Yksilöllä on paikkansa myös urheilu- ja liikuntahistoriassa. Sidos historiallisten prosessien ja yksilöllisten kokemusten välillä muodostaa kiinnostavan ja helposti ymmärrettävän näkökulman liikuntakulttuuriin ja laajemmin yhteiskunnan menneisyyteen.
Tässä lähihistoriaan painottuvassa artikkelissa valaisen kansainvälisesti menestyneen nuoren lyseolaisen painijan Arvi Savolaisen kokemuksia ja käsityksiä urheilu-uransa kehityskuluista ja murroksista sekä niistä yhteisöistä, joissa hän on elänyt. Tehtävänä on hahmottaa ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet kohdehenkilön kehittymiseen huippu-urheilijaksi. Tarkastelun polttopisteessä ovat kohdehenkilön urheiluseura ja opiskelu, läheiset ihmiset ja asuinympäristö.
Minibiografia-artikkelin keskeisenä aineistona olen käyttänyt haastattelua, joka tuo esille tutkimuskohteen omat kokemukset ja käsitykset. Lähdekritiikin kannalta on ymmärrettävä, ettei historia määrity vain tutkijan kysymysten eikä kohdehenkilön kokemusten, muistojen ja kertojankykyjen kautta. Moniäänisyyttä tapahtumien kulkuun on saatu Arvi Savolaisen urheilu-uraan ja elämään vaikuttaneiden henkilöiden kuulemisista. Urheiluseura Lahden Ahkeran painin varhaisvaiheiden jäljittämisessä olen tukeutunut arkistoaineistoihin.
Väylä huipulle tähtäävälle
Opetus- ja kulttuuriministeriön Lahden lyseolle hakemuksesta myöntämä urheilun erityistehtävä velvoittaa oppilaitosta järjestämään urheilulukiotoimintaa. Urheilulukio on tarkoitettu koulutusväyläksi huipulle tähtääville nuorille urheilijoille, joilla on realistisena tavoitteena menestyä urheilussa kansainvälisellä tasolla ja jotka haluavat suorittaa lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon.
Suomessa toimii 15 urheilulukiota vuonna 2021. Lahden lisäksi urheilulukiossa voi opiskella kolmessa lukiossa Helsingissä sekä niiden lisäksi Joensuussa, Oulussa, Turussa, Kuopiossa, Kuortaneella, Rovaniemellä, Porissa, Tampereella, Jyväskylässä, Sotkamossa ja Vöyrissä. Urheilulinjalaisten vähimmäiskurssimäärä on 75 kurssia (syksystä 2021 alkaen 150 opintopistettä), joka on sama kuin yleislukiolinjan opiskelijoilla. Urheilulukiolaisen oppimäärässä voi kuitenkin olla lajivalmennusta jopa 20 kurssia (40 opintopistettä). Lisäksi urheileva opiskelija voi perehtyä muun muassa kehonhuoltoon, valmennusoppiin ja psyykkiseen valmennukseen.
Urheilulukiolainen voi jättää suorittamatta 8 pakollista kurssia (16 pakollista opintopistettä) sillä edellytyksellä, että hän suorittaa vähintään puolet lukion jokaisen pakollisen oppiaineen kursseista. Ylioppilastutkintokokeeseen osallistumisen edellytyksenä on kuitenkin kyseisen oppiaineen pakollisten kurssien suorittaminen. Läsnäolovapautukset kuuluvat urheilulukiolaisten arkeen, ja niitä myönnetään harjoittelu- ja kilpailutarkoituksiin.
Lahdessa urheilulukiotoiminta alkoi Salpausselän lukiossa. Urheilulukiotoiminta siirtyi Lahden lyseoon, kun Lahden lyseon lukio ja Salpausselän lukio yhdistyivät Lahden lyseoksi vuonna 2014. Salpausselän lukion rehtorina vuosina 1996–2014 ja Lahden lyseon rehtorina vuosina 2014–2015 toiminut Heikki Vuori tiivistää lahtelaisen urheilulukiotoiminnan alkua ja se ydintä: ”Salpausselän lukio, joka vuonna 1957 aloitti toimintansa Salpausselän yhteiskoulun nimellä, sai vuonna 1990 opetusministeriöltä urheilun erityistehtävän kokeiluluvan. Vuonna 1994 lukiolle annettu urheilun erityistehtävä lupa vakinaistettiin. (…) Lupaehdot rajasivat urheilijoiden määrään 100 oppilaaseen[i] ja toimintaan myönnettävän valtionavun niin sanottujen tavallisten oppilaiden yksikköhintaan nähden puolitoistakertaiseksi. (…) Vuosittain Salpausselän lukion urheilulinjalle pyrki 60–80 ensisijaista hakijaa, joista pisteytyksen antamassa järjestyksessä valittiin tason mukaan yleensä noin 30 parasta. Salpausselän lukio oli ensimmäisten joukossa kehittämässä ja panemassa toimeen pääsykoejärjestelmää, jossa punnittiin hakijoiden aikaisemmat urheilusuoritukset ja menestyminen asiantuntijoiden laatimissa ja pitämissä lukion urheilutesteissä sekä haastatteluissa.”[ii]
Salpausselän urheilulukion tunnettuja ylioppilaita urheilumaailmassa ovat muun muassa jalkapalloilijat Jari Litmanen, Karri Rämö, Joonas Kolkka, Petri Pasanen ja Jasse Tuominen, maastohiihtäjä Aino Kaisa-Saarinen, jääkiekkoilija Vili Sopanen, kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä ja uimarit Petteri Lehtinen ja Paula Harmokivi. Lyseon urheilulukion menestyneitä urheilijoita ovat vuodesta 2014 alkaen olleet painija Arvi Savolaisen lisäksi jääkiekkoilijat Sebastian Repo, Miska Siikonen ja Eetu Sopanen, maastopyöräilijä Miska Tervala, salibandyn pelaajat Justus Kainulainen ja Miikka Pentikäinen, hiihtosuunnistaja Siiri Saalo ja ringeten pelaajat Niina Piiroinen ja Jemina Hakomäki. He ovat saavuttaneet lajeissaan nuorten MM-mitaleja.
Kokonaisuuden kannalta on huomattava, että huippu-urheilijoiksi on noustu myös omasta tahdosta urheilulukion ulkopuolelta Lahden lyseon yleislinjalta. Esimerkiksi Lahden lyseon lukion ylioppilas keväältä 2014, uimari Olli Kokko, kilpailee lajissaan lähellä Euroopan mestaruuskisojen välierätasoa ja harjoittelee opiskelujen ohella Havaijilla Yhdysvalloissa. Lahden lyseon ylioppilas keväältä 2016, jääkiekon nuorten maailmanmestari, Suomen mestari ja NHL:ään varattu Emil Larmi eteni myös yleislukiolinjalla.
Lahden lyseon urheilulinjan painopistelajeja ovat paikallisesti vahvat lajit: jääkiekko, jalkapallo, koripallo, yleisurheilu ja maastohiihto. Näihin lajeihin lyseo järjestää valmennuksen. Niin sanottuja lajivalikoimalajeja on useita, ja niiden määrä kasvanee lajikirjon alati laajentuessa. Lajivalikoimalajien urheilijoita valmennuskursseilla valmentaa usein henkilökohtainen valmentaja.
Ahkera harjoittelu kaiken voittaa
Urheiluseuratoiminta alkoi viritä kansalaistoiminnan muotona Suomessa 1800-luvun loppupuolella, ja urheiluseurat ovat yhä keskeisessä asemassa liikuntakulttuurissamme. Urheiluseurojen rooli liikuntaan sosiaalistajina on arvokas. Urheiluseurat ovat Lahden lyseon urheilulukion tärkeitä kumppaneita, koska seurat ohjaavat lupaavimpia urheilijoita hakeutumaan lyseoon ja tarjoavat urheilulukion valmentajiksi jokseenkin korvaamattomia lajivalmentajia.
Yksi pitkäaikaisimpia lahtelaisen urheilulukion yhteistyökumppaneista on muun muassa painia ja yleisurheilua harjoittava Lahden Ahkera, joka perustettiin vuonna 1907. Seuran painitoiminta oli käynnistynyt Ahkeran toimintakertomuksen mukaan ainakin jo vuonna 1917.[iii]
Lahden Ahkera on Suomen Painiliiton tilastossa kaikki SM-mitalit huomioiden vuonna 2018 mitalimäärällä 122 (31 kultaa, 50 hopeaa, 41 pronssia) 31. sijalla, joka on hyvä saavutus, kun huomioi, että seuroja on SM-mitalitilastossa 424. Vertailupohjaa arvioinnille tarjoaa tieto siitä, että mitalitilaston ensimmäisellä Ilmajoen Kisailijoilla on 698 mitalia, toisella Helsingin Paini-Miehillä 531 ja kolmannella Ylä-Tikkurilan Kipinällä 370. Päijät-Hämeen maakunnassa Lahden Ahkera on toiseksi menestynein painiseura. Tilastossa edellä olevalla Heinolan Iskulla on 227 mitalia.[iv]
Suomalainen urheiluseurakenttä jakaantui sisällissodan seurauksena porvarilliseen urheiluun ja työläisurheiluun. Porvarillisen Lahden Ahkeran painin kilpailullinen menestys sai pontta vuonna 1929, jolloin seuran vierailevaksi painivalmentajaksi saatiin Robert Oksa (1893–1967). Oksa itse oli painin Suomen mestari vuosina 1915–1917.[v] Hänen urheilu-uransa päättyi sisällissotaan.
Ennen Lahteen tuloaan Robert Oksa toimi sisällissodassa punaisten järjestyskaartiin kuuluneen Turun Weikkojen urheilijakomppanian jäsenenä. Sotasyytteistä vapauduttuaan Oksa työskenteli ensin Ruotsin työläisurheiluliiton painin päävalmentajana vuoteen 1923 asti. Vuosina 1923–1924 Oksa toimi Viron maajoukkueen päävalmentajana ja vuosina 1924–1926 Työväen Urheiluliiton (TUL, perustettu vuonna 1919) painin päävalmentajana. Vuonna 1926 valmentaja Oksa loikkasi Ruotsin porvarillisen painiliiton päävalmentajaksi. Oksan arvostus paininvalmentajana Ruotsissa oli hänen sisällissotataustastaan huolimatta ilmeinen. Hän sai kutsun Ruotsin maajoukkuepainijoiden valmentajaksi kaikkiin olympialaisiin vuosina 1928–1952.[vi]
Lahden Ahkera saavutti ensimmäisen SM-mitalin vuonna 1930, kun yli 87-kiloisten sarjassa Iivari Löfberg ylsi pronssille. Menestys tuotti Löfbergille pian maajoukkue-edustuksen. Urheilumuseon tutkimuspäällikkö Ossi Viita tietää Ahkeran painista: ”Vuonna 1930 Ahkeran Löfberg valittiin Suomi–Viro-painimaaotteluun. Löfberg selätti yhden virolaisen mutta hävisi toiselle. Samana vuonna seuran mestaruuspaineihin osallistui kuusitoista kilpailijaa. Robert Oksa oli kova nimi painivalmentajana. Hän sisällytti painijoiden harjoitteluun maastojuoksun aina kymmeneen kilometriin saakka. Harjoitteluun kuului myös 100–400 metrin vedot. Myös uinti ja jalkapallo kuuluivat Oksan painijoiden kesäharjoitteluun. Ennen uintia oli “mylleröitävä” eli ruumiinkiertoliikkeillä lisättävä notkeutta ja vahvistettava vatsalihaksia, joiden kehittyneisyydestä riippui Oksan mukaan koko painijan kunto. Uintiin liitettiin myös aurinkokylpyjä.”[vii]
Iivari Löfbergin jälkeen Ahkeran lippua kantoivat uljaimmin painin Suomen mestaruuksia voittaneet Uuno Vento (Suomen mestari 1937, 1940) ja Kauko Kiisseli (Suomen mestari 1943, 1944).[viii] Seuran tuorein painin yleisen sarjan Suomen mestari on Arvi Savolainen, joka saavutti kultaa kreikkalais-roomalaisen painin 97 kg:n sarjassa vuosina 2019 ja 2020.
Arvi Savolaisen taipale
Lahden lyseon urheilulukiolle on kunniakasta, että suomalaisen painin tämänhetkinen suuralupaus Arvi Savolainen on lyseon ylioppilas keväältä 2018. Savolaisen taipale huippu-urheilijaksi alkoi, kun hän syntyi Lahdessa 24.10.1998 seuransa Lahden Ahkeran painimenestyksen kunniakkaaksi jatkajaksi. Hänen isänsä on kirvesmies Paavo Savolainen (s. 1951 Lahdessa) ja äitinsä arkkitehti Elina Savolainen (s. 1962 Lahdessa).[ix] ”Molemmat vanhempani ovat liikunnallisia, mutta kilpaurheilijoita he eivät ole olleet. Tosin hevosurheilun parissa heidät on nähty”, Savolainen mainitsee.
Ihmisen kehitykseen vaikuttaa kulttuuriympäristö, johon hän syntyy. Arvi Savolainen itse kertoo: ”Isänisä on Laatokan Karjalasta Ruskealasta ja savolainen isänäiti, omaa sukuaan Koistinen, on Heinävedeltä. Äiti on omaa sukuaan Lyhty, ja hänen vanhempansa ovat Keski-Suomesta. Juureni ovat siten vahvasti Itä- ja Keski-Suomessa.” Savolaisella on kolme sisaruspuolta, joiden kanssa hänellä on sama isä mutta eri äiti. Myös sisarukset Daniel Savolainen (s. 1991), Raine Savolainen (s. 1986) ja Mirella Valerius (o.s. Savolainen) ovat syntyneet Lahdessa. Arvi Savolaisen veli Roope Savolainen (s. 1988) menehtyi vuonna 2008. ”Elämä antaa ja ottaa. Kolhut on korjattava”, Savolainen toteaa.
Arvi Savolaisen koti lapsuudessa oli itäisen Päijät-Hämeen maaseutuympäristössä Nastolassa, jonne perhe muutti Lahdesta Arvin ollessa 3-vuotias. Liikunnallista lapsuutta rikastuttivat kotieläimet ja pihaleikit, jotka kehittivät psyykkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä taitoja. Savolainen muistelee Nastolan-vuosiaan: ”Asuimme maalla vanhainkoti Manna ry:n talossa Uudessakylässä. Pihapiirissä oli kotieläinpiha, mutta meillä oli myös omia hevosia. Aika kului pihalla usein eläinten kanssa temmeltäessä. Lähimmälle bussipysäkille oli matkaa 5 kilometriä ja kauppaan 8 kilometriä. Siksi polkupyörä oli kovalla käytöllä.” Savolainen meni Lahden Lotilan painisalille ensimmäisen kerran sisarusten perässä vähän ennen neljää ikävuotta. Harrastuksessa tuli myöhemmin myös taukoja. ”Ratsastusta harrastin kotona. Jääkiekkoa ja näyttelyä kävin kokeilemassa painin ollessa tauolla. Laskettelemassa kävin epäsäännöllisesti vuosikausia”, Savolainen muistaa.
Savolaiset asuivat Nastolassa vuoteen 2012 asti, jolloin perhe muutti Ahtialaan Lahteen: ”Kävin Nastolassa ala-asteen Uudenkylän koulussa ja seiskaluokan Männistön koulussa. Lahdessa Ahtialan koulussa kävin yläasteen loppuun. Sisarukset itsenäistyivät ja muuttivat omilleen Nastolasta, ja Lahteen lähdin vanhempieni kanssa. Nastolasta muutto Lahteen lyhensi harjoitusmatkaa painisalille 25 kilometristä 10 kilometriin. Salille oli aina mukava mennä. Nassikkapaineista alkaen minulla oli monia, kaikki hyviä, ohjaajia”, Arvi Savolainen kertoo.
Ystävillä ja muilla ihmissuhteilla on tärkeä osuus nuoren elämässä. ”Lahteen muutto oli yhtäältä uutta ja kivaa, mutta toisaalta haikeaa, kun kaverit jäivät Nastolaan. Ahtialan koulu oli kiva koulu, jossa tutustuin pian uusiin kavereihin. Koulusta ei jäänyt mieleeni kuitenkaan mitään erikoista. Koulunkäynnistä olin alkuun innoissani”, Arvi Savolainen muistelee. Huolimatta siitä, ettei Savolainen esitä erityisiä muistoja peruskoulutapahtumista, hänet muistetaan Ahtialan koulussa. Koulun liikunnan ja terveystiedon lehtori Minna Jämsen kertoo: ”Olimme liikuntatunnilla salissa kaupunkisotaa, ja oppilaiden piti piilottaa omat timantit, kartiot, omalle puolelleen. Arvi otti voimisteluköyden ja kipusi silmänräpäyksessä katon rajaan ja asetti timantin sinne! Kyllä meitä nauratti. Pienen palaverin jälkeen Arvi kävi hakemassa kartion yhtä nopeasti alas.” Savolainen naureskelee kuultuaan Jämsenin kertomuksen: ”Kiipeily on aina kiehtonut minua.”
Painia melkein koko elämä
Itä- ja Länsi-Suomen painiseurat ovat ainakin epävirallisesti punninneet keskinäistä menestystä Suomi–Ruotsi-maaottelujen hengessä. Totta on, että pohjanmaalaiset ovat menestyneet painissa itäsuomalaisia paremmin, mutta voimasuhteet ovat epäilemättä eri aikoina vaihdelleet. Kuvitteellisessa painin itä–länsi-ottelussa Arvi Savolainen osaltaan järkyttäisi lännen valta-asemaa. Savolainen nimittäin paikantuu seuransa ja syntymäpaikkansa mutta myös isänsä ja valmentajansa taustojen takia idän joukkueeseen.
Vuodesta 2009 alkaen Arvi Savolaisen valmentajana toiminut leppävirtalaislähtöinen Tapio Lattu (s. 1974) siirtyi valmentajaksi oman painiuransa jälkeen. ”En osaa kuvitellakaan elämää ilman valmentamista. Aikoinaan minuun panostettiin, ja nyt haluan jatkaa samaa perinnettä”, Lattu kertoo. Lattu itse saavutti urallaan useita miesten TUL:n painimestaruuksia. Aterimien ja kattiloiden tuotannosta tunnetun teollisuustaajaman Sorsakosken Teräksen (TUL) kasvatti, vuonna 1999 Lahden seudulle muuttanut mestaripainija ja valmentajaksi kouluttautunut mies kertoo: ”Vielä 11-vuotiaana paini ei ollut Arville elämän tärkeimpiä asioita. Välillä hän oli jopa vähän hankala valmennettava. Ei hän edes osallistunut kaikkiin harjoituksiin. Maanantaisin, kun rinne oli auki, hän suuntasi mieluummin laskettelemaan Messilään.”[x]
Urheilusta tuli hiljalleen keskeinen osa nuoren pojan elämää. ”Yläasteen loppuvaiheessa, yhdeksännen luokan keväällä, aloimme harjoitella kahdesti päivässä, kahdeksan kertaa viikossa. Välillä oli melko väsyttävää. Aamuharjoitukset alkoivat kello kahdeksan ja iltaharjoitukset kello 18. Monesti yöunet jäivät huonoiksi”, Savolainen toteaa. Vanginvartijana työskentelevä Tapio Lattu kertoo, että Arvin motivaatio harjoitteluun kasvoi lyseon urheilulukion hakuprosessin aikana. ”Tuolloin hän tajusi, että lajia on ruvettava harrastamaan ihan tosissaan”, Lattu toteaa. Uuttera työ alkoi pian tuottaa tulosta. Vuonna 2015 Savolainen voitti 17-vuotiaiden poikien Suomen mestaruuden. ”Kun päästin Arvin tuon jälkeen miesten kisoihin ja leireille, pojan kehitys harppasi eteenpäin”, Lattu analysoi.[xi]
Lahden lyseossa havaittiin Arvi Savolaisen todelliset kyvyt urheilun huipulle yltämiseksi, kun hän voitti hopeaa alle 17-vuotiaiden Euroopan mestaruuskisoissa ja pronssia MM-kisoissa vuonna 2015. Menestyksen myötä Savolaisen ajatuksissa kirkastui tavoite olympiapaikasta tulevaisuudessa. ”Meille painijoille olympiatavoitteista alettiin toitottaa leireillä. Harjoitusten ja kisojen kerrottiin tähtäävään nimenomaan olympialaisiin”, Savolainen kertoo.[xii]
Lyseon urheilulukion koordinaattori, lehtori Ari Jaakkola arvioi Savolaista urheilulukiolaisena oppilaitoksen tavoitteiden näkökulmasta: ”Arvi on todellinen huippu-urheilija. Hän on yksi kovimmista urheilijoista, jotka ovat aikanani lahtelaisessa urheilulukiossa olleet. Hän erottui joukosta heti lyseon alkutaipaleella kaikella tekemisellään. Hän oli urheilullinen, asiallinen, rauhallinen ja luotettava. Hän ei missään vaiheessa sählännyt lukiossa mitään. Arvi oli tekemisissään määrätietoinen ja hyvä opiskelija. Siten Savolainen täyttää mainiosti kriteeristömme, jossa arvioidaan sääntöjen ja reilun pelin kunnioitusta, terveitä ja raittiita elämäntapoja sekä hyviä tapoja. Kaikki yhteistyö hänen valmentajansa Tapio Latun kanssa oli kaiken aikaa erittäin toimivaa.”[xiii]
Maailmankatsomus jää suppeaksi, jos elämä on pelkkää urheilua. ”Lopulta vasta lyseoon päästyäni tajusin kunnolla myös pitkäjänteisen opiskelun tärkeyden. Lukeminen alkoi kiinnostaa myös kurssikirjoja etäämmältä. Äidinkielen opettaja Petra Lehtinen kannusti lukemaan hyviä kirjoja, ja erityisesti klassikkokirjallisuuden lukemisesta tuli minulle melko tärkeä osa vapaa-aikaa. Varmasti otteeni näkyivät myös muille. Tosin en vielä lukiossa tiennyt, mihin ammattiin aikuisena haluaisin”, Arvi Savolainen kertoo. Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Petra Lehtinen muistaa Arvi Savolaisen sekä opiskelijana että urheilijana: ”Arvi oli opiskelijana rauhallinen, määrätietoinen ja kurinalainen. Hän kuunteli tarkasti, otti mielellään vastaan palautetta teksteistään ja keskittyi hyvin tunnilla. Lähtemättömän muistijäljen mieleeni on tehnyt erään vanhemman ikäluokan penkkaripäivän abishow, jossa Arvi pyydettiin lavalle tekemään vatsalihasliikkeitä. Sitä todistaessani vasta ymmärsin, mitä merkitsee ”vatsalihasliike”, sillä Arvi oli kuin hyperaktiivinen linkkuveitsi. Häntä katsoessani ymmärsin yhtäkkiä, millaista hänen elämänsä huippu-urheilijana on. Hänen päästyään ylioppilaaksi olen ilolla lukenut hänen haastattelujaan, joissa hän on kertonut niin urheilijan urastaan kuin lukemisharrastuksestaankin. Arvi antaa arvokasta tulitukea pyrkimyksillemme saada nuoriso ymmärtämään kirjallisuuden merkitys. Uskon, että hänelle on valtavan paljon iloa ja hyötyä lukemisestaan niin henkilökohtaisessa elämässään kuin tulevassa työelämässäänkin, ja seuraan hyvin kiinnostuneena hänen etenemistään.”[xiv]
Syyskuussa 2018 Lahden lyseon tuore ylioppilas Arvi Savolainen ylsi kautta aikojen ensimmäisenä suomalaisena kreikkalais-roomalaisen painin alle 20-vuotiaiden maailmamestariksi. Marraskuussa 2019 Savolainen teki jälleen kansallista painihistoriaa, kun hän voitti alle 23-vuotiaiden maailmamestaruuden – jälleen ensimmäisenä suomalaisena. Suomen Painiliiton päävalmentaja Marko Yli-Hannuksela todisti Ilta-Sanomille marraskuussa 2019 Arvi Savolaisen sisukkuudesta 23-vuotiaiden maailmanmestaruuden jälkeen: ”Se osoittaa vain, mikä hänen tasonsa on. Hän on valmis mihin vain. Ei siinä ole kahta sanaa. Hän on valmis ihan mihin vain!”
Arvi Savolainen ilmaisi yleisen sarjan EM-kisojen alla suhteensa painiin tammikuussa 2020. Kokonaisuuden kannalta myönteistä on, että Savolaisella ei vaikuttaisi olevan pieniäkään motivaatio-ongelmia suhteessa painiin: ”Haluan panostaa asiaan, jota teen. Ei ole varaa nyt löysäillä. Urheilu-ura humpsahtaa äkkiä, jos lyö vaihdetta vapaalle. Täytyy pitää huoli siitä, että nyt tehdään oikeasti kaikki sen eteen, että pääsee sitten sinne, minne haluaa.”[xv] EM-kisoista Savolainen palasi saavutettuaan viidennen sijan. Huomioitavaa on, että hän paini 130 kg:n sarjassa kymmeniä kiloja painavampia miehiä vastaan.
Huippu-urheilun ja työn yhdistäminen ei ole aina helppoa, mutta Arvi Savolaiselle se on mahdollista. ”Nyt 21-vuotiaana nuorena miehenä olen toistaiseksi painija ja liikunta-aliupseeri Santahaminassa. Paini koukuttaa ja antaa elämälle lisää sisältöä”, Savolainen jatkaa pohdiskellessaan motivaatiotaan huippu-urheiluun. Puolustusvoimien urheilukoulusta Savolainen kotiutui reservin vänrikkinä. Taloudellista tukea painiuralle tarjoavat myös lukuisat sponsorit, joihin Savolainen on tehnyt vaikutuksen. Esimerkiksi Joensuussa toimiva John Deere Forestry Oy kuvailee suhdettaan Savolaiseen tammikuussa 2020: ”On hienoa olla tukemassa suomalaista urheilijaa matkalla olympiamenestykseen. Arvin luja työmoraali ja henkinen vahvuus kilpailutilanteessa kuvaavat hyvin suomalaisuutta. Arvi henkilönä sopii myös erinomaisesti John Deeren yhteistyökumppaniksi.”[xvi]
Jää nähtäväksi, milloin nuorten ja aikuisten sarjoissa menestystä niittäneen, nykyisin Helsingin Tapaninvainiolla asuvan Arvi Savolaisen ura olympian molskeilla lopulta alkaa. Maaliskuussa 2020 alkanut koronavirusepidemia rajoituksineen vaikutti välittömästi olympiapaikkaa tavoitelleeseen Savolaiseen: ”Toistaiseksi olympiakarsintoja on siirretty ja harjoitusleirejä peruttu. Vaikutus minuun ei ole ollut niin suuri, koska en ensimmäiseen karsintaturnaukseen ollut lähdössä. Lajiharjoittelu on ainakin kuluvalta viikolta peruttu, ja nyt kaiken ollessa kiinni on epävarmaa, mitä oheisia kykenen harjoittelemaan.”[xvii]
Odotukset Arvi Savolaisen ensimmäisestä lähellä siintäneestä olympiamatkasta kariutuivat Tokion olympialaisten peruuntumiseen 23.3.2020. Kansainvälinen Olympiakomitea ilmoitti, että olympialaisia siirretään ainakin vuodella eteenpäin. ”Nyt pitää olla stressaamatta, koska asiaan ei voi vaikuttaa. Nyt täytyy panostaa kuntopohjan luomiseen ja suunnata katse eteenpäin”, Savolainen päättää.[xviii] Lahden lyseon 100-vuotisjuhlissa toukokuussa 2021 tarkastelemme Savolaisen matkaa tuoreine tietoinemme urheilulukiosta kohti olympian molskeja.
Matka jatkuu
Urheilusta kiinnostuneet etenevät urallaan taipumustensa ja taustansa suuntaisesti. Arvi Savolaisen taival huippu-urheilijaksi alkoi liikunnallisesti aktiivisena lapsena maaseutuympäristössä. Omaehtoisen liikunnan rinnalle hän kytkeytyi myös urheilun seuratoimintaan. Monien urheilulaji- ja harrastuskokeilujen jälkeen Savolainen kiinnittyi lopulta painiin, jota hän oli alkanut harrastaa jo leikki-iässä. Kaikki olisi voinut mennä myös toisin: sattumat olisivat voineet ohjata Savolaisen jonkin muun harrastuksen piirin tai kokonaan harrastustoiminnan ulkopuolelle.
Arvi Savolaisen sosiaalistumisesta painiurheiluun voi kiittää hänen vanhempiaan ja Lahden Ahkeran nykyisiä ja entisiä, jo tuonpuoleiseen siirtyneitä toimijoita, jotka loivat osaltaan lahtelaista painikulttuuria. Kodin ja painiseuran Savolaiselle tarjoama tuki oli alusta alkaen vahvaa. Sponsoreiden tuki on vahvistunut menestyksen myötä. Tukea ovat tarjonneet myös painin lajiliitto ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Verkostot urheilu-uraa edistäneistä tahoista eivät suinkaan ole rajoittuneet kodin ja urheiluseuran piiriin, vaan onnistuneita ihmis- ja yhteistyösuhteita on rakentunut laajalti Lahden lyseota myöten.
Arvi Savolaisen ura huippu-urheilijana lienee vielä alkuvaiheessa. Jään kiinnostuneena odottamaan, mitä Lahden lyseon myöhemmät historiateokset kertovat Savolaisen toivottavasti pitkästä ja menestyksekkäästä taipaleesta kaikilla elämän alueilla. Mahdollisuudet onnistumisiin vaikuttavat lupaavilta: Arvi Savolainen on monella tapaa kiitelty persoona. Satavuotias Lahden lyseo toivottaa Savolaiselle sekä entisille, nykyisille ja tuleville urheilulukiolaisille onnea ja menestystä kaikissa heidän pyrinnöissään.
[i] Vuoden 1998 lainmuutoksessa oppilaista tuli opiskelijoita.
[ii] Heikki Vuoren kirjallinen tiedonanto Tero Matkaniemelle 26.2.2020. Heikki Vuori kertoo Salpausselän lukion urheilulinjan vaiheista toisessa tämän teoksen artikkelissa.
[iii] Lahden Ahkera. Toimintakertomus 1917. Ensimmäinen arkistoon säilynyt Ahkeran painin toimintakertomus on vuodelta 1917. Suomen Urheiluarkisto.
[iv] Urheiluarkiston tutkimuspäällikkö Ossi Viidan sähköpostitiedonanto Tero Matkaniemelle 5.12.2019.
[v] Lahden Ahkera. Toimintakertomus 1929. Suomen Urheiluarkisto.
[vi] Svensk Filmdatabas. Robert Oksa. Katsottu 11.2.2020.
[vii] Lahden Ahkera. Toimintakertomus 1930. Suomen Urheiluarkisto; Suomen Urheiluarkiston tutkimuspäällikkö Ossi Viidan sähköpostitiedonanto Tero Matkaniemelle 5.12.2019.
[viii] Lahden Ahkera. Toimintakertomus 1937, 1938, 1943, 1944. Suomen Urheiluarkisto.
[ix] Arvi Savolaisen sähköpostitiedonannot Tero Matkaniemelle marraskuussa 2019.
[x] Tapio Latun suullinen tiedonanto Tero Matkaniemelle 7.2.2020.
[xi] Tapio Latun suullinen tiedonanto Tero Matkaniemelle 7.2.2020.
[xii] OlympiaCast 15.1.2020, Arvi Savolainen. Kuunneltu 17.2.2020.
[xiii] Ari Jaakkolan suullinen tiedonanto Tero Matkaniemelle 2.12.2019.
[xiv] Petra Lehtisen kirjallinen tiedonanto Tero Matkaniemelle 21.2.2020.
[xv] OlympiaCast 15.1.2020, Arvi Savolainen. Kuunneltu 17.2.2020.
[xvi] Karjalainen 10.2.2020.
[xvii] Arvi Savolaisen kirjallinen tiedonanto 17.3.2020.
[xviii] Arvi Savolaisen kirjallinen tiedonanto 25.3.2020.
SPEEDO MASTERS FINLANDSuomen suurin masters-uintijulkaisu - Speedon äänenkannattaja 6.1.2015