Kansallinen herääminen oli tapahtumasarja, johon liittyi kansalaisten joukkojärjestäytyminen. Kansalaisyhteiskunnan synnyssä myös uinnin kansalaistoiminnalla oli oma merkityksensä, sillä se tarjosi uinnista kiinnostuneille väylän sääty-yhteiskunnasta erkaantumiselle.
Kuopion-tapaus
Uinnin toimijoiden tärkeänä motiivina oli filantrooppinen arvopohja, jossa yläluokkaiset miehet halusivat saattaa uimataitoa tavallisen kansan, erityisesti nuorten, keskuuteen.
Teollistumisen, liike-elämän ja julkisen hallinnon kasvun myötä ihmisten maassamuutto maaseudulta kaupunkeihin lisääntyi. Liikkuvuuden seurauksena myös kuopiolainen uinti sai uusien toimijoiden mukana vaikutteita muualta maasta.
Työläisperheiden lapset kytkeytyivät Kuopiossa vuonna 1904 perustettuun porvarilliseen uimaseuraan ennen kaikkea uimakoulutoiminnan kautta. Huolimatta siitä, että työläisperheiden lapset liittyivät uimakoulun kautta uimaseuraan, heidän vanhempansa eivät liittyneet seuraan.
Sisällissodan välittömissä jälkiseuraamuksissa kuopiolainen uinti kansalaistoimintana ei jakautunut esimerkiksi Tampereen tapaan työläisuintiin ja porvarilliseen uintiin. Jälkikäteen syyksi voi esimerkiksi arvioida sen, että Kuopiossa vältyttiin hyvin verisiltä sotatapahtumilta.
1950-luvun alussa TUL kiinnostui uintitoiminnan käynnistämisestä Kuopiossa. Kaupungin teollisuuden monipuolistuminen, väestömäärän kasvu ja työväenliikkeen vahvistuminen tarjosivat työläisuinnin kansalaistoiminnalle kasvuedellytyksiä.
Vuonna 1966 perustettu työläisuimaseura verkostoitui jäsentensä ammattiyhdistysliikkeen ja työväenjärjestöjen jäsenyyksien välityksellä vasemmistolaiseen järjestö- ja puoluekenttään.
Uinnin harrastajamääriin alkoi 1970-luvun lopulta alkaen vaikuttaa liikuntakulttuurin voimakas eriytymiskehitys. Kuopion vahvat lajit, kuten jääkiekko ja jalkapallo, vähensivät osaltaan poikien ohjautumista uintiharrastukseen. Lajien välisessä kilpailussa uinnilla on ollut kuitenkin vahvuutensa, koska uinti on ollut halpa harrastus.
Liikuntakulttuuriin eriytymiskehitys on vaikuttanut myös uintia edustaneiden seurojen sisällä, sillä uinti, vesipallo ja taitouinti sekä uppopallo, räpyläuinti ja sukellussuunnistus ovat osittain kamppailleet samoista harrastajista.
Muuttuva uinnin kansalaistoiminnan tavoitteellisuus
Kuopiota ympäröivät järvet ovat vaikuttaneet kuopiolaisen uinnin vahvaan paikalliseen asemaan. Uimalaitosten ja -huoneiden sekä uimarantojen varhainen rakentaminen Kuopioon liittyi yhtäältä kasvavan teollisuustyöväestön hygieniasta huolehtimiseen.
Toisaalta veteen tehdyillä rakennelmilla oli matkailullista vetovoimaa. Sanomalehtien yleistymisen myötä tieto eri puolilla tapahtuneista hukkumisista levisi ja ihmisten ymmärrys uimataidon tarpeellisuudesta lisääntyi.
Valkoisessa Suomessa uinnin tehtävänä oli 1920–1930-luvuilla osaltaan kasvattaa maanpuolustuskelpoisia miehiä. Vallalla oli käsitys, että sotilaiden fyysinen kunto ratkaisee sodan lopputuloksen. Kuopiossa vahvasti toimineen suojeluskuntauinnin merkitys porvarillisen uinnin kannalta oli hyödyllinen: suojeluskuntauinti toimi väylänä uimaseuran kilpailu- ja muuhun toimintaan.
Edelleen toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1945–1968 kuopiolaisen uinnin kansalaistoiminnan painopiste oli edelleen selvästi uimaopetus- ja hengenpelastustyössä. Kilpauinti kiinnosti kuopiolaisia uintiaktiiveja, mutta muualle maahan rakennettujen uimahallien myötä alueelliset erot harjoitteluolosuhteissa ja siten myös tuloksissa ilmenivät selvästi.
Vuonna 1969 valmistuneen uimahallin myötä kansalaistoimijoiden vastuulla ollut uimaopetustyö siirtyi kaupungin tehtäväksi. Kansallisesti uimaopetus- ja hengenpelastustyön eriyttäminen uimaseurasta tapahtui varsin myöhään.
Kuopiolaisten uinnin kansalaistoimijoiden yhtenä, joskin vähäisenä, tavoitteena on ollut edistää kuntouintiharrastusta Kansanuinteihin osallistumalla ja suhtautumalla myönteisesti muun muassa 1950-luvulla paikkakunnalla organisoituneeseen talviuintitoimintaan. Kiinnostus kuntoliikuntaan heijastui kuopiolaisen uinnin kansalaistoimintaan erityisesti 1970-luvulla.
Työläisuimaseura toimi ponnekkaasti kuntouinnin edistämiseksi, mutta nämä pyrkimykset syrjäytettiin kilpauinnin tieltä. Siksi kuntouintitoiminta eriytyi uimaseuran ulkopuoliseksi, laajuudeltaan huomattavan suureksi toiminnaksi. Työläisurheilun näkökulmasta vielä 1970-luvulla kilpaurheilun nähtiin kahlitsevan tiukoilla säännöillään liikunnan monipuolisuutta.
Järjestökulttuurista eriytyneeseen ympäristöön
Kuopiolaisen uimaseuratoiminnan alkuvuosien vaatimattomat olosuhteet, taloudelliset ongelmat ja epävakaa poliittinen tilanne aiheuttivat aaltoliikettä lajitoiminnoissa. Kuopiolaisen uinnin kansalaistoimijat ovat välittäneet aatteita, ideoita ja ajatuksia ympäröivästä yhteiskunnasta. Suunta on ollut myös päinvastainen.
Valtio alkoi kiinnostua urheilusta laajemmin Suomen itsenäistyminen myötä. Sitä ennen liikunnasta vastasivat lähinnä urheiluseurat. Tosin voimistelun- ja kansakoulunopettajat tekivät merkittävää työtä levittäessään liikuntakulttuuria ja sosiaalistaessaan lapsia liikuntaan.
Uinnin kannalta oli tärkeää, että kunnallinen urheilulautakunta syntyi ohjaamaan julkista liikuntapaikkarakentamista, koska uinnin kansalaistoiminta ei tullut enää toimeen tilapäisillä avustuksilla. Vaikka uimaseuran toiminta perustui vapaaehtoisuuteen, Kuopion kaupunki oli liikuntakulttuurissa vahva toimija. Kuopion uimahallin rakennuspäätös oli osoitus siitä, kuinka suuri merkitys kansalaistoiminnan aktiivisuudella oli uimahallin rakentamisratkaisuissa.
Urheilun toimintajärjestelmiä alettiin kehittää laajasti 1960-luvulla. Kuopiossa oppilaitokset kytkeytyivät kilpauintiin vuonna 1975, kun paikkakunnalla käynnistyi uintikeskus, jossa sovitettiin yhteen uintiharjoittelua, perus- ja ammatti- ja lukiokoulutusta.
Uinti kehittyi nopeasti verrattuna moniin muihin urheilulajeihin, joiden olosuhteissa ei tapahtunut yhtä merkittävää muutosta. Uimahallien merkitys myös terveyden edistämiselle ja erityisliikunnalle ymmärrettiin varhain. Vaikka uimahallien urheilulle tuomat edut ymmärrettiin, samalla tuotiin esiin myös sosiaaliset ja terveydelliset seikat.
Uinnissa ei muun urheilun tavoin pelkkä yksilön lahjakkuus tai ankara harjoittelu tuota menestystä, vaan lisäksi tarvitaan tukijärjestelmiä asiantuntijoineen. Myös kuopiolaiset uimaseurat ovat saaneet tuekseen taustaorganisaatioita, kuten lajiliiton ja keskusjärjestöt.
Kokonaisuutena uinnista on muodostunut 2010-luvulle tultaessa yksi suomalaisten suosituimmista liikuntamuodoista, jonka harrastaminen ei rajoitu pelkästään uimahalleihin. Tutkimus laajojen kansankerrosten monisäikeisestä uintikulttuurista olisi tervetullut lisä harvalukuisten akateemisten uinti- ja kylpyläkulttuuria käsittelevien teosten joukkoon.
SPEEDO MASTERS FINLANDSuomen suurin masters-uintijulkaisu - Speedon äänenkannattaja 6.1.2015