Uinnista luettua

Tero Matkaniemi

Ar­vos­tel­tu teos: Ka­ler­vo Ilmanen – Aina pin­nal­la. 50 vuot­ta työ­tä uima­o­pe­tuk­sen ja hen­gen­pe­las­tuk­sen hy­väk­si. Edi­ta.

Uimisesta pintaa syvemmältä

Suo­ma­lai­sen uin­nin vai­hei­ta on tut­kit­tu tie­teel­li­ses­ti vain vä­hän. Ti­lan­ne on kui­ten­kin osit­tain kor­jau­tu­nut, sil­lä suo­ma­lai­sen uima­kult­tuu­rin yh­des­tä osa-alu­ees­ta on il­mes­ty­nyt pe­rus­teel­li­nen tut­ki­mus. Do­sent­ti Ka­ler­vo Ilmasen teos ”Aina pin­nal­la. 50 vuot­ta työ­tä uima­o­pe­tuk­sen ja hen­gen­pe­las­tuk­sen hy­väk­si” avaa uria uima­o­pe­tuk­sen myös kil­pa­uin­nin yhä sy­ven­ty­väl­le tut­ki­muk­sel­le.

Aina pin­nal­la -teos on il­mes­ty­nyt so­pi­vas­ti sa­ma­na vuon­na kuin Suo­men Uima­lii­ton (SUiL) 100-vuotishistoriikki ”Sata al­taas­sa” (Pert­ti Mus­to­nen). Kos­ka SUH ja SUiL ovat toi­mi­neet puo­li vuo­si­sa­taa osit­tain sa­mal­la asi­al­la, uin­nin his­to­ri­as­ta kiin­nos­tu­neil­le voi mie­li­hy­vin suo­si­tel­la mo­lem­pien te­os­ten lu­ke­mis­ta. Huo­li­mat­ta sii­tä, että his­to­ri­a­te­os­ten näkö­kul­mat ja tut­ki­mus­ot­teet ovat eri­lai­set, ne kui­ten­kin täy­den­tä­vät toi­si­aan.

Ka­ler­vo Ilmasen teos on sekä SUH:n (Suo­men Uima­o­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­liit­to) 50-vuotishistoriateos että tie­teel­li­nen tut­ki­mus. Am­mat­ti­tut­ki­ja­na Ilmanen on on­nis­tu­nut vaa­ti­vas­sa ”kah­del­le ken­täl­le” suun­na­tus­sa työs­sään. Te­ok­sen si­säl­lös­tä tark­koi­ne läh­de­viit­tei­neen hyö­ty­vät sekä tut­ki­jat että SUH:n toi­min­toi­hin kyt­key­ty­neet hen­ki­löt: tie­don alku­läh­teil­le on help­po löy­tää. Su­ju­vas­ti kir­joi­tet­tuun teks­tiin, huo­lel­li­ses­ti laa­dit­tui­hin ku­vi­oi­hin sekä en­nen jul­kai­se­mat­to­miin ku­viin pe­reh­ty­es­sä mo­nen mie­li väis­tä­mät­tä pa­lau­tuu oma­koh­tai­siin, mah­dol­li­ses­ti kyl­miin ja kloo­rin­ha­jui­siin, uima­kou­lu­tun­nel­miin.

Uima­o­pe­tus- ja hen­gen­pe­las­tus­työ­hön liit­ty­nei­den jär­jes­tö­ra­ken­teen mur­ros­ten sel­vit­tä­mi­sen li­säk­si Ka­ler­vo Ilmasen te­ok­ses­sa on kiin­nos­ta­vas­ti esi­tel­ty uima­o­pe­tuk­sen muut­tu­nei­ta me­ne­tel­miä. Tut­ki­muk­sen dis­po­si­tio on joh­don­mu­kai­nen, ja kro­no­lo­gi­sel­le poh­jal­le ra­ken­net­tu tar­kas­te­lu­tapa on toi­mi­va. Työs­sään Ka­ler­vo Ilmanen on käyt­tä­nyt hy­väk­seen etu­pääs­sä liit­to­ta­son ai­neis­toa, sil­lä työn run­ko muo­dos­tuu Suo­men Uima­o­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­lii­ton, Suo­men Uima­lii­ton sekä Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton ar­kis­to­läh­teis­tä. Vi­ral­lis­ta pöy­tä­kir­ja-ai­neis­toa elä­vöit­tä­vät lu­kui­sat mut­ta sil­ti tar­kas­ti koh­den­ne­tut haas­tat­te­lut.

Suo­men Uima­o­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­liit­to pe­rus­tet­tiin vuon­na 1956. Lii­ton nuo­res­ta iäs­tä huo­li­mat­ta uin­nil­la ja sen op­pi­mi­sel­la on pit­kä his­to­ria. Sik­si on pe­rus­tel­tua, että tut­ki­ja avaa te­ok­sen­sa lu­vul­la ”Uin­ti, uima­o­pe­tus ja hen­gen­pe­las­tus his­to­ri­an vir­ras­sa”. Kiin­nos­ta­va en­sim­mäi­nen luku hou­kut­te­lee lu­ki­jaa kan­sain­vä­li­sis­tä ym­py­röis­tä su­ju­vas­ti kan­sal­li­sen uima­kult­tuu­rim­me vi­vah­teik­kai­siin alku­vai­hei­siin. Kir­jan en­sim­mäi­set läh­de­viit­teet esit­te­le­vät mie­len­kiin­toa he­rät­tä­vän läh­de­te­ok­sen. Ilmasen kä­siin­sä saa­ma Wojciech Liponskin ”World Sports Encyclopedia” (2003) on epäi­le­mät­tä pe­reh­ty­mi­sen ar­voi­nen teos.

Aina pin­nal­la -te­ok­sen var­si­nai­nen tut­ki­mus­osa läh­tee liik­keel­le maam­me kil­pa­uin­nin ja uima­o­pe­tuk­sen yh­tei­ses­tä tai­pa­lees­ta Uima­lii­ton alai­suu­des­sa. Kos­ka SUiL:n ase­ma oli en­nen Suo­men it­se­näis­ty­mis­tä vie­lä heik­ko, kah­teen kie­li­ryh­mään kuu­lu­neen ui­ma­ri­väen vä­li­nen kie­li­rii­ta sekä nä­ke­mys­erot kil­pa­uin­nin ja uima­o­pe­tuk­sen vä­li­ses­tä suh­tees­ta is­key­tyi­vät voi­mal­li­ses­ti uima­seu­ra­kent­tään. Vaik­ka uima­o­pe­tus oli ruot­sin­kie­lis­ten seu­ro­jen tär­kein­tä toi­min­ta­sar­kaa, myös suo­men­kie­li­sis­sä seu­rois­sa uima­o­pe­tuk­sel­la oli mer­kit­tä­vä ase­ma koko maa­il­man­so­tien vä­li­sen ajan.

Uima­o­pe­tuk­sen ase­maa Uima­lii­tos­sa jopa vah­vis­tet­tiin vuon­na 1939, jol­loin lii­ton alai­suu­teen pe­rus­tet­tiin uima­o­pe­tus­ja­os­to. Edel­li­se­nä vuon­na Uima­liit­to oli liit­ty­nyt SVUL:oon, ja liit­ty­mi­ses­tä ai­heu­tu­neis­ta on­gel­mis­ta alet­tiin kes­kus­tel­la va­ka­vas­ti sota­vuo­sien jäl­keen. Uima­lii­ton tyy­ty­mät­tö­myys SVUL:oon joh­tui en­nen kaik­kea sitä, että SVUL tul­kit­si SUiL:n kil­pa­ur­hei­lu­jär­jes­tök­si ja jät­ti mää­rä­ra­ho­ja ja­ka­es­sa huo­mi­oi­mat­ta Uima­lii­ton seu­ro­jen te­ke­män mit­ta­van uima­o­pe­tus­työn. Ka­ler­vo Ilmanen to­te­aa, että ”- – ve­den­ja­ka­ja­na oli SVUL:n nui­va asen­ne uima­o­pe­tus- ja hen­gen­pe­las­tus­toi­min­taa koh­taan, jon­ka ar­vi­oi­tiin kat­ta­van puo­let lii­ton toi­min­nas­ta”.

Aina pin­nal­la -teos ker­too, kuin­ka nu­ri­na SVUL:a koh­taan jat­kui Uima­lii­tos­sa 1950-lu­vul­la. Syy­kin oli pe­rus­tel­tu: Suo­men Uima­lii­tol­le ja sen jä­sen­seu­roil­le las­tat­tiin run­saas­ti vas­tuu­ta uima­o­pe­tuk­ses­ta ja hen­gen­pe­las­tuk­ses­ta. Pe­rin­teis­ten toi­min­ta­muo­to­jen oheen oli vie­lä tul­lut jää­tie­tou­den le­vit­tä­mi­nen, ja tä­hän työ­hön up­po­si mo­nen uima­seu­ran re­surs­se­ja. On ym­mär­ret­tä­vää, että Uima­liit­to ha­lu­si eroon uima­o­pe­tus- ja hen­gen­pe­las­tus­toi­min­nois­ta, kos­ka se ei pi­tä­nyt yh­teis­kun­nan tu­kea vel­voit­tei­den to­teu­tu­mi­ses­sa riit­tä­vä­nä. ”Uin­ti­ur­hei­lu oli jou­tu­nut vuo­si vuo­den jäl­keen an­ta­maan va­ro­jaan ja työ­voi­maan­sa hen­gen­pe­las­ta­jien toi­min­taan. Tämä oli ol­lut es­tee­nä uin­nin ur­hei­lul­li­sel­le ke­hit­ty­mi­sel­le”, ku­ten Ka­ler­vo Ilmanen to­te­aa.

Uima­o­pe­tus- ja hen­gen­pe­las­tus­toi­min­ta ei­vät kiin­nos­ta­neet Suo­men Uima­liit­toa mai­nit­ta­vas­ti yli kol­meen vuo­si­kym­me­neen, mut­ta ti­lan­ne muut­tui 1980-lu­vun lo­pul­la. Tuol­loin Uima­lii­ton stra­te­gi­sek­si ta­voit­teek­si tuli käyn­nis­tää SUH:n kans­sa neu­vot­te­lut yh­teis­työn tii­vis­tä­mi­ses­tä ja pääl­lek­käis­ten toi­min­to­jen pur­ka­mi­ses­ta. Ka­ler­vo Ilmasen mu­kaan Uima­liit­to tart­tui aja­tuk­seen eri­tyi­sen pai­nok­kaas­ti 1990-lu­vun tait­tees­sa, kos­ka sen oma ta­lous oli hei­koil­la. SUH tor­jui SUiL:n val­taus­y­ri­tyk­set saat­te­le­mal­la ta­lou­ten­sa sekä pu­heen­joh­ta­ja- ja toi­min­nan­joh­ta­ja-asi­at kun­toon. Uima­o­pe­tuk­seen liit­ty­vän fil­ant­ro­pi­an aat­teen kan­nal­ta oli edul­lis­ta, että SUH säi­lyt­ti it­se­näi­syy­ten­sä, sil­lä Uima­lii­tos­sa hai­kail­tiin Pert­ti Mus­to­sen tul­kin­nan mu­kaan enem­män SUH:n voi­ma­va­ro­ja kuin sen aa­tet­ta.

SUH:n his­to­ri­a­te­ok­sen eri­tyi­sen kiin­nos­ta­vaa an­tia on lii­ton ja jul­ki­sen val­lan vaih­del­leet suh­teet. Eri ai­koi­na liit­to on jou­tu­nut pe­rus­te­le­maan työn­sä tär­keyt­tä ra­hoit­ta­jil­leen, ku­ten ope­tus­mi­nis­te­ri­öl­le ja spon­so­reil­le. Lii­ton ta­lou­den muu­tos­lin­jo­jen ku­vaa­mi­ses­sa do­sent­ti Ilmasen käsi ei ole va­pis­sut eikä aja­tus ole kat­ken­nut, sil­lä sel­ke­äs­ti, joh­don­mu­kai­ses­ti ja asi­an­tun­te­vas­ti ku­vat­tu tee­ma avau­tuu ja ete­nee su­ju­vas­ti alus­ta lop­puun asti.

Te­ok­sen vii­mei­ses­sä lu­vus­sa te­ki­jä pää­tyy pe­rus­te­le­maan SUH:n toi­min­nan tär­keyt­tä ja tu­le­vai­suut­ta. Ka­ler­vo Ilmanen to­te­aa, että SUH:n toi­min­nan ai­ka­na huk­ku­mis­kuo­le­mat ovat vä­hen­ty­neet. Huk­ku­mis­kuo­le­mien mää­rän vä­he­ne­mis­tä ei tie­ten­kään voi suun­na­ta yk­sin SUH:n an­si­ok­si, mut­ta lii­ton työl­lä on epäi­le­mät­tä ol­lut mit­taa­ma­ton mer­ki­tys. Vaik­ka SUH ei ole­kaan nyky­ai­kai­si­ne pro­jek­tei­neen läs­nä kai­kis­sa ti­lan­teis­sa, sen vuo­si­kym­me­niä kes­tä­nyt ja laa­jal­le le­vin­nyt va­lis­tus­työ on ai­na­kin vä­lil­li­ses­ti muo­kan­nut myön­tei­siä asen­tei­ta uima­o­pe­tus­ta koh­taan.

Lo­puk­si do­sent­ti Ka­ler­vo Ilmanen esit­tää, että koko uima­o­pe­tus- ja hen­gen­pe­las­tus­liik­keen yh­tei­söl­li­nen vah­vis­ta­mi­nen voi­si olla yksi tu­le­vai­suu­den suun­ta. Val­mii­ta toi­min­ta­suun­ni­tel­mia Ilmanen ei SUH:lle tar­joa, vaan hän jät­tää te­ok­sen­sa muun mu­as­sa oppi­kir­jak­si lii­kun­ta­hal­lin­non ja -suun­nit­te­lun pa­ris­sa työs­ken­te­le­vil­le. Kaik­ki­aan teos ”Aina pin­nal­la. 50 vuot­ta työ­tä uima­o­pe­tuk­sen ja hen­gen­pe­las­tuk­sen hy­väk­si” lu­keu­tuu lii­kun­ta­jär­jes­tö­his­to­ri­oi­dem­me eliit­tiin. Täs­tä te­ok­ses­ta SUH saa olla kii­tol­li­nen ja yl­peä.

“Uima­o­pe­tus- ja hen­gen­pe­las­tus­liik­keen yh­tei­söl­li­nen vah­vis­ta­mi­nen voi­si olla yksi tu­le­vai­suu­den suun­ta.”

SPEEDO MASTERS FINLANDSuo­men suu­rin masters-uin­ti­jul­kai­su - Speedon ää­nen­kan­nat­ta­ja 6.1.2015