ti­ön hal­li­tuk­ses­sa. Kun hän vuon­na 1986 aloit­ti sää­ti­ön hal­li­tuk­ses­sa, sää­ti­öl­lä oli yksi kiin­teis­tö ja 180 asu­kas­ta. Kun Ha­gel­ber­gin kau­si päät­tyi vuon­na 2006, kiin­teis­tö­jä oli 42 ja niis­sä asui yli 3 000 asu­kas­ta. (34)

It­sen­sä Ha­gel­berg luo­kit­te­lee so­si­aa­li­hen­ki­sek­si, li­be­raa­lik­si ko­koo­muk­se­lai­sek­si. ”Pu­heen­joh­ta­ja­teh­tä­vis­sä py­rin kai­kin kei­noin saa­vut­ta­maan yksi­mie­li­siä pää­tök­siä. Komp­ro­mis­se­ja teh­tiin, ja se vaa­ti pal­jon työ­tä”, Ha­gel­berg ar­vi­oi toi­min­ta­ta­paan­sa. ”On ol­ta­va so­si­aa­li­nen ja tun­net­ta­va tai opit­ta­va tun­te­maan pal­jon ih­mi­siä. Ver­kos­toi­tu­mi­nen on kai­ken vai­kut­ta­mi­sen tär­kein läh­tö­koh­ta. Li­säk­si hom­maan täy­tyy olla ai­dos­ti pa­loa ja ha­lua vai­kut­taa.” (35) Vai­kut­ta­ja­na Ha­gel­berg oli kova­naa­man mai­nees­sa. Po­liit­ti­set vas­tus­ta­jat pi­ti­vät hän­tä rei­lu­na mut­ta räis­käh­te­le­vä­nä per­soo­na­na, jon­ka tie­to­mää­rää ja hok­saa­vuut­ta ar­vos­tet­tiin. ”Sa­non asi­at suo­raan. Olen aja­tel­lut, että mul­la on sii­hen va­raa.”(36)

Kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na Ha­gel­berg toi­mi vuo­si­na 1976–1988 ja 1993–2000. ”Väli­kau­den” hän oli kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen. Ko­koo­muk­sen val­tuus­to­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja­na hän toi­mi vuo­si­na 1993–1994. Val­tuus­to­uran jäl­keen hän oli vie­lä Hel­sin­gin Ko­koo­muk­sen pu­heen­joh­ta­ja vuo­teen 2005 saak­ka. (37) Edus­kun­taan asti nos­te ei riit­tä­nyt, vaan Ha­gel­berg jäi kah­des­ti vara­si­joil­le. ”Mi­nul­la oli­si ol­lut sta­di­lai­se­na pal­jon an­net­ta­vaa”, Ha­gel­berg on to­den­nut. ”Eräs ka­ve­ri­ni ky­syi, mik­si et, Ha­ge­li, kes­kit­tyi­si kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan. Niin­hän minä sit­ten tein.” (38)

Hel­sin­gin kau­pun­gin luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä Ha­gel­berg toi­mi 40 vuot­ta. Po­liit­ti­sen uran näyt­tä­vin ru­pe­a­ma Ha­gel­ber­gil­lä oli 24 vuot­ta kes­tä­nyt toi­min­ta kiin­teis­tö­lau­ta­kun­nas­sa, jois­ta 22 vuot­ta hän toi­mi lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­teen 2009 asti. Lau­ta­kun­ta­työn pää­tyt­tyä Ha­gel­berg kut­sut­tiin Hel­sin­gin kiin­teis­tö­lau­ta­kun­nan kun­ni­a­pu­heen­joh­ta­jak­si ja hän siir­tyi kes­kus­ta­kort­te­lei­den ke­hit­tä­mis­tä var­ten pe­rus­te­tun Hel­sin­gin Lei­jo­na Oy:n hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jak­si vuo­sik­si 2009–2013. Jo kiin­teis­tö­lau­ta­kun­nas­sa Ha­gel­berg oli yh­des­sä vi­ras­ton ja lau­ta­kun­nan jä­sen­ten kans­sa ke­hit­tä­nyt Hel­sin­gin kiin­teis­tö­kan­taa ai­nut­laa­tui­sil­la ta­voil­la, mis­tä osoi­tuk­se­na ovat muun mu­as­sa Kam­pin kes­kus kol­mi­u­lot­tei­si­ne kiin­teis­tö­mää­räyk­si­neen ja uraa­uur­ta­van laa­jat Pub­lic-Pri­va­te-Part­ners­hip-hank­keet Vuo­saa­ren Au­rin­ko­lah­ti ja Kala­sa­ta­man met­ro­a­se­ma. (39)

Hel­sin­gin kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen suun­nit­te­lu- ja yleis­ja­os­ton jä­se­ne­nä Kai Ha­gel­berg on vai­kut­ta­nut vuo­si­na 1985–1988. Ha­gel­berg on ol­lut lu­kui­sis­sa kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen alai­sis­sa lau­ta­kun­nis­sa ja ja­os­tois­sa kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen edus­ta­ja­na. Am­mat­ti­tai­to­ansa hän on hyö­dyn­tä­nyt myös ra­ken­nus­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1981–1984, asun­to­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1987–1988, ara­va­vuok­ra­ko­mi­te­an vara­pu­heen­joh­ta­ja­na vuon­na 1994, Hi­tas-neu­vot­te­lu­kun­nan vara­pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1978–1981 ja vuok­ra­lais­demo­kra­ti­a­ko­mi­te­an vara­pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1978–1979. (40) ”Hän on hyvä esi­merk­ki tä­män päi­vän ra­ken­nus­mes­ta­ris­ta, joka pit­kän ra­ken­ta­ja uran li­säk­si on osal­lis­tu­nut ja osal­lis­tuu erit­täin an­si­ok­kaas­ti Hel­sin­gin kau­pun­gin ra­ken­ta­mi­seen liit­ty­vään pää­tök­sen­te­koon. (…) Yh­teis­kun­nal­li­ses­ti ak­tii­vi­nen ra­ken­nus­mes­ta­ri on vai­kut­ta­nut Hel­sin­gin katu­ku­vaan, vaik­ka ei ole var­si­nai­ses­ti ra­ken­nuk­sia suun­ni­tel­lut­kaan”, ra­ken­nus­neu­vos Ari An­ger­vuo­ri on lau­su­nut Kai Ha­gel­ber­gin toi­min­nas­ta. (41)

Uintia ja urheilupolitiikka

Suo­men olym­pi­a­ko­mi­te­an pit­kä­ai­kai­nen pu­heen­joh­ta­ja Juk­ka Uu­ni­la on va­kuut­tu­nut, että val­ta­osa kan­sas­ta pi­tää ur­hei­lua tär­ke­ä­nä. Il­man ra­haa ei me­nes­ty­tä. Huip­pu-ur­hei­li­jan tie on ras­kas ja vaa­tii it­sen­sä alis­ta­mis­ta, epä­in­hi­mil­lis­tä rääk­kiä ja tai­ta­vaa joh­ta­juut­ta. ”Kyl­lä sitä sil­ti voi suo­si­tel­la”, Uu­ni­la on to­den­nut. (42) Ha­gel­berg, joka toi­mi Suo­men Olym­pi­a­ko­mi­te­an hal­li­tuk­sen jä­se­ne­nä 1976–1980, on Uu­ni­lan kans­sa sa­maa miel­tä. Ha­gel­berg on edis­tä­nyt lii­kun­ta­har­ras­tus­ten edel­ly­tys­ten pa­ran­ta­mis­ta kun­nal­li­sen pää­tök­sen­teon myös Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1974–1976. (43)

Suo­men Uima­lii­ton tuki ry:n pe­rus­ta­mis­ko­kous pi­det­tiin Kai Ha­gel­ber­gin Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­kau­del­la 17.1.1976. Aja­tuk­sen yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sel­le an­toi Suo­men Nyrk­kei­ly­lii­ton kon­kurs­si, jon­ka ai­heut­ti laji­lii­ton har­joit­ta­ma lii­ke­toi­min­ta. Myös Suo­men Uima­lii­tol­la oli tuo­hon ai­kaan ta­lou­del­li­ses­ti ris­ki­al­tis­ta bin­go­toi­min­taa kah­des­sa lii­ke­huo­neis­tos­sa, jois­ta yksi oli Tork­ke­lin pan­kin ti­lois­sa Man­ner­hei­min­tiel­lä ja toi­nen Osuus­pan­kin ti­lois­sa Hal­li­tus­katu 4:ssä. Tuol­loin Ha­gel­berg kat­soi tar­peel­li­sek­si yh­des­sä liit­to­hal­li­tuk­sen mui­den jä­sen­ten kans­sa pe­rus­taa yh­dis­tyk­sen, Suo­men Uima­lii­ton tuki ry:n, jon­ka teh­tä­väk­si siir­ret­tiin va­rain­han­kin­ta. Bin­go­toi­min­ta tuot­ti vuo­si­na 1977–2013 ai­ka­na uima­seu­roil­le ja Suo­men Uima­lii­tol­le 30 mil­joo­naa mark­kaa. (44)

Ny­kyi­sin uin­ti­ur­hei­lun pii­ris­sä suo­si­tun mas­ters-uin­nin juu­ret Suo­mes­sa ulot­tu­vat toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­kei­seen ai­kaan. Vuon­na 1946 Suo­men Uima­lii­ton liit­to­ko­kouk­ses­sa hy­väk­syt­tiin SM-ki­so­jen oh­jel­maan HU:n aloit­tees­ta yli 35-vuo­ti­ai­den mies­ten 50 met­rin va­paa­uin­ti. Pert­ti Mus­to­nen on ku­van­nut noi­ta uin­nin var­hai­sia vai­hei­ta: ”Vuo­si­ko­kous päät­ti pan­na tuu­le­maan, ja en­sim­mäi­set ikä­mies­mes­ta­ruu­det rat­kot­tiin jo sa­ma­na ke­sä­nä 1946 SM-ki­so­jen yh­tey­des­sä. Ko­kous päät­ti myös, että alku­vai­hees­sa mui­ta ikä­mies­la­je­ja ei ote­ta oh­jel­maan vaan seu­ra­taan rau­hal­li­ses­ti, mitä ko­ke­muk­sia hy­väk­sy­tys­tä la­jis­ta saa­daan.” Vuo­teen 1966 saak­ka ikä­mie­het kil­pai­li­vat SM-ki­so­jen yh­tey­des­sä. Vuon­na 1967 ikä­mie­het sai­vat tyy­tyä maa­kun­ta­uin­tien eli myö­hem­min B-mes­ta­ruus­ki­so­jen ta­soon. Nai­set puo­les­taan sai­vat vie­lä tyy­tyä is­tu­maan kat­so­mos­sa. (45)

Muu­tok­sen tuu­let al­koi­vat pu­hal­taa ikään­ty­vän uin­ti­väen, myös nais­ten, kil­pai­lu­toi­min­nas­sa. Jäl­leen asi­al­la oli­vat HU ja seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1970–1971 toi­mi­nut Ha­gel­berg. Kun Ha­gel­berg toi­mi Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na, hän päät­ti yh­des­sä liit­to­hal­li­tuk­sen kans­sa käyn­nis­tää vuo­sit­tai­set mas­ters-mes­ta­ruus­kil­pai­lut. Suo­men Uima­lii­ton liit­to­joh­to­kun­nas­sa toi­mi­nei­ta kil­pa­ui­ma­rei­ta oli­vat Toi­vo Myy­ry­läi­nen, Har­ry Malm­berg, Pek­ka Lund­berg, Pert­ti Nie­mi­nen ja Las­se Laip­pa­la. En­sim­mäi­set kil­pai­lut pi­det­tiin Es­poos­sa Ta­pi­o­lan uima­hal­lis­sa vuon­na 1976. Tuol­loin osal­lis­tu­jia oli noin 30. Nyt 2010-lu­vul­la Suo­mes­sa on liki tu­hat re­kis­te­röi­tyä yli 25-vuo­ti­as­ta mas­ters-uin­ti­ur­hei­li­jaa. (46)

Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na Ha­gel­ber­gin toi­min­ta-alu­ee­na oli koko Suo­mi. Yksi merk­ki­ta­paus suo­ma­lai­ses­sa uin­ti­ur­hei­lus­sa oli se, kun Suo­men en­sim­mäi­nen nuo­ril­le ui­ma­reil­le tar­koi­tet­tu val­ta­kun­nal­li­nen uin­ti­kes­kus aloit­ti toi­min­tan­sa Kuo­pi­os­sa syys­kuus­sa 1975 Suo­men Uima­lii­ton alai­suu­des­sa. Uin­ti­kes­kus­a­ja­tus tuli Suo­meen itäi­sen Eu­roo­pan mais­ta, lä­hin­nä Itä-Sak­sas­ta. Taus­tal­la oli aja­tus uin­nin ja kou­lun­käyn­nin mah­dol­li­sim­man jous­ta­vas­ta yh­dis­tä­mi­ses­tä. Tois­ta uin­ti­kes­kus­ta suun­ni­tel­tiin Rova­nie­mel­le La­pin ur­hei­lu­o­pis­ton yh­tey­teen, mut­ta sen toi­min­taa ei saa­tu käyn­tiin. (47) ”Ol­les­sa­ni uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na yri­tin Kurt Sund­qvis­tin kans­sa pe­rus­taa py­sy­vää uin­ti­kes­kus­ta Kuo­pi­oon. Toi­min­ta käyn­nis­tyi, mut­ta on­gel­mia tuli pian, kun ui­ma­rit ei­vät ha­lun­neet muut­taa Kuo­pi­oon opis­ke­le­maan. Myös Ou­luun yri­tim­me pe­rus­taa uin­ti­kes­kus­ta Suo­men Uima­lii­ton Tuen kaut­ta, mut­ta Oulu ei pys­ty­nyt puo­lik­kaa­seen ra­hoi­tuk­seen”, Ha­gel­berg muis­te­lee. (48)

Suo­ma­lai­sen huip­pu-uin­nin olo­suh­tei­den ke­hit­tä­mi­sen nyky­ti­lan­tees­ta Suo­men Uima­lii­ton kun­ni­a­jä­se­nel­lä Ha­gel­ber­gil­lä on sel­vä nä­ke­mys: ”Olen sa­maa miel­tä olym­pi­a­val­men­ta­jien Mar­ko Mal­ve­lan ja Tomi Pys­ty­sen kans­sa sii­tä, että Suo­men Uima­liit­to ei tar­vit­se pää­val­men­ta­jaa. Tär­kein­tä on, että val­men­ta­jien kes­ki­näi­nen yh­teis­työ toi­mii ja että liit­to tu­kee muu­ten.” Ha­gel­ber­gin mie­les­tä Mal­ve­lan esit­tä­män Ge­ne­ral Ma­na­ge­rin va­lin­ta oli­si oi­kea toi­men­pide: ”Ge­ne­ral Ma­na­ger oli­si vas­tuus­sa olo­suh­teis­ta ja ta­lou­des­ta. Hän voi­si huo­leh­tia sii­tä, että huip­pu-ui­ma­ril­la ja hä­nen val­men­ta­jal­laan oli­si riit­tä­vä toi­meen­tulo. Tär­ke­ää oli­si val­voa la­jin etua myös si­ten, että uima­hal­lei­hin pääs­täi­siin läpi vuo­den. Ky­vyk­käät ui­ma­ri-val­men­ta­ja­pa­rit te­ke­vät si­ten hy­vän tu­lok­sen.”(49)

Raskaan sarjan vaikuttaja

”Elä­mä­ni on eden­nyt kol­mel­la sa­ral­la. On ol­lut ur­hei­lu ja po­li­tiik­ka. Ja töi­tä­kin on pi­tä­nyt teh­dä”, pit­kän uran ko­koo­mus­vai­kut­ta­ja­na teh­nyt Ha­gel­berg to­te­aa ja jat­kaa: ”Oli­han sii­nä vä­lil­lä ai­ko­ja, että mi­nua ei nä­ky­nyt ko­to­na hir­ve­än pal­jon. Luot­ta­mus­toi­met vei­vät mu­ka­naan.” (50) Lenk­keil­les­sään po­li­tii­kas­ta pois jo jät­täy­ty­nyt Ha­gel­berg sai aja­tuk­sen, joka on saa­tet­tu ny­kyis­ten päät­tä­jien tie­toon. Ko­koo­muk­se­lai­nen ”Ha­ge­li” on esit­tä­nyt kesä­kuus­sa 2015 Hel­sin­gin kau­pun­gin­joh­ta­ja Jus­si Pa­ju­sel­le yh­des­sä Anna-Lii­sa Hy­vö­sen, Rei­jo Kau­no­lan ja Pek­ka Saar­ni­on kans­sa, että Hel­sin­kiin pys­ty­tet­täi­siin työ­läis­ur­hei­li­ja­pat­sas. (51) Pat­sas­i­de­as­ta löy­tää yh­tey­den myös Ha­gel­ber­gil­le tär­kei­siin ih­mi­siin vuo­si­kym­men­ten ta­kaa.

Ur­hei­lun ja po­li­tii­kan kan­sal­li­sel­la ja pai­kal­li­sel­la ta­sol­la toi­mi­neen Ha­gel­ber­gin an­si­ot tun­nus­tet­tiin vuon­na 2009, jol­loin tasa­val­lan pre­si­dent­ti Tar­ja Ha­lo­nen myön­si hä­nel­le har­vi­nai­sen kun­nal­lis­neu­vok­sen ar­von. Ha­gel­ber­gil­le myön­net­tiin Suo­men Val­koi­sen Ruu­sun ri­ta­ri­merk­ki vuon­na 1985, Suo­men lii­kun­ta­kult­tuu­rin ja ur­hei­lun kul­tai­nen an­si­o­ris­ti vuon­na 1986 ja kul­tai­nen Hel­sin­ki-mi­ta­li vuon­na 1994. (52)

Ha­gel­ber­gin mo­tii­vi­na po­liit­ti­seen toi­min­taan ryh­ty­mi­ses­sä oli edis­tää en­nen kaik­kea nuor­ten ur­hei­li­joi­den har­joit­te­lu­olo­suh­tei­ta. Pe­rus­tel­lus­ti voi­daan to­de­ta, että Ha­gel­berg on­nis­tui ta­voit­tees­saan. Kun­nal­lis­neu­vok­sen arvo­ni­men myön­tä­mi­nen Ha­gel­ber­gil­le ker­too, että pal­kit­tu on toi­mi­nut kun­nal­li­sis­sa luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä odo­tus­ten mu­kaan tai pa­rem­min. Jul­ki­nen pal­kit­se­mi­nen ni­mit­täin ot­taa huo­mi­oon pal­kit­ta­van suh­teel­li­sen ase­man yh­teis­kun­nas­sa.

Ha­gel­ber­gin kun­nal­li­nen luot­ta­mus­toi­min­ta li­mit­tyi ur­hei­lun ja lii­kun­nan kan­sa­lais­toi­min­to­jen kans­sa. Sa­man­ai­kai­nen toi­min­ta kun­nal­lis­po­li­tii­kas­sa ja uin­ti­ur­hei­lun laji­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­na an­toi en­ti­sel­le maa­jouk­ku­e­ui­ma­ril­le sy­väl­lis­tä ym­mär­rys­tä uin­ti­ur­hei­lun olo­suh­tei­den pa­ran­ta­mi­sek­si. Ras­kaan sar­jan ur­hei­lu­vai­kut­ta­jak­si ra­ken­nus­alan am­mat­ti­lai­nen Ha­gel­berg ko­ho­aa en­nen kaik­kea ur­hei­lun suo­ri­tus­paik­ko­jen ra­ken­ta­mis­ta edis­tä­neen toi­min­nan vuok­si. Ym­pä­ris­tö vi­rik­kei­neen, ido­lei­neen ja ihan­tei­neen tu­ki­vat hä­nen me­nes­tys­tään.

Ha­gel­ber­gin tu­lok­sel­li­nen toi­min­ta lii­kun­ta­kult­tuu­rin hy­väk­si on pe­rua mie­hen lap­suu­den ja nuo­ruu­den ym­pä­ris­tös­tä, ys­tä­vis­tä, suku- ja per­he­pii­rin tar­jo­a­mas­ta mal­lis­ta: ys­tä­vät ur­hei­li­vat, iso­isä oli työ­läis­o­lym­pi­a­mi­ta­lis­ti ja ur­hei­lun jär­jes­tö­toi­mi­ja, isä oli nyrk­kei­lyn Suo­men mes­ta­ri ja isä­puo­li uin­nin Suo­men mes­ta­ri ja myös jär­jes­tö­toi­mi­ja työ­läis­ur­hei­lu­lii­tos­sa. Kaik­ki oli­si voi­nut men­nä ai­van toi­sin. Uin­ti­ur­hei­lun li­säk­si Ha­gel­ber­gin lap­suus an­toi hy­vät eväät myös luo­vut­ta­mi­seen. Kai Ha­gel­ber­gin po­si­tii­vi­nen minä­kuva kui­ten­kin ke­hit­tyi ur­hei­lun pa­ris­sa mat­kal­la Töö­lön jen­gis­tä ras­kaan sar­jan ur­hei­lu­vai­kut­ta­jak­si.

LÄHTEET

1 Kai Ha­gel­ber­gin an­si­o­lu­et­te­lo 24.10.2010; Kai Ha­gel­berg 25.6.2015. 2 Töö­lö­läi­nen 10.9.2013; Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 3 Töö­lö­läi­nen 10.9.2013. 4 Kai Ha­gel­berg 20.7.2015. 5 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015, 23.6.2015. 6 Kai Ha­gel­berg 29.6.2015. 7 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 8 Kai Ha­gel­berg 20.7.2015. 9 Ans­si Man­ner­hovi ja Lau­ri Sep­pä­nen (toim.), Vai­kut­ta­ja­mes­ta­rit. Sata ra­ken­nus­mes­ta­ria sa­dan vuo­den ajal­ta 1905–2005. Ra­ken­nus­mes­ta­rit ja -in­si­nöö­rit AMK RKL. Hel­sin­ki 2005, 36; Kai Ha­gel­ber­gin luku­kau­si­to­dis­tuk­set (syys­luku­kau­si 1942, ke­vät­luku­kau­si 1943). Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma. 10 Kai Ha­gel­berg 20.7.2015. 11 Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2010. 12 Kai Ha­gel­berg 20.7.2015. 13 Hel­sin­gin Ra­ken­nus­mes­ta­ri­yh­dis­tyk­sen leh­ti 2009. 14 Vil­ho Nur­mi ja Mik­ko Tii­li­kai­nen (toim.), Vii­si vuo­si­kym­men­tä uin­ti­ur­hei­lua. Hel­sin­gin Ui­ma­rit 1916–1966. Hel­sin­gin Ui­ma­rit. Hel­sin­ki 1966, 2. 15 Man­ner­hovi ja Sep­pä­nen 2005, 37. 16 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 17 Tero Mat­ka­nie­mi, Kuo­pi­o­lai­nen uin­ti pai­kal­li­se­na ja kan­sal­li­se­na kan­sa­lais­toi­min­nan il­mi­ö­nä 1904–1979. Itä-Suo­men yli­o­pis­to. Joen­suu 2010, 50. 18 Sep­po Hen­ti­lä, Suo­men työ­läis­ur­hei­lun his­to­ria 1. Ka­ris­to. Hä­meen­lin­na 1982, 272. 19 Nur­mi ja Tii­li­kai­nen 1966, 8–10. 20 Hen­ti­lä 1982, 165, 230, 266–257, 582; Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 21 Hen­ti­lä 1982, 397. 22 Töö­lö­läi­nen 10.9.2013. 23 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 24 Stoo­re­ja Humu­las­ta. Tsi­la­ri 1/2011; Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2015. 25 Kai Ha­gel­ber­gin an­si­o­lu­et­te­lo 24.10.2010. 26 Kai Ha­gel­berg 29.6.2015. 27 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 28 Märt Ra­tas­sepp 23.5.2015. 29 Elä­vä Hel­sin­ki. Hel­sin­gin Ko­koo­muk­sen leh­ti 3/2009. 30 Ha­gel­berg 28.6.2015; Man­ner­hovi ja Sep­pä­nen 2005, 38. 31 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015; Hel­sin­gin kau­pun­gin val­tuus­to­a­loi­te nro 55., 25.2.1976; Hel­sin­gin kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan ptk. 14.5.1991. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma. 32 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015; Pert­ti Mus­to­nen, Unel­mis­ta ui­ma­laan. Mä­ke­län­rin­teen Uin­ti­kes­kus Oy. Hel­sin­ki 2006. 33 Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.1985. 34 Man­ner­hovi ja Sep­pä­nen 2005, 38. 35 EH-leh­ti 1/2013. 36 Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2010. 37 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 38 Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2010; Kai Ha­gel­berg 28.6.2015. 39 EH-leh­ti 1/2013; Kai Ha­gel­berg 26.6.2015. 40 Kai Ha­gel­ber­gin an­si­o­lu­et­te­lo 24.10.2010. 41 Ari An­ger­vuo: Ark­ki­teh­ti/ra­ken­nus­mes­ta­ri Hel­sin­gin katu­ku­vas­sa. Ra­ken­nus­tai­teen seu­ran pie­nois­se­mi­naa­ri 6.3.2007. 42 Juk­ka Uu­ni­la: ”Ur­hei­lun tila on lie­väs­ti sa­not­tu­na on­ne­ton.” Hel­sin­gin Sa­no­mat 4.6.2013. 43 Kai Ha­gel­ber­gin an­si­o­lu­et­te­lo 24.10.2010. 44 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 45 Pert­ti Mus­to­nen. Sata al­taas­sa. Suo­men Uima­liit­to 1906–2006. Suo­men Uima­liit­to. Hel­sin­ki 2006, 135–136. 46 Mus­to­nen 2006, 136. 47 Mat­ka­nie­mi 2010, 207; Tero Mat­ka­nie­mi. Kuo­pi­on Uima­seu­ran sata­vuo­ti­nen tai­val 1904–2004. Kuo­pi­on Uima­seu­ra. Kuo­pio 2004, 111. 48 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 49 Hel­sin­gin Sa­no­mat 24.3.2015; Kai Ha­gel­berg 29.6.2015; Mar­ko Mal­ve­la, Tomi Pys­ty­nen 30.6.2015. 50 Kai Ha­gel­berg 29.6.2015. 51 Kai Ha­gel­berg 9.6.2015. 52 Ha­ke­mus tasa­val­lan pre­si­den­til­le kun­nal­lis­neu­vok­sen arvo­ni­men myön­tä­mi­ses­tä Kai Ha­gel­ber­gil­le 27.10.2008. Ha­ki­jat: Jan Va­paa­vuo­ri (asun­to­mi­nis­te­ri), Paa­vo Lip­po­nen (en­ti­nen pää­mi­nis­te­ri), Jus­si Pa­ju­nen (Hel­sin­gin kau­pun­gin yli­por­mes­ta­ri), Ra­kel Hil­tu­nen (Hel­sin­gin kau­pun­gin­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja, kan­san­e­dus­ta­ja), Suvi Riht­nie­mi (Hel­sin­gin kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja), Ant­ti Kaik­ko­nen (kan­san­e­dus­ta­ja), Eero Rei­jo­nen (kan­san­e­dus­ta­ja), Yrjö M. Leh­to­nen (te­ol­li­suus­neu­vos), Rai­mo Sep­pä­nen (pu­heen­joh­ta­ja, Hel­sin­gin ra­ken­nus­mes­ta­rit ja -in­si­nöö­rit), Mart­ti Häi­kiö (Hel­sin­gin Ko­koo­muk­sen pu­heen­joh­ta­ja).

From the Töölö gang to a power player in the sports scene

Kai Ha­gel­berg’s mo­ti­ve for en­ga­ging in po­li­ti­cal ac­ti­vi­ty was abo­ve all to imp­ro­ve the trai­ning con­di­ti­ons of young ath­le­tes. We can, with good re­a­son, say that in this Ha­gel­berg suc­cee­ded. His func­ti­o­ning in elec­ted mu­ni­ci­pal of­fi­ce went side by side with his ci­vic en­ga­ge­ment in sports and phy­si­cal ac­ti­vi­ties. Si­mul­ta­ne­ous ro­les in mu­ni­ci­pal po­li­tics and as the chair­man of the Fin­nish Swim­ming As­so­ci­a­ti­on gave the for­mer na­ti­o­nal team swim­mer deep in­sight into imp­ro­ving the con­di­ti­ons for swim­ming. It is most of all his pro­mo­ting of the buil­ding of sports fa­ci­li­ties that pla­ce Kai Ha­gel­berg, a const­ruc­ti­on pro­fes­si­o­nal, as a he­a­vy-weight among inf­lu­en­ti­al men of sports.

Sup­por­ting Ha­gel­berg’s suc­cess were the sti­mu­li, idols and ide­als that sur­roun­ded him du­ring his for­ma­ti­ve ye­ars. His suc­cess in furt­he­ring phy­si­cal cul­tu­re is foun­ded on the en­vi­ron­ment of his child­hood and ado­les­cen­ce, friends and the mo­del pro­vi­ded by his im­me­di­a­te and ex­ten­ded fa­mi­ly. His friends were en­ga­ged in sports; his grand­fat­her was a Wor­kers’ Olym­pi­ad me­da­list and a Fin­nish Wor­kers’ Sports Fe­de­ra­ti­on ac­ti­ve; his fat­her was a Fin­nish cham­pi­on in bo­xing; and his step­fat­her was a Fin­nish cham­pi­on in swim­ming and also in­vol­ved with the Wor­kers’ Sports Fe­de­ra­ti­on. Be­si­des a swim­mer, his rough child­hood could well have made Ha­gel­berg a slac­ker as well. But ins­te­ad, along the jour­ney from the Töö­lö gang to a po­wer play­er in the sports sce­ne, he de­ve­lo­ped a po­si­ti­ve self-ima­ge through sports.

Lisää Kai Hagelbergistä:

• Rik­ki­näi­nen lap­suus ei es­tä­nyt Kai Ha­gel­ber­giä nou­se­mas­ta yh­teis­kun­nan tuki­pyl­vääk­si. Hel­sin­gin Sa­no­mat 29.7.2015.
• Töö­lös­tä ras­kaan sar­jan ur­hei­lu­vai­kut­ta­jak­si. Uin­ti-leh­ti 29.7.2015.

Su­ni­lan kul­ma loka­kuus­sa 2010.

Lap­sia jää­ty­neen lä­tä­kön ää­rel­lä Töö­lös­sä 1930-lu­vul­la.

S/S Arc­tu­rus-lai­val­la vie­tiin lap­sia so­dan tiel­tä Ruot­siin.

Kai Ha­gel­ber­gin sota-ajan per­he Gnes­tas­sa vuon­na 1954. Ku­vauk­sen het­kel­lä juh­lit­tiin leh­dis­tön läs­nä ol­les­sa Ha­gel­ber­gin va­lin­taa Suo­men uin­ti­maa­jouk­ku­ee­seen. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Hel­sin­gin kau­pun­gil­ta vuok­rat­tuun Hu­mal­lah­den uima­lai­tok­seen ko­koon­tui­vat suo­men­kie­li­sen Hel­sin­gin Ui­ma­rei­den jä­se­net vuo­si­na 1919-1955. Uima­lai­tos pu­ret­tiin vuon­na 1956. Tääl­tä al­koi Kai Ha­gel­ber­gin ura uin­ti­ur­hei­li­ja­na.

Kai Ha­gel­berg edus­ti Suo­mea Nor­ja-Suo­mi-uin­ti­maa­ot­te­lus­sa vuon­na 1954. Au­lis Käh­kö­nen (oik.) ja Kai Ha­gel­berg. Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rei­ta seu­ra­ki­sois­sa Käh­kö­nen edus­ti Suo­mea Hel­sin­gin olym­pi­a­lai­sis­sa rin­ta­uin­nis­sa. Käh­kö­ses­tä on val­mis­tu­mas­sa ar­tik­ke­li Spee­do Mas­ters Fin­lan­din seu­ra­leh­teen. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Puo­li­vuo­si­sa­tai­nen ui­ma­ri-val­men­ta­ja­pari. Nis­se Kihl­man (vas.) toi­mi 50 vuot­ta Kai Ha­gel­ber­gin val­men­ta­ja­na. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Poh­jois­mai­den nuor­ten uin­ti­lei­rin suo­ma­lai­set pro­me­nee­raa­vat Os­los­sa vuon­na 1953. Gus­tav Bre­den­berg (vas.), Nils Kihl­man, Kai Ha­gel­berg, Kar­ri Käyh­kö ja Stig-Olof Grem­mer. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Kai Ha­gel­ber­gin isä­puo­li Aar­re Paa­na­nen B-luo­kan läh­dös­sä Eläin­tar­han ajois­sa. Etu­ri­vis­sä vas. Leo I. Mat­ti­la, Ford Spe­ci­al, nro 9 ja Aar­re Paa­na­nen, Ford Spe­ci­al, nro 10.

Mas­ters-ui­ma­ri Kai Ha­gel­berg. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Kai Ha­gel­berg (vas.) ja Paa­vo Lip­po­nen ovat pit­kä­ai­kai­sia po­lii­tik­ko­ja ja myös uin­ti­ur­hei­li­joi­ta. Lip­po­sen ur­hei­lu-ura al­koi Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa, ja se jat­kui Hel­sin­gis­sä opis­ke­lu­jen ohes­sa. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.

Nuor­ten ui­ma­rei­den har­joit­te­lu­olo­suh­tei­den heik­kous vei Kai Ha­gel­ber­gin po­li­tiik­kaan. Tä­män työn hel­me­nä syn­tyi Mä­ke­län­rin­teen uima­hal­li.

Kai Ha­gel­berg 80 vuot­ta. Kai Ha­gel­ber­gin ko­ko­el­ma.