Työläisuinnin muutos kertoo uudistumisesta

Omal­la ta­val­la ai­nut­laa­tui­ses­sa jär­vi­mai­se­mas­sa[1] syn­tyi kuo­pi­o­lai­sen kan­sa­lais­toi­min­ta­uin­nin ta­ri­na yli sata vuot­ta sit­ten. Täs­sä ar­tik­ke­lis­sa sel­vi­te­tään yh­den uima­seu­ran in­ten­sii­vi­sel­lä tar­kas­te­lul­la sitä, mil­lai­nen mer­ki­tys uin­nil­la on ol­lut työ­väen lii­kun­ta­kult­tuu­rin muo­to­na Kuo­pi­os­sa yh­teis­kun­nan eri vai­heis­sa. Uin­ti­tut­ki­muk­sen kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­ses­ta mer­ki­tyk­ses­tä on help­po va­kuut­tua, sil­lä työ­läis­uin­nin kan­sa­lais­toi­min­nan muu­tok­sen tut­ki­mus on vä­häis­tä.

Tä­hän Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den vai­hei­ta kä­sit­te­le­vään ar­tik­ke­liin on koot­tu esi­tys kuo­pi­o­lai­sen työ­läis­uin­nin var­hais­vai­heis­ta nyky­päi­vään asti. Työ­läis­uima­seu­raan liit­ty­vät ta­pah­tu­mat muo­dos­ta­vat tar­kas­te­lun run­gon, jon­ka va­raan tul­kin­ta men­nei­syy­des­tä ra­ken­tuu. Työn teh­tä­vä­nä on ana­ly­soi­da työ­läis­uin­tia pai­kal­li­se­na ja kan­sal­li­se­na kan­sa­lais­toi­min­nan il­mi­ö­nä seu­ran toi­mi­ja­ken­tän, ta­voit­teel­li­suu­den ja toi­min­ta­ym­pä­ris­tön muu­tok­sen näkö­kul­mas­ta.

Työläisuinnin juuret

Työ­läis­uin­ti kan­sa­lais­toi­min­ta­na eriy­tyi por­va­ril­li­ses­ta uin­nis­ta Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton (TUL) pe­rus­ta­mi­sen seu­rauk­se­na tam­mi­kuus­sa 1919. Uin­nil­la oli TUL:ssa alku­het­kis­tä al­ka­en mel­ko vah­va ase­ma, sil­lä laji sai oman ja­os­ton­sa jo huh­ti­kuus­sa 1919. Van­him­mat uin­ti­pe­rin­teet TUL:oon liit­ty­neis­tä uima­seu­rois­ta oli Kot­kan Rien­nol­la. Ke­vääl­lä 1919 Tam­pe­reel­la pe­rus­tet­tiin Tam­pe­reen Työ­väen Ui­ma­rit, joka oli en­sim­mäi­nen TUL:n uin­nin laji­seu­ra. Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rit pe­rus­tet­tiin puo­li­tois­ta vuot­ta myö­hem­min.^[2]

Kuo­pi­os­sa TUL:n uin­ti­toi­min­ta oli 1950-lu­vun al­kuun asti lä­hes ole­ma­ton­ta, sil­lä ai­na­kaan vuon­na 1904 pe­rus­te­tun por­va­ril­li­sen Kuo­pi­on Uima­seu­ran (KuUS, 1950-lu­vul­le asti KUS) hal­lin­nas­sa ol­leen Väi­nö­län­nie­men uima­lai­tok­sel­la ei työ­läis­seu­ro­jen uima­kou­lu­ja, ki­so­ja eikä ur­hei­lu­har­joi­tuk­sia jär­jes­tet­ty ai­na­kaan laa­ja­mit­tai­ses­ti. Sik­si kuo­pi­o­lai­sen uin­nin men­nei­syyt­tä ei voi tut­kia sii­tä näkö­kul­mas­ta, kuin­ka eri liit­to­jen uin­tia har­ras­ta­nei­den seu­ro­jen rin­nak­kai­nen toi­min­ta su­jui vuo­si­na 1919–1949. Sel­vää on, että kuo­pi­o­lai­set seu­rat ei­vät ol­leet TUL:n uin­nin kär­jes­sä. Asia sel­vi­ää, kun tar­kas­te­lee TUL:n kym­me­nen eni­ten lii­ton uin­ti­mes­ta­ruuk­sia voit­ta­nei­den seu­ro­jen lu­et­te­loa.^[3]

Ai­na­kin ker­ran TUL:n kier­tä­vä uin­nin­oh­jaa­ja yrit­ti saa­da työ­läis­uin­ti­toi­min­taa vi­ri­ä­mään Kuo­pi­os­sa. Ra­port­ti vie­rai­lus­ta Kuo­pi­os­sa ke­säl­lä 1922 sel­ven­tää, että jal­ka­pal­lo kiin­nos­ti poi­kia uin­tia enem­män työ­läis­ur­hei­lun ken­täl­lä:

”Seu­raa­van kau­pun­gin, Kuo­pi­on, kurs­seis­ta, en virk­kai­si mie­luum­min mi­tään, sil­lä hy­vää en juu­ri tä­män kau­pun­gin asuk­kais­ta pu­hua var­sin­kin uin­nin suh­teen. Mut­ta kos­ka Kuo­pi­on­kin kurs­seis­ta on ker­to­mi­nen, jos ei muu­ten niin ai­na­kin ’ex of­fi­cio’, vi­ran puo­les­ta, siis täy­ty­nee pari sa­naa mai­ni­ta Kuo­pi­on­kin kurs­seis­ta. Vaik­ka paik­ka­kun­nan leh­des­sä ja suu­sa­nal­la oli il­moi­tet­tu koko Kuo­pi­on työ­läis­ur­hei­lu­vä­el­le, että klo 6 ip. maa­nan­tai­na hei­nä­kuun 17 päi­vä­nä al­ka­vat uin­ti­kurs­sit Kuo­pi­on uima­huo­neel­la, niin en mää­rät­ty­nä ai­ka­na näh­nyt ai­nut­ta­kaan kuo­pi­o­lais­ta uima­lai­tok­sel­la, enkä edes vie­lä tun­nin odo­tet­tu­a­ni­kaan. Ei aut­ta­nut muu kuin mi­nun men­nä op­pi­lai­den tykö, kun ei­vät op­pi­laat su­vain­neet tul­la opet­ta­jan­sa luok­se, jos mie­li mi­tään ai­kaan­saa­da. Me­nin siis en­sin­nä ko­keek­si ur­hei­lu­ken­täl­le, että jos joku tie­täi­si, oli­si­ko sat­tu­mal­ta joi­ta­kin uin­tiin in­nos­tu­nei­ta nuo­ria mie­hiä Kuo­pi­on kau­pun­gis­sa. Ken­täl­lä oli­kin pot­ku­pal­lo­peli käyn­nis­sä. Huo­mau­tin pe­lin joh­ta­jal­le uin­ti­kurs­seis­ta sekä häm­mäs­tyk­ses­tä­ni sii­tä vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä, mil­lä tääl­lä suh­tau­du­taan Lii­ton ta­hol­ta jär­jes­tet­tyi­hin kurs­sei­hin. Tämä vai­kut­ti­kin sen ver­ran, että sain pe­lin lo­pe­te­tuk­si ja suu­rim­man osan pe­laa­jis­ta uima­huo­neel­le. (…) Ai­nes oli hy­vää sekä laa­tu­aan että luku­mää­rään­sä näh­den, jo­ten ar­ve­lin it­sek­se­ni tän­ne hy­vin voi­ta­van pe­rus­taa uima­seu­ra. Mut­ta ky­syt­ty­ä­si erääl­tä par­haim­mil­ta sekä van­hem­mil­ta ui­ma­ril­ta mi­ten­kä­hän oli­si sen uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­sen lai­ta Kuo­pi­oon, niin sa­noa to­kai­si­vat: ’ei sii­tä tai­ja tul­laa mit­tään, myö kun emme tun­ne kuh­tu­mus­ta’. En mene ta­kaa­maan si­taat­tien si­säl­lä ole­van sa­vo­lai­ses­ta oi­ke­a­kie­li­syy­des­tä, mut­ta sa­nat oli­vat ai­na­kin sa­mat. Kui­ten­kin sain sen ver­ran hei­hin ’kuh­tu­mus­ta’, että lu­pa­si­vat ryh­tyä puu­hiin uima­o­sas­ton pe­rus­ta­mi­sek­si voi­mis­te­lu­seu­ra Rien­non yh­tey­teen.”^[4]

Kuo­pi­o­lai­sen työ­läis­uin­nin seu­ra­toi­min­nan syn­ty 1920-lu­vul­la saat­toi osal­taan ka­riu­tua  sii­hen, että kau­pun­gis­sa oli vain yksi uima­lai­tos, jon­ka Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli saa­nut kau­pun­gil­ta käyt­töön­sä. Jos kau­pun­gis­sa oli­si ol­lut kak­si uima­lai­tos­ta, työ­läis­uin­nin ase­ma oli­si saat­ta­nut hy­vin­kin muo­tou­tua toi­sen­lai­sek­si.  Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­hal­lin­non vai­hei­ta sel­vit­tä­nyt en­ti­nen lii­kun­ta­toi­men­joh­ta­ja As­ser Mark­ka­nen on­kin to­den­nut, että 1920-lu­vul­la uu­sien uima­paik­ko­jen tar­ve Kuo­pi­os­sa al­koi tul­la yhä sel­vem­mäk­si. Sik­si ur­hei­lu­lau­ta­kun­ta esit­ti ui­ma­laa työ­vä­es­tön asuin­a­lu­eel­le It­kon­nie­men Hon­ka­lah­teen, ja val­tuus­to hy­väk­syi esi­tyk­sen. Sen si­jaan ur­hei­lu­lau­ta­kun­nan esi­tyk­set Val­kei­sen­lam­men ja Savi­lah­den ui­ma­lois­ta kau­pun­gin­val­tuus­to hyl­kä­si.^[5] Ui­ma­loi­den tar­ve ko­ros­tui uin­nin op­pi­mi­sen li­säk­si myös työ­vä­es­tön hy­gie­ni­as­ta huo­leh­ti­mi­ses­sa.

Oi­keis­ton ja va­sem­mis­ton kamp­pai­lus­ta huo­li­mat­ta on ko­ros­tet­ta­va, että KuUS:aan juur­tu­nut fil­ant­roop­pi­nen lin­ja miel­lyt­ti edel­leen 1930-lu­vun la­pu­a­lais­vuo­si­na työ­vä­es­töä: Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli sol­mi­nut kau­pun­gin kans­sa so­pi­muk­sen uima­lai­tok­sen hoi­ta­mi­ses­ta ja uima­kou­lu­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä paik­ka­kun­nan lap­sil­le.[6] Pai­kal­li­ses­ti por­va­ril­lis­ta uima­seu­raa ei kar­sas­tet­tu esi­mer­kik­si va­sem­mis­to­leh­dis­tön kir­joi­tuk­sis­sa. Edes peri­aat­teel­li­sia, liit­to­jen ta­soi­sia es­tei­tä työ­läis­uima­seu­ran toi­min­nal­le Väi­nö­län­ni­men uima­lai­tok­ses­sa toi­mi­mi­sel­le ei oli­si ol­lut, vaik­ka vuon­na 1921 Kuo­pi­os­sa pi­de­tys­sä TUL:n liit­to­ko­kouk­ses­sa otet­tiin­kin sel­keä luok­ka­läh­tö­koh­ta por­va­ril­li­seen ur­hei­luun. TUL kiel­si työ­läis­ur­hei­li­joi­ta kil­pai­le­mas­ta koti- ja ulko­mai­siin por­va­ril­li­siin liit­toi­hin kuu­lu­nei­den ur­hei­li­joi­den kans­sa. Sen si­jaan yh­teis­toi­min­ta por­va­ril­lis­ten ur­hei­lu­jär­jes­tö­jen kans­sa sal­lit­tiin sil­loin, jos paik­ka­kun­nal­le ha­lut­tiin ai­kaan­saa­da ur­hei­lu­kent­tä, voi­mis­te­lu­sali, uima­lai­tos tai jo­kin muu ur­hei­lu­tila, jos­ta oli­si hyö­tyä myös työ­läis­ur­hei­li­joil­le.^[7]

Kuo­pi­os­sa TUL:n ja SVUL:n (Suo­men Voi­mis­te­lu- ja Ur­hei­lu­liit­to) vä­li­nen kil­pai­lu uin­nin re­vii­ris­tä il­me­ni vas­ta ke­säl­lä 1950, jol­loin TUL:n seu­ra Kuo­pi­on Rien­to ha­lu­si käyn­nis­tää uin­ti­toi­min­taan­sa hou­kut­te­le­mal­la seu­raan mu­kaan hen­ki­löi­tä KuUS:sta, jos­sa oli suh­teel­li­sen run­saas­ti uin­tiin pe­reh­ty­nei­tä jä­se­niä. Tie­to vär­väys­y­ri­tyk­sis­tä kul­keu­tui KuUS:n joh­to­kun­taan, ja hei­nä­kuun 1950 ta­pah­tu­mat he­rät­ti­vät kes­kus­te­lua KuUS:n joh­to­kun­nas­sa. KuUS:n joh­to­kun­ta sel­vit­ti ta­pah­tu­mia ja to­te­si vär­väys­y­ri­tyk­siä ta­pah­tu­neen ai­na­kin vii­den ui­ma­rin koh­dal­la – il­man tu­los­ta.^[8] Seu­raa­va­na ke­sä­nä Kuo­pi­on Uima­seu­ra myön­si uima­lai­tok­sen käyt­tö­oi­keu­den TUL:n Sa­von pii­ril­le uin­ti­mes­ta­ruus­kil­pai­lui­den jär­jes­tä­mi­sek­si 12.8.1951.^[9] Lo­pul­ta Kuo­pi­on Kisa-Veik­ko­jen ni­mis­sä jär­jes­te­tyt kil­pai­lut ei­vät eri­tyi­ses­ti in­nos­ta­neet työ­läis­ur­hei­li­joi­ta uin­ti­ki­soi­hin. Kah­dek­san­tois­ta kil­pai­luun osal­lis­tu­nut­ta ui­ma­ria edus­ti­vat Kuo­pi­on Eloa ja Piek­sä­mäen Py­rin­töä.^[10]

Olym­pi­a­vuon­na 1952 Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­ta val­mis­tau­tui Rien­non uin­ti­toi­min­nan mah­dol­li­seen käyn­nis­ty­mi­seen päät­tä­mäl­lä an­taa Väi­nö­län­nie­men uima­lai­tok­sen Rien­non ui­ma­rei­den käyt­töön ve­loi­tuk­set­ta, aluk­si ker­ran vii­kos­sa. Eh­dok­si ase­tet­tiin ai­no­as­taan se, että Rien­to toi­mit­tai­si Kuo­pi­on Uima­seu­ral­le nimi­lis­tat har­joi­tus­vuo­ro­ja käyt­tä­neis­tä.^[11] Rien­non toi­veet uin­ti­toi­min­nan käyn­nis­ty­mi­ses­tä ei­vät suun­ni­tel­mis­ta huo­li­mat­ta on­nis­tu­neet: ”Ku­ten tun­net­tua on uin­ti­ur­hei­lu TUL:n seu­ro­jen kes­kuu­des­sa Kuo­pi­os­sa ol­lut hei­kois­sa kan­ti­mis­sa ja kui­ten­kin uima­tai­don ke­hit­tä­mi­nen näin jär­vi­rik­kaal­la seu­dul­la kuin Kuo­pio, on ensi­ar­voi­sen tär­ke­ä­tä. Tä­män joh­dos­ta on Rien­to ku­lu­va­na ke­sä­nä päät­tä­nyt kiin­nit­tää en­tis­tä enem­män huo­mi­o­ta ko. tai­don ke­hit­tä­mi­seen jä­se­nis­tön­sä kes­kuu­des­sa. – Tar­koi­tuk­se­na on pi­tää ai­na­kin ker­ran vii­kos­sa yh­tei­set har­joi­tuk­set, joi­den yh­tey­des­sä kil­pail­laan, pe­la­taan vesi­pal­loa ja suo­ri­te­taan uima­hyp­py­jä. Kaik­kia uin­tiin in­nos­tu­nei­ta suku­puo­leen ja ikään kat­so­mat­ta ke­ho­tam­me saa­pu­maan neu­vot­te­le­maan toi­min­ta­muo­dois­ta.”^[12]

Vuon­na 1953 TUL:n Sa­von pii­ri haki jär­jes­tä­jää pm-ki­soil­le, mut­ta käy­tän­nön jär­jes­te­lyis­tä kiin­nos­tu­nut­ta seu­raa ei löy­ty­nyt.^[13] TUL:n Sa­von pii­ri jär­jes­ti lä­hes vuo­sit­tain 1950- ja 1960-lu­vuil­la pii­ri­kun­nal­li­sia uin­ti­kil­pai­lu­ja, joil­la oli pii­rin­mes­ta­ruus­ki­so­jen arvo. Vuo­den 1951 ki­so­jen jäl­keen kuo­pi­o­lai­sia seu­ro­ja ei näh­ty TUL:n pm-ta­sol­la en­nen Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pe­rus­ta­mis­ta.^[14] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin uin­ti­ja­os­to, jon­ka koti­paik­ka oli TUL:n Sa­von pii­rin kes­kus­paik­ka Piek­sä­mäki, ha­lu­si edis­tää kil­pa­uin­ti­har­ras­tus­ta uin­nin ”pin­na­kil­pai­lul­la” vuo­des­ta 1960 al­ka­en.^[15] En­sim­mäi­se­nä vuon­na mu­ka­na oli vii­si seu­raa. TUL:n Sa­von pii­rin seu­rois­ta vuon­na 1960 eni­ten pis­tei­tä ke­rä­si Piek­sä­mäen Py­rin­tö, toi­se­na oli Rau­ta­lam­min Rei­pas ja kol­man­te­na Var­kau­den Tar­mo. Mik­ke­lin Vauh­ti oli nel­jäs ja Nil­si­än Kisa-To­ve­rit vii­des.^[16] Vuon­na 1962 TUL:n Sa­von pii­rin joh­to­kun­ta to­te­si oi­kein, että uin­ti­toi­min­ta ei ol­lut al­ka­nut le­vi­tä. Pin­na­kil­pai­luun osal­lis­tui­vat enää Var­kau­den Tar­mo, Rau­ta­lam­min Rei­pas ja Piek­sä­mäen Py­rin­tö.^[17]

Kuopion Työväen Uimareiden perustamisvaiheet

Por­va­ril­li­ses­ta ur­hei­lus­ta eris­täy­ty­neen työ­läis­ur­hei­lun yh­teis­kun­nal­li­set edel­ly­tyk­set eh­tyi­vät sitä mu­kaa, kun oma­lei­mai­nen ja sel­väs­ti por­va­ril­li­ses­ta kult­tuu­ris­ta erot­tu­va työ­väen­kult­tuu­ri ka­to­si. Suo­mes­sa työ­läis­ur­hei­lun so­si­aa­li­nen pe­rus­ta säi­lyi aina 1960-lu­vul­le saak­ka. Tämä joh­tui sii­tä, että yh­teis­kun­nan ra­ken­ne­muu­tos ta­pah­tui meil­lä myö­hem­min kuin muis­sa län­si­mais­sa. Pe­rin­tei­sen työ­väen­luo­kan ka­to­a­mi­nen ei kui­ten­kaan mer­kin­nyt työ­läis­ur­hei­lun eh­ty­mis­tä. Päin­vas­toin TUL:n ur­hei­lul­li­nen pa­nos kas­voi ja lii­kun­nal­li­nen ilme moni­puo­lis­tui. Jäy­kät puo­lu­e­po­liit­ti­set kyt­ken­nät pur­kau­tui­vat, ja van­ha­kan­tai­ses­ta luok­ka­jär­jes­tös­tä tuli työ­väen­liik­keen lii­kun­ta­po­liit­ti­nen etu­jär­jes­tö.[18]

Suo­men Uima­liit­to ja Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to so­pi­vat kil­pai­lu­toi­min­nas­ta vuon­na 1966. Uu­des­sa so­pi­muk­ses­sa TUL:n uin­ti­ja­os­to il­moit­ti seu­ran­sa uima­lii­ton kil­pai­lu­jä­se­nik­si. Nämä TUL-seu­rat si­tou­tui­vat nou­dat­ta­maan Kan­sain­vä­li­sen Uima­lii­ton sään­tö­jä sekä Suo­men Uima­lii­ton kil­pai­lu­sään­tö­jä ja -mää­räyk­siä. Mai­nit­tu­jen sään­nös­ten mu­kai­ses­ti yh­tei­siä ja kai­kil­le avoi­mia kil­pai­lu­ja oli­vat olym­pi­a­lai­set, EM- ja PM-kil­pai­lut sekä maa­ot­te­lut, SM-kil­pai­lut, avoi­met kan­sain­vä­li­set kil­pai­lut, avoi­met kan­sal­li­set kil­pai­lut sekä avoi­met pii­ri­kun­nal­li­set kil­pai­lut, joi­ta pys­tyi­vät jär­jes­tä­mään uima­lii­ton lu­val­la sen var­si­nai­set seu­rat, kil­pai­lu­jär­jes­tä­jä­seu­rat tai nii­den seu­ra­yh­ty­mät.^[19]

Suo­men Uima­lii­ton ja Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton so­pi­muk­ses­sa avoi­mik­si kil­pai­luik­si ei­vät tul­leet uima­lii­ton omat, sen jä­se­nil­le tar­koi­te­tut mes­ta­ruus­kil­pai­lut, ku­ten pii­rin- ja alue­mes­ta­ruus­kil­pai­lut. Vas­taa­vas­ti TUL:n mes­ta­ruus­kil­pai­lut, TUL:n kan­sal­li­set kil­pai­lut ja TUL:n alu­eel­li­set ja pii­ri­kun­nal­li­set kil­pai­lut ei­vät myös­kään ol­leet avoi­mia. Sul­jet­tu­ja ki­so­ja oli­vat li­säk­si TUL:n ja sen ulko­mais­ten ys­tä­vyys­jär­jes­tö­jen, esi­mer­kik­si am­mat­ti­liit­to­jen, kil­pai­lut ja jois­sa­kin mais­sa toi­mi­nei­den TUL:a vas­taa­vien jär­jes­tö­jen ki­sat. Si­ten kah­den kuo­pi­o­lai­sen uima­seu­ran yh­teis­tä alku­tai­val­ta var­jos­ti­vat mel­ko tiu­kat yh­teis­toi­min­taa ra­joit­ta­vat ke­hyk­set, vaik­ka vuo­den 1966 so­pi­mus oli as­kel työ­läis­uin­nin ja por­va­ril­li­sen uin­nin lä­hen­ty­mi­seen.^[20]

Kuo­pi­on työ­väen oman uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­nen al­koi vi­ri­tä en­nen uima­hal­lin val­mis­tu­mis­ta ke­vääl­lä 1966, jol­loin kuo­pi­o­lai­sen ”työ­väen kes­kuu­des­sa” alet­tiin va­ka­vas­ti poh­tia sitä, oli­si­ko Kuo­pi­oon tar­peel­lis­ta pe­rus­taa TUL:n alai­nen uima­seu­ra. Ris­to Hir­vo­nen, Erk­ki Hil­tu­nen, Urpo Kuk­ko­nen, Ilk­ka Iko­nen, Veik­ko Rä­sä­nen ja Väi­nö Ti­ai­nen päät­ti­vät kut­sua kool­le ko­kouk­sen, jos­sa kes­kus­tel­tiin ”(…) seu­ran tar­peel­li­suu­des­ta, sen pe­rus­ta­mi­ses­ta, mah­dol­li­ses­ta ni­mes­tä, jne.”^[21]

Työ­läis­uima­seu­ran en­sim­mäi­nen pe­rus­ta­mis­ko­kous ei on­nis­tu­nut, sil­lä läs­nä oli vain vii­si hen­ki­löä. Toi­ses­sa pe­rus­ta­mis­ko­kouk­ses­sa, joka pi­det­tiin Osuus­kas­san ker­ho­huo­neel­la 26.7.1966, pai­kal­la oli yh­dek­sän uin­nis­ta ja uima­hal­lis­ta in­nos­tu­nut­ta kuo­pi­o­lais­ta. Täs­sä pe­rus­ta­vas­sa ko­kouk­ses­sa oli­vat läs­nä Mart­ti Vait­ti­nen, Sai­ni Ora­vai­nen, Tuu­la Pek­ka­ri­nen, Sep­po Rä­sä­nen, Väi­nö Ti­ai­nen, Vei­jo Tu­ru­nen, Mart­ti Kau­ko­nen, Ris­to Hir­vo­nen ko­kouk­sen sih­tee­ri­nä ja Erk­ki Hil­tu­nen ko­kouk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na. Li­säk­si pai­kal­la oli­vat TUL:n uin­ti­ja­os­ton pu­heen­joh­ta­ja Mik­ko Lai­ne^[22], TUL:n Sa­von pii­rin uin­ti­ja­os­ton pu­heen­joh­ta­ja Tau­no Ten­hu­nen ja Tam­pe­reen Työ­väen Ui­ma­rei­den Eija Pii­li­lä.^[23] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den en­sim­mäi­sek­si pu­heen­joh­ta­jak­si va­lit­tiin Väi­nö Ti­ai­nen, vara­pu­heen­joh­ta­jak­si Arvo Hoff­ren, sih­tee­rik­si Mat­ti Torpst­röm ja ra­has­ton­hoi­ta­jak­si Veik­ko Rä­sä­nen. Joh­to­kun­nan jä­se­nik­si va­lit­tiin Erk­ki Hil­tu­nen, Esko Kok­ko, Paa­vo Il­vet­sa­lo, Tuu­la Pek­ka­ri­nen, Mart­ti Vait­ti­nen, Rei­no Paju ja Pek­ka Jor­ma­lai­nen.^[24] KuTU:n pe­rus­ta­nut ko­kous päät­ti: ”Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit on pää­a­si­al­li­ses­ti uin­tia ur­hei­lu­la­ji­na har­ras­ta­va seu­ra. Se kuu­luu Työ­väen Ur­hei­lu­liit­toon ja nou­dat­taa nii­tä sään­tö­jä ja peri­aat­tei­ta, jot­ka TUL on kes­kus­jär­jes­tö­nä vah­vis­ta­nut.”^[25] Joh­to­kun­nan ko­kouk­sis­sa val­men­ta­jil­la ja ja­os­to­jen pu­heen­joh­ta­jil­la oli toi­min­nan alus­ta al­ka­en puhe- ja esit­te­ly­oi­keus.^[26]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa va­sem­mis­ton po­liit­ti­set toi­mi­jat pys­tyi­vät ra­ken­ta­maan myös po­liit­tis­ta uraa. Työ­läis­uima­seu­ran jä­se­nis­tön tu­el­la saat­toi li­säk­si olla mer­ki­tys­tä va­lin­nal­le esi­mer­kik­si kau­pun­gin­val­tuus­toon. KuTU:n jä­sen­mää­rä oli 1970-lu­vul­la huo­mat­ta­van suu­ri, mikä joh­tui osal­taan SVUL:n ja TUL:n vä­li­ses­tä kil­pai­lus­ta jä­sen­mää­ris­tä. Seu­ran pe­rus­ta­jiin kuu­lu­neen, tori­kaup­pi­aa­na­kin työs­ken­nel­leen Erk­ki Hil­tu­sen kaut­ta seu­ral­la oli vah­vat si­teet SKDL:n kun­nal­lis­jär­jes­töön. Hil­tu­nen kuu­lui kau­pun­gin­val­tuus­toon vuo­si­na 1969–1972. Sel­vää on, että Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ver­kos­toi­tui am­mat­ti­yh­dis­tys­liik­keen ja työ­väen­jär­jes­tö­jen kaut­ta laa­jaan kan­sal­li­seen ja kan­sain­vä­li­seen työ­väen­liik­kee­seen.

Ver­tail­ta­es­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­tiin vuo­si­na 1966–1976 kuu­lu­nei­den so­si­o­e­ko­no­mis­ta ase­maa ha­vai­taan, että seu­ro­jen päät­tä­jien taus­tat poik­ke­si­vat toi­sis­taan. KuTU:n joh­to­kun­nas­sa oli tar­kas­te­lu­ajan­jak­so­na ai­na­kin kak­si yli­o­pis­to­kou­lu­tuk­sen saa­nut­ta jä­sen­tä, ja useim­mat jä­se­net oli­vat saa­neet am­ma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen. KuUS:ssa yli­o­pis­to­kou­lu­tuk­sen oli saa­nut myös vä­hin­tään kak­si joh­to­kun­nan jä­sen­tä. Opis­to­as­teen kou­lu­tuk­sen Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa oli saa­nut vä­hin­tään kah­dek­san joh­to­kun­nan jä­sen­tä. Uima­seu­ro­jen toi­min­nal­li­sen elii­tin so­si­o­e­ko­no­mi­sen koos­tu­muk­sen ver­taa­mi­nen koko Suo­men vä­es­töön vuon­na 1970 osoit­taa, että KuUS:n joh­to­kun­ta poik­ke­si koko vä­es­tös­tä: Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli kes­ki­luok­kai­sem­pi kuin ym­pä­röi­vä yh­teis­kun­ta. KuTU:n joh­to­kun­nas­sa oli sekä ylem­piä että alem­pia toi­mi­hen­ki­löi­tä kar­ke­as­ti ar­vi­oi­tu­na sa­man ver­ran kuin koko vä­es­tös­sä. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den am­mat­ti­yh­dis­tys­si­teis­tä ker­to­va ai­neis­to vah­vis­taa olet­ta­mus­ta sii­tä, että KuTU:n koko jä­se­nis­tös­sä palk­ka­työ­vä­es­tön osuus vuo­si­na 1966–1976 oli suu­rem­pi kuin koko vä­es­tös­sä ja Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa.^[27] Suku­puo­li­näkö­kul­mas­ta KuUS ja KuTU oli­vat joh­to­kun­ta­ta­sol­la sel­väs­ti mies­val­tai­sia vuo­si­na 1966–1976. Sekä KuTU:n että KuUS:n joh­to­kun­nis­sa toi­mi­neis­ta jä­se­nis­tä mie­hiä oli noin 80 %. Kui­ten­kin mo­lem­mis­sa seu­rois­sa toi­mi­vat ak­tii­vi­set ja useis­sa yh­teyk­sis­sä kii­tel­lyt nais­toi­mi­kun­nat.^[28]

 Liittojen ristiaallokossa

Suo­ma­lai­nen ur­hei­lu­jär­jes­tö­kent­tä oli ha­jaan­tu­nut 1910-lu­vul­la. Seu­raa­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä sitä py­rit­tiin yh­dis­tä­mään use­as­ti, kun­nes 1990-lu­vun alus­sa ur­hei­lu­jär­jes­töt pe­rus­ti­vat Suo­men Lii­kun­nan ja Ur­hei­lun (SLU) kat­to­jär­jes­tök­seen.^[29] Väi­te sii­tä, että ha­jaan­nuk­sien ai­ka­na ”ur­hei­lu tuh­la­si va­ro­jaan ken­täl­lä”, ei ole au­kot­to­mas­ti pe­rus­tel­tu. Eri jär­jes­töt ni­mit­täin ta­ka­si­vat toi­min­noil­laan sen, että har­ras­tus­ten pii­riin pää­si­vät mah­dol­li­sim­man mo­net yh­teis­kun­ta­luo­kas­ta riip­pu­mat­ta. Jois­sa­kin osis­sa maa­ta toi­mi­vat ”pääl­lek­käin” SVUL:n, TUL:n ja SPL:n (Suo­men Pal­lo­liit­to) pii­rit, jot­ka hoi­ti­vat osit­tain sa­man­tyyp­pi­siä teh­tä­viä. Kun SVUL:n ja TUL:n sekä TUK:n (Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­liit­to) kamp­pai­lu jä­sen­mää­ris­tä kiih­tyi 1970-lu­vul­la, van­hat jän­nit­teet nou­si­vat uu­del­leen pin­taan. Myös kuo­pi­o­lai­nen uima­seu­ra­kent­tä jou­tui ajoit­tain myrs­kyn­sil­mään.^[30]

Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton lii­kun­ta­po­li­tii­kas­sa pai­no­pis­te oli vuon­na 1970-lu­vun lo­pul­la kan­sal­li­ses­sa lii­kun­ta­po­li­tii­kas­sa. Työ­läis­ur­hei­lun ehey­tys­neu­vot­te­lut joh­ti­vat vuo­den 1978 tou­ko­kuus­sa tu­lok­seen, jos­sa työ­väen­puo­lu­eet an­toi­vat yh­tei­sen ve­too­muk­sen ehey­tyk­sen puo­les­ta ja so­pi­mus­mal­lin ehey­tyk­sen käy­tän­nön rat­kai­suik­si. Ko­ko­nai­suu­des­saan ehey­tys­rat­kai­su tur­va­si TUL:n it­se­näi­syy­den säi­ly­mi­sen ja vuon­na 1959 pe­rus­te­tun TUK:n su­laut­ta­mi­sen Työ­väen Ur­hei­lu­liit­toon vuon­na 1979.^[31]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1965–1968 toi­mi­nut Kuo­pi­on kau­pun­gin raha­toi­mis­ton pääl­lik­kö Sa­ka­ri Pek­ka­ri­nen va­lai­see, kuin­ka TUL:n ja SVUL:n ole­mas­sa ol­lut­ta pai­kal­lis­ta jän­ni­tet­tä 1960-lu­vun lo­pul­la las­ket­tiin. Pek­ka­ri­nen to­dis­taa, että KuUS:ssa oli seu­ran toi­min­taan tyy­ty­väi­siä so­si­aa­li­demo­kraat­te­ja: ”Me­hän teh­tiin sem­moi­nen so­pi­mus ja saa­tiin tämä, sa­no­taan, so­si­aa­li­demo­kraat­tien uima­jouk­ko pi­det­tyä uima­seu­ras­sa. Meil­lä oli sil­loin aa­vis­tuk­sia, kun uima­hal­li oli tu­los­sa, että tämä jouk­ko piti pi­tää ka­sas­sa. Suo­raan sa­no­en teim­me po­liit­ti­sen rat­kai­sun, joka toi hei­dän ha­lu­a­man­sa mää­rän vä­keä uima­seu­ran hal­lin­to­e­li­miin. On­nek­si saa­tiin hy­viä joh­to­kun­nan jä­se­niä. Jopa sel­lai­sia, jot­ka oli­vat kau­pun­gin­val­tuus­ton jä­se­niä. Se oli meil­le mel­ko mer­kit­tä­vä asia. Kun KuTU tuli, meil­lä oli vah­va, hyvä seu­ra. Val­tuu­te­tut an­toi­vat meil­le hy­vän taus­tan. Ei ol­lut mi­tään on­gel­mia.”^[32]  Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa toi­mi­nei­ta kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­ja oli­vat so­si­aa­li­demo­kraa­tit Kai­ja Krö­ger ja Vil­ho Ora­vai­nen.^[33] Esi­mer­kik­si kan­sa­kou­lun opet­ta­ja Kai­ja Krö­ger oli lo­pul­ta an­si­oi­tu­nut kun­nal­lis­po­lii­tik­ko. Hän toi­mi kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa vuo­si­na 1965–1968 ja 1969–1972. Hä­net va­lit­tiin edel­leen val­tuus­toon vuon­na 1973.^[34] Krö­ger toi­mi KuUS:n joh­to­kun­nas­sa vuo­si­na 1968–1971. Ora­vai­sen joh­to­kun­ta­työs­ken­te­ly al­koi yhtä ai­kaa Krö­ge­rin kans­sa, mut­ta se päät­tyi vas­ta vuon­na 1976.^[35]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­dos­sa vai­kut­ta­nut Mart­ti Väi­nä­mö vah­vis­taa, että jo vuo­si­na 1967–1968 jouk­ko so­si­aa­li­demo­kraat­te­ja oli ai­na­kin jos­sa­kin mää­rin kiin­nos­tu­nut TUK:n alai­sen uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­ses­ta kan­san­demo­kraat­ti­sen KuTU:n ja por­va­ril­li­sen KuUS:n rin­nal­le. So­si­aa­li­demo­kraat­tien oman seu­ran pe­rus­ta­mis­pyr­ki­myk­siin on yh­dis­tet­ty myös val­ta­kun­nan po­li­tiik­kaan vah­vas­ti nou­se­mas­sa ol­lut uima­seu­ra­lai­nen Paa­vo Lip­po­nen. Väi­nä­mö ker­too: ”Jos­ta­kin syys­tä alet­tiin miet­tiä sitä, pi­täi­si­kö pe­rus­taa so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen TUK:n seu­ra. Paa­vo (Lip­po­nen) otti mei­hin yh­teyt­tä. Le­ton kans­sa va­kuu­tim­me Paa­von, että ei ole mi­tään jär­keä. Paa­von vaa­ti­mus oli se, että kak­si sos.dem.-jä­sen­tä otet­tiin mu­kaan: Krö­ger ja Ora­vai­nen. (…) Itse olin mu­ka­na 1980-lu­vun al­kuun asti, ja sin­ne asti mu­ka­na oli vi­ral­li­ses­ti so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen edus­tus. To­te­sim­me yh­des­sä Lip­po­sen kans­sa, jott­ei ha­jaan­nus­ta tu­li­si enem­pää, niin ote­taan ne so­si­aa­li­demo­kraa­tit.”^[36] Va­lin­to­jen myö­tä kes­kus­te­lut TUK:n alai­ses­ta uima­seu­ra­toi­min­nas­ta hil­je­ni­vät kah­dek­si vuo­dek­si, kun­nes ne nou­si­vat jul­ki­ses­ti esil­le uu­del­leen vuon­na 1970. Paa­vo Lip­po­nen, jon­ka Mart­ti Väi­nä­mö yh­dis­tää vuo­sien 1967–1968 TUK-kes­kus­te­lui­hin, ei kuo­pi­o­lai­sen uin­nin liit­to­kes­kus­te­lu­ja myö­hem­min käy­nyt. Huo­mat­ta­van val­ti­o­mies­uran teh­nyt KuUS:n kun­ni­a­jä­sen (2004) to­te­aa: ”Va­li­tet­ta­vas­ti mi­nul­la ei ole mi­tään tie­toa TUK:n toi­min­nas­ta Kuo­pi­os­sa. Kun lo­pe­tin pe­laa­mi­sen KuUS:n vesi­pal­lo­jouk­ku­ees­sa 1970-lu­vun alus­sa, olin täy­sin irti Kuo­pi­on asi­ois­ta.”^[37]

Jou­lu­kuus­sa 1970 ”tie­tyil­lä ta­hoil­la” Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta kaa­vail­tiin Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton alais­ta seu­raa. TUK:n pii­ri­sih­tee­ri Osmo Kar­hu­nen to­te­si leh­dis­töl­le: ”Täy­tyy koit­taa ke­pil­lä jää­tä, kos­ka meil­lä on ol­lut sel­lai­nen kä­si­tys, että TUK:n alais­ta uima­seu­raa on Kuo­pi­oon odo­tet­tu jo pit­kään.”^[38] ”Tie­tyil­lä ta­hoil­la” Savo-leh­des­sä tar­koi­tet­tiin lä­hin­nä Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton Kuo­pi­on pii­rin pii­ri­toi­mi­kun­taa. Ko­kouk­ses­saan syys­kuus­sa 1970 TUK:n Kuo­pi­on pii­ri vel­voit­ti kaik­ki pii­ri­toi­mi­kun­nan jä­se­net ”tun­nus­te­lu­mat­koil­le”. Ta­voit­tee­na oli saa­da TUK:oon uu­sia seu­ro­ja ja uu­sia la­je­ja.^[39] Tä­män TUK:n laa­jen­tu­mi­sen näkö­kul­mas­ta tu­lok­set­to­man tun­nus­te­lu­kier­rok­sen jäl­keen TUK:n Kuo­pi­on pii­ris­sä ei uin­nin seu­ra­toi­min­taan liit­ty­viä asi­oi­ta enää kä­si­tel­ty.

Mart­ti Väi­nä­mö on nä­ke­myk­se­nään ker­to­nut, että uima­seu­ran joh­dos­sa kaik­ki ei­vät ot­ta­neet TUK:n tun­nus­te­lu­ja mis­sään vai­hees­sa lain­kaan va­ka­vas­ti, eikä rii­to­ja syn­ty­nyt.[40] KuUS:n sih­tee­ri­nä toi­mi­nut Leo ”Leto” Soi­ni­nen kui­ten­kin esit­ti, että TUK:n jä­se­nyys voi­si olla KuUS:n kan­nal­ta jär­ke­vä rat­kai­su. Kan­taan­sa Soi­ni­nen pe­rus­te­li jou­lu­kuus­sa 1970 sil­lä, että jos KuUS ei lii­ty TUK:oon, paik­ka­kun­nal­le saa­te­taan pe­rus­taa sii­nä ta­pauk­ses­sa kol­mas uima­seu­ra. Kol­man­nen seu­ran syn­ty­mis­tä Leo Soi­ni­nen piti huo­no­na vaih­to­eh­to­na: ”TUK:n oma jä­sen­seu­ra vai­keut­tai­si kaik­kien kuo­pi­o­lais­ten kil­pa­uima­rei­den har­joi­tus­o­lo­ja, sil­lä jo kak­si uima­seu­raa on kyl­lik­si.”^[41] Il­mei­sen no­pe­as­ti kir­joi­te­tus­sa sa­no­ma­leh­ti­ar­tik­ke­lis­sa Leo Soi­ni­nen tai sa­no­ma­leh­den toi­mit­ta­ja ei huo­man­nut mai­ni­ta sitä, että SVUL:n kan­na­tus Kuo­pi­on Uima­seu­ran jä­se­nis­tös­sä oli jo pe­rin­tei­ses­ti vank­ka.

Jä­se­nyys Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­tos­sa oli­si var­mas­ti kar­kot­ta­nut Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta SVUL-hen­ki­set jä­se­net, jot­ka oli­si­vat pe­rus­ta­neet uu­den por­va­ril­li­sen uima­seu­ran. KuUS:n TUK-jä­se­nyy­den työn­si syr­jään vii­meis­tään ko­koo­muk­se­lai­nen Kau­ko ”Pos­se” Rau­tio, joka oli tun­net­tu tiuk­ka­sa­nai­sis­ta por­va­ril­li­sis­ta lau­sun­nois­taan ja joka ei lain­kaan läm­men­nyt KuUS:n kes­kus­jär­jes­tön vaih­ta­mi­sel­le. Uima­seu­ra­lai­nen, KuUS:n sih­tee­ri­nä vuo­si­na 1962–1963 toi­mi­nut Rau­tio toi­vot­ti mah­dol­li­ses­ti pe­rus­tet­ta­van TUK-seu­ran jul­ki­ses­ti ja si­vis­ty­nees­ti ter­ve­tul­leek­si: ”Kun uin­ti­sa­ral­la tu­lee uusi yrit­tä­jä, kol­mas mies, TUK, niin kai­kil­le riit­tää elin- ja hal­li­ti­laa ja yhä use­am­pi nuo­ri pää­see val­men­nuk­sen pii­riin.”^[42]

TUL:n Sa­von pii­ril­le oli tär­ke­ää saa­da pii­rin hal­li­tuk­seen so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen enem­mis­tö. Lo­pul­ta SKDL:n Erk­ki Hil­tu­nen (1931–1993) jou­tui väis­ty­mään so­si­aa­li­demo­kraat­ti­sen pu­heen­joh­ta­jan Lau­ri Mus­to­sen tiel­tä vuon­na 1982, vaik­ka Hil­tu­nen oli teh­tä­väs­sään mo­nel­la ta­paa myös tai­ta­va.^[43] Seu­ra­ta­sol­la so­si­aa­li­demo­kraa­tit oli­vat pu­heen­joh­ta­ja­kamp­pai­lun ai­ka­na val­mis­tau­tu­neet ve­täy­ty­mään KuTU:sta, jos pu­heen­joh­ta­ja­vaih­dos ei oli­si on­nis­tu­nut.^[44] KuTU:n val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen, joka työs­ken­te­li ra­ken­nuk­sil­la yh­des­sä puu­sep­pä­ta­son kir­ves­mie­hen Lau­ri Mus­to­sen kans­sa, tar­ken­taa hä­nen ase­maan­sa po­liit­ti­sel­la kar­tal­la: ”Lau­ri oli ai­koi­naan TPSL:n (Työ­väen ja Pien­vil­je­li­jäin So­si­a­li­demo­kraat­ti­sen Lii­ton) jä­sen, hy­vin va­sem­mis­to­lai­nen siis. De­ma­ri­na hän oli sel­väs­ti SDP:n va­sem­mal­la lai­dal­la. (…) Vel­je­ni Mart­ti toi­mi po­liit­ti­sen yli­meno­kau­den pu­heen­joh­ta­ja­na vuon­na 1983. (…) Ekos­ta on sa­not­ta­va se, että hän oli mi­nul­le aina yh­teis­työ­ky­kyi­nen ja ys­tä­väl­li­nen. Hän jär­jes­ti meil­le uin­nin olo­suh­teet erin­o­mai­sek­si. Hän oli hie­no mies, vah­va vai­kut­ta­ja.”^[45]

 Liitto ohjaa, seura järjestää

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ta­voit­tei­den kan­nal­ta myön­teis­tä oli se, että lii­kun­ta­kes­kei­nen ajat­te­lu il­me­ni myös Kuo­pi­on kau­pun­gin hal­lin­nos­sa. Vuo­den 1973 alus­ta ur­hei­lu­lau­ta­kun­nan nimi muu­tet­tiin lii­kun­ta­lau­ta­kun­nak­si. Kau­pun­gin­val­tuus­ton va­lit­se­mas­sa lau­ta­kun­nas­sa oli pu­heen­joh­ta­jan li­säk­si 14 jä­sen­tä. Heis­tä 7 kuu­lui ur­hei­lu­o­sas­toon ja 7 kun­to­lii­kun­ta­o­sas­toon. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan alai­suu­des­sa toi­mi lii­kun­ta­toi­mis­ton vir­ka­mies­por­ras, jo­hon kuu­lui­vat lii­kun­ta­toi­men­joh­ta­ja, ur­hei­lu­oh­jaa­ja ja lii­kun­nan­oh­jaa­ja, apu­lais­kans­lis­ti ja ti­la­päi­set työn­te­ki­jät. Hei­dän työ­sar­kan­sa eriy­tyi kah­teen sek­to­riin: lau­ta­kun­nan alai­siin ur­hei­lu­paik­koi­hin ja -seu­roi­hin sekä lau­ta­kun­nan alai­siin kun­to­lii­kun­ta-alu­ei­siin ja -seu­roi­hin.^[46]

Uima­seu­rat jou­tui­vat uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen tur­vau­tu­maan nä­ke­mys­e­ro­jen­sa vuok­si ajoit­tain lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan kan­taan. Sik­si KuTU:lle ja KuUS:lle ei ol­lut lain­kaan sa­man­te­ke­vää, mit­kä puo­lu­eet käyt­ti­vät val­taa kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa, lau­ta­kun­ta­ta­sol­la tai uima­hal­lin joh­to­kun­nas­sa. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit oli pu­heen­joh­ta­ja Erk­ki Hil­tu­sen kaut­ta SKDL-seu­ra vuo­teen 1982 asti. TUL:n Sa­von pii­ris­sä SKDL:n ja SDP:n voi­ma­suh­teet vaih­te­li­vat koko 1970-lu­vun. Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa oli va­sem­mis­to­e­nem­mis­tö vuo­teen 1968 asti, jol­loin val­tuus­ton edus­ta­jat vaih­tui­vat poik­keuk­sel­li­sen run­saas­ti. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­ta päät­ti lop­pu­vuo­des­ta 1972, että ”(…) seu­ram­me an­taa leh­dis­töl­le ää­nes­tys­ke­ho­tuk­sen, että kau­pun­gin­val­tuus­to tu­li­si va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sek­si”.^[47] Niuk­ka por­va­ril­li­nen enem­mis­tö (25–22) muut­tui vuo­den 1972 kun­nal­lis­vaa­leis­sa KuTU:n toi­veen mu­kai­ses­ti, to­sin vain yh­den pai­kan, va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sek­si. Tä­män jäl­keen por­va­ril­li­nen enem­mis­tö Kuo­pi­os­sa va­kiin­tui.^[48] Vuo­teen 1988 ulot­tu­vas­sa tar­kas­te­lus­sa sel­vi­ää, että kau­si päät­tyi kol­men suu­ren puo­lu­een, ko­koo­muk­sen, kes­kus­ta­puo­lu­een ja so­si­aa­li­demo­kraat­tien, vah­vaan ase­maan.^[49]

Kuo­pi­os­sa uima­seu­ro­jen ta­voit­tei­ta osal­taan oh­ja­si­vat pai­kal­li­sia pyr­ki­myk­siä laa­jem­mat yh­teis­kun­ta­po­liit­ti­set voi­mat. Mo­lem­pien seu­ro­jen toi­min­taa kont­rol­loi­vat val­ta­kun­nal­li­set ur­hei­lun kes­kus­jär­jes­töt TUL ja SVUL omi­ne odo­tuk­si­neen. Uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen kah­den kuo­pi­o­lai­sen uima­seu­ran eri­ä­vät kä­si­tyk­set uima­seu­ra­toi­min­nan ihan­teis­ta ja ta­voit­teis­ta joh­ti­vat 1970-lu­vun vuo­si­na mo­lem­min­puo­li­siin kär­ke­viin kan­nan­ot­toi­hin. En­sik­si syy­nä oli­vat var­mas­ti uin­ti­väen osak­si it­sen­sä luo­mat me­nes­tys­pai­neet.  Toi­sek­si Kuo­pi­on-ta­pauk­ses­sa seu­ro­jen suh­teet ei­vät aina ol­leet yh­teis­toi­min­nal­li­sia, kos­ka seu­rat pyr­ki­vät hyö­dyn­tä­mään sa­mo­ja ra­jal­li­sia re­surs­se­ja.^[50] Kol­man­nek­si la­taus­ta ajoit­tain kii­vai­siin tun­nel­miin toi­vat SVUL:n ja TUL:n nä­ke­mys­e­ro­jen li­säk­si pai­kal­li­set puo­lu­e­po­liit­ti­set jän­nit­teet ja seu­ro­jen toi­mi­joi­den vä­li­set hen­ki­lö­koh­tai­set suh­teet.

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa ja Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa halu edis­tyä ta­voit­tei­den suun­tai­ses­ti joh­ti uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen myös uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­joi­den kan­sain­vä­lis­ten suh­tei­den avau­tu­mi­seen ys­tä­vyys­kau­pun­ki Cast­rop-Rau­xel­liin Län­si-Sak­saan. Pait­si että seu­rois­sa odo­tet­tiin ulko­mail­ta saa­ta­van val­men­nuk­sel­lis­ta tie­toa ja ui­ma­reil­le kil­pai­lu­ko­ke­mus­ta, ym­mär­ret­tiin myös se, että suh­teet muu­al­le maa­il­maan ovat osa jä­se­nien ajan­mu­kais­ta kan­sain­väli­syys­kas­va­tus­ta. Kan­sain­vä­li­siä ta­pah­tu­mia pi­det­tiin eri­lais­ten kult­tuu­rien tun­te­muk­sen, kie­li­tai­don ke­hit­tä­mi­sen ja asen­ne­kas­va­tuk­sen vä­li­nei­nä. Jot­ta val­men­nuk­seen liit­ty­väl­lä yh­teis­työl­lä oli­si saa­tu ai­kai­sek­si to­del­lis­ta ke­hi­tys­tä, yh­teis­työ­pro­jek­tien oli­si täy­ty­nyt kes­tää pi­tem­pään. Joka ta­pauk­ses­sa ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­nas­ta ol­tiin Kuo­pi­os­sa 1970-lu­vul­la in­nos­tu­nei­ta. Esi­mer­kik­si kau­pun­gin­joh­ta­ja Eino Luuk­ko­nen il­moit­ti yk­kös­har­ras­tuk­sek­seen ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­nan.^[51]

Por­va­ril­li­sis­sa ur­hei­lu­pii­reis­sä va­roi­tet­tiin so­si­a­lis­mis­ta, ja TUL:ssa ar­vi­oi­tiin suh­tei­ta SVUL:oon uu­del­leen. Työ­läis­ur­hei­lu­pii­reis­sä us­kot­tiin lu­jas­ti sii­hen, että työ­läis­ur­hei­lun kun­ni­ak­kaat pe­rin­teet voi­si­vat Suo­mes­sa­kin tar­jo­ta ai­nek­sia uu­den­lai­sel­le, so­si­a­lis­ti­sel­le lii­kun­ta­kult­tuu­ril­le:^[52] ”TUL:n kas­va­tus­työn lin­ja­na ja pe­rus­ta­na on työ­väen­liik­keen aate­maa­ilma ja sel­keä kiel­tei­nen kan­ta por­va­ril­li­seen ide­o­lo­gi­aan eikä se näin kan­na puo­lu­eet­to­muu­den lei­maa. Sen ta­voit­tee­na on so­si­a­lis­ti­sen yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen to­teut­ta­mi­nen ja jä­se­nis­tön kas­vat­ta­mi­nen täs­sä hen­ges­sä.”^[53]

 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­mas­sa ole­vas­sa Työ­läis­ur­hei­li­jan yh­teis­kun­ta­oppi -kir­jas­sa suh­det­ta por­va­ril­li­seen ur­hei­luun mää­ri­tet­tiin vuon­na 1978 edel­leen seu­raa­vas­ti: ”TUL ei voi hy­väk­syä sitä por­va­ril­li­sen yh­teis­kun­ta­i­de­o­lo­gi­an pe­rus­läh­tö­koh­taa, jon­ka mu­kaan yh­teis­kun­nal­li­nen eri­ar­voi­suus on hy­väk­syt­tä­vää sil­loin, kun se pe­rus­tuu ob­jek­tii­vi­ses­ti mi­tat­ta­viin suo­ri­tus­kyky­e­roi­hin.”^[54] Työ­läis­ur­hei­lun yh­teis­kun­ta­suh­tei­den vai­kut­ta­va­na edis­tä­jä­nä, TUL:n Sa­von pii­rin pu­heen­joh­ta­ja­na ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den vara­pu­heen­joh­ta­ja­na (1988–2011) toi­mi­nut Kuo­pi­on kau­pun­gin laki­mies Mat­ti Hil­tu­nen (s. 1942) vah­vis­taa, että KuTU:n kes­kei­se­nä ta­voit­tee­na oli tu­kea myös nii­tä ui­ma­rei­ta, joil­le kil­pai­lu­me­nes­tys ei ol­lut tär­ke­ää. Oman en­nä­tyk­sen rik­ko­mi­nen oli KuTU:ssa tun­nus­tuk­sen ar­vois­ta.^[55]

En­sim­mäi­sen ker­ran Kuo­pi­on Uima­seu­ran ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­sis­taan eri­ä­vät mie­li­pi­teet ur­hei­lu­pai­no­tuk­ses­ta il­me­ni­vät nä­ky­väs­ti vuon­na 1972, jol­loin Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli suun­taa­mas­sa ke­vät­ret­ke­ään Län­si-Sak­saan. Tuol­loin Kuo­pi­on Uima­seu­ra eh­dot­ti ur­hei­lu­lau­ta­kun­nal­le, että vie­rai­lu ys­tä­vys­kau­pun­ki Cast­rop-Rau­xel­liin ajoit­tui­si kou­lu­jen hiih­to­lo­man ajak­si. On­gel­mia il­maan­tui kui­ten­kin uin­ti­jouk­ku­een va­lin­nas­sa, sil­lä myös KuTU ha­lu­si osal­lis­tua Kuo­pi­on ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­taan. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ha­lu­si ys­tä­vyys­kau­pun­ki­jouk­ku­ee­seen ui­ma­rei­taan, jois­ta vält­tä­mät­tä kaik­ki ei­vät ol­leet tu­lok­sel­li­ses­ti KuUS:n ui­ma­rei­den ta­soi­sia.^[56] Jopa kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta kä­sit­te­li ”jäl­leen ker­ran”^[57] uin­ti­jouk­ku­een mat­ka­suun­ni­tel­maa. Lo­pul­ta mat­ka Län­si-Sak­saan pe­ruun­tui KuUS:n ja KuTU:n vä­li­siin nä­ke­mys­e­roi­hin.^[58]

Ys­tä­vyys­kau­pun­gin Cast­rop-Rau­xel­lin uin­ti­jouk­ku­een vas­ta­vie­rai­lu Kuo­pi­oon vuon­na 1974 nos­tat­ti ”pie­noi­sen myrs­kyn” uin­ti­pii­reis­sä. Kun lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta kut­sui Kuo­pi­on Uima­seu­ran ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den edus­ta­jat neu­vot­te­le­maan vie­rai­luun liit­ty­vis­tä asi­ois­ta, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den edus­ta­ja ei saa­pu­nut pai­kal­le. En­sik­si seu­ro­jen vä­lien epäil­tiin ole­van niin ki­re­ät, että sa­man neu­vot­te­lu­pöy­dän ää­reen is­tu­mi­nen oli mah­do­ton­ta.^[59] To­sin Erk­ki Hil­tu­nen se­lit­ti, että neu­vot­te­lus­ta pois­jään­ti oli pelk­kä ”työ­tapa­tur­ma”.^[60]

Por­va­ril­li­sen Sa­von Sa­no­mien leh­ti­ar­tik­ke­leis­ta voi ar­vi­oi­da, kuin­ka han­ka­las­sa ti­lan­tees­sa ur­hei­lu­oh­jaa­ja Kyös­ti Miet­ti­nen jou­tui toi­mi­maan: ”Mi­nus­ta tämä eri­pu­rai­suus on ikä­vää. Vii­me vuo­del­ta löy­tyy yksi ikä­vä ta­paus. KuUS teki osak­si kau­pun­gin ja osak­si omal­la kus­tan­nuk­sel­laan ys­tä­vyys- ja kil­pai­lu­mat­kan Cast­rop-Rau­xel­liin. KuTU oli vä­lit­tö­mäs­ti vaa­ti­mas­sa ra­haa Kuo­pi­on DDR:ssä si­jait­se­vaan ys­tä­vyys­kau­pun­kiin teh­tä­vää mat­kaa var­ten. Myö­hem­min sel­vi­si, ett­ei kau­pun­gis­sa ol­lut edes uima­hal­lia.”^[61]

Kyös­ti Miet­ti­nen oli eri­mie­li­syyk­siä rat­ko­es­saan vir­kan­sa ta­kia kiu­sal­li­ses­sa ti­lan­tees­sa, sil­lä hän kuu­lui 1970-lu­vun alus­sa KuUS:n joh­to­kun­taan. Huo­li­mat­ta Sa­von Sa­no­mien por­va­ril­li­ses­ta taus­tas­ta ja Miet­ti­sen kyt­kök­sis­tä Kuo­pi­on Uima­seu­raan sa­no­ma­leh­ti kä­sit­te­li KuTU:n ja KuUS:n kiis­to­ja mel­ko puo­lu­eet­to­mas­ti, kun tie­to­ja ver­taa sekä KuTU:n että KuUS:n haas­tat­te­lu­ai­neis­toon.^[62]  Ys­tä­vyys­kau­pun­ki­e­dus­tuk­set pu­hut­ti­vat rin­nak­kain toi­mi­nei­ta seu­ro­ja vie­lä 1970-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Lo­pul­ta moni­mut­kais­ten kään­tei­den jäl­keen Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta laa­ti vuon­na 1975 seit­se­män­koh­tai­sen sään­nös­tön, jos­sa ys­tä­vyys­kau­pun­ki­ot­te­lui­hin osal­lis­tu­mi­ses­ta mää­rät­tiin: ”Jos ur­hei­lu­e­dus­tus liit­tyy ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­taan, tai kut­sus­sa asi­as­ta erik­seen mai­ni­taan, tu­lee lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan va­li­ta edus­tus mah­dol­li­sim­man laa­jal­ta poh­jal­ta.”^[63]

Jou­lu­kuus­sa 1974 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit suun­nit­te­li ”yh­teis­työ­kir­jeen” lä­het­tä­mis­tä KuUS:lle, mut­ta ”asia pää­tet­tiin jät­tää hau­tu­maan”.^[64] Kak­si vuot­ta myö­hem­min seu­rat suun­nit­te­li­vat jo yh­tei­siä kil­pai­lu­mat­ko­ja ja kuu­kau­sit­tai­sia ikä­kau­si­uin­te­ja. Seu­rat so­pi­vat myös sii­tä, että ne ei­vät hou­kut­te­li­si tois­ten­sa jä­se­niä omaan seu­raan.^[65] Kui­ten­kin seu­ra­siir­to­ky­sy­mys, kä­sit­teel­li­ses­ti loik­kaus ”va­sem­mal­ta oi­ke­al­le”, KuTU:sta KuUS:iin, tuli esil­le kuo­pi­o­lai­ses­sa uin­nis­sa uin­ti­kes­kuk­sen pe­rus­ta­mi­sen alku­vai­hees­sa, jol­loin Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den lu­paa­va ui­ma­ri Juha Kaar­ti­nen (s. 1959) siir­tyi Kuo­pi­on Uima­seu­raan. Kaar­ti­nen edus­ti Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­ta vuo­teen 1979 asti. Kaar­ti­nen muis­taa, että hä­nen si­teen­sä Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­hin oli­vat seu­ra­siir­ron ai­kaan löy­hät, sil­lä har­joi­tus­ka­ve­rit oli­vat uin­ti­kes­kus­toi­min­nan ta­kia pää­a­si­as­sa jo Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta. Työ­läis­ur­hei­lun aa­te­kaan ei nuor­ta Juha Kaar­tis­ta seu­ras­sa pi­dä­tel­lyt, kun elä­mää koh­ta­si­vat suu­ret muu­tok­set. Sel­vää on, että ta­paus vai­va­si pit­kään kuo­pi­o­lais­ten uima­seu­ro­jen ja nii­den toi­mi­joi­den vuo­ro­vai­ku­tus­ta.^[66]

Suur­mes­ta­ri­ui­ma­ri Juha Kaar­ti­nen itse ker­too:

”Aloi­tin uin­ti­har­ras­tuk­se­ni 13-vuo­ti­aa­na Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa vuon­na 1972 Mark Spit­zin olym­pi­a­uin­neis­ta in­nos­tu­nee­na. Sitä en­nen vie­tin pal­jon lep­poi­saa ai­kaa ur­hei­lun pa­ris­sa ja isän kans­sa jat­ku­vas­ti met­säs­tys­len­keil­lä ym­pä­ri Sa­voa. Pian isä­ni Aimo, ’Amo’, oli seu­ras­sa ak­tii­vi­nen toi­mi­ja. Lei­pu­ri­na työs­ken­nel­lyt isä­ni vai­kut­ti myös KuTU:n joh­to­kun­nas­sa. Jat­koin har­joit­te­lu­a­ni vuon­na 1975 uima­lii­ton alai­ses­sa uin­ti­kes­kuk­ses­sa, jon­ka har­joi­tuk­sis­ta Kuo­pi­on Uima­seu­ra vas­ta­si. Sa­maan ai­kaan val­men­ta­ja­ni Masa Ho­lo­pai­nen meni suo­rit­ta­maan ase­vel­vol­li­suut­taan. Kun isä­ni kuo­li äkil­li­ses­ti syk­syl­lä 1976, moni asia elä­mäs­sä­ni muut­tui. Uin­tia ja yk­sin­huol­ta­ja­äi­din per­heen ta­lout­ta hel­pot­ti se, että ta­so­ni nous­tes­sa sain KuTU:lta tär­kei­tä kan­nus­tus­pal­kin­to­ja. Esi­mer­kik­si suur­mes­ta­ri­luo­kas­ta kuit­ta­sin muis­taak­se­ni 800 mar­kan sti­pen­din. Kui­ten­kin me­nes­tyk­sen ja sti­pen­dien myö­tä sa­tuin kuu­le­maan, osoit­ta­mat­ta ke­tään, että ’Ku­ar­ti­nen viep ka­ek­ki ra­hat’ ja ’ee Ku­ar­ti­sel­le en­nee mit­tään’. Ei ku­kaan var­mas­ti pa­haa tar­koit­ta­nut. Nuo­re­na mie­he­nä kui­ten­kin no­pe­as­ti kat­ke­roi­duin ja aloin har­ki­ta seu­ran vaih­toa. Ai­koi­naan isä­ni oh­jeis­ti, että 18-vuo­ti­aa­na saan päät­tää uima­seu­ras­ta itse, mut­ta täy­si-ikäi­syy­teen asti on py­syt­tä­vä KuTU:ssa. Isän tah­toa tie­tys­ti kun­ni­oi­tin. Lo­pul­ta vuon­na 1979 olin kyp­sä seu­ran vaih­dol­le. Työ­läis­uin­ti­pii­reis­sä mi­nut ha­lut­tiin pi­tää: Kari Ormo tar­jo­si mi­nul­le paik­kaa Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­reis­ta, mut­ta en minä poi­ka­se­na pää­kau­pun­kiin us­kal­ta­nut läh­teä. Seu­ra­siir­to­a­si­as­ta kes­kus­te­lin myös val­ta­kun­nan po­li­tiik­kaan nous­seen Paa­vo Lip­po­sen ja Las­se Leh­ti­sen kans­sa. Lip­po­sen ava­ra­kat­sei­suus ja val­ti­o­mies­mäi­syys jäi­vät mie­lee­ni, kun hän ker­toi mi­nul­le omas­ta uras­taan KuUS:ssa ja SDP:ssä. Hän ei mil­lään ta­val­la yrit­tä­nyt ma­ni­pu­loi­da aja­tuk­si­a­ni seu­ran vaih­ta­mi­ses­ta, vaan to­te­si sen ole­van si­näl­lään ai­van luon­te­va rat­kai­su. (…) Maa­jouk­ku­ees­sa seu­ra­siir­to oli jul­ki­nen asia, jos­ta pu­hut­tiin. Ari Wirén, Jou­ni Män­ty­lä, Mart­ti Jär­ven­taus ja mo­net muut oli­vat tär­kei­tä tu­ki­joi­ta vai­kei­na ai­koi­na. TUL:n puo­lel­ta Maa­rit Vähä­saa­ri oli yhtä lail­la hy­vin tär­keä kan­nus­ta­ja. Seu­ra­siir­to vai­kut­ti seu­ra- ja hen­ki­lö­ta­sol­la Kuo­pi­os­sa pit­kään, kun­nes kah­den vuo­si­kym­me­nen jäl­keen asia pää­tet­tiin kät­tä pais­kaa­mal­la on­nel­li­seen lop­puun.”^[67]

Ajoit­tai­ses­ta uima­seu­ro­jen suh­tei­den ko­he­ne­mi­ses­ta huo­li­mat­ta esil­le nou­si myös kiis­ta kun­nal­lis­ten ur­hei­lu­mää­rä­ra­ho­jen ja­os­ta. SVUL-seu­ro­jen mie­les­tä mää­rä­ra­ho­jen jako­pe­rus­teis­sa ei ol­lut otet­tu riit­tä­väs­ti huo­mi­oon kil­pa­ur­hei­lu­toi­min­taa vaan rat­kai­se­va­na te­ki­jä­nä pi­det­tiin seu­ran jä­sen­mää­rää. Kuo­pi­on Uima­seu­ra väit­ti vuon­na 1975 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den mer­kit­se­vän jä­se­niä pe­rus­teet­to­mas­ti.^[68] Vuon­na 1975 Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa oli jä­se­niä 374 ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa 840.^[69] TUL-jä­se­nyy­den kaut­ta KuTU oli kyt­kök­sis­sä vuon­na 1973 pe­rus­tet­tuun kan­sal­li­seen Työ­väen Kun­to­liit­toon (TKL), joka oh­ja­si seu­raan run­saas­ti kun­to­ur­hei­lu­jä­se­niä. TKL:n pää­a­si­al­li­se­na teh­tä­vä­nä oli toi­mia työ­väen ur­hei­lu­liik­keen, am­mat­ti­yh­dis­tys­liik­keen ja mui­den työ­väen­jär­jes­tö­jen kun­to­lii­kun­nan koor­di­naat­to­ri­na. TUL:n his­to­ri­an­kir­joit­ta­ja Sep­po Hen­ti­län mu­kaan kun­to­lii­kun­nan ir­rot­ta­mi­nen muus­ta työ­väen­liik­kees­tä oli jo si­nän­sä oire sii­tä, ”(…) ett­ei­vät kil­pa- ja huip­pu-ur­hei­lul­la kuor­mi­te­tut TUL:n laji­ja­os­tot jak­sa­neet riit­tä­väs­sä mää­rin huo­leh­tia jouk­ko­lii­kun­nan ke­hit­tä­mi­ses­tä”.^[70] Kuo­pi­os­sa am­mat­ti­yh­dis­tys­väki tu­tus­tui KuTU:n toi­min­toi­hin esi­mer­kik­si hel­mi­kuus­sa 1975, jol­loin vi­ri­tel­tiin am­mat­ti­yh­dis­tys­uin­ti­ki­so­ja.^[71] Kiis­to­ja he­rät­tä­nei­den kun­nal­lis­ten ur­hei­lu­toi­min­nan avus­tus­mää­rä­ra­ho­jen pe­rus­teel­la mo­lem­mat kuo­pi­o­lai­set uima­seu­rat joka ta­pauk­ses­sa kuu­lui­vat vuon­na 1976 kau­pun­gin suur­seu­ro­jen jouk­koon. Kaik­ki­aan avus­tus­ta sai 36 ur­hei­lu­seu­raa.^[72]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pe­rus­ta­ja­jä­sen Erk­ki Hil­tu­sen on ker­to­nut työ­läis­uima­seu­ran toi­min­nal­li­ses­ti ja ta­lou­del­li­ses­ti hy­vis­tä ajois­ta: ”Ra­hal­li­nen ti­lan­ne läh­ti myös kas­vuun ja kym­me­nen en­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na joh­to­kun­ta kiin­nit­ti hy­vin suu­ren pai­non ta­lou­del­li­seen puo­leen. Ta­lou­del­li­seen ti­lan­tee­seen liit­tyi sel­lai­nen asia, en mi­ten­kään ha­lua pa­ne­tel­la tois­ta seu­raa, mut­ta heil­lä pe­rit­tiin mo­nin­ker­tai­nen mak­su kil­pai­lu­mat­kois­ta­kin ui­ma­reil­ta. Meil­lä oli mat­kat aina il­mai­sia. Hei­dän val­men­ta­jat sa­noi­vat, että mis­tä pi­rus­ta te saat­te ra­haa, kun meil­lä ei rii­tä ra­haa, vaik­ka me pe­ri­tään mo­nin­ker­tai­sia mak­su­ja, Soi­ni­sen Leto ja muut ih­met­te­li­vät sitä.” Hil­tu­sen tul­kin­ta asi­aan oli se, että TUL:n seu­rois­sa tal­koo­työl­lä oli suu­rem­pi pai­no kuin SVUL:n seu­rois­sa.^[73]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1985–1989 toi­mi­nut Ris­to Fin­ne on ker­to­nut, että kuo­pi­o­lais­ten uima­seu­ro­jen rin­nak­kais­elo oli 1980-lu­vul­ta al­ka­en mel­ko so­pui­saa.^[74] Yh­te­nä so­pua edis­tä­nee­nä te­ki­jä­nä oli seu­ra­toi­mi­joi­den osit­tai­sen vaih­tu­mi­sen li­säk­si se, että Suo­men Uima­liit­to sol­mi vuon­na 1980 TUL:n kans­sa so­pi­muk­sen avoi­mes­ta kil­pai­lu­toi­min­nas­ta. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton seu­roil­la oli si­ten mah­dol­li­suus osal­lis­tua avoi­miin kan­sain­vä­li­siin, avoi­miin kan­sal­li­siin ja avoi­miin pii­ri­kun­nal­li­siin kil­pai­lui­hin. Vuo­den 1980 so­pi­mus ku­mo­si ai­kai­sem­man vuon­na 1966 laa­di­tun so­pi­muk­sen.^[75]  Kuo­pi­on Ur­hei­lu­su­kel­ta­jien kym­men­vuo­ti­nen toi­min­ta­tai­val vuo­teen 1979 tul­ta­es­sa osoit­ti, että sen toi­min­ta oli eriy­ty­mäs­sä sel­väs­ti uin­ti­ur­hei­lu­seu­rois­ta. Ur­hei­lu­su­kel­lus­laji uppo­pal­lon sekä KuUS:n ja KuTU:n uin­ti­ur­hei­luun lu­et­ta­van vesi­pal­lon etäi­syyt­tä uin­nis­ta mää­ri­tel­tiin jopa uima­hal­lin joh­to­kun­nan pää­tök­sel­lä: ”Vesi- ja uppo­pal­lo­har­joi­tus­vuo­roil­la ei sal­li­ta kil­pa­uin­ti­har­joit­te­lua.”^[76]

Menestyksen vuodet

Uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­jat saat­toi­vat 1970-lu­vun lop­pu­puo­lel­la iloi­ta lu­kuis­ten uima­hal­lien val­mis­tu­mi­ses­ta. On­gel­mia ak­tii­vi­sim­pien seu­ro­jen toi­min­taan kui­ten­kin tuot­ti se, että hal­leis­ta ei saa­tu uima­seu­ro­jen mie­les­tä riit­tä­väs­ti har­joi­tus­ai­ko­ja kil­pa­ui­ma­reil­le. Tur­haut­ta­vaa heil­le oli se, että vaik­ka Suo­men uin­ti­en­nä­tyk­siä oli ri­kot­tu kym­me­nit­täin, maa­il­man kär­ki­ui­ma­rit oli­vat myös eden­neet, ja taso­ero hei­hin itse asi­as­sa vain kas­voi. Oma on­gel­man­sa oli nuo­ri­so­ur­hei­lun ko­ko­nai­suut­ta tar­kas­tel­ta­es­sa uin­nin ka­pea har­ras­ta­ja­poh­ja. 1970-lu­vul­la al­tais­sa oli näh­ty mo­nia lu­paa­via nuo­ria, mut­ta heis­tä vain muu­ta­ma jat­koi hur­jan har­joit­te­lu­tah­din myö­tä kil­pai­le­mis­ta ai­kui­sek­si saak­ka. Kaik­ki­aan 1970-lu­vun lop­pu oli kan­sal­li­sen kil­pa­uin­nin ta­son osal­ta ”to­del­lis­ta pet­ty­mys­ten käsi­poh­jaa”.^[77]

Vaik­ka ur­hei­lu­me­nes­tys ei ol­lut Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pää­ta­voi­te, kil­pai­lu­toi­min­ta oli kui­ten­kin kes­kei­nen osa seu­ran toi­min­taa. Pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mi­nut Erk­ki Hil­tu­nen on ku­van­nut seu­ran alku­tai­pa­leen ”lap­si­pul­lis­tu­maa” ja oh­jaus­toi­min­taa: ”Kun seu­ra pe­rus­tet­tiin, al­koi tul­via nuo­ria ha­luk­kai­ta ui­ma­rei­ta. Kun va­rat­tiin vuo­ro hal­lil­le, ei men­nyt kau­an­kaan, kun oli usei­ta sa­to­ja jä­se­niä, muu­ta­man kuu­kau­den ku­lut­tua oli n. 300 jä­sen­tä. Kai­kil­la oli kiin­nos­tus uima­hal­liin ja kun nuo­ret ajat­te­li­vat, että seu­ras­sa saa rä­pis­köi­dä ja uida seu­ran las­kuun il­mai­sek­si, niin he kiin­nos­tui­vat mu­kaan tä­hän. Sit­ten kun tä­hän val­men­nuk­seen puu­tut­tiin ja ru­vet­tiin an­ta­maan tiu­ken­net­tua ja val­men­net­tua oh­jel­maa. Sil­loin ne hei­koim­mat tip­pui­vat pois, he huo­ma­si­vat, ett­ei tämä ole­kaan sau­na­ker­ho, jos­sa voi mu­ka­vas­ti hyp­piä ja keik­kua, su­kel­lel­la ja olla.”^[78] Hil­tu­sen muis­te­lu osoit­taa, kuin­ka val­tai­sal­la in­nol­la vä­keä al­koi liit­tyä seu­raan. Uu­den­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa ei uu­sil­la jä­se­nil­lä eikä var­mas­ti kai­kil­la joh­to­hen­ki­löil­lä­kään voi­nut olla var­muut­ta sii­tä, mil­lai­sek­si seu­ra­toi­min­ta muo­tou­tui­si. Mel­ko pian kävi kui­ten­kin sel­väk­si, että uin­ti­har­joit­te­lu loi poh­jaa kil­pai­lu­toi­min­nal­le, joka puo­les­taan ta­voit­teel­li­suu­del­laan tar­jo­si jär­jes­tys­tä koko seu­ra­työ­hön.^[79]

Ko­ke­mat­to­mien uin­ti­val­men­ta­jien kou­lu­tuk­ses­ta muo­dos­tui Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­le kes­keis­tä työ­sar­kaa. Val­men­ta­jien kou­lu­tuk­sen tar­ve oli il­mei­nen, kos­ka KuTU aloit­ti toi­min­tan­sa uima­hal­lis­sa mel­ko uu­te­na ur­hei­lu­seu­ra­na. Sil­lä ei ol­lut taus­ta­tu­ke­naan vuo­si­kym­men­ten ko­ke­mus­ta uin­nis­ta ku­ten naa­pu­ri­seu­ra KuUS:lla. Toi­saal­ta KuTU:n vah­vuu­te­na oli se, että seu­ra pys­tyi peri­aat­tees­sa aloit­ta­maan toi­min­tan­sa uu­sil­la ja raik­kail­la ide­oil­la. Täs­sä ti­lan­tees­sa KuTU:lle oli­si voi­nut olla hyö­dyk­si se, että seu­ra oli­si saa­nut so­vit­tua KuUS:n kans­sa toi­mi­vas­ta yh­teis­työs­tä. KuTU:n toi­min­nan nä­ky­vim­piä muo­to­ja en­nen uima­hal­lin val­mis­tu­mis­ta oli­vat len­to­pal­lo, opin­to­toi­min­ta, ret­ket ja mel­ko te­ho­kas jä­sen­han­kin­ta.^[80]

Pai­kal­li­sen laji­seu­ra­yh­teis­työn puut­tu­es­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit haki yh­teis­toi­min­taa en­nen kaik­kea lähi­a­lu­ei­den, Ete­lä-Sa­von, Poh­jois-Kar­ja­lan ja Kes­ki-Suo­men TUL:n seu­rois­ta. Erk­ki Hil­tu­nen on ku­van­nut vä­rik­kääs­ti 1970-lu­vun sat­tu­muk­sia: ”Niin­pä ru­vet­tiin käy­mään jopa kil­pai­lu­reis­su­ja. Kyl­lä minä muis­tan, ja muis­taa mo­net muut­kin, en­sim­mäi­siä kil­pai­lu­reis­su­ja. Kun ei­hän ui­ma­rit kun­nol­la osan­neet uida. Muis­tan kun men­tiin Jy­väs­ky­lään TUL:n nuor­ten mes­ta­ruus­ki­soi­hin, niin aina kun start­ti ta­pah­tui, oli pa­ri­kin KuTU:lais­ta mu­ka­na, ja kun toi­set oli­vat jo maa­lis­sa, mei­dän ka­ve­ri oli vas­ta kään­nök­ses­sä. Me jän­nät­tiin, että jak­saa­ko uida lop­puun ja jot­kut ei­vät jak­sa­neet. (…) Ja mei­dän ui­ma­rit oli­vat aina vii­mei­siä. Se ei mi­ten­kään mo­ti­voi­nut mei­tä eikä mei­dän ui­ma­rei­ta, Jy­väs­ky­läs­sä­kin mo­net it­ki­vät, kun hä­pe­si­vät sitä, että jäi­vät vii­mei­sek­si tai jou­tui­vat kes­keyt­tä­mään, kun ei­vät jak­sa­neet uida. Ei­hän se ol­lut ui­ma­rei­den vaan nii­den tois­ten vika, kun ne oli­vat vä­hän pa­rem­mak­si har­joi­tel­leet. Näin tämä hom­ma meni. Me pi­det­tiin sii­hen ai­kaan lei­re­jä, sil­loin oli si­säi­nen hen­ki seu­ras­sam­me hyvä. Vii­kon lei­reil­lä oli van­hem­pi väki emän­tä­nä ja meil­lä oli jopa tois­ta­sa­taa lei­ri­läis­tä. Viik­ko ol­tiin tel­tois­sa ja pi­det­tiin lys­tiä, vä­lil­lä ui­tiin­kin. (…)Ja kun itse jou­tui oi­kein ur­hei­lu­val­men­ta­jak­si, niin muis­tan, kuin­ka haus­kaa oli ja siel­lä va­lit­tiin läh­ties­sä tuo­re­me­hun ja­ka­ja, joka piti huol­ta sii­tä, ett­ei ku­kaan saa­nut lii­kaa mu­ke­ja, ett­ei hait­taa ui­mis­ta ja tuo­re­me­hu­han tuo ener­gi­aa. Mel­kein ol­tiin lää­kä­rei­tä ja vaik­ka mitä.”^[81]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja mui­den TUL-seu­ro­jen yh­dek­si toi­min­taa vauh­dit­ta­neek­si ta­pah­tu­mak­si muo­dos­tui Neu­vos­to­lii­ton am­mat­ti­liit­to­jen ur­hei­lu­jär­jes­tön uin­nin pää­val­men­ta­ja Erik Zlo­ve­do­vin vie­rai­lu vuo­den 1975 loka­kuus­sa Kuo­pi­os­sa. Zlo­ve­dov ja­koi op­pe­jaan KuTU:n val­men­ta­jil­le ja ui­ma­reil­le kah­den päi­vän ai­ka­na. Mu­ka­na oli­vat myös Joen­suun Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Var­kau­den Norp­pien val­men­ta­jat. Kuo­pi­os­sa vie­rai­lun isän­tä­nä toi­mi myös Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta.^[82] Sel­vää on, että arvo­val­tai­sen vie­raan vas­taan­ot­ta­mi­sel­la ha­lut­tiin ko­hot­taa myös seu­ran pro­fii­lia. Jul­ki­suus­ku­val­la kil­pail­tiin en­nen kaik­kea naa­pu­ri­seu­ra KuUS:aa vas­taan. Pek­ka Pa­ka­ri­nen muis­taa jär­jes­tö­si­don­nai­suuk­sis­ta ja suh­tees­ta naa­pu­ri­seu­raan li­sää: ”Seu­ras­ta osal­lis­tui par­haim­mil­laan lin­ja-au­tol­li­nen ui­ma­rei­ta kil­pai­lui­hin eri kau­pun­geis­sa. Jos lin­ja-au­tos­ta löy­tyi ti­laa, otim­me kyy­tiin myös KuUS:n ui­ma­rei­ta. TUL:n Tuki ry., joka toi­mi vah­vas­ti Kuo­pi­os­sa 1970-lu­vul­la, mah­dol­lis­ti omil­la lin­ja-au­toil­laan edul­li­set kul­je­tuk­set kil­pai­lui­hin ja mui­hin seu­ra­ta­pah­tu­miin.”^[83]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Kuo­pi­on Uima­seu­ran ikä­kau­si­ti­las­to­jen kar­kea ver­tai­lu an­taa ku­van kil­pai­lu­toi­min­nan laa­juu­des­ta. Sen si­jaan uima­lii­ton vuo­si­na 1979 ja 1980 ko­ko­a­mat ikä­kau­si­kil­pai­lu­jen suo­ri­tus­pis­teet tar­jo­a­vat tar­kem­paa tie­toa seu­ro­jen ui­ma­rei­den osal­lis­tu­mis­ak­tii­vi­suu­des­ta. Vuon­na 1978 KuUS oli kan­sal­li­ses­sa suo­ri­tus­pis­te­ver­tai­lus­sa 15:s (163 pis­tet­tä) ja KuTU oli 17:s (155 pis­tet­tä). Pis­teil­le pää­si kaik­ki­aan 92 seu­raa. Vuon­na 1979 seu­ro­jen vä­li­nen jär­jes­tys oli sama, mut­ta pis­te-ero oli kas­va­nut mer­kit­se­mät­tö­män yh­den pis­teen (159–150).^[84] Joka ta­pauk­ses­sa sekä KuTU että KuUS si­joit­tui­vat ikä­kau­si­kil­pai­lu­jen kan­sal­li­ses­sa pis­te­ver­tai­lus­sa 1970-lu­vul­la mel­ko hy­vin. Use­a­na vuon­na KuUS oli ai­van kär­jen tun­tu­mas­sa, mut­ta Ou­lun Uima­seu­ran ase­man yk­kös­pai­kal­la oli erit­täin vank­ka. Esi­mer­kik­si vuon­na 1974, jol­loin KuUS si­joit­tui pis­te­ver­tai­lus­sa kol­man­nek­si 1 718 pis­teel­lä. Ou­lun Uima­seu­ran pis­te­mää­rä oli pe­rä­ti 4 110.^[85]

Kil­pa­uin­ti­har­ras­tus vaa­ti nuo­ril­ta har­ras­ta­jil­taan run­saas­ti ai­kaa, eikä uin­ti ol­lut kai­kil­le ai­nut har­ras­tus. Nyrk­kei­lyn Suo­men mes­ta­rik­si vuo­si­na 1994 ja 1995 lyö­nyt Jyr­ki Ky­mä­läi­nen (s. 1964) tii­vis­tää pol­kun­sa al­taas­ta nuo­rat­tuun ne­li­öön:

”Uin KuTU:ssa 9–13-vuo­ti­aa­na eli vuo­si­na 1974–1978. Lo­pe­tin uin­nin ke­säl­lä 1978 ja aloi­tin nyrk­kei­lyn Kuo­pi­on Rien­nos­sa syk­syl­lä 1978. Voi­tin nyrk­kei­lyn A-ju­ni­o­rien SM-ho­pe­aa puo­len vuo­den tree­nin jäl­keen ke­vääl­lä 1979. Yksi iso apu tä­män mi­ta­lin saa­mi­seen oli uin­nin an­ta­ma hyvä fyy­si­nen kun­to, joka mah­dol­lis­ti ko­van tree­naa­mi­sen uu­den la­jin pa­ris­sa jo aloit­te­li­ja­na. En jät­tä­nyt uin­tia ko­ko­naan mis­sään vai­hees­sa, vaik­ka siir­ryin nyrk­kei­lyyn ja me­nes­tyin sii­nä huo­mat­ta­vas­ti pa­rem­min kuin uin­nis­sa.”^[86]

Ylei­ses­sä sar­jas­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ur­hei­lu­me­nes­tys pe­rus­tui 1970-lu­vun lo­pul­la Juha Kaar­ti­sen saa­vu­tuk­siin. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den Juha Kaar­ti­sen tai­val kan­sal­li­sen uin­nin par­haim­mis­toon ei mo­nel­la­kaan ta­paa ol­lut ki­vu­ton.  Kaar­ti­sen kans­sa TUL:n edus­tus­ryh­mään kuu­lu­nut ja Suo­men par­haim­mak­si nais­ui­ma­rik­si eden­nyt Ou­lun Lo­hien Maa­rit Sih­vo­nen (o.s. Vähä­saa­ri, s. 1961) muis­te­lee 1970-lu­vun jäl­ki­puo­lis­koa, jol­loin työ­läis­ur­hei­li­jan ase­maa ky­seen­a­lais­tet­tiin: ”Ju­han kans­sa edus­tim­me Suo­mea TUL:n ur­hei­li­joi­na. Jos emme oli­si ol­leet niin hy­viä kuin olim­me, mei­dän edus­tus­kel­poi­suu­tem­me oli­si ky­seen­a­lais­tet­tu. Tämä sa­not­tiin meil­le ai­van suo­raan SVUL:n suun­nas­ta, ja vies­tin to­den­pe­räi­syys vah­vis­tet­tiin TUL:n ta­hol­ta.”^[87]

Vesi­pal­lon har­ras­ta­mi­nen oli pai­not­tu­nut Ete­lä-Suo­men suu­rim­mil­le uima­hal­li­paik­ka­kun­nil­le 1970-lu­vul­la. Sik­si KuUS:n vesi­pal­loi­li­joi­den pii­ris­sä toi­vot­tiin, että myös Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit oli­si ot­ta­nut la­jin oh­jel­maan­sa: ”Asum­me tääl­lä niin kes­kel­lä Suo­mea, että on vai­ke­aa saa­da har­joi­tus­vas­tus­ta.”^[88] Vuon­na 1971 KuTU hank­ki­kin pal­lon ja vesi­pal­lo­ha­tut. KuTU:ssa vesi­pal­loa pe­lat­tiin viih­dyt­tä­vä­nä har­ras­tuk­se­na, eikä seu­ra osal­lis­tu­nut la­jin sar­ja­toi­min­taan.^[89] Tors­tai-il­lan har­joi­tuk­sis­sa pe­la­si­vat VR:n am­mat­ti­yh­dis­tys­väki ja KuTU:n uin­ti­val­men­ta­jat, jot­ka ei­vät kui­ten­kaan lo­pul­ta ol­leet eri­tyi­sen in­nos­tu­nei­ta ot­ta­maan vesi­pal­loa laji­va­li­koi­maan.^[90] Sil­loi­nen pu­heen­joh­ta­ja Erk­ki Hil­tu­nen on muis­tel­lut: ”Kun tämä (vesi­pal­lo) otet­tiin mu­kaan, niin isom­mat ui­ma­rit huo­ma­si­vat, että tämä on pal­jon hel­pom­paa kuin uida mon­ta tun­tia suo­raa uin­tia kel­loon kat­so­en al­taas­sa. Ja koh­ta ru­pe­si vesi­pal­lo­al­las täyt­ty­mään ja ui­ma­rit hä­vi­si­vät pois. Me emme näh­neet asi­as­sa mi­tään po­si­tii­vis­ta.”^[91]

Työväestön liikkumattomuuteen haluttiin puuttua

Kuo­pi­on uima­hal­lin kä­vi­jä­mää­rä­ti­las­to vuo­del­ta 1973 osoit­taa, kuin­ka uima­hal­lis­ta to­del­la muo­dos­tui laa­jo­jen kan­sa­lais­pii­rien vesi­lii­kun­nan har­ras­tus­paik­ka. Vaik­ka uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­joil­la oli kes­kei­nen roo­li uima­hal­li­hank­keen esil­le tuo­mi­ses­sa, hei­dän osuu­ten­sa (7,1 %) jäi kui­ten­kin pie­nek­si suh­tees­sa kun­to- ja vir­kis­tys­ui­ma­rei­hin sekä pel­kän sau­nan käyt­tä­jiin. Oh­ja­tun eri­tyis­lii­kun­nan osuus oli 0,9 % kai­kis­ta kä­vi­jöis­tä vuon­na 1973. Kun­to­uin­nin ja ai­kuis­ten uin­nin op­pi­mi­sen kan­nal­ta mer­kit­tä­vää oli, että myy­dyis­tä li­puis­ta yli 50 % oli ai­kuis­ten os­ta­mia.^[92]

Pe­rin­teis­ten kun­to­lii­kun­ta­tem­paus­ten ohel­la työ­väen­liik­keen lii­kun­ta­po­liit­ti­set etu­jär­jes­töt TUL ja TUK kiin­nit­ti­vät yh­tei­ses­ti huo­mi­o­ta kam­pan­jois­saan uu­siin ”peh­mei­siin ar­voi­hin”. Toi­mi­vik­si tee­moik­si työ­läis­ur­hei­lus­sa muo­dos­tui­vat per­he­lii­kun­ta ja luon­to­lii­kun­ta, jot­ka voi­tiin yh­dis­tää esi­mer­kik­si ret­kei­lyyn, pilk­ki­mi­seen, mar­jas­tuk­seen ja sie­nes­tyk­seen.^[93] Muu­ta­mis­sa TUL:n seu­rois­sa tä­män­ta­pai­nen toi­min­ta muo­dos­tui hy­vin ak­tii­vi­sek­si, mut­ta KuTU:ssa yri­tys kun­to­lii­kun­nan edis­tä­mi­sek­si py­sy­väs­ti ei tuot­ta­nut tu­los­ta, ja kiis­taa oh­ja­tun kun­to­uin­nin ase­mas­ta käy­tiin 1970-lu­vun puo­li­vä­liin asti. Myös TUK:n Kuo­pi­on pii­rin joh­to­kun­ta to­te­si vuon­na 1974 Kuo­pi­on kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le osoit­ta­mas­saan kir­jees­sä, kuin­ka ”kun­to­uin­nin syr­ji­mi­nen” seu­ra­toi­min­nas­sa on kun­to­lii­kun­ta­suun­tauk­sen vas­tais­ta.^[94] SVUL:n toi­min­ta-aja­tuk­se­na oli lii­kun­ta­toi­min­nan ke­hit­tä­mi­nen si­ten, että mah­dol­li­sim­man moni har­ras­tai­si fyy­si­sen, psyyk­ki­sen ja so­si­aa­li­sen hy­vin­voin­tin­sa edis­tä­mi­sek­si kun­to-, kil­pa- tai huip­pu-ur­hei­lua edel­ly­tyk­sien­sä ja tar­pei­den­sa mu­kai­ses­ti.^[95]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan jä­sen, lää­kä­ri Val­to Rä­sä­nen näki työ­läis­ur­hei­lul­la ole­van kil­pai­lua tär­ke­äm­piä teh­tä­viä. Rä­sä­nen pai­not­ti vuon­na 1976 lii­kun­nan mer­ki­tys­tä psyyk­ki­sen hy­vin­voin­nin kan­nal­ta. Rä­sä­nen ar­vi­oi, että 70–80 % vä­es­tös­tä väit­tää har­ras­ta­van­sa lii­kun­taa, mut­ta vain 30 % har­ras­taa sitä riit­tä­väs­ti: ”Ja tuo yksi kol­man­nes noi­ta to­del­li­sia kun­toi­li­joi­ta kuu­luu pää­a­si­as­sa vii­den­teen so­si­aa­li­ryh­mään eli sii­hen, mi­hin ne me­ne­vät, pa­rem­pi­tu­loi­set ja -osai­set ih­mi­set las­ke­taan so­si­o­lo­gien mu­kaan kuu­lu­vik­si. Ne muut kai sit­ten stres­siä lau­kais­tes­saan pa­ne­vat­kin kai pää­a­si­as­sa toi­von­sa ap­tee­kin ja Al­kon tuot­tei­siin.” Val­to Rä­sä­nen epäi­li, että täs­sä ”vii­den­nes­sä so­si­aa­li­ryh­mäs­sä” tie­to ”it­sen­sä rääk­kää­mi­sen” mer­ki­tyk­ses­tä oli si­säis­tet­ty.^[96] Tu­kea kun­to­uin­ti­toi­min­nal­leen Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit sai kau­pun­gin­joh­dos­ta, kun Kuo­pi­on SKDL-taus­tai­nen apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­ja Tais­to Heik­ki­lä il­mai­si mie­li­pi­teen­sä KuTU:n kun­to­lii­kun­ta­toi­min­nas­ta seu­ran Mols­kis-leh­des­sä: ”On ol­lut mu­ka­vaa ha­vai­ta, että TUL:n seu­rat ei­vät ole unoh­ta­neet myös­kään oh­ja­tun kun­to­lii­kun­nan jär­jes­tä­mis­tä jä­se­nis­töl­leen.”^[97]

Suo­men Am­mat­ti­liit­to­jen Kes­kus­jär­jes­tön (SAK) kuo­pi­o­lais­ten am­mat­ti­yh­dis­tys­ten kans­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­la oli nä­ky­vää yh­teis­toi­min­taa. Esi­mer­kik­si Val­ti­on Rau­ta­tei­den (VR) kone­pa­jal­ta KuTU:n toi­min­taan san­koin jou­koin tul­leet mie­het per­hei­neen oli­vat ak­tii­vi­sia seu­ra­toi­mi­joi­ta, jot­ka puo­lus­ti­vat heil­le tär­ke­ää lii­kun­nan tasa-ar­voa. Ko­ne­pa­ja­lais­ten tal­koo­tun­tien mää­rä kil­pai­lu­toi­mit­si­joi­na ja mui­na tal­koo­mie­hi­nä on edel­leen mit­taa­ma­ton. Ak­tii­vi­ses­ti kun­to­uin­ti­toi­min­taa VR:n kone­pa­jal­la edis­tä­neen Nii­lo Heik­ki­sen (s. 1926) ty­tär Mai­ja-Lii­sa Heik­ki­nen (s. 1954) ker­too muis­to­jaan seu­ra­toi­min­nas­ta:

”1970-lu­vun alus­sa isä­ni sai jos­ta­kin tie­don, että KuTU:ssa on al­ka­nut kun­to­uin­ti­mah­dol­li­suus, ja niin­pä koko per­he aloit­ti uin­ti­har­ras­tuk­sen. Mei­dän per­heem­me oli hen­keen ja ve­reen tul­li­lai­nen, jo­ten eipä tul­lut edes mie­leen KuUS. (…) Mei­dän kun­to­uin­ti­po­ruk­kam­me oli mo­nen kir­ja­va, jo­ten on vai­kea oman per­hee­ni ja isän työ­ka­ve­rei­den ja hei­dän per­heit­ten­sä li­säk­si muis­taa mui­ta ui­ma­rei­ta kuin Kon­ti­sen Pent­ti ja Torps­tör­min per­he. (…) Eh­din olla muu­ta­man vuo­den ajan var­sin ak­tii­vi­nen kun­to­ui­ma­ri ja ta­pah­tu­miin osal­lis­tu­ja. (…) Läh­din Tam­pe­reel­le opis­ke­le­maan syk­syl­lä 1974, jo­ten ak­tii­vi­suu­te­ni lop­pui sii­hen. (…) Seu­ra­toi­min­nan kaut­ta opin ai­ka­naan tun­te­maan ison jou­kon ih­mi­siä. Se on opet­ta­nut ot­ta­maan vas­tuu­ta jär­jes­tö­toi­min­nan su­ju­mi­ses­ta ja opet­ta­nut toi­mi­maan jär­jes­töis­sä. Se on oi­ke­as­taan an­ta­nut niin pal­jon eväi­tä koko elä­mää­ni, ett­ei sitä voi ko­vin ly­hy­es­ti ku­va­ta. Seu­ra­toi­min­nan kaut­ta oh­jau­duin ke­säl­lä 1975 TUL:n pal­ve­luk­seen Kisa­kes­kuk­sen ur­hei­lu­o­pis­ton lei­ri­ky­lään ur­hei­li­joi­den laji­lei­rien va­paa-aika­oh­jaa­ja­na. Sen ke­sän ai­ka­na opin tun­te­maan ison jou­kon tul­li­lai­sia, niin val­men­ta­jia kuin nuo­ria ur­hei­li­joi­ta­kin.”^[98]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den jä­se­nis­tön lap­si- ja nuo­ri­so­val­tai­suus ta­soit­tui, kun toi­min­taan liit­tyi myös vart­tu­neem­paa vä­keä. Erk­ki Hil­tu­nen on tii­vis­tä­nyt seu­ran oh­jauk­ses­sa jär­jes­te­tyn kun­to­uin­nin har­ras­ta­mi­sen vuo­det seu­raa­vas­ti: ”(…) Kui­ten­kin väki kas­voi jat­ku­vas­ti ja meil­le tuli van­hem­paa­kin vä­keä. Saa­tiin uima­hal­lil­le sel­lai­nen kun­to­uin­ti­vuo­ro. Me­hän oi­ke­as­taan teh­tiin hy­vää PR-työ­tä ulos­päin ja erit­täin pal­jon bis­nes­tä. Ra­haa meil­le tuli. Niin kau­an tämä pe­la­si, kun­nes uima­hal­lin joh­to­kun­ta to­te­si, että meis­tä on tul­lut kil­pai­le­va kas­sa hei­dän kas­san vie­reen. Meil­lä oli aina tois­ta­sa­taa kun­to­ui­ma­ria ja kun me pe­rim­me mar­kan aina per hen­ki­lö, kaik­ki har­joi­tus­vuo­rot mak­set­tiin näil­lä kun­to­uima­reit­ten ra­hoil­la. Ja nämä kun­to­ui­ma­rit pää­si­vät hal­vem­mal­la kuin hal­lin si­sään­pää­sy­mak­su oli. Muis­tan, että VR:ltä oli pal­jon po­ruk­kaan. Heik­ki­sen Nii­lo -vai­naa ja muut vai­kut­ti­vat sii­hen, että siel­tä tuli vä­keä ui­maan ko­vas­ti. Ja näin tämä hom­ma ru­pe­si pyö­ri­mään, ja ehkä noin 3 vuo­den ku­lut­tua meil­lä oli noin 800 jä­sen­tä.”^[99]

Kiis­ta uima­seu­ro­jen vä­li­ses­tä kun­to­uin­ti­toi­min­nas­ta pää­tet­tiin vuon­na 1978. Tuol­loin uima­hal­lin joh­to­kun­ta esit­ti vuon­na kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le lau­sun­nos­saan uima­hal­li­mak­su­jen pois­ta­mis­ta kuo­pi­o­lai­sil­ta uima­seu­roil­ta ja ur­hei­lu­su­kel­lus­seu­ral­ta. Seu­rat esit­ti­vät asi­an yh­des­sä uima­hal­lin joh­to­kun­nal­le.^[100] Lau­sun­nos­saan kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le uima­hal­lin joh­to­kun­ta esit­ti, että val­men­nuk­ses­sa ole­vil­le ur­hei­li­joil­le myön­net­täi­siin rata- ja hal­li­vuo­ro­kort­ti, jon­ka avul­la uima­hal­li voi­si hel­pos­ti es­tää sen, ett­ei­vät hal­lia käyt­täi­si ko­hua he­rät­tä­neet kun­to­ui­ma­rit. Kau­pun­gin­hal­li­tus hy­väk­syi uima­hal­lin joh­to­kun­nan esi­tyk­sen.^[101] Palk­ka­työ­vä­es­tön kun­to­lii­kun­taa edis­tet­tiin jat­kos­sa muun mu­as­sa paik­ka­kun­nan mui­den TUL:n seu­ro­jen kans­sa jär­jes­tet­tä­vis­sä ta­pah­tu­mis­sa.^[102]

Myön­tei­ses­ti aja­tel­tu­na naa­pu­ri­seu­ro­jen konf­lik­tit, jot­ka liit­tyi­vät en­sik­si uin­nin ys­tä­vyys­kau­pun­ki­e­dus­tuk­siin, toi­sek­si seu­ro­jen kau­pun­gil­ta saa­maan tu­keen ja kol­man­nek­si kun­to­uin­ti­toi­min­taan, saat­toi­vat olla seu­ra­toi­min­noil­le myös pi­ris­tys­ruis­ke, vaik­ka yli­lyön­te­jä­kin vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ta­pah­tui. Ai­na­kin kil­pai­lu pa­kot­ti mo­lem­pia seu­ro­ja ja yk­sit­täi­siä toi­mi­joi­ta ui­ma­rei­neen pyr­ki­mään koko ajan eteen­päin ja poh­ti­maan yh­des­sä muun mu­as­sa yh­den­ver­tai­suu­teen ja tila­ky­sy­myk­siin liit­ty­viä ky­sy­myk­siä.^[103] Vuon­na 1976 KuTU:n Erk­ki Hil­tu­nen to­te­si: ”Mo­nis­ta seu­raan koh­dis­tu­vis­ta ulko­puo­li­sis­ta asi­at­to­mis­ta ar­vos­te­luis­ta ja pai­nos­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta KuTU on nous­sut kau­pun­kim­me suu­rim­piin ja toi­mi­vim­piin seu­roi­hin.”^[104] Tie­to rata­vuo­ro­jen riit­tä­mät­tö­myy­des­tä ja kun­to­uima­rei­den ti­lan­ah­tau­des­ta joh­ti vuon­na 1979 sii­hen, että Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nas­sa val­mis­tel­tiin Kuo­pi­on uima­hal­lin laa­jen­nuk­sen esi­suun­ni­tel­ma.^[105]

Työ­vä­es­tön liik­ku­mis­ta Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit edis­ti jär­jes­tä­mäl­lä ys­tä­vyys­kau­pun­ki­mat­ko­jen li­säk­si usei­ta opin­to- ja vir­kis­tys­mat­ko­ja ulko­mail­le. Esi­mer­kik­si vuon­na 1973 noin 20 hen­ki­löä mat­kus­ti Ro­ma­ni­aan Bu­ka­res­tiin. Noin 30 hen­ki­löä mat­kus­ti Bul­ga­ri­aan Var­naan vuon­na 1975. Sa­maan kau­pun­kiin työ­läis­uin­ti­väki meni uu­del­leen vuon­na 1988. Tuol­loin mat­kas­sa oli noin 30 hen­ki­löä. Vuon­na 1981 noin 25 kuo­pi­o­lais­ta työ­läis­ur­hei­li­jaa mat­ka­si Le­nin­gra­din kaut­ta ys­tä­vyys­kau­pun­ki Pih­ko­vaan. Vuon­na 1979 oh­jel­mas­sa oli tu­tus­tu­mi­nen ys­tä­vyys­kau­pun­ki Jön­kö­pin­giin, jon­ne KuTU pa­la­si vuon­na 1986. Tuol­loin mu­ka­na oli noin 30 seu­ran jä­sen­tä. Nämä ei­vät ol­leet suin­kaan ai­noi­ta KuTU:n ulko­mail­le suun­tau­tu­nei­ta mat­ko­ja. Lu­kui­sat muut vir­kis­tys­mat­kat naa­pu­ri­mai­hin to­teu­tet­tiin oman seu­ran vä­el­lä tai yh­des­sä TUL:n Tuki ry:n kans­sa.^[106]

Suo­ma­lai­ses­sa lii­kun­ta­kult­tuu­ris­sa oli ta­pah­tu­mas­sa pal­jon 1980-lu­vul­la. Tuol­loin alet­tiin pu­hua ur­hei­lun eriy­ty­mi­ses­tä. Yh­den ja­ot­te­lun mu­kaan lii­kun­ta­kult­tuu­ri hah­mo­tet­tiin nel­jäk­si osa-alu­eek­si, jot­ka mää­ri­tel­tiin kil­pa- ja huip­pu-ur­hei­luk­si, kun­to­lii­kun­nak­si, kau­pal­li­sek­si lii­kun­nak­si sekä vaih­to­eh­toi­sek­si lii­kun­nak­si.^[107] KuTU:ssa lii­kun­ta­kult­tuu­rin muu­tos il­me­ni 1980-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, jol­loin seu­ran laji­va­li­koi­maan otet­tiin uu­te­na la­ji­na tri­ath­lon. Alus­sa la­jis­ta ol­tiin hy­vin in­nos­tu­nei­ta. Tuol­loin KuTU sopi Kuo­pi­on Uima­seu­ran kans­sa sii­tä, ett­ei KuUS ota tri­ath­lo­nia laji­va­li­koi­maan­sa, eikä KuTU vas­taa­vas­ti ota oh­jel­maan­sa vesi­pal­loa, toi­sin kuin edel­li­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä oli so­vi­tel­tu. Kui­ten­kin osa KuTU:n tri­ath­lo­nin har­ras­ta­jis­ta siir­tyi KuUS:n jär­jes­tä­mään tri­ath­lon­toi­min­taan 1980- ja 1990-lu­vun tait­tees­sa.^[108]

Ur­hei­lu­seu­ran ke­hi­tys ei voi olla aina nou­su­joh­teis­ta, ja toi­min­nan ak­tii­vi­suus ja sen muo­dot vaih­te­le­vat kau­sit­tain ja yl­lät­tä­väs­ti. Esi­mer­kik­si vuon­na 1981 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa ha­vait­tiin, että ”meil­lä ei vä­hän ai­kaa sit­ten kiin­ni­tet­ty riit­tä­väs­ti huo­mi­o­ta nuo­ri­so­toi­min­taan. Jo­kai­nen ikä­ryh­mä jäi vä­liin, nyt tä­mä­kin puu­te pois­te­taan, sil­lä syys­kuus­sa meil­lä käyn­nis­tyy kil­pa­uin­ti­kou­lu 2–3 ikä­ryh­mä­ta­sos­sa”.^[109] Kil­pa­uin­nin näkö­kul­mas­ta 1980-lu­vun lop­pu­puo­li oli KuTU:ssa pit­käl­ti muu­ta­mien ui­ma­rei­den ja val­men­ta­jien kan­sa­lais­toi­min­nan työ­sar­kaa. Seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen alku­puo­lel­la toi­min­nan ak­tii­vi­suu­des­sa oli ha­vait­ta­vis­sa not­kah­dus, vaik­ka Kuo­pi­os­sa vuon­na 1990 al­ka­nut ur­hei­lu­lu­kio osal­taan tar­jo­si mah­dol­li­suu­den ede­tä jopa kan­sain­vä­li­sel­le hui­pul­le.^[110]

1990-lu­vun lo­pul­la KuTU:n ui­ma­rei­ta oli jäl­jel­lä pie­ni ryh­mä. Vuo­si­na 2003–2010 KuTU:n toi­min­ta oli vai­sua, mut­ta se ei ol­lut kui­ten­kaan täy­sin la­maan­tu­nut­ta. Seu­ras­sa pi­det­tiin ak­tii­vi­ses­ti las­ten Vesi­ral­li-kurs­se­ja, ja tri­ath­lo­nis­tit pai­ne­li­vat omal­la ra­dal­laan.^[111] Sel­vää on, että KuTU:n vii­mei­sim­pien ai­kuis­uima­rei­den kä­si­tyk­set työ­läis­uin­nis­ta oli­vat 2000-lu­vul­le tul­ta­es­sa mel­ko toi­sen­lai­set kuin vie­lä 1970-lu­vul­la, jol­loin vie­lä ai­dos­ti us­kot­tiin sii­hen, että työ­läis­ur­hei­lun kun­ni­ak­kaat pe­rin­teet voi­si­vat Suo­mes­sa­kin tar­jo­ta ai­nek­sia uu­den­lai­sel­le, so­si­a­lis­ti­sel­le lii­kun­ta­kult­tuu­ril­le.^[112]

Nuo­ren pol­ven ui­ma­ri Pet­ri Kar­hu­nen (s. 1975) tun­nis­taa lii­kun­nan ar­von kult­tuu­ri­na, kas­vu­na, kas­va­tuk­se­na ja ter­veel­li­se­nä elä­män­ta­pa­na. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den kas­va­tus­työ oh­ja­si hän­tä vuo­si­na 1987–1994 ja vie­lä 1998–1999:

”KuTU an­toi mi­nul­le to­del­la pal­jon. Näin jäl­keen­päin osaa ar­vos­taa sitä mah­dol­li­suut­ta ja elä­mää, jota se tar­jo­si. Köy­häs­sä per­hees­sä kas­va­es­sa­ni en muun­lais­ta har­ras­tus­ta oli­si voi­nut aloit­taa. Ui­mi­nen tun­tui ki­val­ta, ja to­del­la no­pe­as­ti uin­nin jat­ka­mi­seen vai­kut­ti­vat uu­det ka­ve­rit ja ys­tä­väl­li­nen, po­si­tii­vi­nen ja huol­ta pi­tä­vä seu­ra­yh­tei­sö. Il­man KuTU:a en var­maan oli­si ny­ky­ään ai­van sama ih­mi­nen. Olin lap­se­na hie­man ujo poi­ka, joka oli­si mah­dol­li­ses­ti jää­nyt leik­ki­mään nel­jän sei­nän si­säl­le Star Wars -hah­moil­la. Nyt sain huip­pu­ka­ve­rei­ta ja kas­voin ai­kai­sem­paa so­si­aa­li­sem­mak­si. Opin myös pet­ty­mään ja sain elä­mäs­sä tar­vit­ta­vaa sit­keyt­tä, pe­rik­si an­ta­mat­to­muut­ta. Tei­ni-iän har­ras­tus on myös edis­tä­nyt ai­kui­se­na ter­vei­tä elä­män­ta­po­ja.”^[113]

Tri­ath­lon ei jää­nyt Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa py­sy­väk­si toi­min­ta­muo­dok­si. Vuo­si­kym­me­nen jäl­keen la­jin har­ras­ta­jat siir­tyi­vät vuon­na 2001 pe­rus­tet­tuun tri­ath­lo­nin laji­seu­raan Aqua Ter­raan. KuTU:n kan­nal­ta oli myön­teis­tä, että vuo­den 2010 lo­pul­la Aqua Ter­ras­sa toi­mi­neen tri­ath­lon­kou­lun oh­jaa­jat ot­ti­vat yh­teyt­tä KuTU:uun ja pyy­si­vät neu­vot­te­lu­ja sii­tä, mil­lä eh­doil­la nuor­ten Scor­pi­on-tri­ath­lon­kou­lu­tus­ta voi­si al­kaa jär­jes­tää KuTU:ssa.^[114] Tri­ath­lo­nin nuo­ri­so­val­men­nuk­sen myö­tä KuTU:n toi­min­ta al­koi hie­man yl­lät­tä­väs­ti ja no­pe­as­ti laa­jen­tua. Tämä sai seu­ran toi­min­nan uu­teen nou­suun. Nuo­ri­son tri­ath­lon­kou­lun jat­ko­kurs­si käyn­nis­tyi syys­kuus­sa 2011, ja uusi kou­lu­tus pää­tet­tiin aloit­taa vuo­den 2012 alus­sa.^[115] Vuon­na 2012 seu­ran toi­min­ta mää­ri­tel­tiin seu­raa­vas­ti: ”KuTU on kuo­pi­o­lai­nen, täl­lä het­kel­lä pää­a­si­as­sa tri­ath­lo­niin kes­kit­ty­vä, ur­hei­lu­seu­ra la­jin har­ras­ta­jil­le.” Seu­ran elin­voi­mai­suu­des­ta osoi­tuk­se­na vuon­na 2012 oli sen jä­sen­mää­rä, joka oli 118.^[116] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit -nimi muu­tet­tiin vi­ral­li­ses­ti KUTU Tri­ath­lo­nik­si vuon­na 2014.

Ny­ky­ään huo­mat­ta­va osa TUL:n seu­ro­jen toi­min­nas­ta on kil­pa­ur­hei­lua. Mo­nis­sa lii­ton seu­rois­sa har­joi­te­taan tu­le­vai­suu­des­sa­kin huip­pu-ur­hei­lua. TUL:n seu­rat päät­tä­vät itse, mil­lai­sia ur­hei­lul­li­sia saa­vu­tuk­sia ne ta­voit­te­le­vat. Olen­nai­se­na TUL-or­ga­ni­saa­ti­on teh­tä­vä­nä on luo­da edel­ly­tyk­siä jä­sen­seu­ro­jen ja -ur­hei­li­joi­den aset­ta­mien ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sel­le.^[117]

Työläisuimaseuran muuttuvat muodot

Lii­kun­nan ja ur­hei­lun kan­sa­lais­toi­min­ta vi­ri­si Kuo­pi­os­sa 1800-lu­vun lo­pul­ta al­ka­en rin­nan kau­pun­gin kas­vun ja sen asuk­kai­den va­paa-ajan li­sään­ty­mi­sen kans­sa. Te­ol­lis­tu­mi­nen hou­kut­te­li kau­pun­kiin työ­läi­siä, jois­ta osa ko­koon­tui vä­häi­sel­lä va­paa-ajal­laan ur­hei­le­maan. Huo­li­mat­ta sii­tä, että so­si­aa­li­nen ase­ma oh­ja­si 1900-lu­vun en­sim­mäi­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä vah­vas­ti työ­vä­es­töä ur­hei­lu­seu­ran va­lin­nas­sa, kes­ti kui­ten­kin vuo­teen 1966 asti, en­nen kuin Kuo­pi­oon pe­rus­tet­tiin työ­väen uin­nin laji­seu­ra. Yh­te­nä syy­nä mel­ko myö­häi­seen työ­läis­uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­seen oli se, että Kuo­pi­on Uima­seu­ra hoi­ti Kuo­pi­on kau­pun­gin kans­sa te­ke­män­sä so­pi­muk­sen tur­vin uima­o­pe­tus­ta kai­kil­le kau­pun­gin lap­sil­le. Hy­gie­ni­as­ta työ­vä­es­tö pys­tyi huo­leh­ti­maan mo­nis­sa pai­kois­sa, joi­ta ve­sis­tö­jen rik­ko­ma ym­pä­ris­tö uima­huo­nei­neen tar­jo­si.

Työ­läis­uima­seu­ran syn­tyä Kuo­pi­os­sa edis­ti se, että 1960-lu­vul­la va­sem­mis­to oli saa­nut Kuo­pi­os­sa van­kan si­jan kun­nal­lis­hal­lin­nos­sa. Va­sem­mis­ton nou­su, kun­to­lii­kun­nan esiin­mars­si ja lo­pul­ta tie­to uima­hal­lin val­mis­tu­mi­ses­ta joh­ti­vat sii­hen, että jouk­ko työ­läis­ur­hei­lu­aat­teen omak­su­nei­ta kes­ki-ikäi­siä mie­hiä ja nai­sia päät­ti pe­rus­taa Työ­väen Ur­hei­lu­liit­toon liit­ty­neen Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit. Seu­ran toi­min­nal­li­ses­sa elii­tis­sä oli yli­o­pis­tos­sa kou­lut­tau­tu­nei­ta, mut­ta pää­a­si­al­li­ses­ti joh­dos­sa oli palk­ka­työ­vä­es­töä. Seu­raan liit­tyi aluk­si run­saas­ti lap­sia ja nuo­ria, mut­ta yh­tei­söä ri­kas­tut­ti san­koin jou­koin myös am­mat­ti­yh­dis­tys­väki.

Kaik­ki­aan Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­min­nan en­sim­mäi­nen vuo­si­kym­men oli val­tai­san in­nos­tuk­sen ai­kaa. Seu­ran jä­sen­mää­rä kas­voi huo­li­mat­ta sii­tä, että ih­mis­ten va­paa-ajan vie­ton toi­min­ta­mah­dol­li­suu­det laa­je­ni­vat muun mu­as­sa tele­vi­si­on yleis­ty­mi­sen myö­tä. Ak­tii­vi­nen nuor­ten oh­jaus tuot­ti lii­kun­nal­li­sen elä­män­ta­paan kas­vat­ta­mi­sen myö­tä myös me­nes­tys­tä kil­pa­uin­nis­sa. Ur­hei­lu­seu­ra­toi­min­nal­le tyy­pil­li­nen toi­min­ta-ak­tii­vi­suu­den vaih­te­lu il­me­ni Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa si­ten, että 1970-lu­vun kes­tä­neen in­nos­tuk­sen jäl­keen toi­min­ta hii­pui as­teit­tain 2000-lu­vul­le tul­ta­es­sa, kun­nes se jäl­leen vuon­na 2011 nou­si ku­kois­tuk­seen.

Ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta on huo­mat­ta­va, että ur­hei­lu­me­nes­tys ei ol­lut TUL:n eikä Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den vi­ral­li­nen pää­ta­voi­te 1970-lu­vul­la. Toi­min­nan kes­ki­ös­sä oli­vat en­nen kaik­kea laa­jo­jen jouk­ko­jen, las­ten ja nuor­ten kun­to­lii­kun­ta, työ­vä­es­tön liik­ku­mat­to­muu­teen puut­tu­mi­nen ja kan­sain­väli­syys­kas­va­tus. Uin­nin har­ras­ta­jat ovat voi­neet ko­keil­la ra­jo­jaan kil­pa- ja kun­to­uin­nis­sa, tri­ath­lo­nis­sa ja yh­dis­tyk­sen mo­nis­sa toi­mit­si­ja­teh­tä­vis­sä. Sa­mois­sa ti­lois­sa toi­mi­neen Kuo­pi­on Uima­seu­ran kans­sa yh­teis­toi­min­ta ei ol­lut aina on­gel­ma­ton­ta. Toi­min­nan en­sim­mäi­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä eri­mie­li­syyk­siä syn­tyi ys­tä­vyys­kau­pun­ki­e­dus­tuk­sis­ta, jul­ki­sen seu­ra­tuen jako­pe­rus­teis­ta ja oh­ja­tus­ta kun­to­uin­ti­toi­min­nas­ta. Syyt kiis­toi­hin hei­jas­tui­vat osak­si TUL:n ja SVUL:n nä­ke­mys­e­rois­ta mut­ta myös mo­lem­pien seu­ro­jen vah­vois­ta per­soo­nis­ta. 1980-lu­vun puo­li­vä­lin jäl­keen seu­ro­jen rin­nak­kai­ne­lo oli mel­ko so­pui­saa ja yh­teis­toi­min­nal­lis­ta. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ja Kuo­pi­on Uima­seu­ran toi­mi­vat tie­toi­ses­ti so­vun ra­ken­ta­ja­na eri yh­teis­kun­ta­luok­kien vä­lil­lä.

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit on toi­mi­nut jä­se­nil­leen suo­jaa­va­na yh­tei­sö­nä, tie­tyn­lai­se­na hy­vin­voin­ti­val­ti­on suo­ja­muu­ri­na, joka on luo­nut kes­kuu­des­saan so­si­aa­lis­ta tur­val­li­suut­ta. Toi­min­nal­laan Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit on edis­tä­nyt kuo­pi­o­lais­ten uin­ti­olo­suh­tei­ta ja uin­nin har­ras­ta­jien tasa-ar­voi­suut­ta ja yh­den­ver­tai­suut­ta. Toi­min­ta­ym­pä­ris­tön vai­ku­tus seu­ran toi­min­taan on ol­lut moni­säi­kei­nen. Osoi­tuk­se­na toi­min­ta­ym­pä­ris­tön vai­kut­ta­vuu­des­ta ol­koon se, että lii­kun­ta­kult­tuu­rin muu­tok­set li­sään­ty­nei­ne la­jei­neen joh­ti­vat seu­ran muo­don­muu­tok­seen: uin­ti­ur­hei­lu­seu­ra Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit muu­tet­tiin KUTU Tri­ath­lo­nik­si vuon­na 2014. Tär­kein­tä on se, että aloi­te muu­tok­seen on tul­lut ih­mi­sil­tä it­sel­tään, hei­dän omis­ta tar­peis­taan. Työ­läis­uin­nin muu­tos ker­too uu­dis­tu­mi­ses­ta: liik­ku­van ih­mi­sen omil­la tar­peil­la ja oi­keuk­sil­la näyt­tää ole­van ala­ti ko­ros­tu­va ase­ma työ­väen lii­kun­ta­kult­tuu­ris­sa myös tu­le­vai­suu­des­sa.

SUMMARY

The changing face of working class swimming

Ci­vic ac­ti­on around sports and exer­ci­se came about in Kuo­pio in the late 19th cen­tu­ry, when some of the wor­kers brought into town by in­dust­ri­a­li­za­ti­on be­gan to do sports to­get­her in what litt­le free time they had. The birth of the wor­king class swim­ming club in 1966 was fa­ci­li­ta­ted by the strong pre­sen­ce of the po­li­ti­cal left, the ri­sing po­pu­la­ri­ty of phy­si­cal exer­ci­se and the ope­ning of a new swim­ming hall. The first de­ca­de of the wor­king class swim­ming club’s exis­ten­ce was a time of tre­men­dous ex­ci­te­ment. Abo­ve all, the club’s ac­ti­vi­ty fo­cu­sed on brin­ging phy­si­cal exer­ci­se to lar­ge mas­ses of pe­op­le such as child­ren and youngs­ters and add­res­sing the lack of exer­ci­se among la­bo­rers as well as edu­ca­ting pe­op­le on glo­bal ci­ti­zens­hip.

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit (trans­la­tes to Kuo­pio Wor­kers’ Swim­ming Club) has ac­ted as a pro­tec­ti­ve com­mu­ni­ty – a sort of bubb­le wit­hin the wel­fa­re sta­te, pro­vi­ding a sen­se of so­ci­al se­cu­ri­ty for its mem­bers. With its ac­ti­ons, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit has imp­ro­ved the con­di­ti­ons for and pro­mo­ted the equ­a­li­ty of swim­mers in Kuo­pio. Chan­ges in sports cul­tu­re such as new events be­co­ming more pre­va­lent have led to the trans­for­ma­ti­on of the club, and in 2012 it be­ca­me KUTU Tri­ath­lon. What is most im­por­tant about this chan­ge is that it was mo­ti­va­ted by the will of the mem­bers them­sel­ves and as such it was born out of the needs of the pe­op­le. It seems that the needs and rights of the exer­ci­sing pub­lic have an inc­re­a­sing­ly sig­ni­fi­cant role in the sports cul­tu­re of the fu­tu­re.

 Viitteet

[1] ”Kuo­pi­on jär­vi­mai­se­maa eh­do­te­taan maa­il­man­pe­rin­tö­koh­teek­si – ”Te asut­te siel­lä maan­pääl­li­ses­sä pa­ra­tii­sis­sa”. www.yle.fi/uu­ti­set/3-9317432. YLE:n uu­ti­set 12.1.2017. Lu­et­tu 12.1.2017.

[2] Hen­ti­lä, Sep­po 1982, 125. Suo­men työ­läis­ur­hei­lun his­to­ria I. Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to 1919–1944. Hä­meen­lin­na; Mat­ka­nie­mi, Tero 2017. Työ­läis­uin­nin muut­tu­vat muo­dot – Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ry. 1966–2012. Tam­pe­re.

[3] Hen­ti­lä 1982, 587.

[4] Työ­väen Ur­hei­lu­leh­ti 30.9.1922.

[5] Mark­ka­nen, As­ser 1961, 14. 40 vuot­ta kun­nal­lis­ta ur­hei­lu­toi­min­taa Kuo­pi­os­sa 1921–1960. Kuo­pio.

[6] KuUS:n kir­je Kuo­pi­on kau­pun­gin­joh­ta­jal­le 31.5.1949; KuUS 1904–1914, 6, 9. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[7] Il­ma­nen ja Jup­pi 1999, 149. Jul­ki­sen lii­kun­ta­po­li­tii­kan kään­ne­koh­tia va­paa­eh­tois­sek­to­rin näkö­kul­mas­ta. Te­ok­ses­sa Vaa­jan vir­ran vuol­tees­ta. Toim. Kim­mo Suo­mi. Jy­väs­kylä; Kem­pas, Mart­ti (1986), 69. Pyhä ur­hei­lu. Sent­te­jä ja se­kun­te­ja, kamp­pai­lu­ja ja ris­ti­rii­to­ja – vaih­to­eh­toi­nen tie lii­kun­ta­kult­tuu­ris­sa. Vaa­sa.

[8] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 19.5.1950. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[9] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 30.7.1951. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[10] Työ­väen Ur­hei­lu­leh­ti 4.9.1951.

[11] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­jat 28.5.1952, 16.6.1952. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[12] Kan­san Sana 12.6.1952.

[13] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1953. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[14] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­muk­set 1953–1968. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[15] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­muk­set 1965, 1967. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[16] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1960. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[17] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1962. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[18] Hen­ti­lä, Sep­po 2010. Työ­läis­ur­hei­lu osa­na työ­väen­kult­tuu­ria. Esi­tel­mä TUL:n Sa­von pii­rin 60-vuo­tis­juh­la­se­mi­naa­ris­sa Piek­sä­mä­el­lä 9.10.2010.

[19] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1966, 3. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[20] So­pi­mus Suo­men Uima­lii­ton ja Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton kil­pai­lu­toi­min­nas­ta 28.7.1966. Suo­men Uima­lii­ton kir­je Kuo­pi­on Uima­seu­ral­le. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[21] Mols­kis 1976.Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ry., seu­ra­leh­ti. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[22] Lah­den Ka­le­van Mik­ko Lai­ne (1920–1995) oli vai­kut­ta­va hen­ki­lö lah­te­lai­ses­sa ur­hei­lu­e­lä­mäs­sä toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­kei­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä. Kan­sal­li­sel­la ta­sol­la Lai­ne toi­mi TUL:n uin­ti­ur­hei­lun joh­ta­ja­na ja ar­vos­tet­tu­na val­men­ta­ja­na Lah­des­sa 1980-lu­vun alku­vuo­siin asti. Lai­ne oli tun­net­tu sii­tä, että hän pyr­ki vält­tä­mään ur­hei­lun ja po­li­tii­kan voi­ma­kas­ta se­koit­ta­mis­ta toi­siin­sa. Osal­taan sik­si hä­nen ase­man­sa oli ar­vos­tet­tu myös Suo­men Uima­lii­tos­sa. Mik­ko Lai­net­ta on ku­vat­tu vas­tuul­li­sek­si mie­hek­si. Lai­neen esi­mie­henä toi­mi­nut Lah­den am­mat­ti­kou­lun reh­to­ri Unto En­lund on ker­to­nut Mik­ko Lai­nees­ta seu­raa­vaa: ”Hän oli mei­dän kou­lum­me va­ras­ton­hoi­ta­ja­na sil­loin, kun tu­lin Lah­den am­mat­ti­kou­lun reh­to­rik­si 1973. Lai­ne oli ul­koi­sel­ta ole­muk­sel­taan ur­hei­lul­li­nen ja si­säi­ses­ti to­del­li­nen her­ras­mies, aina rau­hal­li­nen ja asi­oi­ta har­kit­se­va.” Tero Mat­ka­nie­mi 2011: Mik­ko Lai­ne oli vai­kut­ta­va mas­ters-ui­ma­ri, Spee­do Mas­ters Fin­land ry:n verk­ko­jul­kai­su, https://uin­ti.one­du.fi/zine/4/ar­tic­le-306.

[23] Mols­kis 1976.

[24] Mols­kis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[25] Sama.

[26] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 4.10.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[27] Vä­es­tön ta­lou­del­li­nen toi­min­ta ja asuin­olot 1995, 210.

[28] Mat­ka­nie­mi, Tero 2010. Kuo­pi­o­lai­nen uin­ti pai­kal­li­se­na ja kan­sal­li­se­na kan­sa­lais­toi­min­nan il­mi­ö­nä 1904–1979. Itä-Suo­men yli­o­pis­to. Joen­suu.

[29] Suo­men Lii­kun­ta ja Ur­hei­lu pe­rus­ti yh­des­sä Nuo­ren Suo­men ja Suo­men Kun­to­lii­kun­ta­lii­ton kans­sa vuon­na 2012 Valo ry.:n (Val­ta­kun­nal­li­nen lii­kun­ta- ja ur­hei­lu­or­ga­ni­saa­tio ry.).

[30] Ris­to Fin­ne 19.10.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[31] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1978, 6. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[32] Sa­ka­ri Pek­ka­ri­nen 27.7.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[33] Sama; Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[34] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­muk­set 1965–1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[35] Kuo­pi­on Uima­seu­ran toi­min­ta­ker­to­muk­set 1968–1976. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[36] Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[37] Paa­vo Lip­po­nen 2010. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[38] Savo 19.12.1970.

[39] Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton Kuo­pi­on pii­rin pii­ri­toi­mi­kun­nan pöy­tä­kir­ja 8.9.1970. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[40] Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[41] Savo 19.12.1970.

[42] Sama.

[43] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[44] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[45] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 3.10.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[46] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1973. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan toi­min­ta­ker­to­mus. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[47] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja XVE/1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[48] Tuo­mis­to, Tero 2002, 181. Puu­talo­kau­pun­ki kas­vaa. Näkö­kul­mia Kuo­pi­on kau­pun­gin vai­hei­siin. Kuo­pi­on kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­sen mu­se­on jul­kai­su­ja 13. Kuo­pio.

[49] Tuo­mis­to 2002, 181.

[50] Kos­ki, Pasi 1990, 14. Lii­kun­ta­seu­ro­jen yh­teis­toi­min­nal­li­suus ja avoi­muus. Lii­kun­nan so­si­aa­li­tie­tei­den lai­tos. Tut­ki­muk­sia nro 51. Jy­väs­ky­län yli­o­pis­to. Jy­väs­kylä.

[51] Jär­vi­nen, Sven-Erik et al. 1990, 111. Suo­men kau­pun­gin­joh­ta­jat. Oulu; Mat­ka­nie­mi 2010.

[52] Hen­ti­lä 2010.

[53] Ka­ta­ja­mäki, Rei­jo ja Si­ka­nen, Rai­ja 1978, 87. Työ­läis­ur­hei­li­jan yh­teis­kun­ta­oppi. Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to. Hel­sin­ki.

[54] Sama.

[55] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[56] Savo 4.3.1972, 10.3.1972.

[57] Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja 8.2.1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[58] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 20.2.1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma; Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja 15.2.1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[59] Sa­von Sa­no­mat 9.10.1974.

[60] Sa­von Sa­no­mat 8.10.1974.

[61] Sama.

[62] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[63] Kuo­pi­on kau­pun­gin ur­hei­lu­e­dus­tuk­sen va­lin­ta­pe­rus­teet 1975. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[64] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 30.12.1974. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[65] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 22.9.1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[66] Juha Kaar­ti­nen 14.12.2003; Mat­ka­nie­mi 2010, 206–210: ”Liit­to­joh­to­kun­ta päät­ti mar­ras­kuus­sa Kuo­pi­on uin­ti­kes­kuk­sen lak­kaut­ta­mi­ses­ta 31.5.1979. Uin­ti­kes­kuk­seen ei ha­keu­tu­nut riit­tä­väs­ti ulko­paik­ka­kun­ta­lai­sia ui­ma­rei­ta. Il­mei­ses­ti si­jain­ti­pai­kan va­lin­ta epä­on­nis­tui. Sik­si Kuo­pi­oon ei saa­tu riit­tä­väs­ti kan­sal­lis­ta huip­pu­ta­soa ole­via ai­kuis­ui­ma­rei­ta, vaan jou­dut­tiin kas­vat­ta­maan ko­ko­naan uusi ui­ma­ri­suku­pol­vi kuo­pi­o­lai­sis­ta nuo­ris­ta. Tämä ei ole yh­te­ne­vä uima­lii­ton kä­si­tyk­sen kans­sa uin­ti­kes­kuk­sen toi­min­ta-aja­tuk­ses­ta. Teh­dyis­tä vir­heis­tä py­ri­tään ot­ta­maan op­pia ja si­joit­ta­maan pe­rus­tet­ta­va uusi uin­ti­kes­kus paik­ka­kun­nal­le, jos­sa sil­lä on pa­rem­mat toi­min­ta­e­del­ly­tyk­set.” Uin­ti­kes­kus­toi­min­ta al­koi Kuo­pi­os­sa syys­kuus­sa 1975. Uin­ti 1979.

[67] Juha Kaar­ti­nen 18.10.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[68] Sa­von Sa­no­mat 9.2.1975.

[69] Kuo­pi­on Uima­seu­ran vuo­si­ker­to­mus 1975. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma. Vuon­na 1975 TUL:n Sa­von pii­ris­sä oli 31 498 jä­sen­tä. TUL:n vii­des­tä­tois­ta pii­ris­tä Sa­von pii­ri oli nel­jän­nek­si suu­rin Tam­pe­reen, Hä­meen ja Suur-Hel­sin­gin pii­rin jäl­keen. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1975. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[70] Hen­ti­lä, Sep­po 1987, 305, 344–345. Suo­men työ­läis­ur­hei­lun his­to­ria III. Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to 1959–1979. Hä­meen­lin­na.

[71] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 28.2.1975. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[72] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1976. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[73] Hil­tu­nen, Erk­ki 1991. Puhe KuTU:n 25-vuo­tis­juh­las­sa. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[74] Ris­to Fin­ne 19.10.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto; Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto; Mat­ti Ho­lo­pai­nen 4.10.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[75] Uin­ti 1981. Suo­men Uima­lii­ton vuo­si­kir­ja. Hel­sin­ki.

[76] Kuo­pi­on uima­hal­lin joh­to­kun­nan kir­je kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le 2.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[77] Ar­po­nen, Ant­ti O. 1981, 158. Suo­men ur­hei­lu. Suo­men val­ta­kun­nan ur­hei­lu­liit­to SVUL 1900–1980. Hel­sin­ki.

[78] Hil­tu­nen 1991.

[79] Hil­tu­nen, Erk­ki 1976. Koos­te KuTU:n toi­min­nas­ta 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[80] Mols­kis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[81] Hil­tu­nen 1991.

[82] Mols­kis 1976.

[83] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[84] Uin­ti 1979, 1980.

[85] Uin­ti 1975.

[86] Jyr­ki Ky­mä­läi­nen 2016.

[87] Maa­rit Sih­vo­nen 2016.

[88] Savo 26.10.1969.

[89] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­jat 9.12.1971, 13.1.1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[90] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 21.11.2003. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[91] Hil­tu­nen 1991.

[92] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1973. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan toi­min­ta­ker­to­mus 1973. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[93] Hen­ti­lä 1987, 344–345.

[94] Viik­ko­sa­vo 4.12.1974.

[95] Ar­po­nen 1981, 31.

[96] Mols­kis 1976.

[97] Sama.

[98] Mai­ja-Lii­sa Heik­ki­nen 2012. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[99] Hil­tu­nen 1991.

[100] Kuo­pi­on uima­hal­lin joh­to­kun­nan kir­je kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le 2.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[101] Kuo­pi­on kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen kir­je Kuo­pi­on Uima­seu­ral­le, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­le ja Kuo­pi­on Ur­hei­lu­su­kel­ta­jil­le 17.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[102] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2016. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[103] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[104] Mols­kis 1976.

[105] Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja. 6.3.1976. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[106] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[107] Si­ro­nen, Esa 1988. Uu­teen lii­kun­ta­kult­tuu­riin. Jy­väs­kylä.

[108] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto; Hil­tu­nen 1991.

[109] Sa­von Sa­no­mat 7.4.1981.

[110] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 28.9.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[111] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014. Kir­jal­li­nen tie­don­anto; Mat­ti Ho­lo­pai­nen 28.9.2016. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[112] Hen­ti­lä 2010.

[113] Pet­ri Kar­hu­nen 2016. Kir­jal­li­nen tie­don­anto.

[114] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 13.3.2013. Hen­ki­lö­koh­tai­nen tie­don­anto.

[115] Sama.

[116] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­min­ta­ker­to­mus 2012. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[117] www.tul.fi, Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to. Lu­et­tu 21.10.2016.

Sam­mon tuli­tik­ku­teh­taan työn­te­ki­jöi­tä teh­taan edus­tal­la 1920-lu­vul­la. Osa heis­tä oli epäi­le­mäs­sä luo­mas­sa myös kuo­pi­o­lais­ta työ­läis­ur­hei­lua. Kuo­pi­on kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen mu­seo.

Esko Saa­rak­ka­la ja En­sio Par­ta­nen tär­ke­äs­sä oh­jaus­teh­tä­väs­sä 1981, jol­loin uu­den ui­ma­ri­pol­ven kas­vat­ta­mi­seen kiin­ni­tet­tiin eri­tyis­tä huo­mi­o­ta. Kan­san Ar­kis­to.

Ar­po­jen myyn­tiä Kuo­pi­on to­ril­la vap­pu­na 1980. Mart­ti Ho­lo­pai­nen (vas.) ja Pek­ka Pa­ka­ri­nen. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Kun pie­nen voi­mat lop­pui­vat, apua löy­tyi KuTU:sta. Mart­ti Ho­lo­pai­nen pe­las­ta­mas­sa pik­ku­mies­tä Lu­has­ten­sa­los­sa ke­vääl­lä 1982. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

TUL:n nuor­ten uin­ti­mes­ta­ruus­ki­sat pi­det­tiin Kuo­pi­os­sa 1978. Tyt­tö­jen 4 x 100 m:n seka­uin­ti­vies­tis­sä KuTU ylsi prons­sil­le. Jy­väs­ky­län Sau­kot voit­ti ja Ou­lun Lo­het si­joit­tui toi­sek­si.

Ope­tus­mi­nis­te­ri myön­si Lii­sa Hil­tu­sel­le Suo­men lii­kun­ta­kult­tuu­rin ja ur­hei­lun an­si­o­mi­ta­lin. KuTU:n pu­heen­joh­ta­ja luo­vut­ta­mas­sa mi­ta­lia Hil­tu­sel­le ta­pa­nin­päi­vä­nä 1987. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

TUL:n 60-vuo­tis­liit­to­juh­lat pi­det­tiin Hel­sin­gis­sä kesä­kuus­sa 1979. Ilk­ka Hä­ti­nen (vas.), Sami Hil­tu­nen, Pirk­ko Var­ti­ai­nen, Kari Hil­tu­nen, Juha Kaar­ti­nen, Tert­tu Oja­kan­gas ja Riit­ta Rei­ni­kai­nen läh­dös­sä mars­si­maan. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Suur­mes­ta­ri­ui­ma­ri Juha Kaar­ti­nen nou­si 1970-lu­vun lo­pul­ta al­ka­en kan­sal­li­seen kär­keen pit­kil­lä va­paa- ja seka­uin­ti­mat­koil­la. Kaar­ti­nen oli mo­nen poh­jois­sa­vo­lai­sen nuo­ren ui­ma­rin esi­kuva. 13-vuo­ti­aa­na uin­ti­har­ras­tuk­sen aloit­ta­neen Kaar­ti­sen lii­kun­nal­li­nen pe­rus­ta ra­ken­tui muun mu­as­sa met­säs­tys­ret­kil­lä, joil­la hän oli sa­vo­lais­met­sis­sä yh­des­sä isän­sä kans­sa. Sa­von Sa­no­mien ar­kis­to

Isä Mat­ti Hil­tu­nen, poi­ka Panu Hil­tu­nen ja val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen. Riit­ta Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Panu Hil­tu­nen (vas.), Tero Mat­ka­nie­mi (Ii­sal­men Ui­ma­rit), Kari Hil­tu­nen ja Pent­ti Kon­ti­nen pal­kin­to­jen­ja­ko­se­ro­mo­ni­as­sa vuon­na 1989. KuTU:n kah­des­ti vuo­des­sa jär­jes­tä­mät kan­sal­li­set ki­sat oli­vat tär­kei­tä alu­eel­li­sia ta­pah­tu­mia. Riit­ta Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Jön­kö­pin­gis­sä ke­säl­lä 1979. Voi to­de­ta, että oli var­mas­ti mu-ka-vaa.