Lyhyt perehtyminen Varkauden Uimareiden kunniakkaaseen 80-vuotiseen taipaleeseen kytkeytyy kiinnostavasti suomalaiseen uinnin, varkautelaisen urheiluseurakentän ja koko yhteiskunnan yleiseen kehityslinjaan.
Suomalaisen uinnin kansalaistoiminnan juuret voi helposti jäljittää Ruotsiin, jossa keskusteltiin jo 1750-luvulla sotilaiden ja koululaisten uimaopetuksen järjestämisestä. Ruotsin varhaisin uintikeskus oli Uppsalan yliopisto, jossa Carl Linné herätti kiinnostusta uintia ja kylpyjä kohtaan.
Monien vaiheiden jälkeen uinnin harrastaminen Ruotsista Suomeen rantautui 1800-luvun puolivälissä Turkuun, sitten Helsinkiin ja 1800-luvun lopulla myös Pohjois-Savon keskukseen Kuopioon. Kuopion Uimaseura, joka oli ensimmäinen suomenkielinen uimaseura, perustettiin vuonna 1904. Toimintansa alkuvuosista alkaen Kuopion Uimaseuran merkitys koko pohjoissavolaisen uintiurheilun kehittämisessä on ollut eri aikoina huomattava.
Teollistuminen kasvatti Varkautta nopeasti 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Kauppalan kasvulla oli myönteisiä piirteitä, mutta se nosti esiin myös monia ongelmia. Turvatakseen toimintaedellytyksensä Ahlström-osakeyhtiö alkoi huolehtia erilaisista tehtävistä, joilla ehkäistiin aikakauden sosiaalisia ongelmia. Siksi ei ole sattumaa, että valistuksen hengessä 13.6.1935 perustetun Varkauden Uimareiden ensimmäisessä johtokunnassa oli useita tehtaan toimihenkilöitä, jotka olivat monella tapaa kiinnostuneita kuntalaisten hyvinvoinnista. Uintitoiminnan kannalta oli hyödyllistä se, että Ahlstörm-yhtiöllä oli myös oma uimalaitos Kämärillä, jonka se luovutti pian Varkauden Uimareiden perustamisen jälkeen seuran käyttöön.
Varkauden Uimareiden toiminta käynnistyi hieman vaivalloisesti huolimatta siitä, että uimakouluja ja uimanäytöksiä järjestettiin menestyksellisesti. Erityisiä vaikeuksia toivat sotavuodet. Luonnollisesti miesten lähteminen sotiin hiljensi seuran toimintaa. Vastuu seuratoiminnasta jäi muutamien naisten harteille.
Suurten ikäluokkien syntyminen ja heidän varttumisensa nuoriksi loi valtaisan innostuksen aikakauden Varkauden urheiluseuratoimintaan. Varkauden Uimareiden työn tuloksena satoja nuoria promovoitiin ruotsalaisen mallin mukaisesti uimamaistereiksi ja -kandidaateiksi. Kilpauinnissa varkautelaiset ylsivät kansalliseen menestykseen nuorten sarjoissa, mutta yleisessä sarjassa vauhti ei enää riittänyt kärkisijoille. Syy tähän oli selvä: monille paikkakunnille rakennettiin 1950- ja 1960-luvulla uimahalleja, ja esimerkiksi Helsingin, Turun, Tampereen, Lahden ja Oulun uimarit pystyivät harjoittelemaan lämpimässä vedessä ympäri vuoden. Siten he saivat verrattoman kilpailuedun maaseudun uimareihin nähden.
Teollisuus aiheutti 1960-luvulla monien vesistöjen vedenlaadun heikkenemistä. Ilmiö havaittiin myös teollisuuskaupunki Varkaudessa. Erityisesti Huruslahden uimaveden kunto heikkeni huomattavasti, ja tämä luonnollisesti lamautti huomattavilta osin myös Varkauden Uimareiden toimintaa entisestään. Ihmisten vapaa-aikaa alkoi täyttää myös television katselu. Huolimatta siitä, että uinnin seuratoiminnan toimintaympäristö muuttui, seuraväki jatkoi toimintaansa uinnin harrastustoiminnan elvyttämiseksi. Aktiiviset seuraihmiset olivat hyvin aloitteellisia uimahallin saamiseksi paikkakunnalle.
Kun Varkauden uimahalli valmistui vuonna 1975, Varkauden Uimareiden aktiivinen seuratoiminta käynnistyi uudelleen. Samana vuonna SVUL:ssa toiminut VarU sai rinnalleen kilpailevan seuran, Varkauden Norpat, joka liittyi TUL:n jäseneksi. Seurojen rinnakkain toiminta oli sopuisaa, ja seurat järjestivät myös yhteisiä uintikilpailuja. Kaikilla paikkakunnilla TUL:n ja SVUL:n seurojen tämä ei suinkaan ollut itsestään selvyys.
Suomalaisissa uimaseuroissa elettiin edelleen 1970-luvulla edellisen vuosikymmenen tietynlaista urheilun suunnitteluoptimismin aikaa; valmentajat laativat lyhyen ja pitkän tähtäimen harjoittelusuunnitelmia, joihin ujutettiin liikuntatieteestä saatuja tiedonjyviä. Aikakaudelle oli tyypillistä se, että nuoret uimarit harjoittelivat monissa paikoissa valtavasti. Uimarit saattoivat viipyä altaassa useita tunteja päivässä, ja lopettamisia, tai ainakin väsymisen hetkiä nähtiin runsaasti. Monet uimaseurat mittasivat toiminnassa onnistumista kapeasti kilpailumenestyksellä. Nykyään seuratyössä tunnustetaan monia muitakin tärkeitä arvoja, kuten yhteisöllisyys ja kaiken ikäisten terveysliikunta.
Kilpauinnin kansavälisen menestyksen näkökulmasta 1970- ja 1980-luku olivat kuitenkin suomalaisille laihoja. Menestystä ei saavutettu. Varkauden Uimareiden kannalta merkille pantavaa on se, että Jari Ikonen ylsi yleisen sarjan Suomen mestariksi ja hän edusti Suomea myös maajoukkueessa. Ikonen valittiin useasti myös Varkauden parhaaksi urheilijaksi, ja hänen esikuvansa innosti monia nuoria uimareita harrastuksessaan.
1990-luvun alkupuoli on nimetty suomalaisen uintiurheilun kulta-ajaksi. Jani Sievisen ja Antti Kasvion olympiamitalit vetivät lajin pariin runsaasti uusia harrastajia. Varkaudessa tämä ilmiö heijastui seuraavalla vuosikymmenellä muun muassa VarU:n Elisa Vilhusen EM-tasolle asti yltäneellä uralla. Varkaudessa lapsuutensa asuneen Ari-Pekka Liukkosen tuore EM-pronssimitali luo uskoa suomalaiselle ja varkautelaiselle huippu-uinnille myös tulevaisuudessa.
Vaikka uinti onkin yksilöurheilua, sen harjoittelu muistuttaa monella tapaa joukkueurheilua. Kokonaisuuden kannalta onkin tärkeää muistaa, että yksittäisten huippu-uimareiden saavutukset ovat yhteisöllisiä. Heidän rinnalla ja taustalla toimii joukko ihmisiä tukemassa matkaa kohti huippusuorituksia. Ilman tukijoiden vapaaehtoista työtä ei olisi huippu-urheilijoita. Jokaisen seuratoimijan työ Varkauden Uimareissa on ollut arvokasta työtä kaiken ikäisten ihmisten, kotiseudun ja isänmaan hyväksi.
Suomalaisessa liikuntakulttuurissa eletään eriytyneen toiminnan aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yleisseuroista eriytyy lajiseuroja. Lisäksi perinteisten lajien rinnalle nousee alati uusia lajeja, jotka kilpailevat keskenään harrastajista. Lasten ja nuorten vapaa-aikaa täyttävät myös uudet tieto- ja viestintätekniset laitteet ja monet muut ajanviettotavat. Uinnin etuna lajien välisessä kilpailussa on harrastuksen suhteellinen edullisuus, joka mahdollistaa lasten harrastustoiminnan myös vähävaraisille huoltajille. Tässä kilpailussa Varkauden Uimarit on menestynyt hyvin.
Speedo Masters Finland toivottaa 80-vuotiaalle Varkauden Uimareille onnea ja menestystä jatkossakin!
SPEEDO MASTERS FINLANDSuomen suurin masters-uintijulkaisu - Speedon äänenkannattaja 6.1.2015