Onnea 100-vuotiaalle Helsingin Uimareille!

Hel­sin­gin Ui­ma­rit (HU) pe­rus­tet­tiin vuon­na 1916. Seu­ra nou­si nuo­ren ui­ma­ri­jouk­kon­sa an­si­os­ta no­pe­as­ti maan me­nes­ty­neim­mäk­si uima­seu­rak­si. Seu­raa­vien nel­jän vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na HU hal­lit­si uin­tia vas­taan­sa­no­mat­to­mal­la voi­mal­la. Se saa­vut­ti SM-ki­so­jen par­haim­pa­na seu­ra­na 28 pe­rät­täis­tä Ka­le­van Mal­ja -pal­kin­toa. Suot­ta ei seu­ran pu­heen­joh­ta­ja ai­koi­naan to­den­nut, että HU oli syn­ty­nyt suur­seu­rak­si. Seu­ran sata­vuo­ti­ses­ta tai­pa­lees­ta on jul­kais­tu Su­le­vi Pel­li­sen kir­joit­ta­ma his­to­ri­a­teos Suur­seu­rak­si syn­ty­nyt, Hel­sin­gin Ui­ma­rit 1916-2016.

Tot­ta on, että seu­ra ir­taan­tui syn­ty­het­kis­tään al­ka­en suo­men­ruot­sa­lai­sen kan­sa­lais­toi­min­ta­uin­nin fil­ant­roop­pi­ses­ta pe­rin­tees­tä, jos­sa uin­ti­ur­hei­lua ei pi­det­ty uima­o­pe­tuk­seen ver­rat­ta­va­na toi­min­ta­na. Sil­ti Hel­sin­gin Ui­ma­rit yh­des­sä Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Helsingfors Simsällskapin kans­sa tar­jo­si Suo­men it­se­näi­syy­den var­hai­sis­ta vuo­sis­ta al­ka­en kai­kil­le kan­san­ker­rok­sil­le mah­dol­li­suu­den uin­nin op­pi­mi­seen. Suo­men­kie­li­sen Hel­sin­gin Ui­ma­rei­den ase­ma fen­no­ma­ni­an pe­ril­li­se­nä on kiis­ta­ton. Vai­kut­ta­vuu­del­taan Hel­sin­gin Ui­ma­rei­den 100-vuotinen tai­val kuu­luu eh­dot­to­mas­ti suo­ma­lai­sen kan­sa­lais­toi­min­ta­uin­nin kär­keen. Hel­sin­gin Ui­ma­rei­den toi­min­ta on ol­lut ar­vo­kas­ta työ­tä isän­maan ja koti­seu­dun hy­väk­si.

Speedo Masters Finland on­nit­te­lee 100-vuotiasta Hel­sin­gin Ui­ma­rei­ta! 

Humulan henki

Hel­sin­gin Ui­ma­rit ry:n kun­ni­a­pu­heen­joh­ta­ja Kai Ha­gel­ber­gin juh­la­puhe seu­ran 100-vuotisjuhlassa ra­vin­to­la Pörs­si­klu­bis­sa 19.3.2016:

”Hy­vät nai­set ja her­rat, ar­voi­sat kun­ni­a­jä­se­net, Ar­voi­sa apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­ja, Ar­voi­sa Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja, Ar­voi­sa seu­ram­me pu­heen­joh­ta­ja,

ker­ron Humulan mer­ki­tys­tä oma­koh­tai­ses­ti: lii­tyin Hel­sin­gin Ui­ma­rei­hin tam­mi­kuus­sa vuon­na 1945 ja aloi­tin sa­ma­na ke­sä­nä uima­kou­lun ”Töffin” oh­jauk­ses­sa. Äi­ti­ni Hel­ga Paa­na­sen HU:lta olym­pi­a­ke­säk­si 1952 vuok­raa­mas­sa kah­vi­las­sa toi­min ”kii­re­a­pu­lai­se­na”(kii­ret­tä ei ol­lut kos­ka mel­kein koko ke­sän sa­toi vet­tä). Kah­vi­las­sa pi­det­tiin tans­se­ja ja jär­jes­tet­tiin vie­rai­lu­käyn­te­jä mui­den seu­ro­jen jä­se­nil­le. Humulassa syn­tyi Hel­sin­gin Ui­ma­rien hen­ki, jos­sa oli hyvä har­joi­tel­la, har­ras­taa ja viih­tyä. Seu­ram­me ui­ma­rit viet­ti­vät siel­lä il­to­ja jopa öitä har­ras­ta­en kuu­ta­mo­uin­tia. Ui­ma­las­sa syn­tyi elin­i­käi­siä ys­tä­vyys­suh­tei­ta. HU hal­lit­si myös Suo­men uin­tia. Vuon­na 1946 HU:n jä­sen­mää­rä oli suu­rim­mil­laan 1392 jä­sen­tä.

Humula ei koon­nut ai­no­as­taan HU-lai­sia suo­jiin­sa. Mo­nen mon­ta suku­pol­vea hel­sin­ki­läi­siä ehti va­el­taa Stenbäcinkatua alas ha­ke­ak­seen Humulan kal­li­oil­ta ja ve­des­tä it­sel­leen vil­voi­tus­ta, sekä au­rin­koa kuu­mi­na kesä­päi­vi­nä. Humula oli HU:lais­ten kesähima, mi­nun­kin snadista skidistä läh­tien. Kyl­lä mä aina snadina funt­sa­sin miks´ ne HU:n gamlat gubbet tu­li­vat sun­nun­tai­sin sprigeissä Humulaan ja sen ala-ak­tii­vi­ti­laan, jon­ne meil­lä jun­nuil­la ei ol­lut juidee. Mut sit se selvis. Ne gubbet skrabas just smoklattuja dörtsien fönstereitä ja tsiigasivat holeista na­ku­ja friiduja ja nii­den draisareita.

Hel­sin­gin Ui­ma­rien toi­min­ta al­koi Ur­sas­sa siir­tyi Jät­kä­saa­ren kaut­ta Töö­löön. Hel­sin­kiin tar­vit­tiin kau­pun­gin­val­tuus­ton mie­les­tä toi­nen uima­lai­tos, joka tu­li­si luo­vut­taa Hel­sin­gin Ui­ma­rien käyt­töön. Val­lan­ku­mous Ve­nä­jäl­lä ja oma va­paus­so­tam­me kes­keyt­ti­vät hank­keen. Seu­ram­me kir­jel­mä kau­pun­gin­val­tuus­tol­le käyn­nis­ti uima­lai­tok­sen ra­ken­ta­mi­sen tam­mi­kuus­sa 1919 Hu­mal­lah­den ran­taan lä­hel­le Bjällbon hu­vi­laa. Uima­lai­tos val­mis­tui sa­man vuo­den ke­vääl­lä, jol­loin Hel­sin­gin kau­pun­ki luo­vut­ti sen seu­ram­me käyt­töön.

Uusi Suo­mi kir­joit­ti 22.6.1919 seu­raa­vaa:” Nyt on Hu­mal­lah­teen Seu­ra­saa­ren­tien var­teen ra­ken­net­tu uusi, ko­mea uima­lai­tos val­mis­tu­nut käyt­tö­kun­toon, vaikk­ei se vie­lä ko­ko­nai­suu­des­sa ole­kaan val­mis.” Työ­in­toa ei sil­loi­sel­la nuo­ri­sol­ta kui­ten­kaan puut­tu­nut ja il­tai­sin maa­lat­tiin, va­sa­roi­tiin, sa­hat­tiin sekä sii­vot­tiin. Oli han­kit­ta­va kah­vi­on ka­lus­to, kyl­pi­jöil­le pyy­he­lii­nat, puku­kop­pei­hin pei­lit ja uima­näy­tök­siä var­ten oli teh­tä­vä kat­so­mot. Kah­den vii­kon luo­tol­la os­tet­tiin tar­vit­ta­vat vä­li­neet ja tar­vik­keet. Ra­ken­net­tiin kat­so­mo puku­kop­pien pääl­le kas­san ja hyp­py­tor­nin vä­liin. Seu­ran ju­ni­o­rit kier­si­vät kau­pun­kia kan­ta­en uima­näy­tös­tä mai­nos­ta­via ju­lis­tei­ta. Kai­ken tu­lok­se­na oli HU:n en­sim­mäi­ses­tä uima­näy­tös täy­del­le kat­so­mol­le. Yli 700 mar­kan tar­vi­ke­las­ku pys­tyt­tiin mak­sa­maan näy­tök­sen tuo­tos­ta. Hel­sin­gin Ui­ma­rit sai oman ko­din, jos­sa seu­ram­me jä­se­nis­tö teki työ­tä uin­ti­ur­hei­lun ja hen­gen­pe­las­tuk­sen hy­väk­si lä­hes 40 vuot­ta.

Aluk­si Humulassa oli 25 met­rin ra­dat ja vain muu­ta­ma puku­kop­pi sekä vaa­te- nau­la­koi­ta. Vuo­den 1920 lu­vun alku­puo­lel­la sekä mies­ten että nais­ten osas­tot laa­jen­net­tiin. Mies­ten osas­ton koko kak­sin­ker­tais­tui ja uin­ti­har­joi­tus­alue pi­te­ni 50 met­ri­sek­si. Humulassa jär­jes­tet­tiin uima­o­pe­tus­ta lap­sil­le, Hel­sin­gin Suo­je­lus­kun­ta­pii­rien eri jouk­ko-osas­toil­le sekä va­rus­mie­hil­le. Siel­lä pi­det­tiin kan­sal­li­sia ja kan­sain­vä­li­siä uin­ti­kil­pai­lu­ja. Usei­ta Suo­men mes­ta­ruus­kil­pai­lu­ja sekä Poh­jois­mai­den mes­ta­ruus­kil­pai­lut. Li­säk­si pe­lat­tiin vesi­pal­lo- ot­te­lui­ta, sekä pi­det­tiin tyt­tö­jen ja poi­kien viik­ko­kil­pai­lut uin­nis­sa ja uima­hy­pyis­sä Seu­ra jär­jes­ti myös tuo­ma­ri­kurs­se­ja.

Am­mat­ti­nyrk­kei­li­jä Elis As­kin voit­toi­saan päät­ty­neen EM-tit­te­li­ot­te­lun vii­meis­te­ly­lei­ri jär­jes­tet­tiin myös Humulan kal­li­oil­la. Sade­päi­vi­nä pe­lat­tiin pin­gis­tä ylä­ak­tii­vi­ti­las­sa ja ”Rin­gin matsia” ala-ak­tii­vi­ti­las­sa pot­ki­mal­la vesi­pal­loa pin­gik­sen sään­nöil­lä pen­kin ol­les­sa ”väli­verk­ko­na.” Ui­ma­las­sa jär­jes­tet­tiin uima­näy­tök­siä, joi­den oh­jel­mas­sa oli uima­hyp­py­jä ja –kil­pai­lu­ja, tai­to­uin­tia, ku­vi­o­kel­lun­ta­e­si­tyk­siä sekä hen­gen­pe­las­tus­näy­tök­siä. Elo­kuun kuu­ta­mos­sa pi­det­ty ”Läpi tu­len ja Ve­den” uima­näy­tös­idea oli ”Töffin”ja ”Atielin”. Suu­rin osa en­sim­mäi­seen näy­tök­seen saa­pu­vas­ta ylei­sös­tä ei mah­tu­nut Humulaan si­sään ja niin oli HU:n uu­sit­ta­va esi­tyk­sen­sä seu­raa­va­na il­ta­na. Jäl­keen­päin hir­vit­ti:” hyvä ett­ei koko lai­tos pa­la­nut” Sik­si val­ta­vi­na lei­mah­te­li liek­ki­meri uhka­roh­kei­den pa­la­vien mies­ten lois­kah­del­les­sa tu­len kes­kel­le. Juh­la­y­lei­sös­sä on moni ol­lut mu­ka­na Läpi Tu­len ja Ve­den näy­tök­sis­sä Humulassa ja Uimastadikalla .Näi­den näy­tös­ten tu­loil­la ra­hoi­tet­tiin seu­ram­me hal­li­kau­den har­joit­te­lu ja kil­pai­lu­mat­ko­ja.

Il­ma­ri Saraheten joh­dol­la pe­rus­tet­tiin tal­vi­uin­ti­ker­ho Humaus, joka jär­jes­ti avan­to­uin­ti­näy­tök­set. HU:n ja Humauksen toi­mes­ta. jär­jes­tet­tiin ke­väi­sin uima­näy­tös, jo­hon osal­lis­tui­vat hal­li- ja avan­to­ui­ma­rit sekä uima­hyp­pää­jät. Näy­tös al­koi seu­ram­me uima­hyp­pää­jien vir­ta­hy­pyl­lä 5 met­rin ker­rok­ses­ta. Humaus kas­voi 1950 lu­vul­la niin suu­rek­si, että se ir­tau­tui pää­seu­ras­taan Pää­osa Humauksen jä­se­nis­tä muut­ti Laut­ta­saa­reen ja lo­put liit­tyi­vät Seu­ra­saa­ren avan­to­ui­ma­rei­hin. Il­tai­sin jär­jes­tet­tiin seu­ran val­men­ta­jien oh­jauk­ses­sa, mies­ten puo­lel­la uin­ti­har­joi­tuk­set, joi­hin osal­lis­tui­vat myös seu­ram­me nais­ui­ma­rit.

Meil­lä sil­loi­sil­la ju­ni­o­reil­la oli har­joi­tuk­se­na ns. Trollikanlenkki”, joka läh­ti 5 met­rin ker­rok­sen reu­nal­ta koh­ti OTK:n hal­lin­noi­maa Päi­vä­ran­taa. Siel­tä jat­ket­tiin Raja­saa­ren kaut­ta Humulaan .”Trollikalenkki oli n. 600 met­riä. Humulaan liit­tyi ”Töffi” ja ”Os­ka­ri =Syl­vi” Vir­ta­nen. He oli­vat HU:n isä ja äiti­hah­mot. Hei­dän läm­min­hen­ki­nen ui­ma­ri­ko­tin­sa Mu­se­o­ka­dul­la huo­leh­ti HU:n nuo­ris­ta kuin omis­ta lap­sis­taan. HU:lai­set oli­vat aina ter­ve­tul­lei­ta kes­kus­te­le­maan uin­nis­ta ja HU:ta edis­tä­vis­tä asi­ois­ta sekä pe­laa­maan mar­ja­pus­sia. Mo­lem­mat toi­mi­vat HU:n val­men­ta­ji­na ja hal­lit­si­vat Humulaa. Ole­muk­sel­laan he pi­ti­vät nuo­ri­son ”ku­ris­sa”. Mo­nen vuo­den ajan ”Töffi” toi­mi Humulan joh­ta­ja­na ja eräi­nä ke­si­nä ”Os­ka­ri” is­tui kas­sas­sa. Humulan populasta on teh­ty karonka, jos­ta lai­naus” On Töffillä res­pek­ti suu­ri, kun Humulan por­tai­ta käy. On kas­sas­sa sil­loin kun tuu­li, ei ke­tään siell” enää sitt” näy”. Humulan hen­keä nos­tet­tiin myös sään sal­lies­sa joka sun­nun­tai­sil­la jä­sen­tem­me kä­ve­ly­len­keil­lä. Läh­tö­paik­ka­na oli Mes­su­kent­tä ja lenk­kei­li­jät hy­räi­li­vät pe­ri­mä­tie­don mu­kaan Humulan vals­sia lenk­kei­lyn ohes­sa. Humulan vals­si oli sä­vel­let­ty v. 1920 jä­se­nem­me ja Pa­rii­sin olym­pi­a­hyp­pää­jäm­me Hugo Koi­vu­nie­men toi­mes­ta.

Uusi ui­ma­la – suu­ri unel­ma

Lai­naus ”Töffi” Vir­ta­sen 50-vuotishaastattelusta: ”Töffin” yh­te­nä tär­ke­ä­nä toi­vee­na oli saa­da uusi maa­ui­ma­la jo van­hen­tu­neen Humulan ti­lal­le. Paik­ka­kin oli sil­le val­miik­si kat­sot­tu­na ai­van Hu­mal­lah­den poh­jois­pääs­sä. Tal­vel­la sitä voi­si käyt­tää kau­no­luis­te­lu­paik­ka­na tai jää­kiek­ko­kau­ka­lo­na. Tämä idea jäi luon­nos­as­teel­le”

Humulan uima­lai­tos pu­re­taan

Vuo­si­kym­me­nen lo­pul­la pää­tyi yksi tär­keä vai­he Hel­sin­gin Ui­ma­rien his­to­ri­as­sa. Seu­ran ”kesä­ko­din” Humulan pur­ka­mi­nen tuli ajan­koh­tai­sek­si. Hel­sin­gin kau­pun­ki mää­rä­si sen pu­ret­ta­vak­si ve­den saas­tu­mi­sen ja ui­ma­lan ko­hon­nei­den kun­nos­tus­kus­tan­nus­ten ta­kia vuon­na 1955. Pe­rin­tei­käs HU:lais­ten kesä­koti si­jait­si Hu­mal­lah­des­sa vuo­si­na 1919-1955. Koko sen ajan Hel­sin­gin Ui­ma­rit vas­ta­si sen hoi­dos­ta. Humulan pai­kal­le asen­net­tiin muis­to­laat­ta seu­ram­me toi­mes­ta 19.3.1966.

Ar­voi­sa juh­la­y­lei­sö, toi­vo­tan Hel­sin­gin Ui­ma­reil­le on­nen­lai­nei­ta tu­le­vil­le toi­min­ta­vuo­sil­le.”

Hel­sin­gin Ui­ma­rei­den pu­heen­joh­ta­ja Jen­ni Aal­to­nen ja kun­ni­a­pu­heen­joh­ta­ja Kai Ha­gel­berg vas­taan­ot­ta­vat 100-vuotisonnitteluja Pek­ka Aal­to­sel­ta (Suo­men Uima­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja 2001-2004). Kuva: Mat­ti Kin­nu­nen

“Hel­sin­gin Ui­ma­rei­den toi­min­ta on ol­lut ar­vo­kas­ta työ­tä isän­maan ja koti­seu­dun hy­väk­si.”

SPEEDO MASTERS FINLANDSuo­men suu­rin masters-uin­ti­jul­kai­su - Speedon ää­nen­kan­nat­ta­ja 6.1.2015