Työläisuimaseuran muodonmuutos
Liikunnan ja urheilun kansalaistoiminta virisi Kuopiossa 1800-luvun lopulta alkaen rinnan kaupungin kasvun ja sen asukkaiden vapaa-ajan lisääntymisen kanssa. Teollistuminen houkutteli kaupunkiin työläisiä, joista osa kokoontui vähäisellä vapaa-ajallaan urheilemaan. Huolimatta siitä, että sosiaalinen asema ohjasi 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä vahvasti työväestöä urheiluseuran valinnassa, kesti kuitenkin vuoteen 1966 asti, ennen kuin Kuopioon perustettiin työväen uinnin lajiseura. Yhtenä syynä melko myöhäiseen työläisuimaseuran perustamiseen oli se, että Kuopion Uimaseura hoiti Kuopion kaupungin kanssa tekemänsä sopimuksen turvin uimaopetusta kaikille kaupungin lapsille. Hygieniasta työväestö pystyi huolehtimaan monissa paikoissa, joita vesistöjen rikkoma ympäristö uimahuoneineen tarjosi.
Työläisuimaseuran syntyä Kuopiossa edisti se, että 1960-luvulla poliittinen vasemmisto oli saanut Kuopiossa vankan sijan kunnallishallinnossa. Vasemmiston nousu, kuntoliikunnan esiinmarssi ja lopulta tieto uimahallin valmistumisesta johtivat siihen, että joukko työläisurheiluaatteen omaksuneita keski-ikäisiä miehiä ja naisia päätti perustaa Työväen Urheiluliittoon liittyneen Kuopion Työväen Uimarit. Seuran toiminnallisessa eliitissä oli yliopistossa kouluttautuneita, mutta pääasiallisesti johdossa oli palkkatyöväestöä. Seuraan liittyi aluksi runsaasti lapsia ja nuoria, mutta yhteisöä rikastutti sankoin joukoin myös ammattiyhdistysväki.
Kaikkiaan Kuopion Työväen Uimareiden toiminnan ensimmäinen vuosikymmen oli valtaisan innostuksen aikaa. Seuran jäsenmäärä kasvoi huolimatta siitä, että ihmisten vapaa-ajan vieton toimintamahdollisuudet laajenivat muun muassa television yleistymisen myötä. Aktiivinen nuorten ohjaus tuotti liikunnallisen elämäntapaan kasvattamisen myötä myös menestystä kilpauinnissa. Urheiluseuratoiminnalle tyypillinen toiminta-aktiivisuuden vaihtelu ilmeni Kuopion Työväen Uimareissa siten, että 1970-luvun kestäneen innostuksen jälkeen toiminta hiipui asteittain 2000-luvulle tultaessa, kunnes se jälleen vuonna 2011 nousi kukoistukseen.
Kokonaisuuden kannalta on huomattava, että urheilumenestys ei ollut TUL:n eikä Kuopion Työväen Uimareiden virallinen päätavoite 1970-luvulla. Toiminnan keskiössä olivat ennen kaikkea laajojen joukkojen, lasten ja nuorten kuntoliikunta, työväestön liikkumattomuuteen puuttuminen ja kansainvälisyyskasvatus. Uinnin harrastajat ovat voineet kokeilla rajojaan kilpa- ja kuntouinnissa, triathlonissa ja yhdistyksen monissa toimitsijatehtävissä. Samoissa tiloissa toimineen Kuopion Uimaseuran kanssa yhteistoiminta ei ollut aina ongelmatonta. Toiminnan ensimmäisellä vuosikymmenellä erimielisyyksiä syntyi ystävyyskaupunkiedustuksista, julkisen seuratuen jakoperusteista ja ohjatusta kuntouintitoiminnasta. Syyt kiistoihin heijastuivat osaksi TUL:n ja SVUL:n näkemyseroista mutta myös molempien seurojen vahvoista persoonista. 1980-luvun puolivälin jälkeen seurojen rinnakkainelo oli melko sopuisaa ja yhteistoiminnallista. Kuopion Työväen Uimarit ja Kuopion Uimaseuran toimivat tietoisesti sovun rakentajana eri yhteiskuntaluokkien välillä.
Kuopion Työväen Uimarit on toiminut jäsenilleen suojaavana yhteisönä, tietynlaisena hyvinvointivaltion suojamuurina, joka on luonut keskuudessaan sosiaalista turvallisuutta. Toiminnallaan Kuopion Työväen Uimarit on edistänyt kuopiolaisten uintiolosuhteita ja uinnin harrastajien tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta. Toimintaympäristön vaikutus seuran toimintaan on ollut monisäikeinen. Osoituksena toimintaympäristön vaikuttavuudesta olkoon se, että liikuntakulttuurin muutokset lisääntyneine lajeineen johtivat seuran muodonmuutokseen: uintiurheiluseura Kuopion Työväen Uimarit muutettiin KUTU Triathloniksi vuonna 2014. Tärkeintä on se, että aloite muutokseen on tullut ihmisiltä itseltään, heidän omista tarpeistaan. Liikkuvan ihmisen omilla tarpeilla ja oikeuksilla näyttää olevan alati korostuva asema työväen liikuntakulttuurissa myös tulevaisuudessa.
TYÖLÄISUINNIN MUUTTUVAT MUODOT - Kuopion Työväen Uimarit 1966 - 2012TERO MATKANIEMI14.10.2013