Vadelmavenepakolainen(ko)?

Spee­do Team Fin­lan­din Lau­ra La­ju­sen ker­to­mus va­lai­see kiin­nos­ta­vas­ti nuo­ren, Suo­mes­sa kes­ki- ja pit­kiä mat­ko­ja hal­lit­se­van, ui­ma­rin ur­hei­li­ja­uran kään­ne­koh­tia. La­ju­sen ker­to­mus saat­te­lee lu­ki­jan oi­val­ta­vas­ti Jy­väs­ky­läs­tä Tuk­hol­man kaut­ta koh­ti Rio de Ja­nei­ron mai­se­mia.

Kuka olen?

Olen Lau­ra La­ju­nen, 23-vuo­ti­as maa­jouk­ku­e­ui­ma­ri ja ko­toi­sin Jy­väs­ky­läs­tä. In­nos­tuin vesi­e­le­men­tis­tä jo pie­ne­nä ja aloi­tin kil­pai­le­mi­sen 10-vuo­ti­aa­na. Olen 26-ker­tai­nen suo­men­mes­ta­ri ja 4-ker­tai­nen ruot­sin­mes­ta­ri. Li­säk­si mi­nul­la on hal­lus­sa­ni 400 met­rin-1500met­rin va­paa­uin­tien ly­hy­en ra­to­jen SE-ajat. Olen kuu­lu­nut Spee­do Team Fin­lan­diin vuo­des­ta 2010 eteen­päin. Edus­tan seu­ra­ta­sol­la Suo­mes­sa kas­vat­ti­seu­raa­ni Swim­ming Jy­väs­ky­lää ja vuo­des­ta 2009 al­ka­en myös tuk­hol­ma­lais­ta Simk­lub­ben Nep­tu­nia.

Sattumusten kautta uusiin maisemiin

Olin oma­toi­mi­sel­la kisa­mat­kal­la Tuk­hol­mas­sa syk­syl­lä 2009. Hy­vin men­nei­den kil­pai­lu­jen jäl­keen kisa­jär­jes­tä­jä Simk­lub­ben Nep­tu­nin edus­ta­ja tuli jut­te­le­maan kans­sa­ni ja kes­kus­te­lun päät­teek­si hän esit­ti kut­sun tul­la jos­kus ko­kei­le­maan har­joit­te­lua seu­ran edus­tus­ryh­män kans­sa. En­sim­mäi­nen esiin­ty­mi­se­ni SK Nep­tu­nin ri­veis­sä oli­kin jo sa­man vuo­den mar­ras­kuus­sa Ruot­sin mes­ta­ruus­kil­pai­luis­sa Gö­te­bor­gis­sa.

Ko­kei­lin har­joit­te­lua en­sin muu­ta­man vii­kon jak­sois­sa, sil­lä kä­vin sa­mal­la vie­lä Voi­on­maan ur­hei­lu­lu­ki­o­ta Jy­väs­ky­läs­sä. Kun lu­kio al­koi lä­hes­tyä lop­pu­aan, har­joit­te­lu­jak­sot oli­vat ve­ny­neet jopa pa­rin kuu­kau­den pät­kiin. Val­mis­tuin yli­op­pi­laak­si ke­vääl­lä 2012, jon­ka jäl­keen pää­tin tart­tua ti­lai­suu­teen kun­nol­la ja muut­taa Tuk­hol­maan kah­den­kym­me­nen Jy­väs­ky­läs­sä vie­te­tyn vuo­den jäl­keen.

Elämää Tukholmassa

Aloi­tin elä­män Tuk­hol­mas­sa lä­hes tyh­jäs­tä. Mi­nul­la ei ol­lut mi­tään val­mii­ta kon­tak­te­ja tai su­ku­lai­sia Ruot­sis­sa. Ruot­sin kiel­tä­kin oli har­joi­tel­tu vain kou­lus­sa, mut­ta kie­li oli kiin­nos­ta­nut mi­nua aina ja se ke­hit­tyi mel­ko no­pe­as­ti uu­des­sa mil­jöös­sä. Han­kin asun­non lä­hel­tä uima­hal­lia Sö­der­mal­mil­ta, sil­lä oli­han tul­lut Tuk­hol­maan lä­hin­nä uin­nin ta­kia.

Har­joit­te­lu, kil­pai­lut ja lei­rit vie­vät suu­rim­man osan ajas­ta­ni, mut­ta teen opin­to­ja Tuk­hol­man yli­o­pis­tos­sa. Se tuo hy­vää vas­ta­pai­noa ur­hei­lul­le. Ensi syk­sy­nä suun­ni­tel­mis­sa on aloit­taa myös val­men­nus­puo­len töi­tä Nep­tu­nis­sa.

Kuu­lun pai­kal­li­seen eliit­ti­ur­hei­li­joil­le suun­nat­tuun ur­hei­lu­a­ka­te­mi­aan Sport Cam­pus Swe­de­niin, joka tar­jo­aa tu­kea ar­jen, har­joit­te­lun ja opin­to­jen yh­teen­so­vit­ta­mi­seen. Tu­kea saa myös opis­ke­lu­jen ja ur­hei­lun li­säk­si elä­män muil­la osa-alu­eil­la. Ur­hei­li­joil­la on käy­tös­sään mm. ur­hei­lu­psy­ko­lo­gi, ra­vin­to­te­ra­peut­te­ja ja fy­siik­ka­val­men­ta­jia. Vaa­ti­muk­si­na aka­te­mi­aan pää­syyn on paik­ka oman la­jin maa­jouk­ku­ees­sa tai mi­ta­li­si­joi­tus SM-ki­sois­sa sekä opis­ke­lu­paik­ka jos­sa­kin yh­teis­työ­ver­kos­ton kor­ke­a­kou­luis­ta. Mu­ka­na olo edel­lyt­tää me­nes­ty­mis­tä sekä ur­hei­lus­sa että opin­nois­sa. SCS jär­jes­tää myös asi­an­tun­ti­ja­lu­en­to­ja ja mui­ta ta­pah­tu­mia.

Ruotsalainen harjoittelukulttuuri

Nep­tun on yksi Ruot­sin suu­rim­mis­ta uin­ti­la­jien seu­rois­ta ja sil­lä oli 4073 jä­sen­tä vuon­na 2014. Uin­nin li­säk­si seu­ran kil­pa­la­jei­hin kuu­lu­vat myös uima­hyp­py, vesi­pal­lo, tai­to­uin­ti ja mas­ters-toi­min­ta. Seu­ra­toi­min­ta on ki­tey­tet­ty nel­jään pe­rus­ar­voon, joi­ta ovat ”pas­si­on, kam­rats­kap, kva­li­tet och ut­veck­ling” (= into­himo, to­ve­ril­li­suus, laa­tu ja ke­hi­tys).

Simk­lub­ben Nep­tu­nin har­joi­tuk­set ovat Eriks­dals­ba­de­tis­sa, jos­sa har­joit­te­le­vat myös muut­kin tuk­hol­ma­lais­seu­rat ja Tuk­hol­mas­sa asu­vat maa­jouk­ku­e­ui­ma­rit (NEC, Na­ti­o­nal Eli­te Cen­ter). Al­las­ti­laa on suo­ma­lai­sen ui­ma­rin näkö­kul­mas­ta run­saas­ti. Har­joi­tuk­set pi­de­tään aina 50 m:n al­taal­la. Aa­mui­sin uim­me pit­käl­lä ra­dal­la ja ilta­päi­vi­sin al­las muu­te­taan 20×25 m:n ra­dak­si, jol­loin se on vain uima­seu­ro­jen käy­tös­sä.

SK Nep­tu­nin edus­tus­ryh­mään kuu­luu noin 30 ui­ma­ria, joka po­ruk­ka on ja­et­tu kol­meen pie­nem­pään ryh­mään: ”kort sprint” (50-100 m), ”lång sprint” (100-200 m) ja ”me­del” (400-1500 m). Jo­kai­sel­le ryh­mäl­le laa­di­taan aina omat, päi­vit­täi­set har­joi­tus­oh­jel­mat. Jo­kai­sel­la ryh­mäl­lä on myös oma vas­tuu­val­men­ta­ja,

joka vas­taa sen päi­vän kel­lo­tuk­sis­ta yms. Seu­ran pää­val­men­ta­ja­na toi­mii suo­ma­lais­taus­tai­nen Niko Mar­ti­kai­nen ja Me­del-ryh­män vas­tuu­val­men­ta­ja­na aust­ra­li­a­lai­nen Lee Wil­li­ams.

Olen aina ty­kän­nyt uida pal­jon sekä tree­neis­sä että kil­pai­luis­sa. Tuk­hol­mas­sa met­ri­mää­rät ja har­joi­tus­ten te­hot ovat kas­va­neet huo­mat­ta­vas­ti. Har­joit­te­lu­ni pe­rus­tuu ae­ro­bi­seen ja ra­ce­pa­ce-vauh­ti­a­lu­ei­siin. Har­joit­te­lem­me al­taas­sa 10 ker­taa vii­kos­sa ja li­säk­si teem­me kui­va­har­joi­tuk­sia. Har­joi­tus­kilo­met­ri­mää­rät riip­pu­vat sii­tä, mis­sä vai­hees­sa kaut­ta ol­laan, mut­ta pe­rus­kun­to­kau­del­la kah­den har­joi­tuk­sen päi­vi­nä met­re­jä ker­tyy 14 000-17 000 m. Kau­si­suun­nit­te­lu teh­dään ot­ta­en huo­mi­oon Suo­men kil­pai­lu­aika­tau­lut. Käyn myös pal­jon lei­reil­lä Sim­mis Gra­nin po­ru­kan kans­sa, jos­sa val­men­nuk­ses­ta vas­tuun ot­taa Mika Pii­roi­nen.

Hur är det med dig? Bra jobbat!

Ruot­sa­lai­nen kult­tuu­ri on mie­les­tä­ni hy­vin avoin, po­si­tii­vi­nen ja kan­nus­ta­va. Ih­mi­set pi­tä­vät small tal­kis­ta ja ky­se­le­vät pal­jon kuu­lu­mi­sia. Tämä oli ehkä suu­rin kult­tuu­ri­shok­ki mi­nul­le. Jos­kus small talk saa jopa hu­vit­ta­via piir­tei­tä, kun sana ”bra” (=hyvä) al­kaa tois­tua yh­des­sä kes­kus­te­lus­sa jo kuu­den­net­ta ker­taa.

Moni­kult­tuu­ri­suus nä­kyy Ruot­sis­sa hy­vin vah­vas­ti. Esi­mer­kik­si omas­sa ryh­mäs­sä­ni noin 70 % on itse syn­ty­nyt ulko­mail­la tai toi­nen hei­dän van­hem­mis­taan omaa ulko­maa­lais­taus­tan. Ui­ma­rien suku­juu­ret ovat mm. Yh­dys­val­lois­sa, Chi­les­sä, Ete­lä-Af­ri­kas­sa, Ser­bi­as­sa, Un­ka­ris­sa, Ve­nä­jäl­lä ja Aust­ra­li­as­sa.

Kan­nus­ta­va ilma­pii­ri val­lit­see tääl­lä niin kil­pai­luis­sa kuin har­joi­tuk­sis­sa­kin. Ka­ve­ria tsem­pa­taan päi­vit­täin, oli kyse sit­ten läm­mit­te­ly- tai pää­sar­jas­ta. Po­si­tii­vi­suus nä­kyy myös ky­sy­myk­sis­sä – esi­mer­kik­si kisa­suo­ri­tuk­sen jäl­keen ”Gick det bra?” (= Me­ni­kö hy­vin?).

Simk­lub­ben Nep­tun on ol­lut pa­ras uin­ti­seu­ra jo kak­si pe­räk­käis­tä vuot­ta sekä ly­hy­en että pit­kän ra­dan Ruot­sin mes­ta­ruus­kil­pai­luis­sa. Vii­me vuo­den ly­hy­en ra­dan RM-kil­pai­luis­sa Nep­tu­nil­la oli 100 il­moi­tet­tua start­tia ja jouk­ku­ee­seem­me kuu­lui 28 ui­ma­ria, mut­ta emme kui­ten­kaan ol­lut kil­pai­lu­jen suu­rin jouk­kue.

Kohti Rioa

Ui­ma­ri­na mi­nut voi­si luo­ki­tel­la luok­kaan ”myö­hem­min ke­hit­ty­neet”. En ol­lut saa­vut­ta­nut Rol­lo- ikäi­se­nä edes pis­te­si­jo­ja eikä pal­kin­to­kaa­pis­sa kiil­lä yh­tä­kään NSM-kul­ta­kaan. Voi­tin en­sim­mäi­sen hen­ki­lö­koh­tai­sen ai­kuis­ten SM-mi­ta­li­ni vuon­na 2009. Ai­kuis­ten SM-mi­ta­le­ja on sit­tem­min tul­lut kah­mit­tua jo lä­hes 70, mut­ta harp­paus seu­raa­val­le ta­sol­le on vie­lä jää­nyt ot­ta­mat­ta. Ruot­sin puo­lel­ta mes­ta­ruus­kisa­mi­ta­lei­ta on tul­lut 17 kap­pa­let­ta, ja kil­pai­le­mi­nen näis­sä al­tais­sa on tuo­nut ar­vo­kas­ta lisä­ko­ke­mus­ta sekä kai­paa­maa­ni haas­tet­ta. Ai­noa arvo­kisa­e­dus­tus­paik­ka­ni on tä­hän men­nes­sä ol­lut Nuor­ten PM-ki­sat vuon­na 2007 Fär­saa­ril­la. Ai­kuis­ten maa­jouk­ku­e­toi­min­taan pää­sin mu­kaan ensi ker­taa vii­me syk­sy­nä.

Maa­il­mal­la kes­ki­pit­kien ja pit­kien mat­ko­jen taso on kor­kea. Arvo­kisa­pai­kan lu­nas­ta­mi­nen vaa­tii SE-ajan pa­ran­ta­mis­ta jopa use­al­la se­kun­nil­la kai­kil­la mat­koil­la. Esi­mer­kik­si tu­le­van ke­sän pit­kän ra­dan Ka­za­nin MM-uin­tien A-aika­raja (ja Uima­lii­ton esi­tys­raja) oli 400 m:n va­paa­uin­nis­sa 4.12,47, kun taas SE-lu­ke­mat ovat Eva Leh­to­sen vuon­na 2009 ui­mat 4.17,47.

Oma ensi vuo­den ta­voit­tee­ni on pääs­tä edus­ta­maan Suo­mea Rion olym­pi­a­lai­siin. On­nis­tuin alit­taa­maan Rion B-aika­ra­jan 200 m:n va­paa­uin­nis­sa Vaa­san SM-uin­neis­sa huh­ti­kuun lo­pus­sa. Tä­män kau­den pää­ta­voi­te on pääs­tä mu­kaan Uni­ver­si­aa­dei­hin, jot­ka ui­daan 4.-11.7. Gwang­jus­sa, Ete­lä-Ko­re­as­sa.

Mi­nul­ta ky­sy­tään usein, että olen­ko jo täy­sin ruot­sa­lais­tu­nut ja kuin­ka kau­an aion vie­lä olla Tuk­hol­mas­sa. Vas­taan aina, että tois­tai­sek­si. Nämä vuo­det Ruot­sis­sa ovat kas­vat­ta­neet ja opet­ta­neet pal­jon. En kadu päi­vää­kään sitä, että va­lit­sin läh­teä lah­den toi­sel­le puo­lel­le ja aloit­taa uu­den jak­son sekä uin­nis­sa että elä­mäs­sä­ni.

Es­poon­lah­den SM-kil­pai­luis­sa vuon­na 2013. Kuva: Jari La­ju­nen

Eriks­dals­ba­det, Tuk­hol­ma. Kuva: Lau­ra La­ju­nen

SK Nep­tun oli Ruot­sin pa­ras uima­seu­ra sekä seu­ra­pis­tein 2217 että 30 mi­ta­lin an­si­os­ta mar­ras­kuus­sa 2014. Kuva: Anu La­ju­nen