Speedojen vapaauintileirillä Pajulahdessa

12.2.2015

Speedo Masters Finland on jär­jes­tä­nyt masters-uin­ti­lei­re­jä sään­nöl­li­ses­ti Paju­lah­den lii­kun­ta­kes­kuk­ses­sa Nas­to­las­sa. Hel­mi­kuun en­sim­mäi­se­nä vii­kon­lop­pu­na, 6.-8.22015, jär­jes­tet­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran yh­tei­nen uin­ti­lei­ri, jos­sa oli oma ryh­män­sä ui­ma­reil­le ja triathlonisteille. Li­säk­si oli myös tek­niik­ka­ryh­mä, jos­sa tee­ma­na  täl­lä ker­taa oli va­paa­uin­nin tek­niik­ka. Lei­ri täyt­tyi no­pe­as­ti huo­li­mat­ta sa­maan vii­kon­lop­puun osu­nees­ta Suo­men Uima­lii­ton uin­ti­gaa­las­ta. Tah­tia ei hi­das­ta­nut myöskää tam­mi­kuun lopullssa pi­det­ty 70 ui­ma­rin Te­ne­rif­fan-lei­ri. Kaik­ki­aan mu­ka­na oli 42 eri-ikäis­tä ja -ta­sois­ta ur­hei­li­jaa. Heis­tä noin 25 oli triathlonisteja ja osa mo­lem­pien la­jien har­ras­ta­jia.

 Ui­ma­ri­ryh­mäs­sä oli täl­lä ker­taa tee­ma­na star­tit ja kään­nök­set. Yksi nel­jäs­tä uin­ti­har­joi­tuk­ses­ta oli­kin tee­man ym­pä­ril­le ra­ken­net­tu temp­pu­rata, jos­sa oli yh­teen­sä vii­si eri­lais­ta toi­min­ta­pis­tet­tä start­tien ja kään­nös­ten sekä nii­hin liit­ty­vien asi­oi­den har­joit­te­le­mi­sek­si ja hen­ki­lö­koh­tai­sen pa­laut­teen an­ta­mi­sek­si. Lei­ril­lä teh­tiin ha­luk­kail­le myös tek­niik­ka­ku­vaus ve­den alta ja pääl­tä sekä tut­tuun ta­paan myös ke­hon­koos­tu­mus­tes­ti ha­luk­kail­le. Seu­raa­vas­sa on kah­den uu­den lei­ri­läi­sen ko­ke­muk­sia lei­rin an­nis­ta triathlonistin ja tekniikkaryhmäläisen näkö­kul­mas­ta.

Minttu Mustonen, triathlon-ryhmä

Olin hel­mi­kuus­sa en­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni uin­ti­lei­ril­lä. No, minä en ole­kaan mi­kään ui­ma­ri, vaan vä­hän lei­kin triathlonistia. Elä­mä­ni valo bon­ga­si jos­kus vii­me vuo­den lop­pu­puo­lel­la Tri­ath­lon­foo­ru­min Face­book-ryh­mäs­tä uin­ti­lei­rin, jos­sa oli ihan oma ryh­mä triathlonisteille ja eh­dot­ti sitä mi­nul­le. Minä sit­ten olin kilt­ti tyt­tö ja ilmottauduin lei­ril­le. Mi­täs muu­ta te­ke­mis­tä sitä ih­mi­sel­lä voi­si hel­mi­kui­se­na vii­kon­lop­pu­na olla kuin uida – var­sin­kin jos ko­to­na oi­kein käs­ke­tään.

 Lei­rin aluk­si per­jan­tai­na oli­si ol­lut mah­dol­li­suus tek­niik­ka­ku­vauk­seen, mut­ta minä pe­rin­tei­se­nä työn or­ja­na jä­tin ne täl­lä ker­taa vä­liin ja eh­din Paju­lah­teen vas­ta vä­hän en­nen ter­ve­tu­li­ais­lu­en­toa. Lu­en­nol­la val­men­ta­jat esit­täy­tyi­vät ja kä­vi­vät oh­jel­man läpi. Sit­ten pääs­tiin­kin tosi­toi­miin eli al­taa­seen. Mei­dän ryh­mäs­säm­me tai­si olla 15 nais­ta ja yksi mies. Tu­li­kin jos­sain vai­hees­sa nau­res­kel­tua sitä, kuin­ka ste­re­o­tyyp­pi­ses­ti nai­set tyk­kää­vät käy­dä kurs­seil­la ja mie­het puur­ta­vat yk­si­nään. Täl­lä ker­taa me­kin olim­me siis hy­vin stereotyyppisia. Masters-ryh­mäs­sä tai­si sen­tään olla ta­sai­sem­pi suku­puo­li­ja­kau­ma.

Uin­ti­tree­ne­jä oli yh­teen­sä nel­jät: yh­det per­jan­tai­na, kah­det lau­an­tai­na ja vie­lä yh­det sun­nun­tai­aa­mu­na. Ku­kin vuo­ro kes­ti puo­li­tois­ta tun­tia, jo­ten al­taas­sa tuli ol­tua kai­ken kaik­ki­aan kuu­si tun­tia. Tä­män li­säk­si lau­an­tai-il­ta­na oli oh­jat­tu ke­hon­huol­to­tun­ti, joka tuli kiel­tä­mät­tä tar­pee­seen. Mie­tin vie­lä tors­tai­na, että pi­täi­si­kö­hän ot­taa sali­ka­mat mu­kaan, kun lau­an­tai­päi­väl­lä oli pit­kä tau­ko, mut­ta tu­lin sen­tään jär­kii­ni ja to­te­sin, että ehkä pelk­kä uin­ti riit­tää vii­kon­lo­pun lii­kun­nak­si. Ja riit­ti­hän se: en muis­ta, että oli­sin iki­nä en­nen saa­nut li­hak­sia ju­miin pel­käl­lä uin­nil­la, mut­ta jo lau­an­tai-il­ta­na mi­nul­la oli sekä epäk­käät että poh­keet ju­mis­sa. Sun­nun­tai­na olo vaan ja­los­tui en­ti­ses­tään.

Uin­ti on ai­noa tri­ath­lo­nin laji, jos­ta saan täl­lä het­kel­lä val­men­nus­ta. Mut­ta toi­saal­ta se on myös tri­ath­lo­nin kaik­kein tek­ni­sin laji. Sik­si uin­ti­val­men­nus­ta ei mi­nun mie­les­tä­ni voi kos­kaan saa­da lii­kaa. Li­säk­si on ki­vaa, kun kom­ment­te­ja saa vä­lil­lä eri val­men­ta­jil­ta. Jos las­ken mu­kaan kaik­ki val­men­nus­ti­lai­suu­det ai­kuis­ten uima­tek­niik­ka­kurs­seis­ta tri­ath­lon­seu­ran tree­nei­hin, niin mi­nua on val­men­ta­nut va­paa­uin­nis­sa yh­teen­sä kah­dek­san eri val­men­ta­jaa, ja aina kaik­ki ovat kom­men­toi­neet eri asi­oi­ta tai ai­na­kin sa­mo­ja jut­tu­ja erilailla. Tämä on mun mie­les­tä hur­jan an­toi­saa: on ki­vaa, että he kiin­nit­tä­vät huo­mi­o­ta eri omi­nai­suuk­siin, joi­ta pi­tää ke­hit­tää (nii­tä var­mas­ti riit­tää heil­le kai­kil­le) ja käyt­tä­vät eri kie­li­ku­via: näin aina vä­lil­lä tu­lee saa­tua uu­sia ahaa-elä­myk­siä, kun vih­doin ta­ju­aa jon­kin asi­an – ja ke­hi­tyt­tyä ihan ko­his­ten.

Osa har­joi­tuk­sis­ta oli tut­tu­ja jo ai­kai­sem­mas­ta elä­mäs­tä, mut­ta sain minä myös hie­man uu­sia ide­oi­ta so­vel­let­ta­vak­si yk­sin tree­na­tes­sa­ni. On pel­käs­tään ki­vaa, että tree­ni­va­li­koi­ma on laa­ja. Sil­loin aa­mu­jen ruuh­ka­vuo­roil­la, van­han uima­hal­lin ka­peil­la ra­doil­la voi va­li­ta oh­jel­maan­sa sar­jo­ja, joi­ta voi väen­pal­jou­des­ta­kin huo­li­mat­ta suo­rit­taa – ja sil­ti tree­neis­sä on mu­ka­vas­ti vaih­tu­vuut­ta. Ja oli­han jo pel­käs­tään se hur­jan siis­tiä, että uintikilsoja ker­tyi lei­ril­lä reippasti yli kym­me­nen – eli mi­nun nor­mi­viik­koo­ni ver­rat­tu­na ihan si­ka­na.

Lei­ril­lä tuli myös ve­ny­tel­tyä ihan epä­ta­val­li­sen pal­jon. Vaik­ka väit­täi­sin ve­nyt­te­le­vä­ni kes­ki­ver­to­suo­ma­lai­sek­si tai jopa kes­ki­ver­to­kun­to­ur­hei­li­jak­si koh­ta­lai­sen ak­tii­vi­ses­ti, niin vii­kon­lo­pun 2 h 15 min ke­hon­huol­toa on mi­nul­le ihan en­nen­kuu­lu­ma­ton lu­ke­ma. Meil­lä oli oh­jel­mas­sa aina en­nen tree­ne­jä var­tin ve­nyt­te­ly­tuo­kio – vä­lil­lä oh­jat­tu­na ja vä­lil­lä oma­toi­mi­se­na. Sen li­säk­si lau­an­tai­na oli jo mai­nit­se­ma­ni tun­nin ses­sio, jos­sa en­sin rul­lail­tiin li­hak­set läm­pi­mik­si ja ve­det sil­miin put­ki­rul­lal­la min­kä jäl­keen sit­ten ve­ny­tel­tiin koko keho läpi nis­kas­ta nilk­koi­hin. Ja ta­pah­tui­pa vie­lä sel­lai­nen­kin ihme, että minä ve­nyt­te­lin lau­an­tai­na tree­nien vä­lil­lä ihan va­paa­eh­toi­ses­ti ja omas­ta ha­lus­ta­ni ko­ko­nai­sen var­tin – ihan jo pel­käs­tään sii­tä ilos­ta, että opin ve­nyt­te­le­mään nilk­ko­ja.

Pi­tää vie­lä mai­ni­ta, että po­ruk­ka lei­ril­lä oli to­del­la mu­ka­vaa. Mi­nua ei hai­tan­nut yh­tään olla liik­keel­lä ”yk­sin”, kos­ka mui­hin tyyp­pei­hin tu­tus­tui no­pe­as­ti. En­sim­mäi­sel­lä ate­ri­al­la tuot­ti toki hie­man vai­keuk­sia tun­nis­taa al­taas­ta tu­tut tyy­pit vaat­teet pääl­lä, mut­ta har­joi­tuk­sen myö­tä se­kin on­nis­tui. On­nek­si meil­lä oli tar­peek­si ruo­kai­lu­ja. Uu­sia tyyp­pe­jä la­jin pa­ris­ta on aina kiva ta­va­ta, kos­ka sit­ten useim­mis­sa ke­sän ki­sois­sa ta­paa aina jon­kun tu­tun. Ki­vaa oli siis. Voi­sin läh­teä uu­des­taan­kin.

Maria Luoma-aho, tekniikkaryhmä

Han­kin itse it­sel­le­ni jou­lu­lah­jak­si Speedo Mastersin uin­ti­lei­rin Paju­lah­des­sa hel­mi­kuus­sa. Il­moit­tau­tu­es­sa poh­din, il­moit­tau­dun­ko tek­niik­ka­ryh­mään, joka kes­kit­tyy va­paa­uin­tiin vai tri­ath­lon­ryh­mään. Olen kui­ten­kin saa­nut vii­me vuo­si­na jon­kun ver­ran tek­niik­ka­o­pe­tus­ta, mut­ta toi­saal­ta tie­dän, että omas­sa uin­ti­tek­nii­kas­sa on var­mas­ti rut­kas­ti pa­ran­ta­mi­sen va­raa enkä ole pit­kiä uin­ti­tree­ne­jä teh­nyt. Va­lit­sin siis tek­niik­ka­ryh­män. Vä­hän mie­ti­tyt­ti, että mil­tä ta­sol­la ryh­mäs­sä läh­de­tään… Että ol­laan­ko ta­sol­la ”kei­te­tään pe­ru­noi­ta” ve­teen pu­hal­ta­mal­la, jos läh­tö­taso on ”mum­mo­rin­ta” niin, ett­ei naa­ma var­mas­ti kas­tu vai mis­tä har­joi­tuk­set aloi­te­taan? Tek­niik­ka­ryh­mä ko­koon­tui hal­lil­le per­jan­tai­na ilta­päi­väl­lä.

 Mel­ko pian sel­vi­si, että kaik­ki ryh­män ui­ma­rit oli­vat kei­tel­leet pe­ru­nan­sa jo ai­em­min, että ihan pe­rus­teis­ta ei tar­vin­nut läh­teä vaan pääs­tiin ete­ne­mään har­joi­tuk­sis­sa hy­vää tah­tia. Tek­niik­ka­ryh­mää oh­ja­si Ari Ai­lio, joka osoit­tau­tui ai­van mah­ta­vak­si opet­ta­jak­si. Vii­kon­lo­pun kol­mel­la uin­ti­tun­nil­la eh­dit­tiin käy­dä läpi mo­nen­lai­sia har­joi­tuk­sia mm. ryt­mi­tyk­seen ja käsi­ve­toon liit­ty­en. Osa har­joi­tuk­sis­ta oli en­nes­tään tut­tu­ja, mut­ta pal­jon oli sel­lai­sia har­joi­tuk­sia, joi­ta en ai­em­min ol­lut teh­nyt. Tun­tien jäl­keen koitimme par­haan ky­kym­me mu­kaan kir­joit­taa muis­tiin teh­ty­jä har­joit­tei­ta, jot­ta näi­tä sit­ten osai­sim­me myö­hem­min omis­sa tree­neis­sä hyö­dyn­tää. Vii­mei­sen tun­nin lo­pul­la Ari an­toi vie­lä jo­kai­sel­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kom­men­tit omas­ta uin­nis­ta. Näil­lä opeil­la on var­mas­ti hyvä jat­kaa koh­ti ke­sää ja tri­ath­lon­koi­tok­sia.

 Kol­men tun­nin mit­tai­sen uin­ti­tree­nin li­säk­si yh­teis­tä oh­jel­maa oli lau­an­tai-il­lan foam roller-ve­nyt­te­ly tun­ti. Tek­niik­ka­ryh­mäl­lä oli si­ten sel­väs­ti kah­ta muu­ta ryh­mää ke­vy­em­pi oh­jel­ma. It­se­ä­ni tämä ei hai­tan­nut – tek­niik­ka­o­pe­tus vaa­tii sen ver­ran kes­kit­ty­mis­tä, että luul­ta­vas­ti enem­mäs­tä tek­niik­ka­tree­nis­tä en oli­si mer­kit­tä­väs­ti hyö­tyä enää saa­nut. Eh­kä­pä lau­an­tai­na oli­si voi­nut olla toi­nen uin­ti­ker­ta vie­lä niin, että oli­si voi­nut käy­dä it­sek­seen ui­mas­sa ja op­pe­ja miet­ti­mäs­sä. Paju­lah­des­sa on hy­vät mah­dol­li­suu­det har­ras­taa myös mui­ta la­je­ja. Itse kä­vin hiih­tä­mäs­sä per­jan­tai­na opis­ton la­duil­la ja lau­an­tai­na Nas­to­lan kun­nan la­duil­la ns. maa­kun­ta­la­dul­la. Li­säk­si pa­laut­te­lin il­tai­sin avan­to­sau­nas­sa. Myös kun­to­sa­lil­la eh­din yh­den tree­nin te­ke­mään eli var­sin moni­puo­li­nen lii­kun­ta­vii­kon­lop­pu!

“Mi­nua ei hai­tan­nut yh­tään olla liik­keel­lä ”yk­sin”, kos­ka mui­hin tyyp­pei­hin tu­tus­tui no­pe­as­ti.”

SPEEDO MASTERS FINLANDSuo­men suu­rin masters-uin­ti­jul­kai­su - Speedon ää­nen­kan­nat­ta­ja 6.1.2015