Työläisuinnin muutos kertoo uudistumisesta

Tero Matkaniemi

Omal­la ta­val­la ai­nut­laa­tui­ses­sa jär­vi­mai­se­mas­sa[1] syn­tyi kuo­pi­o­lai­sen kan­sa­lais­toi­min­ta­uin­nin ta­ri­na yli sata vuot­ta sit­ten. Täs­sä ar­tik­ke­lis­sa sel­vi­te­tään yh­den uima­seu­ran in­ten­sii­vi­sel­lä tar­kas­te­lul­la sitä, mil­lai­nen mer­ki­tys uin­nil­la on ol­lut työ­väen lii­kun­ta­kult­tuu­rin muo­to­na Kuo­pi­os­sa yh­teis­kun­nan eri vai­heis­sa. Uin­ti­tut­ki­muk­sen kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­ses­ta mer­ki­tyk­ses­tä on help­po va­kuut­tua, sil­lä työ­läis­uin­nin kan­sa­lais­toi­min­nan muu­tok­sen tut­ki­mus on vä­häis­tä.

Tä­hän Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den vai­hei­ta kä­sit­te­le­vään ar­tik­ke­liin on koot­tu esi­tys kuo­pi­o­lai­sen työ­läis­uin­nin var­hais­vai­heis­ta nyky­päi­vään asti. Työ­läis­uima­seu­raan liit­ty­vät ta­pah­tu­mat muo­dos­ta­vat tar­kas­te­lun run­gon, jon­ka va­raan tul­kin­ta men­nei­syy­des­tä ra­ken­tuu. Työn teh­tä­vä­nä on ana­ly­soi­da työ­läis­uin­tia pai­kal­li­se­na ja kan­sal­li­se­na kan­sa­lais­toi­min­nan il­mi­ö­nä seu­ran toi­mi­ja­ken­tän, ta­voit­teel­li­suu­den ja toi­min­ta­ym­pä­ris­tön muu­tok­sen näkö­kul­mas­ta.

Työläisuinnin juuret

Työ­läis­uin­ti kan­sa­lais­toi­min­ta­na eriy­tyi por­va­ril­li­ses­ta uin­nis­ta Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton (TUL) pe­rus­ta­mi­sen seu­rauk­se­na tam­mi­kuus­sa 1919. Uin­nil­la oli TUL:ssa alku­het­kis­tä al­ka­en mel­ko vah­va ase­ma, sil­lä laji sai oman ja­os­ton­sa jo huh­ti­kuus­sa 1919. Van­him­mat uin­ti­pe­rin­teet TUL:oon liit­ty­neis­tä uima­seu­rois­ta oli Kot­kan Rien­nol­la. Ke­vääl­lä 1919 Tam­pe­reel­la pe­rus­tet­tiin Tam­pe­reen Työ­väen Ui­ma­rit, joka oli en­sim­mäi­nen TUL:n uin­nin laji­seu­ra. Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rit pe­rus­tet­tiin puo­li­tois­ta vuot­ta myö­hem­min.[2]

Kuo­pi­os­sa TUL:n uin­ti­toi­min­ta oli 1950-lu­vun al­kuun asti lä­hes ole­ma­ton­ta, sil­lä ai­na­kaan vuon­na 1904 pe­rus­te­tun por­va­ril­li­sen Kuo­pi­on Uima­seu­ran (KuUS, 1950-lu­vul­le asti KUS) hal­lin­nas­sa ol­leen Väi­nö­län­nie­men uima­lai­tok­sel­la ei työ­läis­seu­ro­jen uima­kou­lu­ja, ki­so­ja eikä ur­hei­lu­har­joi­tuk­sia jär­jes­tet­ty ai­na­kaan laa­ja­mit­tai­ses­ti. Sik­si kuo­pi­o­lai­sen uin­nin men­nei­syyt­tä ei voi tut­kia sii­tä näkö­kul­mas­ta, kuin­ka eri liit­to­jen uin­tia har­ras­ta­nei­den seu­ro­jen rin­nak­kai­nen toi­min­ta su­jui vuo­si­na 1919–1949. Sel­vää on, että kuo­pi­o­lai­set seu­rat ei­vät ol­leet TUL:n uin­nin kär­jes­sä. Asia sel­vi­ää, kun tar­kas­te­lee TUL:n kym­me­nen eni­ten lii­ton uin­ti­mes­ta­ruuk­sia voit­ta­nei­den seu­ro­jen lu­et­te­loa.[3]

Ai­na­kin ker­ran TUL:n kier­tä­vä uin­nin­oh­jaa­ja yrit­ti saa­da työ­läis­uin­ti­toi­min­taa vi­ri­ä­mään Kuo­pi­os­sa. Ra­port­ti vie­rai­lus­ta Kuo­pi­os­sa ke­säl­lä 1922 sel­ven­tää, että jal­ka­pal­lo kiin­nos­ti poi­kia uin­tia enem­män työ­läis­ur­hei­lun ken­täl­lä:

”Seu­raa­van kau­pun­gin, Kuo­pi­on, kurs­seis­ta, en virk­kai­si mie­luum­min mi­tään, sil­lä hy­vää en juu­ri tä­män kau­pun­gin asuk­kais­ta pu­hua var­sin­kin uin­nin suh­teen. Mut­ta kos­ka Kuo­pi­on­kin kurs­seis­ta on ker­to­mi­nen, jos ei muu­ten niin ai­na­kin ’ex officio’, vi­ran puo­les­ta, siis täy­ty­nee pari sa­naa mai­ni­ta Kuo­pi­on­kin kurs­seis­ta. Vaik­ka paik­ka­kun­nan leh­des­sä ja suu­sa­nal­la oli il­moi­tet­tu koko Kuo­pi­on työ­läis­ur­hei­lu­vä­el­le, että klo 6 ip. maa­nan­tai­na hei­nä­kuun 17 päi­vä­nä al­ka­vat uin­ti­kurs­sit Kuo­pi­on uima­huo­neel­la, niin en mää­rät­ty­nä ai­ka­na näh­nyt ai­nut­ta­kaan kuo­pi­o­lais­ta uima­lai­tok­sel­la, enkä edes vie­lä tun­nin odo­tet­tu­a­ni­kaan. Ei aut­ta­nut muu kuin mi­nun men­nä op­pi­lai­den tykö, kun ei­vät op­pi­laat su­vain­neet tul­la opet­ta­jan­sa luok­se, jos mie­li mi­tään ai­kaan­saa­da. Me­nin siis en­sin­nä ko­keek­si ur­hei­lu­ken­täl­le, että jos joku tie­täi­si, oli­si­ko sat­tu­mal­ta joi­ta­kin uin­tiin in­nos­tu­nei­ta nuo­ria mie­hiä Kuo­pi­on kau­pun­gis­sa. Ken­täl­lä oli­kin pot­ku­pal­lo­peli käyn­nis­sä. Huo­mau­tin pe­lin joh­ta­jal­le uin­ti­kurs­seis­ta sekä häm­mäs­tyk­ses­tä­ni sii­tä vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä, mil­lä tääl­lä suh­tau­du­taan Lii­ton ta­hol­ta jär­jes­tet­tyi­hin kurs­sei­hin. Tämä vai­kut­ti­kin sen ver­ran, että sain pe­lin lo­pe­te­tuk­si ja suu­rim­man osan pe­laa­jis­ta uima­huo­neel­le. (…) Ai­nes oli hy­vää sekä laa­tu­aan että luku­mää­rään­sä näh­den, jo­ten ar­ve­lin it­sek­se­ni tän­ne hy­vin voi­ta­van pe­rus­taa uima­seu­ra. Mut­ta ky­syt­ty­ä­si erääl­tä par­haim­mil­ta sekä van­hem­mil­ta ui­ma­ril­ta mi­ten­kä­hän oli­si sen uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­sen lai­ta Kuo­pi­oon, niin sa­noa to­kai­si­vat: ’ei sii­tä tai­ja tul­laa mittään, myö kun emme tun­ne kuhtumusta’. En mene ta­kaa­maan si­taat­tien si­säl­lä ole­van sa­vo­lai­ses­ta oi­ke­a­kie­li­syy­des­tä, mut­ta sa­nat oli­vat ai­na­kin sa­mat. Kui­ten­kin sain sen ver­ran hei­hin ’kuhtumusta’, että lu­pa­si­vat ryh­tyä puu­hiin uima­o­sas­ton pe­rus­ta­mi­sek­si voi­mis­te­lu­seu­ra Rien­non yh­tey­teen.”[4]

Kuo­pi­o­lai­sen työ­läis­uin­nin seu­ra­toi­min­nan syn­ty 1920-lu­vul­la saat­toi osal­taan ka­riu­tua  sii­hen, että kau­pun­gis­sa oli vain yksi uima­lai­tos, jon­ka Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli saa­nut kau­pun­gil­ta käyt­töön­sä. Jos kau­pun­gis­sa oli­si ol­lut kak­si uima­lai­tos­ta, työ­läis­uin­nin ase­ma oli­si saat­ta­nut hy­vin­kin muo­tou­tua toi­sen­lai­sek­si.  Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­hal­lin­non vai­hei­ta sel­vit­tä­nyt en­ti­nen lii­kun­ta­toi­men­joh­ta­ja As­ser Mark­ka­nen on­kin to­den­nut, että 1920-lu­vul­la uu­sien uima­paik­ko­jen tar­ve Kuo­pi­os­sa al­koi tul­la yhä sel­vem­mäk­si. Sik­si ur­hei­lu­lau­ta­kun­ta esit­ti ui­ma­laa työ­vä­es­tön asuin­a­lu­eel­le Itkonniemen Hon­ka­lah­teen, ja val­tuus­to hy­väk­syi esi­tyk­sen. Sen si­jaan ur­hei­lu­lau­ta­kun­nan esi­tyk­set Val­kei­sen­lam­men ja Savi­lah­den ui­ma­lois­ta kau­pun­gin­val­tuus­to hyl­kä­si.[5] Ui­ma­loi­den tar­ve ko­ros­tui uin­nin op­pi­mi­sen li­säk­si myös työ­vä­es­tön hy­gie­ni­as­ta huo­leh­ti­mi­ses­sa.

Oi­keis­ton ja va­sem­mis­ton kamp­pai­lus­ta huo­li­mat­ta on ko­ros­tet­ta­va, että KuUS:aan juur­tu­nut fil­ant­roop­pi­nen lin­ja miel­lyt­ti edel­leen 1930-lu­vun la­pu­a­lais­vuo­si­na työ­vä­es­töä: Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli sol­mi­nut kau­pun­gin kans­sa so­pi­muk­sen uima­lai­tok­sen hoi­ta­mi­ses­ta ja uima­kou­lu­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä paik­ka­kun­nan lap­sil­le.[6] Pai­kal­li­ses­ti por­va­ril­lis­ta uima­seu­raa ei kar­sas­tet­tu esi­mer­kik­si va­sem­mis­to­leh­dis­tön kir­joi­tuk­sis­sa. Edes peri­aat­teel­li­sia, liit­to­jen ta­soi­sia es­tei­tä työ­läis­uima­seu­ran toi­min­nal­le Väinölännimen uima­lai­tok­ses­sa toi­mi­mi­sel­le ei oli­si ol­lut, vaik­ka vuon­na 1921 Kuo­pi­os­sa pi­de­tys­sä TUL:n liit­to­ko­kouk­ses­sa otet­tiin­kin sel­keä luok­ka­läh­tö­koh­ta por­va­ril­li­seen ur­hei­luun. TUL kiel­si työ­läis­ur­hei­li­joi­ta kil­pai­le­mas­ta koti- ja ulko­mai­siin por­va­ril­li­siin liit­toi­hin kuu­lu­nei­den ur­hei­li­joi­den kans­sa. Sen si­jaan yh­teis­toi­min­ta por­va­ril­lis­ten ur­hei­lu­jär­jes­tö­jen kans­sa sal­lit­tiin sil­loin, jos paik­ka­kun­nal­le ha­lut­tiin ai­kaan­saa­da ur­hei­lu­kent­tä, voi­mis­te­lu­sali, uima­lai­tos tai jo­kin muu ur­hei­lu­tila, jos­ta oli­si hyö­tyä myös työ­läis­ur­hei­li­joil­le.[7]

Kuo­pi­os­sa TUL:n ja SVUL:n (Suo­men Voi­mis­te­lu- ja Ur­hei­lu­liit­to) vä­li­nen kil­pai­lu uin­nin re­vii­ris­tä il­me­ni vas­ta ke­säl­lä 1950, jol­loin TUL:n seu­ra Kuo­pi­on Rien­to ha­lu­si käyn­nis­tää uin­ti­toi­min­taan­sa hou­kut­te­le­mal­la seu­raan mu­kaan hen­ki­löi­tä KuUS:sta, jos­sa oli suh­teel­li­sen run­saas­ti uin­tiin pe­reh­ty­nei­tä jä­se­niä. Tie­to vär­väys­y­ri­tyk­sis­tä kul­keu­tui KuUS:n joh­to­kun­taan, ja hei­nä­kuun 1950 ta­pah­tu­mat he­rät­ti­vät kes­kus­te­lua KuUS:n joh­to­kun­nas­sa. KuUS:n joh­to­kun­ta sel­vit­ti ta­pah­tu­mia ja to­te­si vär­väys­y­ri­tyk­siä ta­pah­tu­neen ai­na­kin vii­den ui­ma­rin koh­dal­la – il­man tu­los­ta.[8] Seu­raa­va­na ke­sä­nä Kuo­pi­on Uima­seu­ra myön­si uima­lai­tok­sen käyt­tö­oi­keu­den TUL:n Sa­von pii­ril­le uin­ti­mes­ta­ruus­kil­pai­lui­den jär­jes­tä­mi­sek­si 12.8.1951.[9] Lo­pul­ta Kuo­pi­on Kisa-Veik­ko­jen ni­mis­sä jär­jes­te­tyt kil­pai­lut ei­vät eri­tyi­ses­ti in­nos­ta­neet työ­läis­ur­hei­li­joi­ta uin­ti­ki­soi­hin. Kah­dek­san­tois­ta kil­pai­luun osal­lis­tu­nut­ta ui­ma­ria edus­ti­vat Kuo­pi­on Eloa ja Piek­sä­mäen Py­rin­töä.[10]

Olym­pi­a­vuon­na 1952 Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­ta val­mis­tau­tui Rien­non uin­ti­toi­min­nan mah­dol­li­seen käyn­nis­ty­mi­seen päät­tä­mäl­lä an­taa Väi­nö­län­nie­men uima­lai­tok­sen Rien­non ui­ma­rei­den käyt­töön ve­loi­tuk­set­ta, aluk­si ker­ran vii­kos­sa. Eh­dok­si ase­tet­tiin ai­no­as­taan se, että Rien­to toi­mit­tai­si Kuo­pi­on Uima­seu­ral­le nimi­lis­tat har­joi­tus­vuo­ro­ja käyt­tä­neis­tä.[11] Rien­non toi­veet uin­ti­toi­min­nan käyn­nis­ty­mi­ses­tä ei­vät suun­ni­tel­mis­ta huo­li­mat­ta on­nis­tu­neet: ”Ku­ten tun­net­tua on uin­ti­ur­hei­lu TUL:n seu­ro­jen kes­kuu­des­sa Kuo­pi­os­sa ol­lut hei­kois­sa kan­ti­mis­sa ja kui­ten­kin uima­tai­don ke­hit­tä­mi­nen näin jär­vi­rik­kaal­la seu­dul­la kuin Kuo­pio, on ensi­ar­voi­sen tär­ke­ä­tä. Tä­män joh­dos­ta on Rien­to ku­lu­va­na ke­sä­nä päät­tä­nyt kiin­nit­tää en­tis­tä enem­män huo­mi­o­ta ko. tai­don ke­hit­tä­mi­seen jä­se­nis­tön­sä kes­kuu­des­sa. – Tar­koi­tuk­se­na on pi­tää ai­na­kin ker­ran vii­kos­sa yh­tei­set har­joi­tuk­set, joi­den yh­tey­des­sä kil­pail­laan, pe­la­taan vesi­pal­loa ja suo­ri­te­taan uima­hyp­py­jä. Kaik­kia uin­tiin in­nos­tu­nei­ta suku­puo­leen ja ikään kat­so­mat­ta ke­ho­tam­me saa­pu­maan neu­vot­te­le­maan toi­min­ta­muo­dois­ta.”[12]

Vuon­na 1953 TUL:n Sa­von pii­ri haki jär­jes­tä­jää pm-ki­soil­le, mut­ta käy­tän­nön jär­jes­te­lyis­tä kiin­nos­tu­nut­ta seu­raa ei löy­ty­nyt.[13] TUL:n Sa­von pii­ri jär­jes­ti lä­hes vuo­sit­tain 1950- ja 1960-lu­vuil­la pii­ri­kun­nal­li­sia uin­ti­kil­pai­lu­ja, joil­la oli pii­rin­mes­ta­ruus­ki­so­jen arvo. Vuo­den 1951 ki­so­jen jäl­keen kuo­pi­o­lai­sia seu­ro­ja ei näh­ty TUL:n pm-ta­sol­la en­nen Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pe­rus­ta­mis­ta.[14] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin uin­ti­ja­os­to, jon­ka koti­paik­ka oli TUL:n Sa­von pii­rin kes­kus­paik­ka Piek­sä­mäki, ha­lu­si edis­tää kil­pa­uin­ti­har­ras­tus­ta uin­nin ”pin­na­kil­pai­lul­la” vuo­des­ta 1960 al­ka­en.[15] En­sim­mäi­se­nä vuon­na mu­ka­na oli vii­si seu­raa. TUL:n Sa­von pii­rin seu­rois­ta vuon­na 1960 eni­ten pis­tei­tä ke­rä­si Piek­sä­mäen Py­rin­tö, toi­se­na oli Rau­ta­lam­min Rei­pas ja kol­man­te­na Var­kau­den Tar­mo. Mik­ke­lin Vauh­ti oli nel­jäs ja Nil­si­än Kisa-To­ve­rit vii­des.[16] Vuon­na 1962 TUL:n Sa­von pii­rin joh­to­kun­ta to­te­si oi­kein, että uin­ti­toi­min­ta ei ol­lut al­ka­nut le­vi­tä. Pin­na­kil­pai­luun osal­lis­tui­vat enää Var­kau­den Tar­mo, Rau­ta­lam­min Rei­pas ja Piek­sä­mäen Py­rin­tö.[17]

Kuopion Työväen Uimareiden perustamisvaiheet

Por­va­ril­li­ses­ta ur­hei­lus­ta eris­täy­ty­neen työ­läis­ur­hei­lun yh­teis­kun­nal­li­set edel­ly­tyk­set eh­tyi­vät sitä mu­kaa, kun oma­lei­mai­nen ja sel­väs­ti por­va­ril­li­ses­ta kult­tuu­ris­ta erot­tu­va työ­väen­kult­tuu­ri ka­to­si. Suo­mes­sa työ­läis­ur­hei­lun so­si­aa­li­nen pe­rus­ta säi­lyi aina 1960-lu­vul­le saak­ka. Tämä joh­tui sii­tä, että yh­teis­kun­nan ra­ken­ne­muu­tos ta­pah­tui meil­lä myö­hem­min kuin muis­sa län­si­mais­sa. Pe­rin­tei­sen työ­väen­luo­kan ka­to­a­mi­nen ei kui­ten­kaan mer­kin­nyt työ­läis­ur­hei­lun eh­ty­mis­tä. Päin­vas­toin TUL:n ur­hei­lul­li­nen pa­nos kas­voi ja lii­kun­nal­li­nen ilme moni­puo­lis­tui. Jäy­kät puo­lu­e­po­liit­ti­set kyt­ken­nät pur­kau­tui­vat, ja van­ha­kan­tai­ses­ta luok­ka­jär­jes­tös­tä tuli työ­väen­liik­keen lii­kun­ta­po­liit­ti­nen etu­jär­jes­tö.[18]

Suo­men Uima­liit­to ja Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to so­pi­vat kil­pai­lu­toi­min­nas­ta vuon­na 1966. Uu­des­sa so­pi­muk­ses­sa TUL:n uin­ti­ja­os­to il­moit­ti seu­ran­sa uima­lii­ton kil­pai­lu­jä­se­nik­si. Nämä TUL-seu­rat si­tou­tui­vat nou­dat­ta­maan Kan­sain­vä­li­sen Uima­lii­ton sään­tö­jä sekä Suo­men Uima­lii­ton kil­pai­lu­sään­tö­jä ja -mää­räyk­siä. Mai­nit­tu­jen sään­nös­ten mu­kai­ses­ti yh­tei­siä ja kai­kil­le avoi­mia kil­pai­lu­ja oli­vat olym­pi­a­lai­set, EM- ja PM-kil­pai­lut sekä maa­ot­te­lut, SM-kil­pai­lut, avoi­met kan­sain­vä­li­set kil­pai­lut, avoi­met kan­sal­li­set kil­pai­lut sekä avoi­met pii­ri­kun­nal­li­set kil­pai­lut, joi­ta pys­tyi­vät jär­jes­tä­mään uima­lii­ton lu­val­la sen var­si­nai­set seu­rat, kil­pai­lu­jär­jes­tä­jä­seu­rat tai nii­den seu­ra­yh­ty­mät.[19]

Suo­men Uima­lii­ton ja Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton so­pi­muk­ses­sa avoi­mik­si kil­pai­luik­si ei­vät tul­leet uima­lii­ton omat, sen jä­se­nil­le tar­koi­te­tut mes­ta­ruus­kil­pai­lut, ku­ten pii­rin- ja alue­mes­ta­ruus­kil­pai­lut. Vas­taa­vas­ti TUL:n mes­ta­ruus­kil­pai­lut, TUL:n kan­sal­li­set kil­pai­lut ja TUL:n alu­eel­li­set ja pii­ri­kun­nal­li­set kil­pai­lut ei­vät myös­kään ol­leet avoi­mia. Sul­jet­tu­ja ki­so­ja oli­vat li­säk­si TUL:n ja sen ulko­mais­ten ys­tä­vyys­jär­jes­tö­jen, esi­mer­kik­si am­mat­ti­liit­to­jen, kil­pai­lut ja jois­sa­kin mais­sa toi­mi­nei­den TUL:a vas­taa­vien jär­jes­tö­jen ki­sat. Si­ten kah­den kuo­pi­o­lai­sen uima­seu­ran yh­teis­tä alku­tai­val­ta var­jos­ti­vat mel­ko tiu­kat yh­teis­toi­min­taa ra­joit­ta­vat ke­hyk­set, vaik­ka vuo­den 1966 so­pi­mus oli as­kel työ­läis­uin­nin ja por­va­ril­li­sen uin­nin lä­hen­ty­mi­seen.[20]

Kuo­pi­on työ­väen oman uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­nen al­koi vi­ri­tä en­nen uima­hal­lin val­mis­tu­mis­ta ke­vääl­lä 1966, jol­loin kuo­pi­o­lai­sen ”työ­väen kes­kuu­des­sa” alet­tiin va­ka­vas­ti poh­tia sitä, oli­si­ko Kuo­pi­oon tar­peel­lis­ta pe­rus­taa TUL:n alai­nen uima­seu­ra. Ris­to Hir­vo­nen, Erk­ki Hil­tu­nen, Urpo Kuk­ko­nen, Ilk­ka Iko­nen, Veik­ko Rä­sä­nen ja Väi­nö Ti­ai­nen päät­ti­vät kut­sua kool­le ko­kouk­sen, jos­sa kes­kus­tel­tiin ”(…) seu­ran tar­peel­li­suu­des­ta, sen pe­rus­ta­mi­ses­ta, mah­dol­li­ses­ta ni­mes­tä, jne.”[21]

Työ­läis­uima­seu­ran en­sim­mäi­nen pe­rus­ta­mis­ko­kous ei on­nis­tu­nut, sil­lä läs­nä oli vain vii­si hen­ki­löä. Toi­ses­sa pe­rus­ta­mis­ko­kouk­ses­sa, joka pi­det­tiin Osuus­kas­san ker­ho­huo­neel­la 26.7.1966, pai­kal­la oli yh­dek­sän uin­nis­ta ja uima­hal­lis­ta in­nos­tu­nut­ta kuo­pi­o­lais­ta. Täs­sä pe­rus­ta­vas­sa ko­kouk­ses­sa oli­vat läs­nä Mart­ti Vait­ti­nen, Sai­ni Ora­vai­nen, Tuu­la Pek­ka­ri­nen, Sep­po Rä­sä­nen, Väi­nö Ti­ai­nen, Vei­jo Tu­ru­nen, Mart­ti Kau­ko­nen, Ris­to Hir­vo­nen ko­kouk­sen sih­tee­ri­nä ja Erk­ki Hil­tu­nen ko­kouk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na. Li­säk­si pai­kal­la oli­vat TUL:n uin­ti­ja­os­ton pu­heen­joh­ta­ja Mik­ko Lai­ne[22], TUL:n Sa­von pii­rin uin­ti­ja­os­ton pu­heen­joh­ta­ja Tau­no Ten­hu­nen ja Tam­pe­reen Työ­väen Ui­ma­rei­den Eija Piililä.[23] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den en­sim­mäi­sek­si pu­heen­joh­ta­jak­si va­lit­tiin Väi­nö Ti­ai­nen, vara­pu­heen­joh­ta­jak­si Arvo Hoffren, sih­tee­rik­si Mat­ti Torpström ja ra­has­ton­hoi­ta­jak­si Veik­ko Rä­sä­nen. Joh­to­kun­nan jä­se­nik­si va­lit­tiin Erk­ki Hil­tu­nen, Esko Kok­ko, Paa­vo Ilvetsalo, Tuu­la Pek­ka­ri­nen, Mart­ti Vait­ti­nen, Rei­no Paju ja Pek­ka Jor­ma­lai­nen.[24] KuTU:n pe­rus­ta­nut ko­kous päät­ti: ”Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit on pää­a­si­al­li­ses­ti uin­tia ur­hei­lu­la­ji­na har­ras­ta­va seu­ra. Se kuu­luu Työ­väen Ur­hei­lu­liit­toon ja nou­dat­taa nii­tä sään­tö­jä ja peri­aat­tei­ta, jot­ka TUL on kes­kus­jär­jes­tö­nä vah­vis­ta­nut.”[25] Joh­to­kun­nan ko­kouk­sis­sa val­men­ta­jil­la ja ja­os­to­jen pu­heen­joh­ta­jil­la oli toi­min­nan alus­ta al­ka­en puhe- ja esit­te­ly­oi­keus.[26]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa va­sem­mis­ton po­liit­ti­set toi­mi­jat pys­tyi­vät ra­ken­ta­maan myös po­liit­tis­ta uraa. Työ­läis­uima­seu­ran jä­se­nis­tön tu­el­la saat­toi li­säk­si olla mer­ki­tys­tä va­lin­nal­le esi­mer­kik­si kau­pun­gin­val­tuus­toon. KuTU:n jä­sen­mää­rä oli 1970-lu­vul­la huo­mat­ta­van suu­ri, mikä joh­tui osal­taan SVUL:n ja TUL:n vä­li­ses­tä kil­pai­lus­ta jä­sen­mää­ris­tä. Seu­ran pe­rus­ta­jiin kuu­lu­neen, tori­kaup­pi­aa­na­kin työs­ken­nel­leen Erk­ki Hil­tu­sen kaut­ta seu­ral­la oli vah­vat si­teet SKDL:n kun­nal­lis­jär­jes­töön. Hil­tu­nen kuu­lui kau­pun­gin­val­tuus­toon vuo­si­na 1969–1972. Sel­vää on, että Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ver­kos­toi­tui am­mat­ti­yh­dis­tys­liik­keen ja työ­väen­jär­jes­tö­jen kaut­ta laa­jaan kan­sal­li­seen ja kan­sain­vä­li­seen työ­väen­liik­kee­seen.

Ver­tail­ta­es­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­tiin vuo­si­na 1966–1976 kuu­lu­nei­den so­si­o­e­ko­no­mis­ta ase­maa ha­vai­taan, että seu­ro­jen päät­tä­jien taus­tat poik­ke­si­vat toi­sis­taan. KuTU:n joh­to­kun­nas­sa oli tar­kas­te­lu­ajan­jak­so­na ai­na­kin kak­si yli­o­pis­to­kou­lu­tuk­sen saa­nut­ta jä­sen­tä, ja useim­mat jä­se­net oli­vat saa­neet am­ma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen. KuUS:ssa yli­o­pis­to­kou­lu­tuk­sen oli saa­nut myös vä­hin­tään kak­si joh­to­kun­nan jä­sen­tä. Opis­to­as­teen kou­lu­tuk­sen Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa oli saa­nut vä­hin­tään kah­dek­san joh­to­kun­nan jä­sen­tä. Uima­seu­ro­jen toi­min­nal­li­sen elii­tin so­si­o­e­ko­no­mi­sen koos­tu­muk­sen ver­taa­mi­nen koko Suo­men vä­es­töön vuon­na 1970 osoit­taa, että KuUS:n joh­to­kun­ta poik­ke­si koko vä­es­tös­tä: Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli kes­ki­luok­kai­sem­pi kuin ym­pä­röi­vä yh­teis­kun­ta. KuTU:n joh­to­kun­nas­sa oli sekä ylem­piä että alem­pia toi­mi­hen­ki­löi­tä kar­ke­as­ti ar­vi­oi­tu­na sa­man ver­ran kuin koko vä­es­tös­sä. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den am­mat­ti­yh­dis­tys­si­teis­tä ker­to­va ai­neis­to vah­vis­taa olet­ta­mus­ta sii­tä, että KuTU:n koko jä­se­nis­tös­sä palk­ka­työ­vä­es­tön osuus vuo­si­na 1966–1976 oli suu­rem­pi kuin koko vä­es­tös­sä ja Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa.[27] Suku­puo­li­näkö­kul­mas­ta KuUS ja KuTU oli­vat joh­to­kun­ta­ta­sol­la sel­väs­ti mies­val­tai­sia vuo­si­na 1966–1976. Sekä KuTU:n että KuUS:n joh­to­kun­nis­sa toi­mi­neis­ta jä­se­nis­tä mie­hiä oli noin 80 %. Kui­ten­kin mo­lem­mis­sa seu­rois­sa toi­mi­vat ak­tii­vi­set ja useis­sa yh­teyk­sis­sä kii­tel­lyt nais­toi­mi­kun­nat.[28]

 Liittojen ristiaallokossa

Suo­ma­lai­nen ur­hei­lu­jär­jes­tö­kent­tä oli ha­jaan­tu­nut 1910-lu­vul­la. Seu­raa­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä sitä py­rit­tiin yh­dis­tä­mään use­as­ti, kun­nes 1990-lu­vun alus­sa ur­hei­lu­jär­jes­töt pe­rus­ti­vat Suo­men Lii­kun­nan ja Ur­hei­lun (SLU) kat­to­jär­jes­tök­seen.[29] Väi­te sii­tä, että ha­jaan­nuk­sien ai­ka­na ”ur­hei­lu tuh­la­si va­ro­jaan ken­täl­lä”, ei ole au­kot­to­mas­ti pe­rus­tel­tu. Eri jär­jes­töt ni­mit­täin ta­ka­si­vat toi­min­noil­laan sen, että har­ras­tus­ten pii­riin pää­si­vät mah­dol­li­sim­man mo­net yh­teis­kun­ta­luo­kas­ta riip­pu­mat­ta. Jois­sa­kin osis­sa maa­ta toi­mi­vat ”pääl­lek­käin” SVUL:n, TUL:n ja SPL:n (Suo­men Pal­lo­liit­to) pii­rit, jot­ka hoi­ti­vat osit­tain sa­man­tyyp­pi­siä teh­tä­viä. Kun SVUL:n ja TUL:n sekä TUK:n (Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­liit­to) kamp­pai­lu jä­sen­mää­ris­tä kiih­tyi 1970-lu­vul­la, van­hat jän­nit­teet nou­si­vat uu­del­leen pin­taan. Myös kuo­pi­o­lai­nen uima­seu­ra­kent­tä jou­tui ajoit­tain myrs­kyn­sil­mään.[30]

Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton lii­kun­ta­po­li­tii­kas­sa pai­no­pis­te oli vuon­na 1970-lu­vun lo­pul­la kan­sal­li­ses­sa lii­kun­ta­po­li­tii­kas­sa. Työ­läis­ur­hei­lun ehey­tys­neu­vot­te­lut joh­ti­vat vuo­den 1978 tou­ko­kuus­sa tu­lok­seen, jos­sa työ­väen­puo­lu­eet an­toi­vat yh­tei­sen ve­too­muk­sen ehey­tyk­sen puo­les­ta ja so­pi­mus­mal­lin ehey­tyk­sen käy­tän­nön rat­kai­suik­si. Ko­ko­nai­suu­des­saan ehey­tys­rat­kai­su tur­va­si TUL:n it­se­näi­syy­den säi­ly­mi­sen ja vuon­na 1959 pe­rus­te­tun TUK:n su­laut­ta­mi­sen Työ­väen Ur­hei­lu­liit­toon vuon­na 1979.[31]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1965–1968 toi­mi­nut Kuo­pi­on kau­pun­gin raha­toi­mis­ton pääl­lik­kö Sa­ka­ri Pek­ka­ri­nen va­lai­see, kuin­ka TUL:n ja SVUL:n ole­mas­sa ol­lut­ta pai­kal­lis­ta jän­ni­tet­tä 1960-lu­vun lo­pul­la las­ket­tiin. Pek­ka­ri­nen to­dis­taa, että KuUS:ssa oli seu­ran toi­min­taan tyy­ty­väi­siä so­si­aa­li­demo­kraat­te­ja: ”Me­hän teh­tiin sem­moi­nen so­pi­mus ja saa­tiin tämä, sa­no­taan, so­si­aa­li­demo­kraat­tien uima­jouk­ko pi­det­tyä uima­seu­ras­sa. Meil­lä oli sil­loin aa­vis­tuk­sia, kun uima­hal­li oli tu­los­sa, että tämä jouk­ko piti pi­tää ka­sas­sa. Suo­raan sa­no­en teim­me po­liit­ti­sen rat­kai­sun, joka toi hei­dän ha­lu­a­man­sa mää­rän vä­keä uima­seu­ran hal­lin­to­e­li­miin. On­nek­si saa­tiin hy­viä joh­to­kun­nan jä­se­niä. Jopa sel­lai­sia, jot­ka oli­vat kau­pun­gin­val­tuus­ton jä­se­niä. Se oli meil­le mel­ko mer­kit­tä­vä asia. Kun KuTU tuli, meil­lä oli vah­va, hyvä seu­ra. Val­tuu­te­tut an­toi­vat meil­le hy­vän taus­tan. Ei ol­lut mi­tään on­gel­mia.”[32]  Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa toi­mi­nei­ta kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­ja oli­vat so­si­aa­li­demo­kraa­tit Kai­ja Krö­ger ja Vil­ho Ora­vai­nen.[33] Esi­mer­kik­si kan­sa­kou­lun opet­ta­ja Kai­ja Krö­ger oli lo­pul­ta an­si­oi­tu­nut kun­nal­lis­po­lii­tik­ko. Hän toi­mi kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa vuo­si­na 1965–1968 ja 1969–1972. Hä­net va­lit­tiin edel­leen val­tuus­toon vuon­na 1973.[34] Krö­ger toi­mi KuUS:n joh­to­kun­nas­sa vuo­si­na 1968–1971. Ora­vai­sen joh­to­kun­ta­työs­ken­te­ly al­koi yhtä ai­kaa Krö­ge­rin kans­sa, mut­ta se päät­tyi vas­ta vuon­na 1976.[35]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­dos­sa vai­kut­ta­nut Mart­ti Väi­nä­mö vah­vis­taa, että jo vuo­si­na 1967–1968 jouk­ko so­si­aa­li­demo­kraat­te­ja oli ai­na­kin jos­sa­kin mää­rin kiin­nos­tu­nut TUK:n alai­sen uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­ses­ta kan­san­demo­kraat­ti­sen KuTU:n ja por­va­ril­li­sen KuUS:n rin­nal­le. So­si­aa­li­demo­kraat­tien oman seu­ran pe­rus­ta­mis­pyr­ki­myk­siin on yh­dis­tet­ty myös val­ta­kun­nan po­li­tiik­kaan vah­vas­ti nou­se­mas­sa ol­lut uima­seu­ra­lai­nen Paa­vo Lip­po­nen. Väi­nä­mö ker­too: ”Jos­ta­kin syys­tä alet­tiin miet­tiä sitä, pi­täi­si­kö pe­rus­taa so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen TUK:n seu­ra. Paa­vo (Lip­po­nen) otti mei­hin yh­teyt­tä. Le­ton kans­sa va­kuu­tim­me Paa­von, että ei ole mi­tään jär­keä. Paa­von vaa­ti­mus oli se, että kak­si sos.dem.-jä­sen­tä otet­tiin mu­kaan: Krö­ger ja Ora­vai­nen. (…) Itse olin mu­ka­na 1980-lu­vun al­kuun asti, ja sin­ne asti mu­ka­na oli vi­ral­li­ses­ti so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen edus­tus. To­te­sim­me yh­des­sä Lip­po­sen kans­sa, jott­ei ha­jaan­nus­ta tu­li­si enem­pää, niin ote­taan ne so­si­aa­li­demo­kraa­tit.”[36] Va­lin­to­jen myö­tä kes­kus­te­lut TUK:n alai­ses­ta uima­seu­ra­toi­min­nas­ta hil­je­ni­vät kah­dek­si vuo­dek­si, kun­nes ne nou­si­vat jul­ki­ses­ti esil­le uu­del­leen vuon­na 1970. Paa­vo Lip­po­nen, jon­ka Mart­ti Väi­nä­mö yh­dis­tää vuo­sien 1967–1968 TUK-kes­kus­te­lui­hin, ei kuo­pi­o­lai­sen uin­nin liit­to­kes­kus­te­lu­ja myö­hem­min käy­nyt. Huo­mat­ta­van val­ti­o­mies­uran teh­nyt KuUS:n kun­ni­a­jä­sen (2004) to­te­aa: ”Va­li­tet­ta­vas­ti mi­nul­la ei ole mi­tään tie­toa TUK:n toi­min­nas­ta Kuo­pi­os­sa. Kun lo­pe­tin pe­laa­mi­sen KuUS:n vesi­pal­lo­jouk­ku­ees­sa 1970-lu­vun alus­sa, olin täy­sin irti Kuo­pi­on asi­ois­ta.”[37]

Jou­lu­kuus­sa 1970 ”tie­tyil­lä ta­hoil­la” Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta kaa­vail­tiin Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton alais­ta seu­raa. TUK:n pii­ri­sih­tee­ri Osmo Kar­hu­nen to­te­si leh­dis­töl­le: ”Täy­tyy koit­taa ke­pil­lä jää­tä, kos­ka meil­lä on ol­lut sel­lai­nen kä­si­tys, että TUK:n alais­ta uima­seu­raa on Kuo­pi­oon odo­tet­tu jo pit­kään.”[38] ”Tie­tyil­lä ta­hoil­la” Savo-leh­des­sä tar­koi­tet­tiin lä­hin­nä Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton Kuo­pi­on pii­rin pii­ri­toi­mi­kun­taa. Ko­kouk­ses­saan syys­kuus­sa 1970 TUK:n Kuo­pi­on pii­ri vel­voit­ti kaik­ki pii­ri­toi­mi­kun­nan jä­se­net ”tun­nus­te­lu­mat­koil­le”. Ta­voit­tee­na oli saa­da TUK:oon uu­sia seu­ro­ja ja uu­sia la­je­ja.[39] Tä­män TUK:n laa­jen­tu­mi­sen näkö­kul­mas­ta tu­lok­set­to­man tun­nus­te­lu­kier­rok­sen jäl­keen TUK:n Kuo­pi­on pii­ris­sä ei uin­nin seu­ra­toi­min­taan liit­ty­viä asi­oi­ta enää kä­si­tel­ty.

Mart­ti Väi­nä­mö on nä­ke­myk­se­nään ker­to­nut, että uima­seu­ran joh­dos­sa kaik­ki ei­vät ot­ta­neet TUK:n tun­nus­te­lu­ja mis­sään vai­hees­sa lain­kaan va­ka­vas­ti, eikä rii­to­ja syn­ty­nyt.[40] KuUS:n sih­tee­ri­nä toi­mi­nut Leo ”Leto” Soi­ni­nen kui­ten­kin esit­ti, että TUK:n jä­se­nyys voi­si olla KuUS:n kan­nal­ta jär­ke­vä rat­kai­su. Kan­taan­sa Soi­ni­nen pe­rus­te­li jou­lu­kuus­sa 1970 sil­lä, että jos KuUS ei lii­ty TUK:oon, paik­ka­kun­nal­le saa­te­taan pe­rus­taa sii­nä ta­pauk­ses­sa kol­mas uima­seu­ra. Kol­man­nen seu­ran syn­ty­mis­tä Leo Soi­ni­nen piti huo­no­na vaih­to­eh­to­na: ”TUK:n oma jä­sen­seu­ra vai­keut­tai­si kaik­kien kuo­pi­o­lais­ten kil­pa­uima­rei­den har­joi­tus­o­lo­ja, sil­lä jo kak­si uima­seu­raa on kyl­lik­si.”[41] Il­mei­sen no­pe­as­ti kir­joi­te­tus­sa sa­no­ma­leh­ti­ar­tik­ke­lis­sa Leo Soi­ni­nen tai sa­no­ma­leh­den toi­mit­ta­ja ei huo­man­nut mai­ni­ta sitä, että SVUL:n kan­na­tus Kuo­pi­on Uima­seu­ran jä­se­nis­tös­sä oli jo pe­rin­tei­ses­ti vank­ka.

Jä­se­nyys Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­tos­sa oli­si var­mas­ti kar­kot­ta­nut Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta SVUL-hen­ki­set jä­se­net, jot­ka oli­si­vat pe­rus­ta­neet uu­den por­va­ril­li­sen uima­seu­ran. KuUS:n TUK-jä­se­nyy­den työn­si syr­jään vii­meis­tään ko­koo­muk­se­lai­nen Kau­ko ”Posse” Rau­tio, joka oli tun­net­tu tiuk­ka­sa­nai­sis­ta por­va­ril­li­sis­ta lau­sun­nois­taan ja joka ei lain­kaan läm­men­nyt KuUS:n kes­kus­jär­jes­tön vaih­ta­mi­sel­le. Uima­seu­ra­lai­nen, KuUS:n sih­tee­ri­nä vuo­si­na 1962–1963 toi­mi­nut Rau­tio toi­vot­ti mah­dol­li­ses­ti pe­rus­tet­ta­van TUK-seu­ran jul­ki­ses­ti ja si­vis­ty­nees­ti ter­ve­tul­leek­si: ”Kun uin­ti­sa­ral­la tu­lee uusi yrit­tä­jä, kol­mas mies, TUK, niin kai­kil­le riit­tää elin- ja hal­li­ti­laa ja yhä use­am­pi nuo­ri pää­see val­men­nuk­sen pii­riin.”[42]

TUL:n Sa­von pii­ril­le oli tär­ke­ää saa­da pii­rin hal­li­tuk­seen so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen enem­mis­tö. Lo­pul­ta SKDL:n Erk­ki Hil­tu­nen (1931–1993) jou­tui väis­ty­mään so­si­aa­li­demo­kraat­ti­sen pu­heen­joh­ta­jan Lau­ri Mus­to­sen tiel­tä vuon­na 1982, vaik­ka Hil­tu­nen oli teh­tä­väs­sään mo­nel­la ta­paa myös tai­ta­va.[43] Seu­ra­ta­sol­la so­si­aa­li­demo­kraa­tit oli­vat pu­heen­joh­ta­ja­kamp­pai­lun ai­ka­na val­mis­tau­tu­neet ve­täy­ty­mään KuTU:sta, jos pu­heen­joh­ta­ja­vaih­dos ei oli­si on­nis­tu­nut.[44] KuTU:n val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen, joka työs­ken­te­li ra­ken­nuk­sil­la yh­des­sä puu­sep­pä­ta­son kir­ves­mie­hen Lau­ri Mus­to­sen kans­sa, tar­ken­taa hä­nen ase­maan­sa po­liit­ti­sel­la kar­tal­la: ”Lau­ri oli ai­koi­naan TPSL:n (Työ­väen ja Pien­vil­je­li­jäin So­si­a­li­demo­kraat­ti­sen Lii­ton) jä­sen, hy­vin va­sem­mis­to­lai­nen siis. De­ma­ri­na hän oli sel­väs­ti SDP:n va­sem­mal­la lai­dal­la. (…) Vel­je­ni Mart­ti toi­mi po­liit­ti­sen yli­meno­kau­den pu­heen­joh­ta­ja­na vuon­na 1983. (…) Ekosta on sa­not­ta­va se, että hän oli mi­nul­le aina yh­teis­työ­ky­kyi­nen ja ys­tä­väl­li­nen. Hän jär­jes­ti meil­le uin­nin olo­suh­teet erin­o­mai­sek­si. Hän oli hie­no mies, vah­va vai­kut­ta­ja.”[45]

 Liitto ohjaa, seura järjestää

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ta­voit­tei­den kan­nal­ta myön­teis­tä oli se, että lii­kun­ta­kes­kei­nen ajat­te­lu il­me­ni myös Kuo­pi­on kau­pun­gin hal­lin­nos­sa. Vuo­den 1973 alus­ta ur­hei­lu­lau­ta­kun­nan nimi muu­tet­tiin lii­kun­ta­lau­ta­kun­nak­si. Kau­pun­gin­val­tuus­ton va­lit­se­mas­sa lau­ta­kun­nas­sa oli pu­heen­joh­ta­jan li­säk­si 14 jä­sen­tä. Heis­tä 7 kuu­lui ur­hei­lu­o­sas­toon ja 7 kun­to­lii­kun­ta­o­sas­toon. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan alai­suu­des­sa toi­mi lii­kun­ta­toi­mis­ton vir­ka­mies­por­ras, jo­hon kuu­lui­vat lii­kun­ta­toi­men­joh­ta­ja, ur­hei­lu­oh­jaa­ja ja lii­kun­nan­oh­jaa­ja, apu­lais­kans­lis­ti ja ti­la­päi­set työn­te­ki­jät. Hei­dän työ­sar­kan­sa eriy­tyi kah­teen sek­to­riin: lau­ta­kun­nan alai­siin ur­hei­lu­paik­koi­hin ja -seu­roi­hin sekä lau­ta­kun­nan alai­siin kun­to­lii­kun­ta-alu­ei­siin ja -seu­roi­hin.[46]

Uima­seu­rat jou­tui­vat uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen tur­vau­tu­maan nä­ke­mys­e­ro­jen­sa vuok­si ajoit­tain lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan kan­taan. Sik­si KuTU:lle ja KuUS:lle ei ol­lut lain­kaan sa­man­te­ke­vää, mit­kä puo­lu­eet käyt­ti­vät val­taa kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa, lau­ta­kun­ta­ta­sol­la tai uima­hal­lin joh­to­kun­nas­sa. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit oli pu­heen­joh­ta­ja Erk­ki Hil­tu­sen kaut­ta SKDL-seu­ra vuo­teen 1982 asti. TUL:n Sa­von pii­ris­sä SKDL:n ja SDP:n voi­ma­suh­teet vaih­te­li­vat koko 1970-lu­vun. Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa oli va­sem­mis­to­e­nem­mis­tö vuo­teen 1968 asti, jol­loin val­tuus­ton edus­ta­jat vaih­tui­vat poik­keuk­sel­li­sen run­saas­ti. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­ta päät­ti lop­pu­vuo­des­ta 1972, että ”(…) seu­ram­me an­taa leh­dis­töl­le ää­nes­tys­ke­ho­tuk­sen, että kau­pun­gin­val­tuus­to tu­li­si va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sek­si”.[47] Niuk­ka por­va­ril­li­nen enem­mis­tö (25–22) muut­tui vuo­den 1972 kun­nal­lis­vaa­leis­sa KuTU:n toi­veen mu­kai­ses­ti, to­sin vain yh­den pai­kan, va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sek­si. Tä­män jäl­keen por­va­ril­li­nen enem­mis­tö Kuo­pi­os­sa va­kiin­tui.[48] Vuo­teen 1988 ulot­tu­vas­sa tar­kas­te­lus­sa sel­vi­ää, että kau­si päät­tyi kol­men suu­ren puo­lu­een, ko­koo­muk­sen, kes­kus­ta­puo­lu­een ja so­si­aa­li­demo­kraat­tien, vah­vaan ase­maan.[49]

Kuo­pi­os­sa uima­seu­ro­jen ta­voit­tei­ta osal­taan oh­ja­si­vat pai­kal­li­sia pyr­ki­myk­siä laa­jem­mat yh­teis­kun­ta­po­liit­ti­set voi­mat. Mo­lem­pien seu­ro­jen toi­min­taa kont­rol­loi­vat val­ta­kun­nal­li­set ur­hei­lun kes­kus­jär­jes­töt TUL ja SVUL omi­ne odo­tuk­si­neen. Uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen kah­den kuo­pi­o­lai­sen uima­seu­ran eri­ä­vät kä­si­tyk­set uima­seu­ra­toi­min­nan ihan­teis­ta ja ta­voit­teis­ta joh­ti­vat 1970-lu­vun vuo­si­na mo­lem­min­puo­li­siin kär­ke­viin kan­nan­ot­toi­hin. En­sik­si syy­nä oli­vat var­mas­ti uin­ti­väen osak­si it­sen­sä luo­mat me­nes­tys­pai­neet.  Toi­sek­si Kuo­pi­on-ta­pauk­ses­sa seu­ro­jen suh­teet ei­vät aina ol­leet yh­teis­toi­min­nal­li­sia, kos­ka seu­rat pyr­ki­vät hyö­dyn­tä­mään sa­mo­ja ra­jal­li­sia re­surs­se­ja.[50] Kol­man­nek­si la­taus­ta ajoit­tain kii­vai­siin tun­nel­miin toi­vat SVUL:n ja TUL:n nä­ke­mys­e­ro­jen li­säk­si pai­kal­li­set puo­lu­e­po­liit­ti­set jän­nit­teet ja seu­ro­jen toi­mi­joi­den vä­li­set hen­ki­lö­koh­tai­set suh­teet.

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa ja Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa halu edis­tyä ta­voit­tei­den suun­tai­ses­ti joh­ti uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen myös uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­joi­den kan­sain­vä­lis­ten suh­tei­den avau­tu­mi­seen ys­tä­vyys­kau­pun­ki Castrop-Rauxelliin Län­si-Sak­saan. Pait­si että seu­rois­sa odo­tet­tiin ulko­mail­ta saa­ta­van val­men­nuk­sel­lis­ta tie­toa ja ui­ma­reil­le kil­pai­lu­ko­ke­mus­ta, ym­mär­ret­tiin myös se, että suh­teet muu­al­le maa­il­maan ovat osa jä­se­nien ajan­mu­kais­ta kan­sain­väli­syys­kas­va­tus­ta. Kan­sain­vä­li­siä ta­pah­tu­mia pi­det­tiin eri­lais­ten kult­tuu­rien tun­te­muk­sen, kie­li­tai­don ke­hit­tä­mi­sen ja asen­ne­kas­va­tuk­sen vä­li­nei­nä. Jot­ta val­men­nuk­seen liit­ty­väl­lä yh­teis­työl­lä oli­si saa­tu ai­kai­sek­si to­del­lis­ta ke­hi­tys­tä, yh­teis­työ­pro­jek­tien oli­si täy­ty­nyt kes­tää pi­tem­pään. Joka ta­pauk­ses­sa ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­nas­ta ol­tiin Kuo­pi­os­sa 1970-lu­vul­la in­nos­tu­nei­ta. Esi­mer­kik­si kau­pun­gin­joh­ta­ja Eino Luuk­ko­nen il­moit­ti yk­kös­har­ras­tuk­sek­seen ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­nan.[51]

Por­va­ril­li­sis­sa ur­hei­lu­pii­reis­sä va­roi­tet­tiin so­si­a­lis­mis­ta, ja TUL:ssa ar­vi­oi­tiin suh­tei­ta SVUL:oon uu­del­leen. Työ­läis­ur­hei­lu­pii­reis­sä us­kot­tiin lu­jas­ti sii­hen, että työ­läis­ur­hei­lun kun­ni­ak­kaat pe­rin­teet voi­si­vat Suo­mes­sa­kin tar­jo­ta ai­nek­sia uu­den­lai­sel­le, so­si­a­lis­ti­sel­le lii­kun­ta­kult­tuu­ril­le:[52] ”TUL:n kas­va­tus­työn lin­ja­na ja pe­rus­ta­na on työ­väen­liik­keen aate­maa­ilma ja sel­keä kiel­tei­nen kan­ta por­va­ril­li­seen ide­o­lo­gi­aan eikä se näin kan­na puo­lu­eet­to­muu­den lei­maa. Sen ta­voit­tee­na on so­si­a­lis­ti­sen yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen to­teut­ta­mi­nen ja jä­se­nis­tön kas­vat­ta­mi­nen täs­sä hen­ges­sä.”[53]

 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­mas­sa ole­vas­sa Työ­läis­ur­hei­li­jan yh­teis­kun­ta­oppi -kir­jas­sa suh­det­ta por­va­ril­li­seen ur­hei­luun mää­ri­tet­tiin vuon­na 1978 edel­leen seu­raa­vas­ti: ”TUL ei voi hy­väk­syä sitä por­va­ril­li­sen yh­teis­kun­ta­i­de­o­lo­gi­an pe­rus­läh­tö­koh­taa, jon­ka mu­kaan yh­teis­kun­nal­li­nen eri­ar­voi­suus on hy­väk­syt­tä­vää sil­loin, kun se pe­rus­tuu ob­jek­tii­vi­ses­ti mi­tat­ta­viin suo­ri­tus­kyky­e­roi­hin.”[54] Työ­läis­ur­hei­lun yh­teis­kun­ta­suh­tei­den vai­kut­ta­va­na edis­tä­jä­nä, TUL:n Sa­von pii­rin pu­heen­joh­ta­ja­na ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den vara­pu­heen­joh­ta­ja­na (1988–2011) toi­mi­nut Kuo­pi­on kau­pun­gin laki­mies Mat­ti Hil­tu­nen (s. 1942) vah­vis­taa, että KuTU:n kes­kei­se­nä ta­voit­tee­na oli tu­kea myös nii­tä ui­ma­rei­ta, joil­le kil­pai­lu­me­nes­tys ei ol­lut tär­ke­ää. Oman en­nä­tyk­sen rik­ko­mi­nen oli KuTU:ssa tun­nus­tuk­sen ar­vois­ta.[55]

En­sim­mäi­sen ker­ran Kuo­pi­on Uima­seu­ran ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­sis­taan eri­ä­vät mie­li­pi­teet ur­hei­lu­pai­no­tuk­ses­ta il­me­ni­vät nä­ky­väs­ti vuon­na 1972, jol­loin Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli suun­taa­mas­sa ke­vät­ret­ke­ään Län­si-Sak­saan. Tuol­loin Kuo­pi­on Uima­seu­ra eh­dot­ti ur­hei­lu­lau­ta­kun­nal­le, että vie­rai­lu ys­tä­vys­kau­pun­ki Castrop-Rauxelliin ajoit­tui­si kou­lu­jen hiih­to­lo­man ajak­si. On­gel­mia il­maan­tui kui­ten­kin uin­ti­jouk­ku­een va­lin­nas­sa, sil­lä myös KuTU ha­lu­si osal­lis­tua Kuo­pi­on ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­taan. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ha­lu­si ys­tä­vyys­kau­pun­ki­jouk­ku­ee­seen ui­ma­rei­taan, jois­ta vält­tä­mät­tä kaik­ki ei­vät ol­leet tu­lok­sel­li­ses­ti KuUS:n ui­ma­rei­den ta­soi­sia.[56] Jopa kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta kä­sit­te­li ”jäl­leen ker­ran”[57] uin­ti­jouk­ku­een mat­ka­suun­ni­tel­maa. Lo­pul­ta mat­ka Län­si-Sak­saan pe­ruun­tui KuUS:n ja KuTU:n vä­li­siin nä­ke­mys­e­roi­hin.[58]

Ys­tä­vyys­kau­pun­gin Castrop-Rauxellin uin­ti­jouk­ku­een vas­ta­vie­rai­lu Kuo­pi­oon vuon­na 1974 nos­tat­ti ”pie­noi­sen myrs­kyn” uin­ti­pii­reis­sä. Kun lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta kut­sui Kuo­pi­on Uima­seu­ran ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den edus­ta­jat neu­vot­te­le­maan vie­rai­luun liit­ty­vis­tä asi­ois­ta, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den edus­ta­ja ei saa­pu­nut pai­kal­le. En­sik­si seu­ro­jen vä­lien epäil­tiin ole­van niin ki­re­ät, että sa­man neu­vot­te­lu­pöy­dän ää­reen is­tu­mi­nen oli mah­do­ton­ta.[59] To­sin Erk­ki Hil­tu­nen se­lit­ti, että neu­vot­te­lus­ta pois­jään­ti oli pelk­kä ”työ­tapa­tur­ma”.[60]

Por­va­ril­li­sen Sa­von Sa­no­mien leh­ti­ar­tik­ke­leis­ta voi ar­vi­oi­da, kuin­ka han­ka­las­sa ti­lan­tees­sa ur­hei­lu­oh­jaa­ja Kyös­ti Miet­ti­nen jou­tui toi­mi­maan: ”Mi­nus­ta tämä eri­pu­rai­suus on ikä­vää. Vii­me vuo­del­ta löy­tyy yksi ikä­vä ta­paus. KuUS teki osak­si kau­pun­gin ja osak­si omal­la kus­tan­nuk­sel­laan ys­tä­vyys- ja kil­pai­lu­mat­kan Castrop-Rauxelliin. KuTU oli vä­lit­tö­mäs­ti vaa­ti­mas­sa ra­haa Kuo­pi­on DDR:ssä si­jait­se­vaan ys­tä­vyys­kau­pun­kiin teh­tä­vää mat­kaa var­ten. Myö­hem­min sel­vi­si, ett­ei kau­pun­gis­sa ol­lut edes uima­hal­lia.”[61]

Kyös­ti Miet­ti­nen oli eri­mie­li­syyk­siä rat­ko­es­saan vir­kan­sa ta­kia kiu­sal­li­ses­sa ti­lan­tees­sa, sil­lä hän kuu­lui 1970-lu­vun alus­sa KuUS:n joh­to­kun­taan. Huo­li­mat­ta Sa­von Sa­no­mien por­va­ril­li­ses­ta taus­tas­ta ja Miet­ti­sen kyt­kök­sis­tä Kuo­pi­on Uima­seu­raan sa­no­ma­leh­ti kä­sit­te­li KuTU:n ja KuUS:n kiis­to­ja mel­ko puo­lu­eet­to­mas­ti, kun tie­to­ja ver­taa sekä KuTU:n että KuUS:n haas­tat­te­lu­ai­neis­toon.[62]  Ys­tä­vyys­kau­pun­ki­e­dus­tuk­set pu­hut­ti­vat rin­nak­kain toi­mi­nei­ta seu­ro­ja vie­lä 1970-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Lo­pul­ta moni­mut­kais­ten kään­tei­den jäl­keen Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta laa­ti vuon­na 1975 seit­se­män­koh­tai­sen sään­nös­tön, jos­sa ys­tä­vyys­kau­pun­ki­ot­te­lui­hin osal­lis­tu­mi­ses­ta mää­rät­tiin: ”Jos ur­hei­lu­e­dus­tus liit­tyy ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­taan, tai kut­sus­sa asi­as­ta erik­seen mai­ni­taan, tu­lee lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan va­li­ta edus­tus mah­dol­li­sim­man laa­jal­ta poh­jal­ta.”[63]

Jou­lu­kuus­sa 1974 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit suun­nit­te­li ”yh­teis­työ­kir­jeen” lä­het­tä­mis­tä KuUS:lle, mut­ta ”asia pää­tet­tiin jät­tää hau­tu­maan”.[64] Kak­si vuot­ta myö­hem­min seu­rat suun­nit­te­li­vat jo yh­tei­siä kil­pai­lu­mat­ko­ja ja kuu­kau­sit­tai­sia ikä­kau­si­uin­te­ja. Seu­rat so­pi­vat myös sii­tä, että ne ei­vät hou­kut­te­li­si tois­ten­sa jä­se­niä omaan seu­raan.[65] Kui­ten­kin seu­ra­siir­to­ky­sy­mys, kä­sit­teel­li­ses­ti loik­kaus ”va­sem­mal­ta oi­ke­al­le”, KuTU:sta KuUS:iin, tuli esil­le kuo­pi­o­lai­ses­sa uin­nis­sa uin­ti­kes­kuk­sen pe­rus­ta­mi­sen alku­vai­hees­sa, jol­loin Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den lu­paa­va ui­ma­ri Juha Kaar­ti­nen (s. 1959) siir­tyi Kuo­pi­on Uima­seu­raan. Kaar­ti­nen edus­ti Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­ta vuo­teen 1979 asti. Kaar­ti­nen muis­taa, että hä­nen si­teen­sä Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­hin oli­vat seu­ra­siir­ron ai­kaan löy­hät, sil­lä har­joi­tus­ka­ve­rit oli­vat uin­ti­kes­kus­toi­min­nan ta­kia pää­a­si­as­sa jo Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta. Työ­läis­ur­hei­lun aa­te­kaan ei nuor­ta Juha Kaar­tis­ta seu­ras­sa pi­dä­tel­lyt, kun elä­mää koh­ta­si­vat suu­ret muu­tok­set. Sel­vää on, että ta­paus vai­va­si pit­kään kuo­pi­o­lais­ten uima­seu­ro­jen ja nii­den toi­mi­joi­den vuo­ro­vai­ku­tus­ta.[66]

Suur­mes­ta­ri­ui­ma­ri Juha Kaar­ti­nen itse ker­too:

”Aloi­tin uin­ti­har­ras­tuk­se­ni 13-vuotiaana Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa vuon­na 1972 Mark Spitzin olym­pi­a­uin­neis­ta in­nos­tu­nee­na. Sitä en­nen vie­tin pal­jon lep­poi­saa ai­kaa ur­hei­lun pa­ris­sa ja isän kans­sa jat­ku­vas­ti met­säs­tys­len­keil­lä ym­pä­ri Sa­voa. Pian isä­ni Aimo, ’Amo’, oli seu­ras­sa ak­tii­vi­nen toi­mi­ja. Lei­pu­ri­na työs­ken­nel­lyt isä­ni vai­kut­ti myös KuTU:n joh­to­kun­nas­sa. Jat­koin har­joit­te­lu­a­ni vuon­na 1975 uima­lii­ton alai­ses­sa uin­ti­kes­kuk­ses­sa, jon­ka har­joi­tuk­sis­ta Kuo­pi­on Uima­seu­ra vas­ta­si. Sa­maan ai­kaan val­men­ta­ja­ni Masa Ho­lo­pai­nen meni suo­rit­ta­maan ase­vel­vol­li­suut­taan. Kun isä­ni kuo­li äkil­li­ses­ti syk­syl­lä 1976, moni asia elä­mäs­sä­ni muut­tui. Uin­tia ja yk­sin­huol­ta­ja­äi­din per­heen ta­lout­ta hel­pot­ti se, että ta­so­ni nous­tes­sa sain KuTU:lta tär­kei­tä kan­nus­tus­pal­kin­to­ja. Esi­mer­kik­si suur­mes­ta­ri­luo­kas­ta kuit­ta­sin muis­taak­se­ni 800 mar­kan sti­pen­din. Kui­ten­kin me­nes­tyk­sen ja sti­pen­dien myö­tä sa­tuin kuu­le­maan, osoit­ta­mat­ta ke­tään, että ’Kuartinen viep kaekki ra­hat’ ja ’ee Kuartiselle ennee mittään’. Ei ku­kaan var­mas­ti pa­haa tar­koit­ta­nut. Nuo­re­na mie­he­nä kui­ten­kin no­pe­as­ti kat­ke­roi­duin ja aloin har­ki­ta seu­ran vaih­toa. Ai­koi­naan isä­ni oh­jeis­ti, että 18-vuotiaana saan päät­tää uima­seu­ras­ta itse, mut­ta täy­si-ikäi­syy­teen asti on py­syt­tä­vä KuTU:ssa. Isän tah­toa tie­tys­ti kun­ni­oi­tin. Lo­pul­ta vuon­na 1979 olin kyp­sä seu­ran vaih­dol­le. Työ­läis­uin­ti­pii­reis­sä mi­nut ha­lut­tiin pi­tää: Kari Ormo tar­jo­si mi­nul­le paik­kaa Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­reis­ta, mut­ta en minä poi­ka­se­na pää­kau­pun­kiin us­kal­ta­nut läh­teä. Seu­ra­siir­to­a­si­as­ta kes­kus­te­lin myös val­ta­kun­nan po­li­tiik­kaan nous­seen Paa­vo Lip­po­sen ja Las­se Leh­ti­sen kans­sa. Lip­po­sen ava­ra­kat­sei­suus ja val­ti­o­mies­mäi­syys jäi­vät mie­lee­ni, kun hän ker­toi mi­nul­le omas­ta uras­taan KuUS:ssa ja SDP:ssä. Hän ei mil­lään ta­val­la yrit­tä­nyt ma­ni­pu­loi­da aja­tuk­si­a­ni seu­ran vaih­ta­mi­ses­ta, vaan to­te­si sen ole­van si­näl­lään ai­van luon­te­va rat­kai­su. (…) Maa­jouk­ku­ees­sa seu­ra­siir­to oli jul­ki­nen asia, jos­ta pu­hut­tiin. Ari Wirén, Jou­ni Män­ty­lä, Mart­ti Jär­ven­taus ja mo­net muut oli­vat tär­kei­tä tu­ki­joi­ta vai­kei­na ai­koi­na. TUL:n puo­lel­ta Maa­rit Vähä­saa­ri oli yhtä lail­la hy­vin tär­keä kan­nus­ta­ja. Seu­ra­siir­to vai­kut­ti seu­ra- ja hen­ki­lö­ta­sol­la Kuo­pi­os­sa pit­kään, kun­nes kah­den vuo­si­kym­me­nen jäl­keen asia pää­tet­tiin kät­tä pais­kaa­mal­la on­nel­li­seen lop­puun.”[67]

Ajoit­tai­ses­ta uima­seu­ro­jen suh­tei­den ko­he­ne­mi­ses­ta huo­li­mat­ta esil­le nou­si myös kiis­ta kun­nal­lis­ten ur­hei­lu­mää­rä­ra­ho­jen ja­os­ta. SVUL-seu­ro­jen mie­les­tä mää­rä­ra­ho­jen jako­pe­rus­teis­sa ei ol­lut otet­tu riit­tä­väs­ti huo­mi­oon kil­pa­ur­hei­lu­toi­min­taa vaan rat­kai­se­va­na te­ki­jä­nä pi­det­tiin seu­ran jä­sen­mää­rää. Kuo­pi­on Uima­seu­ra väit­ti vuon­na 1975 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den mer­kit­se­vän jä­se­niä pe­rus­teet­to­mas­ti.[68] Vuon­na 1975 Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa oli jä­se­niä 374 ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa 840.[69] TUL-jä­se­nyy­den kaut­ta KuTU oli kyt­kök­sis­sä vuon­na 1973 pe­rus­tet­tuun kan­sal­li­seen Työ­väen Kun­to­liit­toon (TKL), joka oh­ja­si seu­raan run­saas­ti kun­to­ur­hei­lu­jä­se­niä. TKL:n pää­a­si­al­li­se­na teh­tä­vä­nä oli toi­mia työ­väen ur­hei­lu­liik­keen, am­mat­ti­yh­dis­tys­liik­keen ja mui­den työ­väen­jär­jes­tö­jen kun­to­lii­kun­nan koor­di­naat­to­ri­na. TUL:n his­to­ri­an­kir­joit­ta­ja Sep­po Hentilän mu­kaan kun­to­lii­kun­nan ir­rot­ta­mi­nen muus­ta työ­väen­liik­kees­tä oli jo si­nän­sä oire sii­tä, ”(…) ett­ei­vät kil­pa- ja huip­pu-ur­hei­lul­la kuor­mi­te­tut TUL:n laji­ja­os­tot jak­sa­neet riit­tä­väs­sä mää­rin huo­leh­tia jouk­ko­lii­kun­nan ke­hit­tä­mi­ses­tä”.[70] Kuo­pi­os­sa am­mat­ti­yh­dis­tys­väki tu­tus­tui KuTU:n toi­min­toi­hin esi­mer­kik­si hel­mi­kuus­sa 1975, jol­loin vi­ri­tel­tiin am­mat­ti­yh­dis­tys­uin­ti­ki­so­ja.[71] Kiis­to­ja he­rät­tä­nei­den kun­nal­lis­ten ur­hei­lu­toi­min­nan avus­tus­mää­rä­ra­ho­jen pe­rus­teel­la mo­lem­mat kuo­pi­o­lai­set uima­seu­rat joka ta­pauk­ses­sa kuu­lui­vat vuon­na 1976 kau­pun­gin suur­seu­ro­jen jouk­koon. Kaik­ki­aan avus­tus­ta sai 36 ur­hei­lu­seu­raa.[72]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pe­rus­ta­ja­jä­sen Erk­ki Hil­tu­sen on ker­to­nut työ­läis­uima­seu­ran toi­min­nal­li­ses­ti ja ta­lou­del­li­ses­ti hy­vis­tä ajois­ta: ”Ra­hal­li­nen ti­lan­ne läh­ti myös kas­vuun ja kym­me­nen en­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na joh­to­kun­ta kiin­nit­ti hy­vin suu­ren pai­non ta­lou­del­li­seen puo­leen. Ta­lou­del­li­seen ti­lan­tee­seen liit­tyi sel­lai­nen asia, en mi­ten­kään ha­lua pa­ne­tel­la tois­ta seu­raa, mut­ta heil­lä pe­rit­tiin mo­nin­ker­tai­nen mak­su kil­pai­lu­mat­kois­ta­kin ui­ma­reil­ta. Meil­lä oli mat­kat aina il­mai­sia. Hei­dän val­men­ta­jat sa­noi­vat, että mis­tä pi­rus­ta te saat­te ra­haa, kun meil­lä ei rii­tä ra­haa, vaik­ka me pe­ri­tään mo­nin­ker­tai­sia mak­su­ja, Soi­ni­sen Leto ja muut ih­met­te­li­vät sitä.” Hil­tu­sen tul­kin­ta asi­aan oli se, että TUL:n seu­rois­sa tal­koo­työl­lä oli suu­rem­pi pai­no kuin SVUL:n seu­rois­sa.[73]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1985–1989 toi­mi­nut Ris­to Finne on ker­to­nut, että kuo­pi­o­lais­ten uima­seu­ro­jen rin­nak­kais­elo oli 1980-lu­vul­ta al­ka­en mel­ko so­pui­saa.[74] Yh­te­nä so­pua edis­tä­nee­nä te­ki­jä­nä oli seu­ra­toi­mi­joi­den osit­tai­sen vaih­tu­mi­sen li­säk­si se, että Suo­men Uima­liit­to sol­mi vuon­na 1980 TUL:n kans­sa so­pi­muk­sen avoi­mes­ta kil­pai­lu­toi­min­nas­ta. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton seu­roil­la oli si­ten mah­dol­li­suus osal­lis­tua avoi­miin kan­sain­vä­li­siin, avoi­miin kan­sal­li­siin ja avoi­miin pii­ri­kun­nal­li­siin kil­pai­lui­hin. Vuo­den 1980 so­pi­mus ku­mo­si ai­kai­sem­man vuon­na 1966 laa­di­tun so­pi­muk­sen.[75]  Kuo­pi­on Ur­hei­lu­su­kel­ta­jien kym­men­vuo­ti­nen toi­min­ta­tai­val vuo­teen 1979 tul­ta­es­sa osoit­ti, että sen toi­min­ta oli eriy­ty­mäs­sä sel­väs­ti uin­ti­ur­hei­lu­seu­rois­ta. Ur­hei­lu­su­kel­lus­laji uppo­pal­lon sekä KuUS:n ja KuTU:n uin­ti­ur­hei­luun lu­et­ta­van vesi­pal­lon etäi­syyt­tä uin­nis­ta mää­ri­tel­tiin jopa uima­hal­lin joh­to­kun­nan pää­tök­sel­lä: ”Vesi- ja uppo­pal­lo­har­joi­tus­vuo­roil­la ei sal­li­ta kil­pa­uin­ti­har­joit­te­lua.”[76]

Menestyksen vuodet

Uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­jat saat­toi­vat 1970-lu­vun lop­pu­puo­lel­la iloi­ta lu­kuis­ten uima­hal­lien val­mis­tu­mi­ses­ta. On­gel­mia ak­tii­vi­sim­pien seu­ro­jen toi­min­taan kui­ten­kin tuot­ti se, että hal­leis­ta ei saa­tu uima­seu­ro­jen mie­les­tä riit­tä­väs­ti har­joi­tus­ai­ko­ja kil­pa­ui­ma­reil­le. Tur­haut­ta­vaa heil­le oli se, että vaik­ka Suo­men uin­ti­en­nä­tyk­siä oli ri­kot­tu kym­me­nit­täin, maa­il­man kär­ki­ui­ma­rit oli­vat myös eden­neet, ja taso­ero hei­hin itse asi­as­sa vain kas­voi. Oma on­gel­man­sa oli nuo­ri­so­ur­hei­lun ko­ko­nai­suut­ta tar­kas­tel­ta­es­sa uin­nin ka­pea har­ras­ta­ja­poh­ja. 1970-lu­vul­la al­tais­sa oli näh­ty mo­nia lu­paa­via nuo­ria, mut­ta heis­tä vain muu­ta­ma jat­koi hur­jan har­joit­te­lu­tah­din myö­tä kil­pai­le­mis­ta ai­kui­sek­si saak­ka. Kaik­ki­aan 1970-lu­vun lop­pu oli kan­sal­li­sen kil­pa­uin­nin ta­son osal­ta ”to­del­lis­ta pet­ty­mys­ten käsi­poh­jaa”.[77]

Vaik­ka ur­hei­lu­me­nes­tys ei ol­lut Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pää­ta­voi­te, kil­pai­lu­toi­min­ta oli kui­ten­kin kes­kei­nen osa seu­ran toi­min­taa. Pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mi­nut Erk­ki Hil­tu­nen on ku­van­nut seu­ran alku­tai­pa­leen ”lap­si­pul­lis­tu­maa” ja oh­jaus­toi­min­taa: ”Kun seu­ra pe­rus­tet­tiin, al­koi tul­via nuo­ria ha­luk­kai­ta ui­ma­rei­ta. Kun va­rat­tiin vuo­ro hal­lil­le, ei men­nyt kau­an­kaan, kun oli usei­ta sa­to­ja jä­se­niä, muu­ta­man kuu­kau­den ku­lut­tua oli n. 300 jä­sen­tä. Kai­kil­la oli kiin­nos­tus uima­hal­liin ja kun nuo­ret ajat­te­li­vat, että seu­ras­sa saa räpisköidä ja uida seu­ran las­kuun il­mai­sek­si, niin he kiin­nos­tui­vat mu­kaan tä­hän. Sit­ten kun tä­hän val­men­nuk­seen puu­tut­tiin ja ru­vet­tiin an­ta­maan tiu­ken­net­tua ja val­men­net­tua oh­jel­maa. Sil­loin ne hei­koim­mat tip­pui­vat pois, he huo­ma­si­vat, ett­ei tämä ole­kaan sau­na­ker­ho, jos­sa voi mu­ka­vas­ti hyp­piä ja keik­kua, su­kel­lel­la ja olla.”[78] Hil­tu­sen muis­te­lu osoit­taa, kuin­ka val­tai­sal­la in­nol­la vä­keä al­koi liit­tyä seu­raan. Uu­den­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa ei uu­sil­la jä­se­nil­lä eikä var­mas­ti kai­kil­la joh­to­hen­ki­löil­lä­kään voi­nut olla var­muut­ta sii­tä, mil­lai­sek­si seu­ra­toi­min­ta muo­tou­tui­si. Mel­ko pian kävi kui­ten­kin sel­väk­si, että uin­ti­har­joit­te­lu loi poh­jaa kil­pai­lu­toi­min­nal­le, joka puo­les­taan ta­voit­teel­li­suu­del­laan tar­jo­si jär­jes­tys­tä koko seu­ra­työ­hön.[79]

Ko­ke­mat­to­mien uin­ti­val­men­ta­jien kou­lu­tuk­ses­ta muo­dos­tui Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­le kes­keis­tä työ­sar­kaa. Val­men­ta­jien kou­lu­tuk­sen tar­ve oli il­mei­nen, kos­ka KuTU aloit­ti toi­min­tan­sa uima­hal­lis­sa mel­ko uu­te­na ur­hei­lu­seu­ra­na. Sil­lä ei ol­lut taus­ta­tu­ke­naan vuo­si­kym­men­ten ko­ke­mus­ta uin­nis­ta ku­ten naa­pu­ri­seu­ra KuUS:lla. Toi­saal­ta KuTU:n vah­vuu­te­na oli se, että seu­ra pys­tyi peri­aat­tees­sa aloit­ta­maan toi­min­tan­sa uu­sil­la ja raik­kail­la ide­oil­la. Täs­sä ti­lan­tees­sa KuTU:lle oli­si voi­nut olla hyö­dyk­si se, että seu­ra oli­si saa­nut so­vit­tua KuUS:n kans­sa toi­mi­vas­ta yh­teis­työs­tä. KuTU:n toi­min­nan nä­ky­vim­piä muo­to­ja en­nen uima­hal­lin val­mis­tu­mis­ta oli­vat len­to­pal­lo, opin­to­toi­min­ta, ret­ket ja mel­ko te­ho­kas jä­sen­han­kin­ta.[80]

Pai­kal­li­sen laji­seu­ra­yh­teis­työn puut­tu­es­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit haki yh­teis­toi­min­taa en­nen kaik­kea lähi­a­lu­ei­den, Ete­lä-Sa­von, Pohjois-Kar­ja­lan ja Keski-Suo­men TUL:n seu­rois­ta. Erk­ki Hil­tu­nen on ku­van­nut vä­rik­kääs­ti 1970-lu­vun sat­tu­muk­sia: ”Niin­pä ru­vet­tiin käy­mään jopa kil­pai­lu­reis­su­ja. Kyl­lä minä muis­tan, ja muis­taa mo­net muut­kin, en­sim­mäi­siä kil­pai­lu­reis­su­ja. Kun ei­hän ui­ma­rit kun­nol­la osan­neet uida. Muis­tan kun men­tiin Jy­väs­ky­lään TUL:n nuor­ten mes­ta­ruus­ki­soi­hin, niin aina kun start­ti ta­pah­tui, oli pa­ri­kin KuTU:lais­ta mu­ka­na, ja kun toi­set oli­vat jo maa­lis­sa, mei­dän ka­ve­ri oli vas­ta kään­nök­ses­sä. Me jän­nät­tiin, että jak­saa­ko uida lop­puun ja jot­kut ei­vät jak­sa­neet. (…) Ja mei­dän ui­ma­rit oli­vat aina vii­mei­siä. Se ei mi­ten­kään mo­ti­voi­nut mei­tä eikä mei­dän ui­ma­rei­ta, Jy­väs­ky­läs­sä­kin mo­net it­ki­vät, kun hä­pe­si­vät sitä, että jäi­vät vii­mei­sek­si tai jou­tui­vat kes­keyt­tä­mään, kun ei­vät jak­sa­neet uida. Ei­hän se ol­lut ui­ma­rei­den vaan nii­den tois­ten vika, kun ne oli­vat vä­hän pa­rem­mak­si har­joi­tel­leet. Näin tämä hom­ma meni. Me pi­det­tiin sii­hen ai­kaan lei­re­jä, sil­loin oli si­säi­nen hen­ki seu­ras­sam­me hyvä. Vii­kon lei­reil­lä oli van­hem­pi väki emän­tä­nä ja meil­lä oli jopa tois­ta­sa­taa lei­ri­läis­tä. Viik­ko ol­tiin tel­tois­sa ja pi­det­tiin lys­tiä, vä­lil­lä ui­tiin­kin. (…)Ja kun itse jou­tui oi­kein ur­hei­lu­val­men­ta­jak­si, niin muis­tan, kuin­ka haus­kaa oli ja siel­lä va­lit­tiin läh­ties­sä tuo­re­me­hun ja­ka­ja, joka piti huol­ta sii­tä, ett­ei ku­kaan saa­nut lii­kaa mu­ke­ja, ett­ei hait­taa ui­mis­ta ja tuo­re­me­hu­han tuo ener­gi­aa. Mel­kein ol­tiin lää­kä­rei­tä ja vaik­ka mitä.”[81]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja mui­den TUL-seu­ro­jen yh­dek­si toi­min­taa vauh­dit­ta­neek­si ta­pah­tu­mak­si muo­dos­tui Neu­vos­to­lii­ton am­mat­ti­liit­to­jen ur­hei­lu­jär­jes­tön uin­nin pää­val­men­ta­ja Erik Zlovedovin vie­rai­lu vuo­den 1975 loka­kuus­sa Kuo­pi­os­sa. Zlovedov ja­koi op­pe­jaan KuTU:n val­men­ta­jil­le ja ui­ma­reil­le kah­den päi­vän ai­ka­na. Mu­ka­na oli­vat myös Joen­suun Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Var­kau­den Norp­pien val­men­ta­jat. Kuo­pi­os­sa vie­rai­lun isän­tä­nä toi­mi myös Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta.[82] Sel­vää on, että arvo­val­tai­sen vie­raan vas­taan­ot­ta­mi­sel­la ha­lut­tiin ko­hot­taa myös seu­ran pro­fii­lia. Jul­ki­suus­ku­val­la kil­pail­tiin en­nen kaik­kea naa­pu­ri­seu­ra KuUS:aa vas­taan. Pek­ka Pa­ka­ri­nen muis­taa jär­jes­tö­si­don­nai­suuk­sis­ta ja suh­tees­ta naa­pu­ri­seu­raan li­sää: ”Seu­ras­ta osal­lis­tui par­haim­mil­laan lin­ja-au­tol­li­nen ui­ma­rei­ta kil­pai­lui­hin eri kau­pun­geis­sa. Jos lin­ja-au­tos­ta löy­tyi ti­laa, otim­me kyy­tiin myös KuUS:n ui­ma­rei­ta. TUL:n Tuki ry., joka toi­mi vah­vas­ti Kuo­pi­os­sa 1970-lu­vul­la, mah­dol­lis­ti omil­la lin­ja-au­toil­laan edul­li­set kul­je­tuk­set kil­pai­lui­hin ja mui­hin seu­ra­ta­pah­tu­miin.”[83]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Kuo­pi­on Uima­seu­ran ikä­kau­si­ti­las­to­jen kar­kea ver­tai­lu an­taa ku­van kil­pai­lu­toi­min­nan laa­juu­des­ta. Sen si­jaan uima­lii­ton vuo­si­na 1979 ja 1980 ko­ko­a­mat ikä­kau­si­kil­pai­lu­jen suo­ri­tus­pis­teet tar­jo­a­vat tar­kem­paa tie­toa seu­ro­jen ui­ma­rei­den osal­lis­tu­mis­ak­tii­vi­suu­des­ta. Vuon­na 1978 KuUS oli kan­sal­li­ses­sa suo­ri­tus­pis­te­ver­tai­lus­sa 15:s (163 pis­tet­tä) ja KuTU oli 17:s (155 pis­tet­tä). Pis­teil­le pää­si kaik­ki­aan 92 seu­raa. Vuon­na 1979 seu­ro­jen vä­li­nen jär­jes­tys oli sama, mut­ta pis­te-ero oli kas­va­nut mer­kit­se­mät­tö­män yh­den pis­teen (159–150).[84] Joka ta­pauk­ses­sa sekä KuTU että KuUS si­joit­tui­vat ikä­kau­si­kil­pai­lu­jen kan­sal­li­ses­sa pis­te­ver­tai­lus­sa 1970-lu­vul­la mel­ko hy­vin. Use­a­na vuon­na KuUS oli ai­van kär­jen tun­tu­mas­sa, mut­ta Ou­lun Uima­seu­ran ase­man yk­kös­pai­kal­la oli erit­täin vank­ka. Esi­mer­kik­si vuon­na 1974, jol­loin KuUS si­joit­tui pis­te­ver­tai­lus­sa kol­man­nek­si 1 718 pis­teel­lä. Ou­lun Uima­seu­ran pis­te­mää­rä oli pe­rä­ti 4 110.[85]

Kil­pa­uin­ti­har­ras­tus vaa­ti nuo­ril­ta har­ras­ta­jil­taan run­saas­ti ai­kaa, eikä uin­ti ol­lut kai­kil­le ai­nut har­ras­tus. Nyrk­kei­lyn Suo­men mes­ta­rik­si vuo­si­na 1994 ja 1995 lyö­nyt Jyr­ki Ky­mä­läi­nen (s. 1964) tii­vis­tää pol­kun­sa al­taas­ta nuorattuun ne­li­öön:

”Uin KuTU:ssa 9–13-vuotiaana eli vuo­si­na 1974–1978. Lo­pe­tin uin­nin ke­säl­lä 1978 ja aloi­tin nyrk­kei­lyn Kuo­pi­on Rien­nos­sa syk­syl­lä 1978. Voi­tin nyrk­kei­lyn A-ju­ni­o­rien SM-ho­pe­aa puo­len vuo­den tree­nin jäl­keen ke­vääl­lä 1979. Yksi iso apu tä­män mi­ta­lin saa­mi­seen oli uin­nin an­ta­ma hyvä fyy­si­nen kun­to, joka mah­dol­lis­ti ko­van tree­naa­mi­sen uu­den la­jin pa­ris­sa jo aloit­te­li­ja­na. En jät­tä­nyt uin­tia ko­ko­naan mis­sään vai­hees­sa, vaik­ka siir­ryin nyrk­kei­lyyn ja me­nes­tyin sii­nä huo­mat­ta­vas­ti pa­rem­min kuin uin­nis­sa.”[86]

Ylei­ses­sä sar­jas­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ur­hei­lu­me­nes­tys pe­rus­tui 1970-lu­vun lo­pul­la Juha Kaar­ti­sen saa­vu­tuk­siin. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den Juha Kaar­ti­sen tai­val kan­sal­li­sen uin­nin par­haim­mis­toon ei mo­nel­la­kaan ta­paa ol­lut ki­vu­ton.  Kaar­ti­sen kans­sa TUL:n edus­tus­ryh­mään kuu­lu­nut ja Suo­men par­haim­mak­si nais­ui­ma­rik­si eden­nyt Ou­lun Lo­hien Maa­rit Sih­vo­nen (o.s. Vähä­saa­ri, s. 1961) muis­te­lee 1970-lu­vun jäl­ki­puo­lis­koa, jol­loin työ­läis­ur­hei­li­jan ase­maa ky­seen­a­lais­tet­tiin: ”Ju­han kans­sa edus­tim­me Suo­mea TUL:n ur­hei­li­joi­na. Jos emme oli­si ol­leet niin hy­viä kuin olim­me, mei­dän edus­tus­kel­poi­suu­tem­me oli­si ky­seen­a­lais­tet­tu. Tämä sa­not­tiin meil­le ai­van suo­raan SVUL:n suun­nas­ta, ja vies­tin to­den­pe­räi­syys vah­vis­tet­tiin TUL:n ta­hol­ta.”[87]

Vesi­pal­lon har­ras­ta­mi­nen oli pai­not­tu­nut Ete­lä-Suo­men suu­rim­mil­le uima­hal­li­paik­ka­kun­nil­le 1970-lu­vul­la. Sik­si KuUS:n vesi­pal­loi­li­joi­den pii­ris­sä toi­vot­tiin, että myös Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit oli­si ot­ta­nut la­jin oh­jel­maan­sa: ”Asum­me tääl­lä niin kes­kel­lä Suo­mea, että on vai­ke­aa saa­da har­joi­tus­vas­tus­ta.”[88] Vuon­na 1971 KuTU hank­ki­kin pal­lon ja vesi­pal­lo­ha­tut. KuTU:ssa vesi­pal­loa pe­lat­tiin viih­dyt­tä­vä­nä har­ras­tuk­se­na, eikä seu­ra osal­lis­tu­nut la­jin sar­ja­toi­min­taan.[89] Tors­tai-il­lan har­joi­tuk­sis­sa pe­la­si­vat VR:n am­mat­ti­yh­dis­tys­väki ja KuTU:n uin­ti­val­men­ta­jat, jot­ka ei­vät kui­ten­kaan lo­pul­ta ol­leet eri­tyi­sen in­nos­tu­nei­ta ot­ta­maan vesi­pal­loa laji­va­li­koi­maan.[90] Sil­loi­nen pu­heen­joh­ta­ja Erk­ki Hil­tu­nen on muis­tel­lut: ”Kun tämä (vesi­pal­lo) otet­tiin mu­kaan, niin isom­mat ui­ma­rit huo­ma­si­vat, että tämä on pal­jon hel­pom­paa kuin uida mon­ta tun­tia suo­raa uin­tia kel­loon kat­so­en al­taas­sa. Ja koh­ta ru­pe­si vesi­pal­lo­al­las täyt­ty­mään ja ui­ma­rit hä­vi­si­vät pois. Me emme näh­neet asi­as­sa mi­tään po­si­tii­vis­ta.”[91]

Työväestön liikkumattomuuteen haluttiin puuttua

Kuo­pi­on uima­hal­lin kä­vi­jä­mää­rä­ti­las­to vuo­del­ta 1973 osoit­taa, kuin­ka uima­hal­lis­ta to­del­la muo­dos­tui laa­jo­jen kan­sa­lais­pii­rien vesi­lii­kun­nan har­ras­tus­paik­ka. Vaik­ka uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­joil­la oli kes­kei­nen roo­li uima­hal­li­hank­keen esil­le tuo­mi­ses­sa, hei­dän osuu­ten­sa (7,1 %) jäi kui­ten­kin pie­nek­si suh­tees­sa kun­to- ja vir­kis­tys­ui­ma­rei­hin sekä pel­kän sau­nan käyt­tä­jiin. Oh­ja­tun eri­tyis­lii­kun­nan osuus oli 0,9 % kai­kis­ta kä­vi­jöis­tä vuon­na 1973. Kun­to­uin­nin ja ai­kuis­ten uin­nin op­pi­mi­sen kan­nal­ta mer­kit­tä­vää oli, että myy­dyis­tä li­puis­ta yli 50 % oli ai­kuis­ten os­ta­mia.[92]

Pe­rin­teis­ten kun­to­lii­kun­ta­tem­paus­ten ohel­la työ­väen­liik­keen lii­kun­ta­po­liit­ti­set etu­jär­jes­töt TUL ja TUK kiin­nit­ti­vät yh­tei­ses­ti huo­mi­o­ta kam­pan­jois­saan uu­siin ”peh­mei­siin ar­voi­hin”. Toi­mi­vik­si tee­moik­si työ­läis­ur­hei­lus­sa muo­dos­tui­vat per­he­lii­kun­ta ja luon­to­lii­kun­ta, jot­ka voi­tiin yh­dis­tää esi­mer­kik­si ret­kei­lyyn, pilk­ki­mi­seen, mar­jas­tuk­seen ja sie­nes­tyk­seen.[93] Muu­ta­mis­sa TUL:n seu­rois­sa tä­män­ta­pai­nen toi­min­ta muo­dos­tui hy­vin ak­tii­vi­sek­si, mut­ta KuTU:ssa yri­tys kun­to­lii­kun­nan edis­tä­mi­sek­si py­sy­väs­ti ei tuot­ta­nut tu­los­ta, ja kiis­taa oh­ja­tun kun­to­uin­nin ase­mas­ta käy­tiin 1970-lu­vun puo­li­vä­liin asti. Myös TUK:n Kuo­pi­on pii­rin joh­to­kun­ta to­te­si vuon­na 1974 Kuo­pi­on kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le osoit­ta­mas­saan kir­jees­sä, kuin­ka ”kun­to­uin­nin syr­ji­mi­nen” seu­ra­toi­min­nas­sa on kun­to­lii­kun­ta­suun­tauk­sen vas­tais­ta.[94] SVUL:n toi­min­ta-aja­tuk­se­na oli lii­kun­ta­toi­min­nan ke­hit­tä­mi­nen si­ten, että mah­dol­li­sim­man moni har­ras­tai­si fyy­si­sen, psyyk­ki­sen ja so­si­aa­li­sen hy­vin­voin­tin­sa edis­tä­mi­sek­si kun­to-, kil­pa- tai huip­pu-ur­hei­lua edel­ly­tyk­sien­sä ja tar­pei­den­sa mu­kai­ses­ti.[95]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan jä­sen, lää­kä­ri Val­to Rä­sä­nen näki työ­läis­ur­hei­lul­la ole­van kil­pai­lua tär­ke­äm­piä teh­tä­viä. Rä­sä­nen pai­not­ti vuon­na 1976 lii­kun­nan mer­ki­tys­tä psyyk­ki­sen hy­vin­voin­nin kan­nal­ta. Rä­sä­nen ar­vi­oi, että 70–80 % vä­es­tös­tä väit­tää har­ras­ta­van­sa lii­kun­taa, mut­ta vain 30 % har­ras­taa sitä riit­tä­väs­ti: ”Ja tuo yksi kol­man­nes noi­ta to­del­li­sia kun­toi­li­joi­ta kuu­luu pää­a­si­as­sa vii­den­teen so­si­aa­li­ryh­mään eli sii­hen, mi­hin ne me­ne­vät, pa­rem­pi­tu­loi­set ja -osai­set ih­mi­set las­ke­taan so­si­o­lo­gien mu­kaan kuu­lu­vik­si. Ne muut kai sit­ten stres­siä lau­kais­tes­saan pa­ne­vat­kin kai pää­a­si­as­sa toi­von­sa ap­tee­kin ja Al­kon tuot­tei­siin.” Val­to Rä­sä­nen epäi­li, että täs­sä ”vii­den­nes­sä so­si­aa­li­ryh­mäs­sä” tie­to ”it­sen­sä rääk­kää­mi­sen” mer­ki­tyk­ses­tä oli si­säis­tet­ty.[96] Tu­kea kun­to­uin­ti­toi­min­nal­leen Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit sai kau­pun­gin­joh­dos­ta, kun Kuo­pi­on SKDL-taustainen apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­ja Tais­to Heik­ki­lä il­mai­si mie­li­pi­teen­sä KuTU:n kun­to­lii­kun­ta­toi­min­nas­ta seu­ran Molskis-leh­des­sä: ”On ol­lut mu­ka­vaa ha­vai­ta, että TUL:n seu­rat ei­vät ole unoh­ta­neet myös­kään oh­ja­tun kun­to­lii­kun­nan jär­jes­tä­mis­tä jä­se­nis­töl­leen.”[97]

Suo­men Am­mat­ti­liit­to­jen Kes­kus­jär­jes­tön (SAK) kuo­pi­o­lais­ten am­mat­ti­yh­dis­tys­ten kans­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­la oli nä­ky­vää yh­teis­toi­min­taa. Esi­mer­kik­si Val­ti­on Rau­ta­tei­den (VR) kone­pa­jal­ta KuTU:n toi­min­taan san­koin jou­koin tul­leet mie­het per­hei­neen oli­vat ak­tii­vi­sia seu­ra­toi­mi­joi­ta, jot­ka puo­lus­ti­vat heil­le tär­ke­ää lii­kun­nan tasa-ar­voa. Konepajalaisten tal­koo­tun­tien mää­rä kil­pai­lu­toi­mit­si­joi­na ja mui­na tal­koo­mie­hi­nä on edel­leen mit­taa­ma­ton. Ak­tii­vi­ses­ti kun­to­uin­ti­toi­min­taa VR:n kone­pa­jal­la edis­tä­neen Nii­lo Heik­ki­sen (s. 1926) ty­tär Mai­ja-Lii­sa Heik­ki­nen (s. 1954) ker­too muis­to­jaan seu­ra­toi­min­nas­ta:

”1970-lu­vun alus­sa isä­ni sai jos­ta­kin tie­don, että KuTU:ssa on al­ka­nut kun­to­uin­ti­mah­dol­li­suus, ja niin­pä koko per­he aloit­ti uin­ti­har­ras­tuk­sen. Mei­dän per­heem­me oli hen­keen ja ve­reen tullilainen, jo­ten eipä tul­lut edes mie­leen KuUS. (…) Mei­dän kun­to­uin­ti­po­ruk­kam­me oli mo­nen kir­ja­va, jo­ten on vai­kea oman per­hee­ni ja isän työ­ka­ve­rei­den ja hei­dän per­heit­ten­sä li­säk­si muis­taa mui­ta ui­ma­rei­ta kuin Kon­ti­sen Pent­ti ja Torpstörmin per­he. (…) Eh­din olla muu­ta­man vuo­den ajan var­sin ak­tii­vi­nen kun­to­ui­ma­ri ja ta­pah­tu­miin osal­lis­tu­ja. (…) Läh­din Tam­pe­reel­le opis­ke­le­maan syk­syl­lä 1974, jo­ten ak­tii­vi­suu­te­ni lop­pui sii­hen. (…) Seu­ra­toi­min­nan kaut­ta opin ai­ka­naan tun­te­maan ison jou­kon ih­mi­siä. Se on opet­ta­nut ot­ta­maan vas­tuu­ta jär­jes­tö­toi­min­nan su­ju­mi­ses­ta ja opet­ta­nut toi­mi­maan jär­jes­töis­sä. Se on oi­ke­as­taan an­ta­nut niin pal­jon eväi­tä koko elä­mää­ni, ett­ei sitä voi ko­vin ly­hy­es­ti ku­va­ta. Seu­ra­toi­min­nan kaut­ta oh­jau­duin ke­säl­lä 1975 TUL:n pal­ve­luk­seen Kisa­kes­kuk­sen ur­hei­lu­o­pis­ton lei­ri­ky­lään ur­hei­li­joi­den laji­lei­rien va­paa-aika­oh­jaa­ja­na. Sen ke­sän ai­ka­na opin tun­te­maan ison jou­kon tullilaisia, niin val­men­ta­jia kuin nuo­ria ur­hei­li­joi­ta­kin.”[98]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den jä­se­nis­tön lap­si- ja nuo­ri­so­val­tai­suus ta­soit­tui, kun toi­min­taan liit­tyi myös vart­tu­neem­paa vä­keä. Erk­ki Hil­tu­nen on tii­vis­tä­nyt seu­ran oh­jauk­ses­sa jär­jes­te­tyn kun­to­uin­nin har­ras­ta­mi­sen vuo­det seu­raa­vas­ti: ”(…) Kui­ten­kin väki kas­voi jat­ku­vas­ti ja meil­le tuli van­hem­paa­kin vä­keä. Saa­tiin uima­hal­lil­le sel­lai­nen kun­to­uin­ti­vuo­ro. Me­hän oi­ke­as­taan teh­tiin hy­vää PR-työ­tä ulos­päin ja erit­täin pal­jon bis­nes­tä. Ra­haa meil­le tuli. Niin kau­an tämä pe­la­si, kun­nes uima­hal­lin joh­to­kun­ta to­te­si, että meis­tä on tul­lut kil­pai­le­va kas­sa hei­dän kas­san vie­reen. Meil­lä oli aina tois­ta­sa­taa kun­to­ui­ma­ria ja kun me pe­rim­me mar­kan aina per hen­ki­lö, kaik­ki har­joi­tus­vuo­rot mak­set­tiin näil­lä kun­to­uima­reit­ten ra­hoil­la. Ja nämä kun­to­ui­ma­rit pää­si­vät hal­vem­mal­la kuin hal­lin si­sään­pää­sy­mak­su oli. Muis­tan, että VR:ltä oli pal­jon po­ruk­kaan. Heik­ki­sen Nii­lo -vai­naa ja muut vai­kut­ti­vat sii­hen, että siel­tä tuli vä­keä ui­maan ko­vas­ti. Ja näin tämä hom­ma ru­pe­si pyö­ri­mään, ja ehkä noin 3 vuo­den ku­lut­tua meil­lä oli noin 800 jä­sen­tä.”[99]

Kiis­ta uima­seu­ro­jen vä­li­ses­tä kun­to­uin­ti­toi­min­nas­ta pää­tet­tiin vuon­na 1978. Tuol­loin uima­hal­lin joh­to­kun­ta esit­ti vuon­na kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le lau­sun­nos­saan uima­hal­li­mak­su­jen pois­ta­mis­ta kuo­pi­o­lai­sil­ta uima­seu­roil­ta ja ur­hei­lu­su­kel­lus­seu­ral­ta. Seu­rat esit­ti­vät asi­an yh­des­sä uima­hal­lin joh­to­kun­nal­le.[100] Lau­sun­nos­saan kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le uima­hal­lin joh­to­kun­ta esit­ti, että val­men­nuk­ses­sa ole­vil­le ur­hei­li­joil­le myön­net­täi­siin rata- ja hal­li­vuo­ro­kort­ti, jon­ka avul­la uima­hal­li voi­si hel­pos­ti es­tää sen, ett­ei­vät hal­lia käyt­täi­si ko­hua he­rät­tä­neet kun­to­ui­ma­rit. Kau­pun­gin­hal­li­tus hy­väk­syi uima­hal­lin joh­to­kun­nan esi­tyk­sen.[101] Palk­ka­työ­vä­es­tön kun­to­lii­kun­taa edis­tet­tiin jat­kos­sa muun mu­as­sa paik­ka­kun­nan mui­den TUL:n seu­ro­jen kans­sa jär­jes­tet­tä­vis­sä ta­pah­tu­mis­sa.[102]

Myön­tei­ses­ti aja­tel­tu­na naa­pu­ri­seu­ro­jen konf­lik­tit, jot­ka liit­tyi­vät en­sik­si uin­nin ys­tä­vyys­kau­pun­ki­e­dus­tuk­siin, toi­sek­si seu­ro­jen kau­pun­gil­ta saa­maan tu­keen ja kol­man­nek­si kun­to­uin­ti­toi­min­taan, saat­toi­vat olla seu­ra­toi­min­noil­le myös pi­ris­tys­ruis­ke, vaik­ka yli­lyön­te­jä­kin vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ta­pah­tui. Ai­na­kin kil­pai­lu pa­kot­ti mo­lem­pia seu­ro­ja ja yk­sit­täi­siä toi­mi­joi­ta ui­ma­rei­neen pyr­ki­mään koko ajan eteen­päin ja poh­ti­maan yh­des­sä muun mu­as­sa yh­den­ver­tai­suu­teen ja tila­ky­sy­myk­siin liit­ty­viä ky­sy­myk­siä.[103] Vuon­na 1976 KuTU:n Erk­ki Hil­tu­nen to­te­si: ”Mo­nis­ta seu­raan koh­dis­tu­vis­ta ulko­puo­li­sis­ta asi­at­to­mis­ta ar­vos­te­luis­ta ja pai­nos­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta KuTU on nous­sut kau­pun­kim­me suu­rim­piin ja toi­mi­vim­piin seu­roi­hin.”[104] Tie­to rata­vuo­ro­jen riit­tä­mät­tö­myy­des­tä ja kun­to­uima­rei­den ti­lan­ah­tau­des­ta joh­ti vuon­na 1979 sii­hen, että Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nas­sa val­mis­tel­tiin Kuo­pi­on uima­hal­lin laa­jen­nuk­sen esi­suun­ni­tel­ma.[105]

Työ­vä­es­tön liik­ku­mis­ta Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit edis­ti jär­jes­tä­mäl­lä ys­tä­vyys­kau­pun­ki­mat­ko­jen li­säk­si usei­ta opinto- ja vir­kis­tys­mat­ko­ja ulko­mail­le. Esi­mer­kik­si vuon­na 1973 noin 20 hen­ki­löä mat­kus­ti Ro­ma­ni­aan Bu­ka­res­tiin. Noin 30 hen­ki­löä mat­kus­ti Bul­ga­ri­aan Varnaan vuon­na 1975. Sa­maan kau­pun­kiin työ­läis­uin­ti­väki meni uu­del­leen vuon­na 1988. Tuol­loin mat­kas­sa oli noin 30 hen­ki­löä. Vuon­na 1981 noin 25 kuo­pi­o­lais­ta työ­läis­ur­hei­li­jaa mat­ka­si Le­nin­gra­din kaut­ta ys­tä­vyys­kau­pun­ki Pih­ko­vaan. Vuon­na 1979 oh­jel­mas­sa oli tu­tus­tu­mi­nen ys­tä­vyys­kau­pun­ki Jönköpingiin, jon­ne KuTU pa­la­si vuon­na 1986. Tuol­loin mu­ka­na oli noin 30 seu­ran jä­sen­tä. Nämä ei­vät ol­leet suin­kaan ai­noi­ta KuTU:n ulko­mail­le suun­tau­tu­nei­ta mat­ko­ja. Lu­kui­sat muut vir­kis­tys­mat­kat naa­pu­ri­mai­hin to­teu­tet­tiin oman seu­ran vä­el­lä tai yh­des­sä TUL:n Tuki ry:n kans­sa.[106]

Suo­ma­lai­ses­sa lii­kun­ta­kult­tuu­ris­sa oli ta­pah­tu­mas­sa pal­jon 1980-lu­vul­la. Tuol­loin alet­tiin pu­hua ur­hei­lun eriy­ty­mi­ses­tä. Yh­den ja­ot­te­lun mu­kaan lii­kun­ta­kult­tuu­ri hah­mo­tet­tiin nel­jäk­si osa-alu­eek­si, jot­ka mää­ri­tel­tiin kil­pa- ja huip­pu-ur­hei­luk­si, kun­to­lii­kun­nak­si, kau­pal­li­sek­si lii­kun­nak­si sekä vaih­to­eh­toi­sek­si lii­kun­nak­si.[107] KuTU:ssa lii­kun­ta­kult­tuu­rin muu­tos il­me­ni 1980-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, jol­loin seu­ran laji­va­li­koi­maan otet­tiin uu­te­na la­ji­na tri­ath­lon. Alus­sa la­jis­ta ol­tiin hy­vin in­nos­tu­nei­ta. Tuol­loin KuTU sopi Kuo­pi­on Uima­seu­ran kans­sa sii­tä, ett­ei KuUS ota tri­ath­lo­nia laji­va­li­koi­maan­sa, eikä KuTU vas­taa­vas­ti ota oh­jel­maan­sa vesi­pal­loa, toi­sin kuin edel­li­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä oli so­vi­tel­tu. Kui­ten­kin osa KuTU:n tri­ath­lo­nin har­ras­ta­jis­ta siir­tyi KuUS:n jär­jes­tä­mään tri­ath­lon­toi­min­taan 1980- ja 1990-lu­vun tait­tees­sa.[108]

Ur­hei­lu­seu­ran ke­hi­tys ei voi olla aina nou­su­joh­teis­ta, ja toi­min­nan ak­tii­vi­suus ja sen muo­dot vaih­te­le­vat kau­sit­tain ja yl­lät­tä­väs­ti. Esi­mer­kik­si vuon­na 1981 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa ha­vait­tiin, että ”meil­lä ei vä­hän ai­kaa sit­ten kiin­ni­tet­ty riit­tä­väs­ti huo­mi­o­ta nuo­ri­so­toi­min­taan. Jo­kai­nen ikä­ryh­mä jäi vä­liin, nyt tä­mä­kin puu­te pois­te­taan, sil­lä syys­kuus­sa meil­lä käyn­nis­tyy kil­pa­uin­ti­kou­lu 2–3 ikä­ryh­mä­ta­sos­sa”.[109] Kil­pa­uin­nin näkö­kul­mas­ta 1980-lu­vun lop­pu­puo­li oli KuTU:ssa pit­käl­ti muu­ta­mien ui­ma­rei­den ja val­men­ta­jien kan­sa­lais­toi­min­nan työ­sar­kaa. Seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen alku­puo­lel­la toi­min­nan ak­tii­vi­suu­des­sa oli ha­vait­ta­vis­sa not­kah­dus, vaik­ka Kuo­pi­os­sa vuon­na 1990 al­ka­nut ur­hei­lu­lu­kio osal­taan tar­jo­si mah­dol­li­suu­den ede­tä jopa kan­sain­vä­li­sel­le hui­pul­le.[110]

1990-lu­vun lo­pul­la KuTU:n ui­ma­rei­ta oli jäl­jel­lä pie­ni ryh­mä. Vuo­si­na 2003–2010 KuTU:n toi­min­ta oli vai­sua, mut­ta se ei ol­lut kui­ten­kaan täy­sin la­maan­tu­nut­ta. Seu­ras­sa pi­det­tiin ak­tii­vi­ses­ti las­ten Vesi­ral­li-kurs­se­ja, ja triathlonistit pai­ne­li­vat omal­la ra­dal­laan.[111] Sel­vää on, että KuTU:n vii­mei­sim­pien ai­kuis­uima­rei­den kä­si­tyk­set työ­läis­uin­nis­ta oli­vat 2000-lu­vul­le tul­ta­es­sa mel­ko toi­sen­lai­set kuin vie­lä 1970-lu­vul­la, jol­loin vie­lä ai­dos­ti us­kot­tiin sii­hen, että työ­läis­ur­hei­lun kun­ni­ak­kaat pe­rin­teet voi­si­vat Suo­mes­sa­kin tar­jo­ta ai­nek­sia uu­den­lai­sel­le, so­si­a­lis­ti­sel­le lii­kun­ta­kult­tuu­ril­le.[112]

Nuo­ren pol­ven ui­ma­ri Pet­ri Kar­hu­nen (s. 1975) tun­nis­taa lii­kun­nan ar­von kult­tuu­ri­na, kas­vu­na, kas­va­tuk­se­na ja ter­veel­li­se­nä elä­män­ta­pa­na. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den kas­va­tus­työ oh­ja­si hän­tä vuo­si­na 1987–1994 ja vie­lä 1998–1999:

”KuTU an­toi mi­nul­le to­del­la pal­jon. Näin jäl­keen­päin osaa ar­vos­taa sitä mah­dol­li­suut­ta ja elä­mää, jota se tar­jo­si. Köy­häs­sä per­hees­sä kas­va­es­sa­ni en muun­lais­ta har­ras­tus­ta oli­si voi­nut aloit­taa. Ui­mi­nen tun­tui ki­val­ta, ja to­del­la no­pe­as­ti uin­nin jat­ka­mi­seen vai­kut­ti­vat uu­det ka­ve­rit ja ys­tä­väl­li­nen, po­si­tii­vi­nen ja huol­ta pi­tä­vä seu­ra­yh­tei­sö. Il­man KuTU:a en var­maan oli­si ny­ky­ään ai­van sama ih­mi­nen. Olin lap­se­na hie­man ujo poi­ka, joka oli­si mah­dol­li­ses­ti jää­nyt leik­ki­mään nel­jän sei­nän si­säl­le Star Wars -hah­moil­la. Nyt sain huip­pu­ka­ve­rei­ta ja kas­voin ai­kai­sem­paa so­si­aa­li­sem­mak­si. Opin myös pet­ty­mään ja sain elä­mäs­sä tar­vit­ta­vaa sit­keyt­tä, pe­rik­si an­ta­mat­to­muut­ta. Tei­ni-iän har­ras­tus on myös edis­tä­nyt ai­kui­se­na ter­vei­tä elä­män­ta­po­ja.”[113]

Tri­ath­lon ei jää­nyt Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa py­sy­väk­si toi­min­ta­muo­dok­si. Vuo­si­kym­me­nen jäl­keen la­jin har­ras­ta­jat siir­tyi­vät vuon­na 2001 pe­rus­tet­tuun tri­ath­lo­nin laji­seu­raan Aqua Terraan. KuTU:n kan­nal­ta oli myön­teis­tä, että vuo­den 2010 lo­pul­la Aqua Terrassa toi­mi­neen tri­ath­lon­kou­lun oh­jaa­jat ot­ti­vat yh­teyt­tä KuTU:uun ja pyy­si­vät neu­vot­te­lu­ja sii­tä, mil­lä eh­doil­la nuor­ten Scorpion-tri­ath­lon­kou­lu­tus­ta voi­si al­kaa jär­jes­tää KuTU:ssa.[114] Tri­ath­lo­nin nuo­ri­so­val­men­nuk­sen myö­tä KuTU:n toi­min­ta al­koi hie­man yl­lät­tä­väs­ti ja no­pe­as­ti laa­jen­tua. Tämä sai seu­ran toi­min­nan uu­teen nou­suun. Nuo­ri­son tri­ath­lon­kou­lun jat­ko­kurs­si käyn­nis­tyi syys­kuus­sa 2011, ja uusi kou­lu­tus pää­tet­tiin aloit­taa vuo­den 2012 alus­sa.[115] Vuon­na 2012 seu­ran toi­min­ta mää­ri­tel­tiin seu­raa­vas­ti: ”KuTU on kuo­pi­o­lai­nen, täl­lä het­kel­lä pää­a­si­as­sa tri­ath­lo­niin kes­kit­ty­vä, ur­hei­lu­seu­ra la­jin har­ras­ta­jil­le.” Seu­ran elin­voi­mai­suu­des­ta osoi­tuk­se­na vuon­na 2012 oli sen jä­sen­mää­rä, joka oli 118.[116] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit -nimi muu­tet­tiin vi­ral­li­ses­ti KUTU Tri­ath­lo­nik­si vuon­na 2014.

Ny­ky­ään huo­mat­ta­va osa TUL:n seu­ro­jen toi­min­nas­ta on kil­pa­ur­hei­lua. Mo­nis­sa lii­ton seu­rois­sa har­joi­te­taan tu­le­vai­suu­des­sa­kin huip­pu-ur­hei­lua. TUL:n seu­rat päät­tä­vät itse, mil­lai­sia ur­hei­lul­li­sia saa­vu­tuk­sia ne ta­voit­te­le­vat. Olen­nai­se­na TUL-or­ga­ni­saa­ti­on teh­tä­vä­nä on luo­da edel­ly­tyk­siä jä­sen­seu­ro­jen ja -ur­hei­li­joi­den aset­ta­mien ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sel­le.[117]

Työläisuimaseuran muuttuvat muodot

Lii­kun­nan ja ur­hei­lun kan­sa­lais­toi­min­ta vi­ri­si Kuo­pi­os­sa 1800-lu­vun lo­pul­ta al­ka­en rin­nan kau­pun­gin kas­vun ja sen asuk­kai­den va­paa-ajan li­sään­ty­mi­sen kans­sa. Te­ol­lis­tu­mi­nen hou­kut­te­li kau­pun­kiin työ­läi­siä, jois­ta osa ko­koon­tui vä­häi­sel­lä va­paa-ajal­laan ur­hei­le­maan. Huo­li­mat­ta sii­tä, että so­si­aa­li­nen ase­ma oh­ja­si 1900-lu­vun en­sim­mäi­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä vah­vas­ti työ­vä­es­töä ur­hei­lu­seu­ran va­lin­nas­sa, kes­ti kui­ten­kin vuo­teen 1966 asti, en­nen kuin Kuo­pi­oon pe­rus­tet­tiin työ­väen uin­nin laji­seu­ra. Yh­te­nä syy­nä mel­ko myö­häi­seen työ­läis­uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­seen oli se, että Kuo­pi­on Uima­seu­ra hoi­ti Kuo­pi­on kau­pun­gin kans­sa te­ke­män­sä so­pi­muk­sen tur­vin uima­o­pe­tus­ta kai­kil­le kau­pun­gin lap­sil­le. Hy­gie­ni­as­ta työ­vä­es­tö pys­tyi huo­leh­ti­maan mo­nis­sa pai­kois­sa, joi­ta ve­sis­tö­jen rik­ko­ma ym­pä­ris­tö uima­huo­nei­neen tar­jo­si.

Työ­läis­uima­seu­ran syn­tyä Kuo­pi­os­sa edis­ti se, että 1960-lu­vul­la va­sem­mis­to oli saa­nut Kuo­pi­os­sa van­kan si­jan kun­nal­lis­hal­lin­nos­sa. Va­sem­mis­ton nou­su, kun­to­lii­kun­nan esiin­mars­si ja lo­pul­ta tie­to uima­hal­lin val­mis­tu­mi­ses­ta joh­ti­vat sii­hen, että jouk­ko työ­läis­ur­hei­lu­aat­teen omak­su­nei­ta keski-ikäi­siä mie­hiä ja nai­sia päät­ti pe­rus­taa Työ­väen Ur­hei­lu­liit­toon liit­ty­neen Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit. Seu­ran toi­min­nal­li­ses­sa elii­tis­sä oli yli­o­pis­tos­sa kou­lut­tau­tu­nei­ta, mut­ta pää­a­si­al­li­ses­ti joh­dos­sa oli palk­ka­työ­vä­es­töä. Seu­raan liit­tyi aluk­si run­saas­ti lap­sia ja nuo­ria, mut­ta yh­tei­söä ri­kas­tut­ti san­koin jou­koin myös am­mat­ti­yh­dis­tys­väki.

Kaik­ki­aan Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­min­nan en­sim­mäi­nen vuo­si­kym­men oli val­tai­san in­nos­tuk­sen ai­kaa. Seu­ran jä­sen­mää­rä kas­voi huo­li­mat­ta sii­tä, että ih­mis­ten va­paa-ajan vie­ton toi­min­ta­mah­dol­li­suu­det laa­je­ni­vat muun mu­as­sa tele­vi­si­on yleis­ty­mi­sen myö­tä. Ak­tii­vi­nen nuor­ten oh­jaus tuot­ti lii­kun­nal­li­sen elä­män­ta­paan kas­vat­ta­mi­sen myö­tä myös me­nes­tys­tä kil­pa­uin­nis­sa. Ur­hei­lu­seu­ra­toi­min­nal­le tyy­pil­li­nen toi­min­ta-ak­tii­vi­suu­den vaih­te­lu il­me­ni Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa si­ten, että 1970-lu­vun kes­tä­neen in­nos­tuk­sen jäl­keen toi­min­ta hii­pui as­teit­tain 2000-lu­vul­le tul­ta­es­sa, kun­nes se jäl­leen vuon­na 2011 nou­si ku­kois­tuk­seen.

Ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta on huo­mat­ta­va, että ur­hei­lu­me­nes­tys ei ol­lut TUL:n eikä Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den vi­ral­li­nen pää­ta­voi­te 1970-lu­vul­la. Toi­min­nan kes­ki­ös­sä oli­vat en­nen kaik­kea laa­jo­jen jouk­ko­jen, las­ten ja nuor­ten kun­to­lii­kun­ta, työ­vä­es­tön liik­ku­mat­to­muu­teen puut­tu­mi­nen ja kan­sain­väli­syys­kas­va­tus. Uin­nin har­ras­ta­jat ovat voi­neet ko­keil­la ra­jo­jaan kil­pa- ja kun­to­uin­nis­sa, tri­ath­lo­nis­sa ja yh­dis­tyk­sen mo­nis­sa toi­mit­si­ja­teh­tä­vis­sä. Sa­mois­sa ti­lois­sa toi­mi­neen Kuo­pi­on Uima­seu­ran kans­sa yh­teis­toi­min­ta ei ol­lut aina on­gel­ma­ton­ta. Toi­min­nan en­sim­mäi­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä eri­mie­li­syyk­siä syn­tyi ys­tä­vyys­kau­pun­ki­e­dus­tuk­sis­ta, jul­ki­sen seu­ra­tuen jako­pe­rus­teis­ta ja oh­ja­tus­ta kun­to­uin­ti­toi­min­nas­ta. Syyt kiis­toi­hin hei­jas­tui­vat osak­si TUL:n ja SVUL:n nä­ke­mys­e­rois­ta mut­ta myös mo­lem­pien seu­ro­jen vah­vois­ta per­soo­nis­ta. 1980-lu­vun puo­li­vä­lin jäl­keen seu­ro­jen rinnakkainelo oli mel­ko so­pui­saa ja yh­teis­toi­min­nal­lis­ta. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ja Kuo­pi­on Uima­seu­ran toi­mi­vat tie­toi­ses­ti so­vun ra­ken­ta­ja­na eri yh­teis­kun­ta­luok­kien vä­lil­lä.

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit on toi­mi­nut jä­se­nil­leen suo­jaa­va­na yh­tei­sö­nä, tie­tyn­lai­se­na hy­vin­voin­ti­val­ti­on suo­ja­muu­ri­na, joka on luo­nut kes­kuu­des­saan so­si­aa­lis­ta tur­val­li­suut­ta. Toi­min­nal­laan Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit on edis­tä­nyt kuo­pi­o­lais­ten uin­ti­olo­suh­tei­ta ja uin­nin har­ras­ta­jien tasa-ar­voi­suut­ta ja yh­den­ver­tai­suut­ta. Toi­min­ta­ym­pä­ris­tön vai­ku­tus seu­ran toi­min­taan on ol­lut moni­säi­kei­nen. Osoi­tuk­se­na toi­min­ta­ym­pä­ris­tön vai­kut­ta­vuu­des­ta ol­koon se, että lii­kun­ta­kult­tuu­rin muu­tok­set li­sään­ty­nei­ne la­jei­neen joh­ti­vat seu­ran muo­don­muu­tok­seen: uin­ti­ur­hei­lu­seu­ra Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit muu­tet­tiin KUTU Tri­ath­lo­nik­si vuon­na 2014. Tär­kein­tä on se, että aloi­te muu­tok­seen on tul­lut ih­mi­sil­tä it­sel­tään, hei­dän omis­ta tar­peis­taan. Työ­läis­uin­nin muu­tos ker­too uu­dis­tu­mi­ses­ta: liik­ku­van ih­mi­sen omil­la tar­peil­la ja oi­keuk­sil­la näyt­tää ole­van ala­ti ko­ros­tu­va ase­ma työ­väen lii­kun­ta­kult­tuu­ris­sa myös tu­le­vai­suu­des­sa.

SUMMARY
The changing face of working class swimming

Civic action around sports and exercise came about in Kuo­pio in the late 19th century, when some of the workers brought into town by industrialization began to do sports together in what little free time they had. The birth of the working class swimming club in 1966 was facilitated by the strong presence of the political left, the rising popularity of physical exercise and the opening of a new swimming hall. The first decade of the working class swimming club’s existence was a time of tremendous excitement. Above all, the club’s activity focused on bringing physical exercise to large masses of people such as children and youngsters and addressing the lack of exercise among laborers as well as educating people on global citizenship.

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit (translates to Kuo­pio Workers’ Swimming Club) has acted as a protective community – a sort of bubble within the welfare state, providing a sense of social security for its members. With its actions, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit has improved the conditions for and promoted the equality of swimmers in Kuo­pio. Changes in sports culture such as new events becoming more prevalent have led to the transformation of the club, and in 2012 it became KUTU Tri­ath­lon. What is most important about this change is that it was motivated by the will of the members themselves and as such it was born out of the needs of the people. It seems that the needs and rights of the exercising public have an increasingly significant role in the sports culture of the future.

 Viitteet

[1] ”Kuo­pi­on jär­vi­mai­se­maa eh­do­te­taan maa­il­man­pe­rin­tö­koh­teek­si – ”Te asut­te siel­lä maan­pääl­li­ses­sä pa­ra­tii­sis­sa”. www.yle.fi/uu­ti­set/3-9317432. YLE:n uu­ti­set 12.1.2017. Lu­et­tu 12.1.2017.

[2] Hentilä, Sep­po 1982, 125. Suo­men työ­läis­ur­hei­lun his­to­ria I. Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to 1919–1944. Hä­meen­lin­na; Mat­ka­nie­mi, Tero 2017. Työ­läis­uin­nin muut­tu­vat muo­dot – Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ry. 1966–2012. Tam­pe­re.

[3] Hentilä 1982, 587.

[4] Työ­väen Ur­hei­lu­leh­ti 30.9.1922.

[5] Mark­ka­nen, As­ser 1961, 14. 40 vuot­ta kun­nal­lis­ta ur­hei­lu­toi­min­taa Kuo­pi­os­sa 1921–1960. Kuo­pio.

[6] KuUS:n kir­je Kuo­pi­on kau­pun­gin­joh­ta­jal­le 31.5.1949; KuUS 1904–1914, 6, 9. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[7] Ilmanen ja Jup­pi 1999, 149. Jul­ki­sen lii­kun­ta­po­li­tii­kan kään­ne­koh­tia va­paa­eh­tois­sek­to­rin näkö­kul­mas­ta. Te­ok­ses­sa Vaajan vir­ran vuol­tees­ta. Toim. Kim­mo Suo­mi. Jy­väs­kylä; Kem­pas, Mart­ti (1986), 69. Pyhä ur­hei­lu. Sent­te­jä ja se­kun­te­ja, kamp­pai­lu­ja ja ris­ti­rii­to­ja – vaih­to­eh­toi­nen tie lii­kun­ta­kult­tuu­ris­sa. Vaa­sa.

[8] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 19.5.1950. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[9] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 30.7.1951. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[10] Työ­väen Ur­hei­lu­leh­ti 4.9.1951.

[11] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­jat 28.5.1952, 16.6.1952. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[12] Kan­san Sana 12.6.1952.

[13] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1953. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[14] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­muk­set 1953–1968. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[15] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­muk­set 1965, 1967. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[16] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1960. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[17] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1962. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[18] Hentilä, Sep­po 2010. Työ­läis­ur­hei­lu osa­na työ­väen­kult­tuu­ria. Esi­tel­mä TUL:n Sa­von pii­rin 60-vuotisjuhlaseminaarissa Piek­sä­mä­el­lä 9.10.2010.

[19] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1966, 3. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[20] So­pi­mus Suo­men Uima­lii­ton ja Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton kil­pai­lu­toi­min­nas­ta 28.7.1966. Suo­men Uima­lii­ton kir­je Kuo­pi­on Uima­seu­ral­le. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[21] Molskis 1976.Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ry., seu­ra­leh­ti. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[22] Lah­den Ka­le­van Mik­ko Lai­ne (1920–1995) oli vai­kut­ta­va hen­ki­lö lah­te­lai­ses­sa ur­hei­lu­e­lä­mäs­sä toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­kei­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä. Kan­sal­li­sel­la ta­sol­la Lai­ne toi­mi TUL:n uin­ti­ur­hei­lun joh­ta­ja­na ja ar­vos­tet­tu­na val­men­ta­ja­na Lah­des­sa 1980-lu­vun alku­vuo­siin asti. Lai­ne oli tun­net­tu sii­tä, että hän pyr­ki vält­tä­mään ur­hei­lun ja po­li­tii­kan voi­ma­kas­ta se­koit­ta­mis­ta toi­siin­sa. Osal­taan sik­si hä­nen ase­man­sa oli ar­vos­tet­tu myös Suo­men Uima­lii­tos­sa. Mik­ko Lai­net­ta on ku­vat­tu vas­tuul­li­sek­si mie­hek­si. Lai­neen esi­mie­henä toi­mi­nut Lah­den am­mat­ti­kou­lun reh­to­ri Unto En­lund on ker­to­nut Mik­ko Lai­nees­ta seu­raa­vaa: ”Hän oli mei­dän kou­lum­me va­ras­ton­hoi­ta­ja­na sil­loin, kun tu­lin Lah­den am­mat­ti­kou­lun reh­to­rik­si 1973. Lai­ne oli ul­koi­sel­ta ole­muk­sel­taan ur­hei­lul­li­nen ja si­säi­ses­ti to­del­li­nen her­ras­mies, aina rau­hal­li­nen ja asi­oi­ta har­kit­se­va.” Tero Mat­ka­nie­mi 2011: Mik­ko Lai­ne oli vai­kut­ta­va masters-ui­ma­ri, Speedo Masters Finland ry:n verk­ko­jul­kai­su, https://uin­ti.onedu.fi/zine/4/article-306.

[23] Molskis 1976.

[24] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[25] Sama.

[26] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 4.10.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[27] Vä­es­tön ta­lou­del­li­nen toi­min­ta ja asuin­olot 1995, 210.

[28] Mat­ka­nie­mi, Tero 2010. Kuo­pi­o­lai­nen uin­ti pai­kal­li­se­na ja kan­sal­li­se­na kan­sa­lais­toi­min­nan il­mi­ö­nä 1904–1979. Itä-Suo­men yli­o­pis­to. Joen­suu.

[29] Suo­men Lii­kun­ta ja Ur­hei­lu pe­rus­ti yh­des­sä Nuo­ren Suo­men ja Suo­men Kun­to­lii­kun­ta­lii­ton kans­sa vuon­na 2012 Valo ry.:n (Val­ta­kun­nal­li­nen lii­kun­ta- ja ur­hei­lu­or­ga­ni­saa­tio ry.).

[30] Ris­to Finne 19.10.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[31] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1978, 6. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[32] Sa­ka­ri Pek­ka­ri­nen 27.7.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[33] Sama; Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[34] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­muk­set 1965–1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[35] Kuo­pi­on Uima­seu­ran toi­min­ta­ker­to­muk­set 1968–1976. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[36] Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[37] Paa­vo Lip­po­nen 2010. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[38] Savo 19.12.1970.

[39] Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton Kuo­pi­on pii­rin pii­ri­toi­mi­kun­nan pöy­tä­kir­ja 8.9.1970. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[40] Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[41] Savo 19.12.1970.

[42] Sama.

[43] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[44] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[45] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 3.10.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[46] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1973. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan toi­min­ta­ker­to­mus. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[47] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja XVE/1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[48] Tuo­mis­to, Tero 2002, 181. Puu­talo­kau­pun­ki kas­vaa. Näkö­kul­mia Kuo­pi­on kau­pun­gin vai­hei­siin. Kuo­pi­on kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­sen mu­se­on jul­kai­su­ja 13. Kuo­pio.

[49] Tuo­mis­to 2002, 181.

[50] Kos­ki, Pasi 1990, 14. Lii­kun­ta­seu­ro­jen yh­teis­toi­min­nal­li­suus ja avoi­muus. Lii­kun­nan so­si­aa­li­tie­tei­den lai­tos. Tut­ki­muk­sia nro 51. Jy­väs­ky­län yli­o­pis­to. Jy­väs­kylä.

[51] Jär­vi­nen, Sven-Erik et al. 1990, 111. Suo­men kau­pun­gin­joh­ta­jat. Oulu; Mat­ka­nie­mi 2010.

[52] Hentilä 2010.

[53] Ka­ta­ja­mäki, Rei­jo ja Si­ka­nen, Rai­ja 1978, 87. Työ­läis­ur­hei­li­jan yh­teis­kun­ta­oppi. Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to. Hel­sin­ki.

[54] Sama.

[55] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[56] Savo 4.3.1972, 10.3.1972.

[57] Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja 8.2.1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[58] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 20.2.1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma; Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja 15.2.1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[59] Sa­von Sa­no­mat 9.10.1974.

[60] Sa­von Sa­no­mat 8.10.1974.

[61] Sama.

[62] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[63] Kuo­pi­on kau­pun­gin ur­hei­lu­e­dus­tuk­sen va­lin­ta­pe­rus­teet 1975. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[64] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 30.12.1974. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[65] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 22.9.1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[66] Juha Kaar­ti­nen 14.12.2003; Mat­ka­nie­mi 2010, 206–210: ”Liit­to­joh­to­kun­ta päät­ti mar­ras­kuus­sa Kuo­pi­on uin­ti­kes­kuk­sen lak­kaut­ta­mi­ses­ta 31.5.1979. Uin­ti­kes­kuk­seen ei ha­keu­tu­nut riit­tä­väs­ti ulko­paik­ka­kun­ta­lai­sia ui­ma­rei­ta. Il­mei­ses­ti si­jain­ti­pai­kan va­lin­ta epä­on­nis­tui. Sik­si Kuo­pi­oon ei saa­tu riit­tä­väs­ti kan­sal­lis­ta huip­pu­ta­soa ole­via ai­kuis­ui­ma­rei­ta, vaan jou­dut­tiin kas­vat­ta­maan ko­ko­naan uusi ui­ma­ri­suku­pol­vi kuo­pi­o­lai­sis­ta nuo­ris­ta. Tämä ei ole yh­te­ne­vä uima­lii­ton kä­si­tyk­sen kans­sa uin­ti­kes­kuk­sen toi­min­ta-aja­tuk­ses­ta. Teh­dyis­tä vir­heis­tä py­ri­tään ot­ta­maan op­pia ja si­joit­ta­maan pe­rus­tet­ta­va uusi uin­ti­kes­kus paik­ka­kun­nal­le, jos­sa sil­lä on pa­rem­mat toi­min­ta­e­del­ly­tyk­set.” Uin­ti­kes­kus­toi­min­ta al­koi Kuo­pi­os­sa syys­kuus­sa 1975. Uin­ti 1979.

[67] Juha Kaar­ti­nen 18.10.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[68] Sa­von Sa­no­mat 9.2.1975.

[69] Kuo­pi­on Uima­seu­ran vuo­si­ker­to­mus 1975. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma. Vuon­na 1975 TUL:n Sa­von pii­ris­sä oli 31 498 jä­sen­tä. TUL:n vii­des­tä­tois­ta pii­ris­tä Sa­von pii­ri oli nel­jän­nek­si suu­rin Tam­pe­reen, Hä­meen ja Suur-Hel­sin­gin pii­rin jäl­keen. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1975. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[70] Hentilä, Sep­po 1987, 305, 344–345. Suo­men työ­läis­ur­hei­lun his­to­ria III. Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to 1959–1979. Hä­meen­lin­na.

[71] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 28.2.1975. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[72] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1976. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[73] Hil­tu­nen, Erk­ki 1991. Puhe KuTU:n 25-vuotisjuhlassa. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[74] Ris­to Finne 19.10.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto; Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto; Mat­ti Ho­lo­pai­nen 4.10.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[75] Uin­ti 1981. Suo­men Uima­lii­ton vuo­si­kir­ja. Hel­sin­ki.

[76] Kuo­pi­on uima­hal­lin joh­to­kun­nan kir­je kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le 2.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[77] Ar­po­nen, Ant­ti O. 1981, 158. Suo­men ur­hei­lu. Suo­men val­ta­kun­nan ur­hei­lu­liit­to SVUL 1900–1980. Hel­sin­ki.

[78] Hil­tu­nen 1991.

[79] Hil­tu­nen, Erk­ki 1976. Koos­te KuTU:n toi­min­nas­ta 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[80] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[81] Hil­tu­nen 1991.

[82] Molskis 1976.

[83] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[84] Uin­ti 1979, 1980.

[85] Uin­ti 1975.

[86] Jyr­ki Ky­mä­läi­nen 2016.

[87] Maa­rit Sih­vo­nen 2016.

[88] Savo 26.10.1969.

[89] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­jat 9.12.1971, 13.1.1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[90] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 21.11.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[91] Hil­tu­nen 1991.

[92] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1973. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan toi­min­ta­ker­to­mus 1973. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[93] Hentilä 1987, 344–345.

[94] Viikkosavo 4.12.1974.

[95] Ar­po­nen 1981, 31.

[96] Molskis 1976.

[97] Sama.

[98] Mai­ja-Lii­sa Heik­ki­nen 2012. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[99] Hil­tu­nen 1991.

[100] Kuo­pi­on uima­hal­lin joh­to­kun­nan kir­je kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le 2.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[101] Kuo­pi­on kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen kir­je Kuo­pi­on Uima­seu­ral­le, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­le ja Kuo­pi­on Ur­hei­lu­su­kel­ta­jil­le 17.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[102] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2016. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[103] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[104] Molskis 1976.

[105] Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja. 6.3.1976. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[106] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[107] Si­ro­nen, Esa 1988. Uu­teen lii­kun­ta­kult­tuu­riin. Jy­väs­kylä.

[108] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto; Hil­tu­nen 1991.

[109] Sa­von Sa­no­mat 7.4.1981.

[110] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 28.9.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[111] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014. Kir­jal­li­nen tie­don­anto; Mat­ti Ho­lo­pai­nen 28.9.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[112] Hentilä 2010.

[113] Pet­ri Kar­hu­nen 2016. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[114] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 13.3.2013. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[115] Sama.

[116] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­min­ta­ker­to­mus 2012. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[117] www.tul.fi, Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to. Lu­et­tu 21.10.2016.

Sam­mon tuli­tik­ku­teh­taan työn­te­ki­jöi­tä teh­taan edus­tal­la 1920-lu­vul­la. Osa heis­tä oli epäi­le­mäs­sä luo­mas­sa myös kuo­pi­o­lais­ta työ­läis­ur­hei­lua. Kuo­pi­on kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen mu­seo.

Esko Saa­rak­ka­la ja En­sio Par­ta­nen tär­ke­äs­sä oh­jaus­teh­tä­väs­sä 1981, jol­loin uu­den ui­ma­ri­pol­ven kas­vat­ta­mi­seen kiin­ni­tet­tiin eri­tyis­tä huo­mi­o­ta. Kan­san Ar­kis­to.

Ar­po­jen myyn­tiä Kuo­pi­on to­ril­la vap­pu­na 1980. Mart­ti Ho­lo­pai­nen (vas.) ja Pek­ka Pa­ka­ri­nen. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Kun pie­nen voi­mat lop­pui­vat, apua löy­tyi KuTU:sta. Mart­ti Ho­lo­pai­nen pe­las­ta­mas­sa pik­ku­mies­tä Luhastensalossa ke­vääl­lä 1982. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

TUL:n nuor­ten uin­ti­mes­ta­ruus­ki­sat pi­det­tiin Kuo­pi­os­sa 1978. Tyt­tö­jen 4 x 100 m:n seka­uin­ti­vies­tis­sä KuTU ylsi prons­sil­le. Jy­väs­ky­län Sau­kot voit­ti ja Ou­lun Lo­het si­joit­tui toi­sek­si.

Ope­tus­mi­nis­te­ri myön­si Lii­sa Hil­tu­sel­le Suo­men lii­kun­ta­kult­tuu­rin ja ur­hei­lun an­si­o­mi­ta­lin. KuTU:n pu­heen­joh­ta­ja luo­vut­ta­mas­sa mi­ta­lia Hil­tu­sel­le ta­pa­nin­päi­vä­nä 1987. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

TUL:n 60-vuotisliittojuhlat pi­det­tiin Hel­sin­gis­sä kesä­kuus­sa 1979. Ilk­ka Hä­ti­nen (vas.), Sami Hil­tu­nen, Pirk­ko Var­ti­ai­nen, Kari Hil­tu­nen, Juha Kaar­ti­nen, Tert­tu Oja­kan­gas ja Riit­ta Rei­ni­kai­nen läh­dös­sä mars­si­maan. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Suur­mes­ta­ri­ui­ma­ri Juha Kaar­ti­nen nou­si 1970-lu­vun lo­pul­ta al­ka­en kan­sal­li­seen kär­keen pit­kil­lä va­paa- ja seka­uin­ti­mat­koil­la. Kaar­ti­nen oli mo­nen poh­jois­sa­vo­lai­sen nuo­ren ui­ma­rin esi­kuva. 13-vuotiaana uin­ti­har­ras­tuk­sen aloit­ta­neen Kaar­ti­sen lii­kun­nal­li­nen pe­rus­ta ra­ken­tui muun mu­as­sa met­säs­tys­ret­kil­lä, joil­la hän oli sa­vo­lais­met­sis­sä yh­des­sä isän­sä kans­sa. Sa­von Sa­no­mien ar­kis­to

Isä Mat­ti Hil­tu­nen, poi­ka Panu Hil­tu­nen ja val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen. Riit­ta Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Panu Hil­tu­nen (vas.), Tero Mat­ka­nie­mi (Ii­sal­men Ui­ma­rit), Kari Hil­tu­nen ja Pent­ti Kon­ti­nen palkintojenjakoseromoniassa vuon­na 1989. KuTU:n kah­des­ti vuo­des­sa jär­jes­tä­mät kan­sal­li­set ki­sat oli­vat tär­kei­tä alu­eel­li­sia ta­pah­tu­mia. Riit­ta Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Jönköpingissä ke­säl­lä 1979. Voi to­de­ta, että oli var­mas­ti mu-ka-vaa.

SPEEDO MASTERS FINLANDSuo­men suu­rin masters-uin­ti­jul­kai­su - Speedon ää­nen­kan­nat­ta­ja 6.1.2015