Uinnin seuratoiminnoissa näkyy, miten pienyhteisö, liikuntakulttuuri ja koko suomalainen yhteiskunta ovat kehittyneet. Modernin uintiurheilun varhaisvaiheissa 1900-luvun alussa uinnin harrastamiseen riitti avovesi, jonka yhteyteen urheiluseura saattoi rakentaa jopa omilla varoillaan uimalaitosrakennelmia. Hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisen rinnalla 1970-luvulla Suomeen rakennettiin nopeasti uimahalleja, jotka ovat kasvukeskuksissa kuitenkin jäämässä kävijämäärien kasvaessa ahtaiksi.
Nykyisin sankat kansanjoukot huolehtivat kunnostaan ja hygieniastaan uimahalleissa, joita kunnat ja valtio rahoittavat. Koska uintiurheilijat ovat lopulta melko pieni uimahallin käyttäjäryhmä, uintiväki on hallihankkeissa hyvin riippuvainen siitä, miten kiinnostuneita laajat kansankerrokset ovat uimahallien liikunta- ja virkistysmahdollisuuksista. Siksi uintiurheilun ja julkisuuden suhdetta on vaalittava huolellisesti.
Selvää on, että seurojen käytössä olevat altaat ovat toiminnalle keskeisiä. Kaikissa toiveissaan uimaseuraväen on kuitenkin säilytettävä suhteellisuudentaju, sillä resurssit vähenevät. Kaikkien uimahallien ei tarvitse olla kisahalleja suurine katsomoineen. Toisaalta niiden ei tarvitse olla pelkästään runsaasti energiaa kuluttavia viihdekylpylöitäkään. Uintiurheilun kannalta myönteistä olisi, että liki jokaisen maakunnan keskuksessa olisi vähintään kansallisiin arvokisoihin soveltuva uimahalli.
Uimaseurojen nykyiset niukat tilat keskusteluttavat monilla paikkakunnilla, eikä seurojen toiminta ole voinut kysynnästä huolimatta kasvaa vakavan ratatilan puutteen takia. Uintitilan niukkuus on julkinen kestopuheenaihe urheilukaupunki Lahden lisäksi esimerkiksi Iisalmessa, jossa kunto- ja kilpauimarit ovat joutuneet väistymään vesijuoksijoiden tieltä. Iisalmessa vesijuoksijat ovat saaneet pysyvästi puolet allastilasta, ja kasvupotentiaalinen uimaseura on tukalassa tilanteessa.
Uinnin monet muodot ovat saaneet kuntapäättäjät ymmärtämään, että uimahallien laajennushankkeet ovat välttämättömiä. Jatkossa voisi kuitenkin kehittää eri käyttäjäryhmien tarpeisiin luovia ratkaisuja. Lisää tilaa tarvitaan, mutta eri ryhmien yhteistoimintaa voisi vielä parantaa. Usein virkamiehet valmistelevat uimahallin peruskorjauksen, ja käyttäjäryhmät kohtaavat ensimmäistä kertaa valmiissa hallissa. Käyttäjäryhmien ajatusten ja ideoiden hyödyntämisessä olisi varmasti itua.
Uinnin suosio harrastuksena vaihtelee, mikä kytkeytyy usein elintapojen muuttumiseen. Tulevaisuudessa aikuisväestö vaikuttaa olevan yhä kiinnostuneempi omasta hyvinvoinnistaan. Uintipiireissä on huomattu, että uintiurheilusta on tullut monille iästä riippumatta elämäntapa, joka voi nousta jopa tavoitteellista työuraa tärkeämmäksi. Liikunnallinen elämäntapa kumpuaa uusien haasteiden etsimisestä, kilpailusta ja sosiaalisesta verkostosta. Harrastamiseen käytetään myös huomattavia määriä rahaa ja erityisesti aikaa. Kyse on osaltaan nyky-yhteiskunnan valintamahdollisuuksien lisääntymisestä.
Mahdollisuus aktiiviseen uimiseen ei kuitenkaan kosketa tasapuolisesti kaikkia, koska uintiurheilun harrastaminen polarisoituu nopeasti muun yhteiskunnan mukana. Suomalainen uintiurheilu ei välttämättä yllä strategiansa mukaiseen tavoitteeseensa olla paras Pohjoismaa, jos se rajaa toiminnastaan vähäosaiset. Maassamme on paljon nuoria, joiden huoltajilla ei ole varaa tarjota lapsilleen mahdollisuuksia uinnin kokeiluun tai lajin pysyvään harrastamiseen. Kun nuori on päässyt urheilullisen tasonsa mukaiseen ryhmään, hänen sosio-ekonominen taustansa ei saisi vaikuttaa harrastuksen jatkumiseen. Uimaseuratoiminnan yhteiskunnallinen hyöty onkin todettu mittaamattoman arvokkaaksi: seuratoiminta edistää suomalaisten ja maahanmuuttajien kohtaamista.
Suomalaisen uimaseuran kehittämisessä tarvitaan asiantuntevan seurajohtajuuden tueksi ennenäkemätöntä yksituumaisuutta ja ymmärrystä urheilun toimintajärjestelmistä. Hyvää henkeä tarvitaan esimerkiksi uimaseurojen ja urheiluoppilaitosten välisessä yhteistyössä. Monista syistä sirpaloitunutta uimaseurakenttää voisi kannustaa tiiviiseen yhteistoimintaan tai yhdistymisiin muiden muassa Espoon, Jyväskylän, Oulun ja Tampereen tapaan. Aikaisempaa suuremmat seurat synnyttävät tarpeellista synergiaa, jolloin uintiurheilun harrastajille lankeavat maksut väistämättä taittuvat. Suotavaa olisi, että uimaseurat hyödyntäisivät liikunnan ammattilaisten, suurseurojen ja Suomen Uimaliiton kokemusta, kun ne kehittävät laadukasta toimintaansa.
SPEEDO MASTERS FINLANDSuomen suurin masters-uintijulkaisu - Speedon äänenkannattaja 6.1.2015