Työläisuimaseuran vaiheet

Por­va­ril­li­ses­ta ur­hei­lus­ta eris­täy­ty­neen työ­läis­ur­hei­lun yh­teis­kun­nal­li­set edel­ly­tyk­set eh­tyi­vät sitä mu­kaa, kun oma­lei­mai­nen ja sel­väs­ti por­va­ril­li­ses­ta kult­tuu­ris­ta erot­tu­va työ­väen­kult­tuu­ri ka­to­si. Suo­mes­sa työ­läis­ur­hei­lun so­si­aa­li­nen pe­rus­ta säi­lyi aina 1960-lu­vul­le saak­ka. Tämä joh­tui sii­tä, että yh­teis­kun­nan ra­ken­ne­muu­tos ta­pah­tui meil­lä myö­hem­min kuin muis­sa län­si­mais­sa. Pe­rin­tei­sen työ­väen­luo­kan ka­to­a­mi­nen ei kui­ten­kaan mer­kin­nyt työ­läis­ur­hei­lun eh­ty­mis­tä. Päin­vas­toin TUL:n ur­hei­lul­li­nen pa­nos kas­voi ja lii­kun­nal­li­nen ilme moni­puo­lis­tui. Jäy­kät puo­lu­e­po­liit­ti­set kyt­ken­nät pur­kau­tui­vat, ja van­ha­kan­tai­ses­ta luok­ka­jär­jes­tös­tä tuli työ­väen­liik­keen lii­kun­ta­po­liit­ti­nen etu­jär­jes­tö.[1]

Työ­väen oman uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­nen al­koi vi­ri­tä en­nen uima­hal­lin val­mis­tu­mis­ta ke­vääl­lä 1966, jol­loin kuo­pi­o­lai­sen ”työ­väen kes­kuu­des­sa” alet­tiin va­ka­vas­ti poh­tia sitä, oli­si­ko Kuo­pi­oon tar­peel­lis­ta pe­rus­taa TUL:n alai­nen uima­seu­ra. Ris­to Hir­vo­nen, Erk­ki Hil­tu­nen, Urpo Kuk­ko­nen, Ilk­ka Iko­nen, Veik­ko Rä­sä­nen ja Väi­nö Ti­ai­nen päät­ti­vät kut­sua kool­le ko­kouk­sen, jos­sa kes­kus­tel­tiin ”(…) seu­ran tar­peel­li­suu­des­ta, sen pe­rus­ta­mi­ses­ta, mah­dol­li­ses­ta ni­mes­tä, jne.”[2]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pe­rus­ta­ja­jä­sen ja kun­ni­a­pu­heen­joh­ta­ja Erk­ki Hil­tu­nen pu­hui seu­ran 25-vuotisjuhlissa vuon­na 1991: ”Kun uima­hal­lin ra­ken­nus­a­ja­tus al­koi olla vii­mei­ses­sä ve­dos­saan, sil­loin nou­si TUL:n väen pii­ris­sä kes­kus­te­lu, mik­si ei voi­tai­si pe­rus­taa Kuo­pi­oon myös TUL:n alai­nen uima­seu­ra. Tääl­lä­hän oli toi­nen seu­ra, joka oli Suo­men Voi­mis­te­lu- ja Ur­hei­lu­lii­ton alai­nen seu­ra, Kuo­pi­on Uima­seu­ra. Tuol­la toi­mis­tos­sa, jos­sa olin työs­sä, läh­ti tämä han­ke vi­ri­ä­mään.”[3] Suo­men So­si­a­li­demo­kraat­ti­sen Puo­lu­een (SDP:n) pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1993–2005 toi­mi­nut en­ti­nen pää­mi­nis­te­ri Paa­vo Lip­po­nen tii­vis­tää, että Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pe­rus­ta­mi­nen liit­tyi osa­na työ­väen­liik­keen nou­su­kau­teen.[4]

Työ­läis­uima­seu­ran en­sim­mäi­nen pe­rus­ta­mis­ko­kous ei on­nis­tu­nut, sil­lä läs­nä oli vain vii­si hen­ki­löä. Toi­ses­sa pe­rus­ta­mis­ko­kouk­ses­sa, joka pi­det­tiin Osuus­kas­san ker­ho­huo­neel­la 26.7.1966, pai­kal­la oli yh­dek­sän uin­nis­ta in­nos­tu­nut­ta, pää­a­si­as­sa keski-ikäis­tä kuo­pi­o­lais­ta. Täs­sä pe­rus­ta­vas­sa ko­kouk­ses­sa oli­vat läs­nä Mart­ti Vait­ti­nen, Sai­ni Ora­vai­nen, Tuu­la Pek­ka­ri­nen, Sep­po Rä­sä­nen, Väi­nö Ti­ai­nen, Vei­jo Tu­ru­nen, Mart­ti Kau­ko­nen, Ris­to Hir­vo­nen ko­kouk­sen sih­tee­ri­nä ja Erk­ki Hil­tu­nen ko­kouk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na. Li­säk­si pai­kal­la oli­vat TUL:n uin­ti­ja­os­ton pu­heen­joh­ta­ja Mik­ko Lai­ne,[5] TUL:n Sa­von pii­rin uin­ti­ja­os­ton pu­heen­joh­ta­ja Tau­no Ten­hu­nen ja Tam­pe­reen Työ­väen Ui­ma­rei­den Eija Piililä.[6] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den en­sim­mäi­sek­si pu­heen­joh­ta­jak­si va­lit­tiin Väi­nö Ti­ai­nen, vara­pu­heen­joh­ta­jak­si Arvo Hoffren, sih­tee­rik­si Mat­ti Torpström ja ra­has­ton­hoi­ta­jak­si Veik­ko Rä­sä­nen. Joh­to­kun­nan jä­se­nik­si va­lit­tiin Erk­ki Hil­tu­nen, Esko Kok­ko, Paa­vo Ilvetsalo, Tuu­la Pek­ka­ri­nen, Mart­ti Vait­ti­nen, Rei­no Paju ja Pek­ka Jor­ma­lai­nen.[7] KuTU:n pe­rus­ta­nut ko­kous päät­ti: ”Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit on pää­a­si­al­li­ses­ti uin­tia ur­hei­lu­la­ji­na har­ras­ta­va seu­ra. Se kuu­luu Työ­väen Ur­hei­lu­liit­toon ja nou­dat­taa nii­tä sään­tö­jä ja peri­aat­tei­ta, jot­ka TUL on kes­kus­jär­jes­tö­nä vah­vis­ta­nut.”[8] Joh­to­kun­nan ko­kouk­sis­sa val­men­ta­jil­la ja ja­os­to­jen pu­heen­joh­ta­jil­la oli toi­min­nan alus­ta al­ka­en puhe- ja esit­te­ly­oi­keus.[9]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa va­sem­mis­ton po­liit­ti­set toi­mi­jat pys­tyi­vät ra­ken­ta­maan myös po­liit­tis­ta uraa. Työ­läis­uima­seu­ran jä­se­nis­tön tu­el­la saat­toi li­säk­si olla mer­ki­tys­tä va­lin­nal­le esi­mer­kik­si kau­pun­gin­val­tuus­toon. KuTU:n jä­sen­mää­rä oli 1970-lu­vul­la huo­mat­ta­van suu­ri, mikä joh­tui osal­taan SVUL:n ja TUL:n vä­li­ses­tä kil­pai­lus­ta jä­sen­mää­ris­tä. Seu­ran pe­rus­ta­jiin kuu­lu­neen, tori­kaup­pi­aa­na­kin työs­ken­nel­leen Erk­ki Hil­tu­sen kaut­ta seu­ral­la oli vah­vat si­teet SKDL:n kun­nal­lis­jär­jes­töön. Hil­tu­nen kuu­lui kau­pun­gin­val­tuus­toon vuo­si­na 1969–1972. Sel­vää on, että Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ver­kos­toi­tui am­mat­ti­yh­dis­tys­liik­keen ja työ­väen­jär­jes­tö­jen kaut­ta laa­jaan kan­sal­li­seen ja kan­sain­vä­li­seen työ­väen­liik­kee­seen.

Pro­fes­so­ri Sep­po Hentilän mu­kaan TUL:n seu­ro­jen kai­kis­ta jä­se­nis­tä 75 % oli työ­vä­es­töä vuon­na 1972, toi­mi­hen­ki­löi­tä 9 % ja maan­vil­je­li­jöi­tä 16 %.[10] Vaik­ka KuTU:n jä­sen­lu­et­te­loi­ta ja jä­sen­mää­rä­ti­las­to­ja ei ole kat­ta­vas­ti tal­les­sa, voi kui­ten­kin ar­vi­oi­da, että kau­pun­ki­seu­ra KuTU:n jä­se­nis­tös­sä maan­vil­je­li­jöi­tä ei oli­si ol­lut yhtä pal­jon kuin kes­ki­mää­rin TUL:n seu­rois­sa. Tie­to sii­tä, että yli 800 jä­se­nen KuTU:ssa oli ”huo­mat­ta­va mää­rä” am­mat­ti­yh­dis­tys­vä­keä, tu­kee kä­si­tys­tä sii­tä, että palk­ka­työ­vä­es­tön osuus seu­ran jä­se­nis­tös­sä oli suu­ri.[11]

Ver­tail­ta­es­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­tiin vuo­si­na 1966–1976 kuu­lu­nei­den so­si­o­e­ko­no­mis­ta ase­maa ha­vai­taan, että seu­ro­jen päät­tä­jien taus­tat poik­ke­si­vat toi­sis­taan. KuTU:n joh­to­kun­nas­sa oli tar­kas­te­lu­ajan­jak­so­na ai­na­kin kak­si yli­o­pis­to­kou­lu­tuk­sen saa­nut­ta jä­sen­tä, ja useim­mat jä­se­net oli­vat saa­neet am­ma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen. KuUS:ssa yli­o­pis­to­kou­lu­tuk­sen oli saa­nut myös vä­hin­tään kak­si joh­to­kun­nan jä­sen­tä. Opis­to­as­teen kou­lu­tuk­sen Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa oli saa­nut vä­hin­tään kah­dek­san joh­to­kun­nan jä­sen­tä. Uima­seu­ro­jen toi­min­nal­li­sen elii­tin so­si­o­e­ko­no­mi­sen koos­tu­muk­sen ver­taa­mi­nen koko Suo­men vä­es­töön vuon­na 1970 osoit­taa, että KuUS:n joh­to­kun­ta poik­ke­si koko vä­es­tös­tä: Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli kes­ki­luok­kai­sem­pi kuin ym­pä­röi­vä yh­teis­kun­ta. KuTU:n joh­to­kun­nas­sa oli sekä ylem­piä että alem­pia toi­mi­hen­ki­löi­tä kar­ke­as­ti ar­vi­oi­tu­na sa­man ver­ran kuin koko vä­es­tös­sä. Ai­neis­to tu­kee olet­ta­mus­ta sii­tä, että KuTU:n joh­dos­sa palk­ka­työ­vä­es­tön osuus vuo­si­na 1966–1976 oli suu­rem­pi kuin koko vä­es­tös­sä ja Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa.[12] Suku­puo­li­näkö­kul­mas­ta KuUS ja KuTU oli­vat joh­to­kun­ta­ta­sol­la sel­väs­ti mies­val­tai­sia vuo­si­na 1966–1976. Sekä KuTU:n että KuUS:n joh­to­kun­nis­sa toi­mi­neis­ta jä­se­nis­tä mie­hiä oli noin 80 %. Kui­ten­kin mo­lem­mis­sa seu­rois­sa toi­mi­vat ak­tii­vi­set ja useis­sa yh­teyk­sis­sä kii­tel­lyt nais­toi­mi­kun­nat.[13]

Yh­teis­kun­nan ra­ken­ne­muu­tos ja muut­to­lii­ke Pohjois-Sa­von maa­seu­dul­ta Kuo­pi­oon al­koi­vat osal­taan vah­vis­taa maa­kun­nan kes­kuk­sen työ­läis­uin­nin kan­sa­lais­toi­min­taa. Kuo­pi­o­lais­ten uin­nin muu­tos­ten taus­tal­la 1970-lu­vul­la oli­vat myös lii­kun­ta­kult­tuu­ris­sa käyn­nis­ty­mäs­sä ol­leet suu­ret muu­tok­set.[14] Uima­hal­lin val­mis­tu­mi­nen ja KuTU:n pe­rus­ta­mi­nen oli­vat osoi­tuk­sia sii­tä, kuin­ka tie­tyn ur­hei­lun suo­ri­tus­pai­kan ra­ken­ta­mi­nen vai­kut­taa no­pe­as­ti sii­nä har­joi­tet­ta­van ur­hei­lu­muo­don ke­hit­ty­mi­seen. Ym­pä­ri­vuo­ti­sen har­joit­te­lun mah­dol­lis­tu­mi­nen siir­si kuo­pi­o­lai­sen uin­nin har­ras­ta­mi­sen sa­nan­mu­kai­ses­ti uu­del­le aika­kau­del­le. Mur­rok­ses­sa uu­det toi­min­ta­ti­lat tar­jo­si­vat KuTU:n ja KuUS:n toi­mi­joil­le ”ka­ton pään pääl­le”. KuUS:n sih­tee­ri Leo Soi­ni­nen ker­toi Uin­ti-leh­des­sä syk­syl­lä 1971 on­nel­li­se­na: ”Täl­lä het­kel­lä meis­tä on mu­ka­vaa en­nen muu­ta sik­si, että olem­me jäl­leen kiin­tei­tä jä­se­niä ui­ma­ri­per­hees­sä.”[15] Uu­des­sa ti­lan­tees­sa Soi­ni­sen edus­ta­ma Kuo­pi­on Uima­seu­ra al­koi jos­sa­kin mää­rin kil­pail­la jä­se­nis­tä vas­ta pe­rus­te­tun KuTU:n kans­sa. On huo­mi­oi­ta­va, ett­ei KuTU ka­ven­ta­nut ai­na­kaan mer­kit­tä­väs­ti KuUS:n har­ras­ta­ja­poh­jaa. KuTU ni­mit­täin tar­jo­si väy­län uin­ti­har­ras­tuk­seen niil­le, joi­den van­hem­mat ei­vät hy­väk­sy­neet SVUL:n seu­raa las­ten­sa har­ras­tuk­sen jär­jes­tä­jä­nä.[16]

Työ­väen Ur­hei­lu­lii­tos­sa ur­hei­lu­kou­lu­tuk­sen pai­no­pis­te suun­tau­tui 1960-lu­vun lo­pul­la val­men­ta­jien ja oh­jaa­jien kou­lu­tuk­seen. Ko­ke­muk­set roh­kai­si­vat lii­ton vä­keä jat­ka­maan sa­mal­la lin­jal­la. Eteen­päin­me­noa ta­pah­tui myös jär­jes­töl­li­ses­sä ke­hi­tyk­ses­sä: jä­sen­mää­rä kas­voi ja seu­ra­toi­mi­joi­ta kou­lu­tet­tiin. Mää­rä­ra­ho­jen niuk­kuus kui­ten­kin su­pis­ti seu­ra­toi­mit­si­ja­kou­lu­tus­ta, joka ra­joit­tui pel­käs­tään seu­ra- ja pii­ri­por­taas­sa ta­pah­tu­vaan kurs­si­toi­min­taan.[17] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton kou­lu­tus­toi­min­ta oli voi­ma­kas­ta koko 1970-lu­vun ajan. Vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­lis­sä TUL:n uin­ti­ja­os­ton sih­tee­ri Paa­vo Hil­tu­nen kir­joit­ti sii­tä, kuin­ka lii­ton kou­lu­tus ulot­tuu uin­tiin: ”Työ­väen Ur­hei­lu­lii­tol­la on me­nos­sa voi­ma­kas kou­lu­tuk­sen vuo­si­kym­men. Tä­hän loi mah­dol­li­suu­det vii­me vuo­den ke­vääl­lä pi­det­ty yksi­mie­li­nen liit­to­ko­kous, jon­ka jäl­keen TUL:n kou­lu­tus­oh­jel­ma on saa­tu val­miik­si. Nyt on vuo­ros­sa kou­lu­tus­oh­jel­man to­teut­ta­mi­nen. Sen tar­koi­tuk­se­na on kou­lut­taa lii­tol­le sekä val­men­ta­jia että jär­jes­tö­toi­mit­si­joi­ta ny­kyi­sen ja tu­le­van tar­peen edel­lyt­tä­mä mää­rä. Näin it­se­näi­ses­tä Työ­väen Ur­hei­lu­lii­tos­ta pys­ty­tään ra­ken­ta­maan en­tis­tä voi­mak­kaam­pi ja vai­ku­tus­val­tai­sem­pi ur­hei­lu­jär­jes­tö to­teut­ta­maan työ­vä­es­tön lii­kun­ta­kult­tuu­ria sen omil­la eh­doil­la.”[18]

Seu­ra­toi­mi­joi­den kou­lu­tuk­sen taso ko­hen­tui eri­lais­ten op­pai­den ja opin­to­ai­neis­to­jen an­si­os­ta. 1970-lu­vun lo­pul­la oli­kin jo lä­hes jo­kais­ta TUL:n kou­lu­tus­jär­jes­tel­män osaa var­ten käy­tet­tä­vis­sä kir­jal­li­nen opin­to­ai­neis­to. Laji­koh­tai­set val­men­nus­op­paat oli­vat ta­val­li­ses­ti niin sa­no­tus­ti kan­si­o­muo­toi­sia ja si­ten hel­pos­ti uu­dis­tet­ta­vis­sa ja täy­den­net­tä­vis­sä. Lii­ton pal­ve­luk­ses­sa oli 1970-lu­vul­la usei­ta lii­kun­ta­tie­teel­li­sen kou­lu­tuk­sen saa­nei­ta toi­mi­hen­ki­löi­tä. Ko­ti­mai­sen tut­ki­muk­sen ohel­la he ky­ke­ni­vät hyö­dyn­tä­mään myös ulko­mais­ta tie­tä­mys­tä, jota TUL:n kan­sain­vä­lis­ten suh­tei­den pai­not­tu­mi­sen ta­kia saa­tiin eri­tyi­ses­ti so­si­a­lis­ti­sis­ta mais­ta. 1960-lu­vun puo­li­vä­lis­sä al­ka­nut val­men­ta­ja­vaih­to vil­kas­tui uu­del­leen pie­nen tauon jäl­keen 1970-lu­vun lo­pul­la.[19]

Vuon­na 1972 TUL aset­tui voi­mak­kaas­ti tu­ke­maan va­paa­ta kes­kus­te­lua ja tut­ki­mus­työ­tä huip­pu-ur­hei­lus­ta. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton suh­teet Jy­väs­ky­län yli­o­pis­ton lii­kun­ta­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan lu­jit­tui­vat. TUL an­toi tun­nus­tuk­sen Jy­väs­ky­län yli­o­pis­ton työl­le lii­kun­ta­toi­min­nan tut­ki­muk­sen ke­hit­tä­jä­nä sekä lii­kun­nan ja yh­teis­kun­nan vä­lis­ten vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­den esil­le tuo­ja­na.[20]

 Liittojen ristiaallokossa

Suo­ma­lai­nen ur­hei­lu­jär­jes­tö­kent­tä oli ha­jaan­tu­nut 1910-lu­vul­la. Seu­raa­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä sitä py­rit­tiin yh­dis­tä­mään use­as­ti, kun­nes 1990-lu­vun alus­sa ur­hei­lu­jär­jes­töt pe­rus­ti­vat Suo­men Lii­kun­nan ja Ur­hei­lun (SLU:n) kat­to­jär­jes­tök­seen.[21] Väi­te sii­tä, että ha­jaan­nuk­sien ai­ka­na ”ur­hei­lu tuh­la­si va­ro­jaan ken­täl­lä”, ei ole pe­rus­tel­tu. Eri jär­jes­töt ni­mit­täin ta­ka­si­vat toi­min­noil­laan sen, että har­ras­tus­ten pii­riin pää­si­vät mah­dol­li­sim­man mo­net yh­teis­kun­ta­luo­kas­ta riip­pu­mat­ta. Jois­sa­kin osis­sa maa­ta toi­mi­vat ”pääl­lek­käin” SVUL:n, TUL:n ja SPL:n (Suo­men Pal­lo­lii­ton) pii­rit, jot­ka hoi­ti­vat osit­tain sa­man­tyyp­pi­siä teh­tä­viä. Kuo­pi­o­lai­nen kan­sa­lais­toi­min­ta­uin­ti oli uima­hal­li­kau­del­le asti pää­a­si­al­li­ses­ti SVUL:n seu­ran or­ga­ni­soi­maa. Sik­si SVUL:n ja TUL:n vä­li­set kiis­tat ei­vät kos­ket­ta­neet kuo­pi­o­lais­ta uin­tia ko­vin pal­jon vuo­si­na 1945–1968. Kun SVUL:n ja TUL:n sekä TUK:n (Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton) kamp­pai­lu jä­sen­mää­ris­tä kiih­tyi 1970-lu­vul­la, van­hat jän­nit­teet nou­si­vat uu­del­leen pin­taan. Myös kuo­pi­o­lai­nen uima­seu­ra­kent­tä jou­tui ajoit­tain myrs­kyn­sil­mään.[22]

Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton lii­kun­ta­po­li­tii­kas­sa pai­no­pis­te oli vuon­na 1970-lu­vun lo­pul­la kan­sal­li­ses­sa lii­kun­ta­po­li­tii­kas­sa. Työ­läis­ur­hei­lun ehey­tys­neu­vot­te­lut joh­ti­vat vuo­den 1978 tou­ko­kuus­sa tu­lok­seen, jos­sa työ­väen­puo­lu­eet an­toi­vat yh­tei­sen ve­too­muk­sen ehey­tyk­sen puo­les­ta ja so­pi­mus­mal­lin ehey­tyk­sen käy­tän­nön rat­kai­suik­si. Ko­ko­nai­suu­des­saan ehey­tys­rat­kai­su tur­va­si TUL:n it­se­näi­syy­den säi­ly­mi­sen ja TUK:n su­laut­ta­mi­sen Työ­väen Ur­hei­lu­liit­toon vuon­na 1979.[23]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1965–1968 toi­mi­nut Kuo­pi­on kau­pun­gin raha­toi­mis­ton pääl­lik­kö Sa­ka­ri Pek­ka­ri­nen va­lai­see, kuin­ka TUL:n ja SVUL:n ole­mas­sa ol­lut­ta jän­ni­tet­tä 1960-lu­vun lo­pul­la las­ket­tiin. Pek­ka­ri­nen to­dis­taa, että KuUS:ssa oli seu­ran toi­min­taan tyy­ty­väi­siä so­si­aa­li­demo­kraat­te­ja: ”Me­hän teh­tiin sem­moi­nen so­pi­mus ja saa­tiin tämä, sa­no­taan, so­si­aa­li­demo­kraat­tien uima­jouk­ko pi­det­tyä uima­seu­ras­sa. Meil­lä oli sil­loin aa­vis­tuk­sia, kun uima­hal­li oli tu­los­sa, että tämä jouk­ko piti pi­tää ka­sas­sa. Suo­raan sa­no­en teim­me po­liit­ti­sen rat­kai­sun, joka toi hei­dän ha­lu­a­man­sa mää­rän vä­keä uima­seu­ran hal­lin­to­e­li­miin. On­nek­si saa­tiin hy­viä joh­to­kun­nan jä­se­niä. Jopa sel­lai­sia, jot­ka oli­vat kau­pun­gin­val­tuus­ton jä­se­niä. Se oli meil­le mel­ko mer­kit­tä­vä asia. Kun KuTU tuli, meil­lä oli vah­va, hyvä seu­ra. Val­tuu­te­tut an­toi­vat meil­le hy­vän taus­tan. Ei ol­lut mi­tään on­gel­mia.”[24]  Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa toi­mi­nei­ta kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­ja oli­vat so­si­aa­li­demo­kraa­tit Kai­ja Krö­ger ja Vil­ho Ora­vai­nen.[25] Esi­mer­kik­si kan­sa­kou­lun opet­ta­ja Kai­ja Krö­ger oli lo­pul­ta an­si­oi­tu­nut kun­nal­lis­po­lii­tik­ko. Hän toi­mi kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa vuo­si­na 1965–1968 ja 1969–1972. Hä­net va­lit­tiin edel­leen val­tuus­toon vuon­na 1973.[26] Krö­ger toi­mi KuUS:n joh­to­kun­nas­sa vuo­si­na 1968–1971. Ora­vai­sen joh­to­kun­ta­työs­ken­te­ly al­koi yhtä ai­kaa Krö­ge­rin kans­sa, mut­ta se päät­tyi vas­ta vuon­na 1976.[27]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­dos­sa vai­kut­ta­nut Mart­ti Väi­nä­mö vah­vis­taa, että jo vuo­si­na 1967–1968 jouk­ko so­si­aa­li­demo­kraat­te­ja oli ai­na­kin jos­sa­kin mää­rin kiin­nos­tu­nut TUK:n alai­sen uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­ses­ta kan­san­demo­kraat­ti­sen KuTU:n ja por­va­ril­li­sen KuUS:n rin­nal­le. So­si­aa­li­demo­kraat­tien oman seu­ran pe­rus­ta­mis­pyr­ki­myk­siin on yh­dis­tet­ty myös val­ta­kun­nan po­li­tiik­kaan vah­vas­ti nou­se­mas­sa ol­lut uima­seu­ra­lai­nen Paa­vo Lip­po­nen. Väi­nä­mö ker­too: ”Jos­ta­kin syys­tä alet­tiin miet­tiä sitä, pi­täi­si­kö pe­rus­taa so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen TUK:n seu­ra. Paa­vo (Lip­po­nen) otti mei­hin yh­teyt­tä. Le­ton kans­sa va­kuu­tim­me Paa­von, että ei ole mi­tään jär­keä. Paa­von vaa­ti­mus oli se, että kak­si sos.dem.-jä­sen­tä otet­tiin mu­kaan: Krö­ger ja Ora­vai­nen. (…) Itse olin mu­ka­na 1980-lu­vun al­kuun asti, ja sin­ne asti mu­ka­na oli vi­ral­li­ses­ti so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen edus­tus. To­te­sim­me yh­des­sä Lip­po­sen kans­sa, jott­ei ha­jaan­nus­ta tu­li­si enem­pää, niin ote­taan ne so­si­aa­li­demo­kraa­tit.”[28] Va­lin­to­jen myö­tä kes­kus­te­lut TUK:n alai­ses­ta uima­seu­ra­toi­min­nas­ta hil­je­ni­vät kah­dek­si vuo­dek­si, kun­nes ne nou­si­vat jul­ki­ses­ti esil­le uu­del­leen vuon­na 1970. Paa­vo Lip­po­nen, jon­ka Mart­ti Väi­nä­mö yh­dis­tää vuo­sien 1967–1968 TUK-kes­kus­te­lui­hin, ei kuo­pi­o­lai­sen uin­nin liit­to­kes­kus­te­lu­ja myö­hem­min käy­nyt. Huo­mat­ta­van val­ti­o­mies­uran teh­nyt KuUS:n kun­ni­a­jä­sen (2004) to­te­aa: ”Va­li­tet­ta­vas­ti mi­nul­la ei ole mi­tään tie­toa TUK:n toi­min­nas­ta Kuo­pi­os­sa. Kun lo­pe­tin pe­laa­mi­sen KuUS:n vesi­pal­lo­jouk­ku­ees­sa 1970-lu­vun alus­sa, olin täy­sin irti Kuo­pi­on asi­ois­ta.”[29]

Uima­seu­ra­ken­täs­sä kes­kus­jär­jes­tö­jen kil­pai­lu nou­si esil­le lop­pu­vuo­des­ta 1970, jol­loin ”tie­tyil­lä ta­hoil­la” Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta kaa­vail­tiin Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton alais­ta seu­raa. TUK:n pii­ri­sih­tee­ri Osmo Kar­hu­nen to­te­si leh­dis­töl­le: ”Täy­tyy koit­taa ke­pil­lä jää­tä, kos­ka meil­lä on ol­lut sel­lai­nen kä­si­tys, että TUK:n alais­ta uima­seu­raa on Kuo­pi­oon odo­tet­tu jo pit­kään.”[30] ”Tie­tyil­lä ta­hoil­la” Savo-leh­des­sä tar­koi­tet­tiin Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton Kuo­pi­on pii­rin pii­ri­toi­mi­kun­taa. Ko­kouk­ses­saan syys­kuus­sa 1970 TUK:n Kuo­pi­on pii­ri vel­voit­ti kaik­ki pii­ri­toi­mi­kun­nan jä­se­net ”tun­nus­te­lu­mat­koil­le”. Ta­voit­tee­na oli saa­da TUK:oon uu­sia seu­ro­ja ja uu­sia la­je­ja.[31] Tä­män tun­nus­te­lu­kier­rok­sen jäl­keen TUK:n Kuo­pi­on pii­ris­sä ei uin­nin seu­ra­toi­min­taan liit­ty­viä asi­oi­ta enää kä­si­tel­ty.

Mart­ti Väi­nä­mö on nä­ke­myk­se­nään ker­to­nut, että uima­seu­ran joh­dos­sa kaik­ki ei­vät ot­ta­neet TUK:n tun­nus­te­lu­ja mis­sään vai­hees­sa lain­kaan va­ka­vas­ti. KuUS:n sih­tee­ri­nä toi­mi­nut Leo ”Leto” Soi­ni­nen kui­ten­kin esit­ti, että TUK:n jä­se­nyys voi­si olla KuUS:n kan­nal­ta jär­ke­vä rat­kai­su. Kan­taan­sa Soi­ni­nen pe­rus­te­li jou­lu­kuus­sa 1970 sil­lä, että jos KuUS ei lii­ty TUK:oon, paik­ka­kun­nal­le saa­te­taan pe­rus­taa sii­nä ta­pauk­ses­sa kol­mas uima­seu­ra. Kol­man­nen seu­ran syn­ty­mis­tä Leo Soi­ni­nen piti huo­no­na vaih­to­eh­to­na: ”TUK:n oma jä­sen­seu­ra vai­keut­tai­si kaik­kien kuo­pi­o­lais­ten kil­pa­uima­rei­den har­joi­tus­o­lo­ja, sil­lä jo kak­si uima­seu­raa on kyl­lik­si.”[32] Il­mei­sen no­pe­as­ti kir­joi­te­tus­sa sa­no­ma­leh­ti­ar­tik­ke­lis­sa Leo Soi­ni­nen tai sa­no­ma­leh­den toi­mit­ta­ja ei huo­man­nut mai­ni­ta sitä, että SVUL:n kan­na­tus Kuo­pi­on Uima­seu­ran jä­se­nis­tös­sä oli vank­ka.

Jä­se­nyys Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­tos­sa oli­si var­mas­ti kar­kot­ta­nut Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta SVUL-hen­ki­set jä­se­net, jot­ka oli­si­vat pe­rus­ta­neet uu­den por­va­ril­li­sen uima­seu­ran. KuUS:n TUK-jä­se­nyy­den työn­si syr­jään vii­meis­tään ko­koo­muk­se­lai­nen Kau­ko ”Posse” Rau­tio, joka oli tun­net­tu tiuk­ka­sa­nai­sis­ta por­va­ril­li­sis­ta lau­sun­nois­taan ja joka ei lain­kaan läm­men­nyt KuUS:n kes­kus­jär­jes­tön vaih­ta­mi­sel­le. Rau­tio toi­vot­ti mah­dol­li­ses­ti pe­rus­tet­ta­van TUK-seu­ran jul­ki­ses­ti ja si­vis­ty­nees­ti ter­ve­tul­leek­si: ”Kun uin­ti­sa­ral­la tu­lee uusi yrit­tä­jä, kol­mas mies, TUK, niin kai­kil­le riit­tää elin- ja hal­li­ti­laa ja yhä use­am­pi nuo­ri pää­see val­men­nuk­sen pii­riin.”[33]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran kan­nal­ta liit­to­kes­kus­te­luis­sa myön­teis­tä oli se, että seu­ra ei ajau­tu­nut liit­to­kes­kus­te­luis­sa si­säi­seen krii­siin. Mart­ti Väi­nä­mö to­dis­taa, että kes­kus­te­lut liit­ty­mi­ses­tä TUK:oon su­jui­vat kai­kis­sa kään­teis­sä ra­ken­ta­vas­ti: ”Mis­sään vai­hees­sa meil­lä ei ol­lut mi­tään rii­to­ja.” Väi­nä­mö muis­tut­taa KuUS:n joh­to­teh­tä­vis­sä toi­mi­neen Sa­ka­ri Pek­ka­ri­sen ta­paan, että joh­to­kun­taan kuu­lui jo en­nen lii­ton­vaih­to­a­ja­tuk­sia jä­se­niä eri puo­lu­eis­ta, niin oi­keis­to­lai­sis­ta kuin va­sem­mis­to­lai­sis­ta­kin.[34]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den kyt­ken­nät TUL:oon oli­vat sel­ke­ät. TUL:n Sa­von pii­ril­le oli tär­ke­ää saa­da pii­rin hal­li­tuk­seen so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen enem­mis­tö. Lo­pul­ta SKDL:n Erk­ki Hil­tu­nen (1931–1993) jou­tui väis­ty­mään so­si­aa­li­demo­kraat­ti­sen pu­heen­joh­ta­jan Lau­ri Mus­to­sen tiel­tä vuon­na 1982, vaik­ka Hil­tu­nen oli teh­tä­väs­sään mo­nel­la ta­paa myös tai­ta­va.[35] Seu­ra­ta­sol­la so­si­aa­li­demo­kraa­tit oli­vat pu­heen­joh­ta­ja­kamp­pai­lun ai­ka­na val­mis­tau­tu­neet ve­täy­ty­mään KuTU:sta, jos pu­heen­joh­ta­ja­vaih­dos ei oli­si on­nis­tu­nut.[36] KuTU:n val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen, joka työs­ken­te­li ra­ken­nuk­sil­la yh­des­sä puu­sep­pä­ta­son kir­ves­mie­hen Lau­ri Mus­to­sen kans­sa, tar­ken­taa hä­nen ase­maan­sa po­liit­ti­sel­la kar­tal­la: ”Lau­ri oli ai­koi­naan TPSL:n (Työ­väen ja Pien­vil­je­li­jäin So­si­a­li­demo­kraat­ti­sen Lii­ton) jä­sen, hy­vin va­sem­mis­to­lai­nen siis. De­ma­ri­na hän oli sel­väs­ti SDP:n va­sem­mal­la lai­dal­la. (…) Vel­je­ni Mart­ti toi­mi po­liit­ti­sen yli­meno­kau­den pu­heen­joh­ta­ja­na vuon­na 1983. (…) Ekosta on sa­not­ta­va se, että hän oli mi­nul­le aina yh­teis­työ­ky­kyi­nen ja ys­tä­väl­li­nen. Hän jär­jes­ti meil­le uin­nin olo­suh­teet erin­o­mai­sek­si. Hän oli hie­no mies, vah­va vai­kut­ta­ja.”[37]

 Liitto ohjaa, seura järjestää

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den kan­nal­ta myön­teis­tä oli se, että lii­kun­ta­kes­kei­nen ajat­te­lu il­me­ni myös Kuo­pi­on kau­pun­gin hal­lin­nos­sa. Vuo­den 1973 alus­ta ur­hei­lu­lau­ta­kun­nan nimi muu­tet­tiin lii­kun­ta­lau­ta­kun­nak­si. Kau­pun­gin­val­tuus­ton va­lit­se­mas­sa lau­ta­kun­nas­sa oli pu­heen­joh­ta­jan li­säk­si 14 jä­sen­tä. Heis­tä 7 kuu­lui ur­hei­lu­o­sas­toon ja 7 kun­to­lii­kun­ta­o­sas­toon. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan alai­suu­des­sa toi­mi lii­kun­ta­toi­mis­ton vir­ka­mies­por­ras, jo­hon kuu­lui­vat lii­kun­ta­toi­men­joh­ta­ja, ur­hei­lu­oh­jaa­ja ja lii­kun­nan­oh­jaa­ja, apu­lais­kans­lis­ti ja ti­la­päi­set työn­te­ki­jät. Hei­dän työ­sar­kan­sa eriy­tyi kah­teen sek­to­riin: lau­ta­kun­nan alai­siin ur­hei­lu­paik­koi­hin ja -seu­roi­hin sekä lau­ta­kun­nan alai­siin kun­to­lii­kun­ta-alu­ei­siin ja -seu­roi­hin.[38]

Uima­seu­rat jou­tui­vat uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen tur­vau­tu­maan nä­ke­mys­e­ro­jen­sa vuok­si ajoit­tain lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan kan­taan. Sik­si KuTU:lle ja KuUS:lle ei ol­lut lain­kaan sa­man­te­ke­vää, mit­kä puo­lu­eet käyt­ti­vät val­taa kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa, lau­ta­kun­ta­ta­sol­la tai uima­hal­lin joh­to­kun­nas­sa. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit oli pu­heen­joh­ta­ja Erk­ki Hil­tu­sen kaut­ta SKDL-seu­ra vuo­teen 1982 asti. TUL:n Sa­von pii­ris­sä SKDL:n ja SDP:n voi­ma­suh­teet vaih­te­li­vat koko 1970-lu­vun. Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa oli va­sem­mis­to­e­nem­mis­tö vuo­teen 1968 asti, jol­loin val­tuus­ton edus­ta­jat vaih­tui­vat poik­keuk­sel­li­sen run­saas­ti. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­ta päät­ti lop­pu­vuo­des­ta 1972, että ”(…) seu­ram­me an­taa leh­dis­töl­le ää­nes­tys­ke­ho­tuk­sen, että kau­pun­gin­val­tuus­to tu­li­si va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sek­si”.[39] Niuk­ka por­va­ril­li­nen enem­mis­tö (25–22) muut­tui vuo­den 1972 kun­nal­lis­vaa­leis­sa KuTU:n toi­veen mu­kai­ses­ti, to­sin vain yh­den pai­kan, va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sek­si. Tä­män jäl­keen por­va­ril­li­nen enem­mis­tö Kuo­pi­os­sa va­kiin­tui.[40] Vuo­teen 1988 ulot­tu­vas­sa tar­kas­te­lus­sa sel­vi­ää, että kau­si päät­tyi kol­men suu­ren puo­lu­een, ko­koo­muk­sen, kes­kus­ta­puo­lu­een ja so­si­aa­li­demo­kraat­tien, vah­vaan ase­maan.[41]

Kuo­pi­os­sa uima­seu­ro­jen ta­voit­tei­ta osal­taan oh­ja­si­vat pai­kal­li­sia voi­mia laa­jem­mat yh­teis­kun­ta­po­liit­ti­set nä­ke­myk­set. Mo­lem­pien seu­ro­jen toi­min­taa kont­rol­loi­vat val­ta­kun­nal­li­set ur­hei­lun kes­kus­jär­jes­töt TUL ja SVUL omi­ne odo­tuk­si­neen. Uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen kah­den kuo­pi­o­lai­sen uima­seu­ran eri­ä­vät kä­si­tyk­set uima­seu­ra­toi­min­nan ihan­teis­ta ja ta­voit­teis­ta joh­ti­vat vä­lil­lä mo­lem­min­puo­li­siin kär­ke­viin kan­nan­ot­toi­hin. Yh­te­nä syy­nä oli­vat var­mas­ti uin­ti­väen osak­si it­sen­sä luo­mat me­nes­tys­pai­neet.  Kuo­pi­on-ta­pauk­ses­sa seu­ro­jen suh­teet ei­vät aina ol­leet yh­teis­toi­min­nal­li­sia, kos­ka seu­rat pyr­ki­vät hyö­dyn­tä­mään sa­mo­ja ra­jal­li­sia re­surs­se­ja.[42] La­taus­ta ajoit­tain kii­vai­siin tun­nel­miin toi­vat SVUL:n ja TUL:n nä­ke­mys­e­ro­jen li­säk­si pai­kal­li­set puo­lu­e­po­liit­ti­set jän­nit­teet ja seu­ro­jen toi­mi­joi­den vä­li­set hen­ki­lö­koh­tai­set suh­teet.

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa ja Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa halu edis­tyä ta­voit­teis­saan joh­ti uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen myös uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­joi­den kan­sain­vä­lis­ten suh­tei­den avau­tu­mi­seen ys­tä­vyys­kau­pun­ki Castrop-Rauxelliin Län­si-Sak­saan. Pait­si että seu­rois­sa odo­tet­tiin ulko­mail­ta saa­ta­van val­men­nuk­sel­lis­ta tie­toa ja ui­ma­reil­le kil­pai­lu­ko­ke­mus­ta, ym­mär­ret­tiin myös se, että suh­teet muu­al­le maa­il­maan ovat osa jä­se­nien kan­sain­väli­syys­kas­va­tus­ta. Kan­sain­vä­li­siä ta­pah­tu­mia pi­det­tiin eri­lais­ten kult­tuu­rien tun­te­muk­sen, kie­li­tai­don ke­hit­tä­mi­sen ja asen­ne­kas­va­tuk­sen vä­li­nei­nä. Jot­ta val­men­nuk­seen liit­ty­väl­lä yh­teis­työl­lä oli­si saa­tu ai­kai­sek­si to­del­lis­ta ke­hi­tys­tä, yh­teis­työ­pro­jek­tien oli­si täy­ty­nyt kes­tää pi­tem­pään. Joka ta­pauk­ses­sa ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­nas­ta ol­tiin Kuo­pi­os­sa 1970-lu­vul­la in­nos­tu­nei­ta. Esi­mer­kik­si kau­pun­gin­joh­ta­ja Eino Luuk­ko­nen il­moit­ti yk­kös­har­ras­tuk­sek­seen ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­nan.[43]

Por­va­ril­li­sis­sa pii­reis­sä va­roi­tet­tiin so­si­a­lis­mis­ta, ja TUL:ssa ar­vi­oi­tiin suh­tei­ta SVUL:oon uu­del­leen. Työ­läis­ur­hei­lu­pii­reis­sä us­kot­tiin lu­jas­ti sii­hen, että työ­läis­ur­hei­lun kun­ni­ak­kaat pe­rin­teet voi­si­vat Suo­mes­sa­kin tar­jo­ta ai­nek­sia uu­den­lai­sel­le, so­si­a­lis­ti­sel­le lii­kun­ta­kult­tuu­ril­le:[44] ”TUL:n kas­va­tus­työn lin­ja­na ja pe­rus­ta­na on työ­väen­liik­keen aate­maa­ilma ja sel­keä kiel­tei­nen kan­ta por­va­ril­li­seen ide­o­lo­gi­aan eikä se näin kan­na puo­lu­eet­to­muu­den lei­maa. Sen ta­voit­tee­na on so­si­a­lis­ti­sen yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen to­teut­ta­mi­nen ja jä­se­nis­tön kas­vat­ta­mi­nen täs­sä hen­ges­sä.”[45] ”Työ­läis­ur­hei­li­jan yh­teis­kun­ta­oppi” -kir­jas­sa suh­det­ta por­va­ril­li­seen ur­hei­luun mää­ri­tet­tiin vuon­na 1978 edel­leen seu­raa­vas­ti: ”TUL ei voi hy­väk­syä sitä por­va­ril­li­sen yh­teis­kun­ta­i­de­o­lo­gi­an pe­rus­läh­tö­koh­taa, jon­ka mu­kaan yh­teis­kun­nal­li­nen eri­ar­voi­suus on hy­väk­syt­tä­vää sil­loin, kun se pe­rus­tuu ob­jek­tii­vi­ses­ti mi­tat­ta­viin suo­ri­tus­kyky­e­roi­hin.”[46] Työ­läis­ur­hei­lun yh­teis­kun­ta­suh­tei­den vai­kut­ta­va­na edis­tä­jä­nä, TUL:n Sa­von pii­rin pu­heen­joh­ta­ja­na ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den vara­pu­heen­joh­ta­ja­na (1988–2011) toi­mi­nut Kuo­pi­on kau­pun­gin laki­mies Mat­ti Hil­tu­nen (s. 1942) vah­vis­taa, että KuTU:n kes­kei­se­nä ta­voit­tee­na oli tu­kea myös nii­tä ui­ma­rei­ta, joil­le kil­pai­lu­me­nes­tys ei ol­lut tär­ke­ää. Oman en­nä­tyk­sen rik­ko­mi­nen oli KuTU:ssa tun­nus­tuk­sen ar­vois­ta.[47]

En­sim­mäi­sen ker­ran Kuo­pi­on Uima­seu­ran ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­sis­taan eri­ä­vät mie­li­pi­teet kil­pa­ur­hei­lu­pai­no­tuk­ses­ta il­me­ni­vät nä­ky­väs­ti vuon­na 1972, jol­loin Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli suun­taa­mas­sa ke­vät­ret­ke­ään Län­si-Sak­saan. Tuol­loin seu­ra eh­dot­ti ur­hei­lu­lau­ta­kun­nal­le, että vie­rai­lu ys­tä­vys­kau­pun­ki Castrop-Rauxelliin ajoit­tui­si kou­lu­jen hiih­to­lo­man ajak­si. On­gel­mia il­maan­tui kui­ten­kin uin­ti­jouk­ku­een va­lin­nas­sa, sil­lä myös KuTU ha­lu­si osal­lis­tua Kuo­pi­on ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­taan. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit ha­lu­si ys­tä­vyys­kau­pun­ki­jouk­ku­ee­seen ui­ma­rei­taan, jois­ta vält­tä­mät­tä kaik­ki ei­vät ol­leet tu­lok­sel­li­ses­ti KuUS:n ui­ma­rei­den ta­soi­sia.[48] Jopa kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta kä­sit­te­li ”jäl­leen ker­ran”[49] uin­ti­jouk­ku­een mat­ka­suun­ni­tel­maa. Lo­pul­ta mat­ka Län­si-Sak­saan pe­ruun­tui KuUS:n ja KuTU:n vä­li­siin nä­ke­mys­e­roi­hin.[50]

Ys­tä­vyys­kau­pun­gin Castrop-Rauxellin uin­ti­jouk­ku­een vas­ta­vie­rai­lu Kuo­pi­oon vuon­na 1974 nos­tat­ti ”pie­noi­sen myrs­kyn” uin­ti­pii­reis­sä. Kun lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta kut­sui Kuo­pi­on Uima­seu­ran ja Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den edus­ta­jat neu­vot­te­le­maan vie­rai­luun liit­ty­vis­tä asi­ois­ta, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den edus­ta­ja ei saa­pu­nut pai­kal­le. En­sik­si seu­ro­jen vä­lien epäil­tiin ole­van niin ki­re­ät, että sa­man neu­vot­te­lu­pöy­dän ää­reen is­tu­mi­nen oli mah­do­ton­ta.[51] To­sin Erk­ki Hil­tu­nen se­lit­ti, että neu­vot­te­lus­ta pois­jään­ti oli pelk­kä ”työ­tapa­tur­ma”.[52]

Por­va­ril­li­sen Sa­von Sa­no­mien leh­ti­ar­tik­ke­leis­ta voi ar­vi­oi­da, kuin­ka han­ka­las­sa ti­lan­tees­sa ur­hei­lu­oh­jaa­ja Kyös­ti Miet­ti­nen jou­tui toi­mi­maan: ”Mi­nus­ta tämä eri­pu­rai­suus on ikä­vää. Vii­me vuo­del­ta löy­tyy yksi ikä­vä ta­paus. KuUS teki osak­si kau­pun­gin ja osak­si omal­la kus­tan­nuk­sel­laan ys­tä­vyys- ja kil­pai­lu­mat­kan Castrop-Rauxelliin. KuTU oli vä­lit­tö­mäs­ti vaa­ti­mas­sa ra­haa Kuo­pi­on DDR:ssä si­jait­se­vaan ys­tä­vyys­kau­pun­kiin teh­tä­vää mat­kaa var­ten. Myö­hem­min sel­vi­si, ett­ei kau­pun­gis­sa ol­lut edes uima­hal­lia.”[53]

Kyös­ti Miet­ti­nen oli eri­mie­li­syyk­siä rat­ko­es­saan vir­kan­sa ta­kia kiu­sal­li­ses­sa ti­lan­tees­sa, sil­lä hän kuu­lui 1970-lu­vun alus­sa KuUS:n joh­to­kun­taan. Huo­li­mat­ta Sa­von Sa­no­mien por­va­ril­li­ses­ta taus­tas­ta ja Miet­ti­sen kyt­kök­sis­tä Kuo­pi­on Uima­seu­raan sa­no­ma­leh­ti kä­sit­te­li KuTU:n ja KuUS:n kiis­to­ja mel­ko puo­lu­eet­to­mas­ti, kun tie­to­ja ver­taa sekä KuTU:n että KuUS:n haas­tat­te­lu­ai­neis­toon.[54]  Ys­tä­vyys­kau­pun­ki­e­dus­tuk­set pu­hut­ti­vat rin­nak­kain toi­mi­nei­ta seu­ro­ja vie­lä 1970-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Lo­pul­ta moni­mut­kais­ten kään­tei­den jäl­keen Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta laa­ti vuon­na 1975 seit­se­män­koh­tai­sen sään­nös­tön, jos­sa ys­tä­vyys­kau­pun­ki­ot­te­lui­hin osal­lis­tu­mi­ses­ta mää­rät­tiin: ”Jos ur­hei­lu­e­dus­tus liit­tyy ys­tä­vyys­kau­pun­ki­toi­min­taan, tai kut­sus­sa asi­as­ta erik­seen mai­ni­taan, tu­lee lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan va­li­ta edus­tus mah­dol­li­sim­man laa­jal­ta poh­jal­ta.”[55]

Jou­lu­kuus­sa 1974 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit suun­nit­te­li ”yh­teis­työ­kir­jeen” lä­het­tä­mis­tä KuUS:lle, mut­ta ”asia pää­tet­tiin jät­tää hau­tu­maan”.[56] Kak­si vuot­ta myö­hem­min seu­rat suun­nit­te­li­vat jo yh­tei­siä kil­pai­lu­mat­ko­ja ja kuu­kau­sit­tai­sia ikä­kau­si­uin­te­ja. Seu­rat so­pi­vat myös sii­tä, että ne ei­vät hou­kut­te­li­si tois­ten­sa jä­se­niä omaan seu­raan.[57] Kui­ten­kin seu­ra­siir­to­ky­sy­mys, kä­sit­teel­li­ses­ti loik­kaus ”va­sem­mal­ta oi­ke­al­le”, KuTU:sta KuUS:iin, tuli esil­le kuo­pi­o­lai­ses­sa uin­nis­sa uin­ti­kes­kuk­sen pe­rus­ta­mi­sen alku­vai­hees­sa, jol­loin Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den lu­paa­va ui­ma­ri Juha Kaar­ti­nen (s. 1959) siir­tyi Kuo­pi­on Uima­seu­raan. Kaar­ti­nen edus­ti Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­ta vuo­teen 1979 asti. Kaar­ti­nen muis­taa, että hä­nen si­teen­sä Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­hin oli­vat seu­ra­siir­ron ai­kaan löy­hät, sil­lä har­joi­tus­ka­ve­rit oli­vat uin­ti­kes­kus­toi­min­nan ta­kia pää­a­si­as­sa jo Kuo­pi­on Uima­seu­ras­ta. Työ­läis­ur­hei­lun aa­te­kaan ei nuor­ta Juha Kaar­tis­ta seu­ras­sa pi­dä­tel­lyt, kun elä­mää koh­ta­si­vat suu­ret muu­tok­set. Sel­vää on, että ta­paus vai­va­si pit­kään kuo­pi­o­lais­ten uima­seu­ro­jen ja nii­den toi­mi­joi­den vuo­ro­vai­ku­tus­ta.[58]

Juha Kaar­ti­nen itse ker­too:

”Aloi­tin uin­ti­har­ras­tuk­se­ni 13-vuotiaana Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa vuon­na 1972 Mark Spitzin olym­pi­a­uin­neis­ta in­nos­tu­nee­na. Sitä en­nen vie­tin pal­jon lep­poi­saa ai­kaa ur­hei­lun pa­ris­sa ja isän kans­sa jat­ku­vas­ti met­säs­tys­len­keil­lä ym­pä­ri Sa­voa. Pian isä­ni Aimo, ’Amo’, oli seu­ras­sa ak­tii­vi­nen toi­mi­ja. Lei­pu­ri­na työs­ken­nel­lyt isä­ni vai­kut­ti myös KuTU:n joh­to­kun­nas­sa. Jat­koin har­joit­te­lu­a­ni vuon­na 1975 uima­lii­ton alai­ses­sa uin­ti­kes­kuk­ses­sa, jon­ka har­joi­tuk­sis­ta Kuo­pi­on Uima­seu­ra vas­ta­si. Sa­maan ai­kaan val­men­ta­ja­ni Masa Ho­lo­pai­nen meni suo­rit­ta­maan ase­vel­vol­li­suut­taan. Kun isä­ni kuo­li äkil­li­ses­ti syk­syl­lä 1976, moni asia elä­mäs­sä­ni muut­tui. Uin­tia ja yk­sin­huol­ta­ja­äi­din per­heen ta­lout­ta hel­pot­ti se, että ta­so­ni nous­tes­sa sain KuTU:lta tär­kei­tä kan­nus­tus­pal­kin­to­ja. Esi­mer­kik­si suur­mes­ta­ri­luo­kas­ta kuit­ta­sin muis­taak­se­ni 800 mar­kan sti­pen­din. Kui­ten­kin me­nes­tyk­sen ja sti­pen­dien myö­tä sa­tuin kuu­le­maan, osoit­ta­mat­ta ke­tään, että ’Kuartinen viep kaekki ra­hat’ ja ’ee Kuartiselle ennee mittään’. Ei ku­kaan var­mas­ti pa­haa tar­koit­ta­nut. Nuo­re­na mie­he­nä kui­ten­kin no­pe­as­ti kat­ke­roi­duin ja aloin har­ki­ta seu­ran vaih­toa. Ai­koi­naan isä­ni oh­jeis­ti, että 18-vuotiaana saan päät­tää uima­seu­ras­ta itse, mut­ta täy­si-ikäi­syy­teen asti on py­syt­tä­vä KuTU:ssa. Isän tah­toa tie­tys­ti kun­ni­oi­tin. Lo­pul­ta vuon­na 1979 olin kyp­sä seu­ran vaih­dol­le. Työ­läis­uin­ti­pii­reis­sä mi­nut ha­lut­tiin pi­tää: Kari Ormo tar­jo­si mi­nul­le paik­kaa Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­reis­ta, mut­ta en minä poi­ka­se­na pää­kau­pun­kiin us­kal­ta­nut läh­teä. Seu­ra­siir­to­a­si­as­ta kes­kus­te­lin myös val­ta­kun­nan po­li­tiik­kaan nous­seen Paa­vo Lip­po­sen ja Las­se Leh­ti­sen kans­sa. Lip­po­sen ava­ra­kat­sei­suus ja val­ti­o­mies­mäi­syys jäi­vät mie­lee­ni, kun hän ker­toi mi­nul­le omas­ta uras­taan KuUS:ssa ja SDP:ssä. Hän ei mil­lään ta­val­la yrit­tä­nyt ma­ni­pu­loi­da aja­tuk­si­a­ni seu­ran vaih­ta­mi­ses­ta, vaan to­te­si sen ole­van si­näl­lään ai­van luon­te­va rat­kai­su. (…) Maa­jouk­ku­ees­sa seu­ra­siir­to oli jul­ki­nen asia, jos­ta pu­hut­tiin. Ari Wirén, Jou­ni Män­ty­lä, Mart­ti Jär­ven­taus ja mo­net muut oli­vat tär­kei­tä tu­ki­joi­ta vai­kei­na ai­koi­na. TUL:n puo­lel­ta Maa­rit Vähä­saa­ri oli yhtä lail­la hy­vin tär­keä kan­nus­ta­ja. Seu­ra­siir­to vai­kut­ti seu­ra- ja hen­ki­lö­ta­sol­la Kuo­pi­os­sa pit­kään, kun­nes kah­den vuo­si­kym­me­nen jäl­keen asia pää­tet­tiin kät­tä pais­kaa­mal­la on­nel­li­seen lop­puun.”[59]

Ajoit­tai­ses­ta uima­seu­ro­jen ja nii­den toi­mi­joi­den vä­lis­ten suh­tei­den ko­he­ne­mi­ses­ta huo­li­mat­ta esil­le nou­si myös kiis­ta kun­nal­lis­ten ur­hei­lu­mää­rä­ra­ho­jen ja­os­ta. SVUL-seu­ro­jen mie­les­tä mää­rä­ra­ho­jen jako­pe­rus­teis­sa ei ol­lut otet­tu riit­tä­väs­ti huo­mi­oon kil­pa­ur­hei­lu­toi­min­taa vaan rat­kai­se­va­na te­ki­jä­nä pi­det­tiin seu­ran jä­sen­mää­rää. Kuo­pi­on Uima­seu­ra väit­ti Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den mer­kit­se­vän jä­se­niä pe­rus­teet­to­mas­ti vuon­na 1975.[60] Tuol­loin KuUS:ssa oli jä­se­niä 374 ja KuTU:ssa 840.[61] TUL-jä­se­nyy­den kaut­ta KuTU oli kyt­kök­sis­sä vuon­na 1973 pe­rus­tet­tuun kan­sal­li­seen Työ­väen Kun­to­liit­toon (TKL:oon), joka oh­ja­si seu­raan kun­to­ur­hei­lu­jä­se­niä. TKL:n pää­a­si­al­li­se­na teh­tä­vä­nä oli toi­mia työ­väen ur­hei­lu­liik­keen, am­mat­ti­yh­dis­tys­liik­keen ja mui­den työ­väen­jär­jes­tö­jen kun­to­lii­kun­nan koor­di­naat­to­ri­na. TUL:n his­to­ri­an­kir­joit­ta­ja Sep­po Hentilän mu­kaan kun­to­lii­kun­nan ir­rot­ta­mi­nen muus­ta työ­väen­liik­kees­tä oli jo si­nän­sä oire sii­tä, ”(…) ett­ei­vät kil­pa- ja huip­pu-ur­hei­lul­la kuor­mi­te­tut TUL:n laji­ja­os­tot jak­sa­neet riit­tä­väs­sä mää­rin huo­leh­tia jouk­ko­lii­kun­nan ke­hit­tä­mi­ses­tä”.[62] Kuo­pi­os­sa am­mat­ti­yh­dis­tys­väki tu­tus­tui KuTU:n toi­min­toi­hin vie­lä hel­mi­kuus­sa 1975, jol­loin vi­ri­tel­tiin am­mat­ti­yh­dis­tys­uin­ti­ki­so­ja.[63] Kun­nal­lis­ten ur­hei­lu­toi­min­nan avus­tus­mää­rä­ra­ho­jen pe­rus­teel­la mo­lem­mat kuo­pi­o­lai­set uima­seu­rat kuu­lui­vat vuon­na 1976 kau­pun­gin suur­seu­ro­jen jouk­koon. Kaik­ki­aan avus­tus­ta sai 36 seu­raa. Pie­nim­mät avus­tuk­set (250 mark­kaa, nyky­ra­has­sa noin 160 eu­roa) sai­vat Kuo­pi­on Po­lii­si-Ur­hei­li­jat ja Kuo­pi­on Voi­mai­li­jat. Yh­teen­sä kau­pun­ki myön­si avus­tuk­sia 73 000 mark­kaa (nyky­ra­has­sa yli 46 000 eu­roa).[64]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pe­rus­ta­ja­jä­sen Erk­ki Hil­tu­sen on ker­to­nut työ­läis­uima­seu­ran ta­lou­del­li­ses­ti hy­vis­tä ajois­ta: ”Ra­hal­li­nen ti­lan­ne läh­ti myös kas­vuun ja kym­me­nen en­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na joh­to­kun­ta kiin­nit­ti hy­vin suu­ren pai­non ta­lou­del­li­seen puo­leen. Ta­lou­del­li­seen ti­lan­tee­seen liit­tyi sel­lai­nen asia, en mi­ten­kään ha­lua pa­ne­tel­la tois­ta seu­raa, mut­ta heil­lä pe­rit­tiin mo­nin­ker­tai­nen mak­su kil­pai­lu­mat­kois­ta­kin ui­ma­reil­ta. Meil­lä oli mat­kat aina il­mai­sia. Hei­dän val­men­ta­jat sa­noi­vat, että mis­tä pi­rus­ta te saat­te ra­haa, kun meil­lä ei rii­tä ra­haa, vaik­ka me pe­ri­tään mo­nin­ker­tai­sia mak­su­ja, Soi­ni­sen Leto ja muut ih­met­te­li­vät sitä.” Hil­tu­sen tul­kin­ta asi­aan oli se, että TUL:n seu­rois­sa tal­koo­työl­lä oli suu­rem­pi pai­no kuin SVUL:n seu­rois­sa.[65]

Tal­koi­ta Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den jä­se­net te­ki­vät it­se­ään sääs­tä­mät­tä. Pek­ka Pa­ka­ri­nen (s. 1952) tar­ken­taa ta­lout­ta tu­ke­neen tal­koo­toi­min­nan laa­juut­ta:

”Kil­pai­lu­toi­min­ta ku­lut­ti va­ro­ja, ja kek­sim­me koko ajan uu­sia kei­no­ja hank­kia ra­haa. Va­rain­han­kin­taa 1970-lu­vun alus­sa teim­me muun mu­as­sa myy­mäl­lä mak­ka­raa ja ar­po­ja vap­pu­päi­vi­nä to­ril­la. Ke­säi­sin Kuo­pi­on to­ril­la myim­me ar­po­ja usei­na vuo­si­na. To­ril­la oli myös ru­let­ti­pe­lim­me. Jou­lu­puk­ki­pal­ve­lun otim­me oh­jel­maan vuon­na 1975.  Par­haim­mil­laan Kuo­pi­os­sa jou­lu­aat­to­na liik­kui 15 jou­lu­puk­ki­amme lä­hes 200 ko­dis­sa. Pur­ku­tal­koot otim­me oh­jel­maam­me 1990-lu­vun alus­sa, jol­loin Erk­ki Su­ho­nen tuli mu­kaan seu­ra­toi­min­taan. Suu­rim­pa­na työ­koh­tee­na on ol­lut esi­mer­kik­si niin sa­no­tun Sa­lon koko kort­te­lin pur­ku­työ. Tämä työ kes­ti usei­ta vuo­sia osa­u­ra­koi­na. Uima­hal­lin mai­nos­paik­ko­ja vuok­ra­sim­me yh­des­sä KuUS:n kans­sa muu­ta­mia vuo­sia. Tä­män jäl­keen vuok­ra­sim­me uima­hal­lin kah­vi­o­ta kol­man­nel­le osa­puo­lel­le myös muu­ta­mia vuo­sia.”[66]Pit­käl­ti tal­koil­la oli­si hoi­tu­nut myös ur­hei­lu­lau­ta­kun­nan KuTU:lle maa­lis­kuus­sa 1974 myön­tä­mä Väi­nö­län­nie­men uima­lai­tok­sen hoi­to.[67] Tun­te­mat­to­mas­ta syys­tä KuTU kui­ten­kin pe­rui hoi­to­so­pi­muk­sen, ja lau­ta­kun­ta päät­ti tie­dus­tel­la uima­lai­tok­sen hoi­ta­mi­ses­ta Kuo­pi­on Ten­nis­seu­ran kans­sa.[68] Kuo­pi­on Uima­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na 1985–1989 toi­mi­nut Ris­to Finne ker­too, että seu­ra­toi­min­to­jen laa­jen­tu­mis­pyr­ki­myk­sis­sä KuTU:lla ja KuUS:lla oli omat tuki­jouk­kon­sa. Ai­na­kin Kuo­pi­on Uima­seu­ran tuki sai usein hen­ki­löi­ty­neen sä­vyn, sil­lä apua tar­jo­si­vat yrit­tä­jät, joil­la oli uima­seu­ra­taus­taa.[69]

Uima­seu­ro­jen rin­nak­kais­elo oli 1980-lu­vul­ta al­ka­en mel­ko so­pui­saa.[70] Yh­te­nä so­pua edis­tä­nee­nä te­ki­jä­nä oli seu­ra­toi­mi­joi­den osit­tai­sen vaih­tu­mi­sen li­säk­si se, että Suo­men Uima­liit­to sol­mi vuon­na 1980 TUL:n kans­sa so­pi­muk­sen avoi­mes­ta kil­pai­lu­toi­min­nas­ta. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton seu­roil­la oli si­ten mah­dol­li­suus osal­lis­tua avoi­miin kan­sain­vä­li­siin, avoi­miin kan­sal­li­siin ja avoi­miin pii­ri­kun­nal­li­siin kil­pai­lui­hin. Vuo­den 1980 so­pi­mus ku­mo­si ai­kai­sem­man vuon­na 1966 laa­di­tun so­pi­muk­sen.[71]  Kuo­pi­on Ur­hei­lu­su­kel­ta­jien kym­men­vuo­ti­nen toi­min­ta­tai­val vuo­teen 1979 tul­ta­es­sa osoit­ti, että sen toi­min­ta oli eriy­ty­mäs­sä sel­väs­ti uin­ti­ur­hei­lu­seu­rois­ta. Uppo­pal­lon sekä KuUS:n ja KuTU:n vesi­pal­lon etäi­syyt­tä kil­pa­uin­nis­ta mää­ri­tel­tiin jopa uima­hal­lin joh­to­kun­nan pää­tök­sel­lä: ”Vesi- ja uppo­pal­lo­har­joi­tus­vuo­roil­la ei sal­li­ta kil­pa­uin­ti­har­joit­te­lua.”[72]

Menestyksen vuodet

Uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­jat saat­toi­vat 1970-lu­vun lop­pu­puo­lel­la iloi­ta uima­hal­lien ra­ken­ta­mis­tah­dis­ta. On­gel­mia kui­ten­kin tuot­ti se, että hal­leis­ta ei saa­tu uima­seu­ro­jen mie­les­tä riit­tä­väs­ti har­joi­tus­ai­ko­ja kil­pa­ui­ma­reil­le. Tur­haut­ta­vaa heil­le oli se, että vaik­ka Suo­men uin­ti­en­nä­tyk­siä oli ri­kot­tu kym­me­nit­täin, maa­il­man kär­ki­ui­ma­rit oli­vat myös eden­neet, ja taso­ero hei­hin itse asi­as­sa vain kas­voi. Oma on­gel­man­sa oli nuo­ri­so­ur­hei­lun ko­ko­nai­suut­ta tar­kas­tel­ta­es­sa uin­nin ka­pea har­ras­ta­ja­poh­ja. 1970-lu­vul­la al­tais­sa oli näh­ty mo­nia lu­paa­via nuo­ria, mut­ta heis­tä vain muu­ta­ma jat­koi hur­jan har­joit­te­lu­tah­din myö­tä kil­pai­le­mis­ta ai­kui­sek­si saak­ka. Kaik­ki­aan 1970-lu­vun lop­pu oli kan­sal­li­sen kil­pa­uin­nin ta­son osal­ta ”to­del­lis­ta pet­ty­mys­ten käsi­poh­jaa”.[73]

Vaik­ka ur­hei­lu­me­nes­tys ei ol­lut Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den kär­ki­ta­voi­te, kil­pai­lu­toi­min­ta oli kui­ten­kin kes­kei­nen osa seu­ran toi­min­taa. Pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mi­nut Erk­ki Hil­tu­nen on ku­van­nut seu­ran alku­tai­pa­leen ”lap­si­pul­lis­tu­maa” ja oh­jaus­toi­min­taa: ”Kun seu­ra pe­rus­tet­tiin, al­koi tul­via nuo­ria ha­luk­kai­ta ui­ma­rei­ta. Kun va­rat­tiin vuo­ro hal­lil­le, ei men­nyt kau­an­kaan, kun oli usei­ta sa­to­ja jä­se­niä, muu­ta­man kuu­kau­den ku­lut­tua oli n. 300 jä­sen­tä. Kai­kil­la oli kiin­nos­tus uima­hal­liin ja kun nuo­ret ajat­te­li­vat, että seu­ras­sa saa räpisköidä ja uida seu­ran las­kuun il­mai­sek­si, niin he kiin­nos­tui­vat mu­kaan tä­hän. Sit­ten kun tä­hän val­men­nuk­seen puu­tut­tiin ja ru­vet­tiin an­ta­maan tiu­ken­net­tua ja val­men­net­tua oh­jel­maa. Sil­loin ne hei­koim­mat tip­pui­vat pois, he huo­ma­si­vat, ett­ei tämä ole­kaan sau­na­ker­ho, jos­sa voi mu­ka­vas­ti hyp­piä ja keik­kua, su­kel­lel­la ja olla.”[74] Hil­tu­sen ker­to­mus osoit­taa, kuin­ka val­tai­sal­la in­nol­la vä­keä al­koi liit­tyä seu­raan. Uu­den­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa ei uu­sil­la jä­se­nil­lä eikä var­mas­ti kai­kil­la joh­to­hen­ki­löil­lä­kään voi­nut olla var­muut­ta sii­tä, mil­lai­sek­si seu­ra­toi­min­ta muo­tou­tui­si. Mel­ko pian kävi kui­ten­kin sel­väk­si, että uin­ti­har­joit­te­lu loi poh­jaa kil­pai­lu­toi­min­nal­le, joka puo­les­taan ta­voit­teel­li­suu­del­laan tar­jo­si jär­jes­tys­tä koko seu­ra­työ­hön.[75]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ur­hei­lul­li­nen toi­min­ta, val­men­nus­työ, oli yli kol­me vuo­si­kym­men­tä Mat­ti ”Masa” Ho­lo­pai­sen (s. 1953) ja hä­nen vel­jen­sä Mart­ti ”Make” Ho­lo­pai­sen (s. 1958) vas­tuul­la. Ho­lo­pai­sen vel­jek­set ovat ol­leet kuo­pi­o­lai­sen työ­läis­uin­nin har­mai­ta emi­nens­se­jä, sil­lä he ei­vät ole ha­keu­tu­neet seu­ra­toi­min­nas­sa joh­to­teh­tä­viin, mut­ta vai­ku­tus­val­taa KuTU:ssa heil­lä on kiis­tat­ta ol­lut. Mat­ti Ho­lo­pai­nen itse ker­too:

”Hyp­pä­sin Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­min­taan ke­säl­lä 1969, kos­ka uin­ti kiin­nos­ti mi­nua ko­vas­ti. Oli­sin ha­lun­nut it­se­kin uida, mut­ta kloo­ri­vesi ei so­pi­nut mi­nul­le. Sii­tä tuli al­ler­gi­sia re­ak­ti­oi­ta. Olin val­men­ta­ja­na mu­ka­na vuo­teen 2002 asti. Vel­je­ni Mart­ti liit­tyi mu­kaan uin­ti­toi­min­taan vuon­na 1972 KuPS:n jal­ka­pal­lo­hom­mis­ta. (…) Sa­mas­ta Kei­häs­ka­dun piha­pii­ris­tä, jota sa­not­tiin tuo­hon ai­kaan kol­hoo­sik­si, tuli ui­maan mui­ta­kin, esi­mer­kik­si Liuk­ko­sen Mark­ku, Nis­ka­sen Vei­jo ja Hoffrenin Arvo poi­ki­neen. (…) Joi­ta­kin val­men­ta­ja­kurs­se­ja kä­vim­me. Tot­ta kui­ten­kin on se, että suu­rin kou­lut­tau­tu­mis­työ teh­tiin it­se­näi­ses­ti opis­ke­le­mal­la. Hyö­dyn­sim­me muis­sa la­jeis­sa, esi­mer­kik­si juok­sus­sa, hy­vik­si to­det­tu­ja me­ne­tel­miä. Te­o­ri­as­sa opit­tu­ja tie­to­ja so­vel­let­tiin ja ko­keil­tiin käy­tän­nös­sä. Kun Kuo­pi­on kor­ke­a­kou­lun lii­kun­ta­lää­ke­tie­teel­li­nen tut­ki­mus­a­se­ma avat­tiin, tut­ki­jat te­ki­vät meil­le kyn­nys­taso­tes­te­jä al­taas­sa. Se oli uut­ta, edis­tyk­sel­lis­tä ja hyö­dyl­lis­tä toi­min­taa. (…) Seu­ran va­lin­ta alus­sa oli on­gel­ma­ton­ta, kos­ka aina olen ol­lut luok­ka­tie­toi­nen ja tun­te­nut yh­teyt­tä en­ti­sen SKDL:n lin­jaan. Vaik­ka yh­teis­kun­nal­li­set ky­sy­myk­set ovat mi­nua kiin­nos­ta­neet, olen ym­mär­tä­nyt olla pu­hu­mat­ta po­li­tiik­kaa al­taan ää­rel­lä.”[76]

Vuon­na 1970 uin­nin Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­la oli har­joi­tus­ti­lai­suuk­sia 151, ja niis­sä oli kes­ki­mää­rin 32 osal­lis­tu­jaa. Tä­män jäl­keen har­joi­tus­ker­to­jen ja nii­hin osal­lis­tu­nei­den mää­rä kas­voi. Vuon­na 1975 KuTU jär­jes­ti 312 har­joi­tus­ta, joi­hin osal­lis­tui kes­ki­mää­rin 35 hen­ki­löä. Erk­ki Hil­tu­sen las­kel­mien mu­kaan vuo­si­na 1970–1975 uin­ti­har­joi­tuk­sia oli vuo­sit­tain 224, ja kä­vi­jöi­tä niis­sä oli kes­ki­mää­rin 33. ”Kun­to­sali-il­to­jen mää­rä tänä ai­ka­na on ol­lut 383 ker­taa ja niis­sä kä­vi­jöi­tä 13/1. Voi­mis­te­lu- ja kun­to­jump­pa­il­to­ja seu­ran nai­sil­le on pi­det­ty vas­ta vuo­des­ta 1974 al­ka­en yh­teen­sä 56 ker­taa ja niis­sä kä­vi­jöi­tä 11/1”, Erk­ki Hil­tu­nen kir­joit­ti KuTU:n ko­ko­el­maan vuon­na 1976.[77] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit oli myös ak­tii­vi­nen kil­pai­lun­jär­jes­tä­jä. Vuo­si­na 1972, 1978 ja 1988 KuTU jär­jes­ti TUL:n nuor­ten mes­ta­ruus­kil­pai­lut. Vuo­sit­tain, vuo­teen 2001 asti, KuTU jär­jes­ti kan­sal­li­set kil­pai­lut kah­des­ti vuo­des­sa, hel­mi­kuus­sa ja loka­kuus­sa. Par­haim­mil­laan mu­ka­na oli yli 140 kil­pai­li­jaa. Ra­ken­nus­lii­ton tal­vi­kil­pai­lut uin­nis­sa pi­det­tiin vuon­na 1987.”[78]

Kan­sal­li­sen ta­son ui­ma­ri Panu Hil­tu­nen (s. 1966), Mat­ti Hil­tu­sen poi­ka, ker­too: ”Uin­ti­har­ras­tuk­se­ni al­koi 8-vuotiaana vuon­na 1974, jol­loin olin iso­vel­je­ni Sa­min kans­sa uima­hal­lis­sa ja kek­sim­me uida kes­ke­näm­me kil­paa. Mi­nul­la on muis­ti­kuva, että oli­sim­me ui­neet 100 met­riä seka­uin­tia kil­paa. En osaa sa­noa, mi­ten tie­sim­me seka­uin­tiin kuu­lu­vat la­jit. Voi olla, että so­vim­me vain kes­ke­näm­me, että nämä ovat la­jit, mitä ui­daan ja täs­sä jär­jes­tyk­ses­sä – ja sit­ten men­tiin. Kun olim­me pää­dys­sä, niin eräs mies tuli sa­no­maan, että tai­dat­te pi­tää uin­nis­ta. Sit­ten hän ky­syi, että kiin­nos­tai­si­ko mei­tä tul­la har­joi­tuk­siin. So­vim­me, että ky­sym­me ko­to­na lu­van ja tu­lem­me seu­raa­viin har­joi­tuk­siin, jos kiin­nos­taa ja lupa saa­daan. Saim­me lu­van ja me­nim­me har­joi­tuk­siin. Se mies oli Pek­ka Pa­ka­ri­nen.” Panu Hil­tu­sen ura ete­ni vuo­si­kym­me­nen nou­su­joh­tei­ses­ti. Esi­mer­kik­si 17-vuotiaana hän ylsi usei­siin TUL:n nuor­ten mes­ta­ruuk­siin. Läpi­mur­to ylei­sen sar­jan kan­sal­li­seen kär­keen ei kui­ten­kaan to­teu­tu­nut. Hil­tu­nen muut­ti lu­ki­on jäl­keen opis­ke­le­maan dip­lo­mi-in­si­nöö­rik­si Tam­pe­reel­le. Hä­nen uran­sa jat­kui Tam­pe­reen Työ­väen Ui­ma­reis­sa. Jy­väs­ky­läs­sä ny­kyi­sin asu­va Hil­tu­nen on ak­tii­vi­nen masters-ui­ma­ri Swimming Jy­väs­kylä -seu­ras­sa.[79] Sel­vyy­den vuok­si voi to­de­ta, että KuTU:ssa vai­kut­ta­neet mo­net Hil­tu­set ei­vät vält­tä­mät­tä ole kes­ke­nään su­ku­lai­sia. Esi­mer­kik­si Erk­ki, Lii­sa, Sir­pa ja Kari Hil­tu­nen ei­vät ole su­kua Mat­ti, Panu ja Sami Hil­tu­sel­le.

Mo­nis­sa seu­ran teh­tä­vis­sä toi­mi­nut Pek­ka Pa­ka­ri­nen itse ker­too kiin­nit­ty­mi­ses­tään Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­hin:

”Olin Kou­vo­lan va­rus­kun­nas­sa va­rus­mies­pal­ve­luk­ses­sa. Hen­ki­lö­kun­ta huo­ma­si, että osa­sin uida, ja mi­nua pyy­det­tiin so­ti­las­kol­mi­ot­te­lun val­men­ta­jak­si. Sitä myö­ten aloin val­men­taa po­ruk­kaa. Tie vei men­nes­sään AUK:iin (ali­up­see­ri­kou­luun) ja RUK:iin (re­ser­vi­up­see­ri­kou­luun). Kuo­pi­os­sa olin sit­ten ui­mas­sa, ja Hil­tu­sen Eko tuli ko­put­te­le­maan sel­kään. Ky­syi, osaan­ko oh­ja­ta al­taas­sa ole­via nuo­ri­so­jouk­ko­ja. Sit­ten aloin vas­ta ede­tä uin­nin val­men­ta­ja­kurs­seil­le.  Kun tu­lin mu­kaan toi­min­taan, niin aloin hom­ma­ta mu­kaan omaa vel­je­ä­ni. Sit­ten vuo­ros­sa oli­vat van­hem­mat ui­ma­rit ja kaik­ki mah­dol­li­set tut­ta­vat.”[80]

Ko­ke­mat­to­mien uin­ti­val­men­ta­jien kou­lu­tuk­ses­ta muo­dos­tui KuTU:lle kes­keis­tä työ­sar­kaa. Val­men­ta­jien kou­lu­tuk­sen tar­ve oli il­mei­nen, kos­ka KuTU aloit­ti toi­min­tan­sa uima­hal­lis­sa uu­te­na ur­hei­lu­seu­ra­na. Sil­lä ei ol­lut taus­ta­tu­ke­naan vuo­si­kym­men­ten ko­ke­mus­ta uin­nis­ta ku­ten naa­pu­ri­seu­ra KuUS:lla. Toi­saal­ta KuTU:n vah­vuu­te­na oli se, että seu­ra pys­tyi aloit­ta­maan toi­min­tan­sa uu­sil­la ja raik­kail­la ide­oil­la. Täs­sä ti­lan­tees­sa KuTU:lle oli­si voi­nut olla hyö­dyk­si se, että seu­ra oli­si saa­nut so­vit­tua KuUS:n kans­sa toi­mi­vas­ta yh­teis­työs­tä. KuTU:n toi­min­nan nä­ky­vim­piä muo­to­ja en­nen uima­hal­lin val­mis­tu­mis­ta oli­vat len­to­pal­lo, opin­to­toi­min­ta, ret­ket ja mel­ko te­ho­kas jä­sen­han­kin­ta.[81]

Pai­kal­li­sen laji­seu­ra­yh­teis­työn puut­tu­es­sa KuTU haki yh­teis­toi­min­taa en­nen kaik­kea lähi­a­lu­ei­den TUL:n seu­rois­ta. Erk­ki Hil­tu­nen on ku­van­nut vä­rik­kääs­ti 1970-lu­vun sat­tu­muk­sia: ”Niin­pä ru­vet­tiin käy­mään jopa kil­pai­lu­reis­su­ja. Kyl­lä minä muis­tan, ja muis­taa mo­net muut­kin, en­sim­mäi­siä kil­pai­lu­reis­su­ja. Kun ei­hän ui­ma­rit kun­nol­la osan­neet uida. Muis­tan kun men­tiin Jy­väs­ky­lään TUL:n nuor­ten mes­ta­ruus­ki­soi­hin, niin aina kun start­ti ta­pah­tui, oli pa­ri­kin KuTU:lais­ta mu­ka­na, ja kun toi­set oli­vat jo maa­lis­sa, mei­dän ka­ve­ri oli vas­ta kään­nök­ses­sä. Me jän­nät­tiin, että jak­saa­ko uida lop­puun ja jot­kut ei­vät jak­sa­neet. (…) Ja mei­dän ui­ma­rit oli­vat aina vii­mei­siä. Se ei mi­ten­kään mo­ti­voi­nut mei­tä eikä mei­dän ui­ma­rei­ta, Jy­väs­ky­läs­sä­kin mo­net it­ki­vät, kun hä­pe­si­vät sitä, että jäi­vät vii­mei­sek­si tai jou­tui­vat kes­keyt­tä­mään, kun ei­vät jak­sa­neet uida. Ei­hän se ol­lut ui­ma­rei­den vaan nii­den tois­ten vika, kun ne oli­vat vä­hän pa­rem­mak­si har­joi­tel­leet. Näin tämä hom­ma meni. Me pi­det­tiin sii­hen ai­kaan lei­re­jä, sil­loin oli si­säi­nen hen­ki seu­ras­sam­me hyvä. Vii­kon lei­reil­lä oli van­hem­pi väki emän­tä­nä ja meil­lä oli jopa tois­ta­sa­taa lei­ri­läis­tä. Viik­ko ol­tiin tel­tois­sa ja pi­det­tiin lys­tiä, vä­lil­lä ui­tiin­kin. (…)Ja kun itse jou­tui oi­kein ur­hei­lu­val­men­ta­jak­si, niin muis­tan, kuin­ka haus­kaa oli ja siel­lä va­lit­tiin läh­ties­sä tuo­re­me­hun ja­ka­ja, joka piti huol­ta sii­tä, ett­ei ku­kaan saa­nut lii­kaa mu­ke­ja, ett­ei hait­taa ui­mis­ta ja tuo­re­me­hu­han tuo ener­gi­aa. Mel­kein ol­tiin lää­kä­rei­tä ja vaik­ka mitä.”[82]

Pek­ka Pa­ka­ri­nen ker­too Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den yh­teyk­sis­tä lähi­a­lu­ei­den työ­läis­uima­seu­roi­hin:

”Joen­suun Työ­väen Ui­ma­rei­den, jon­ka nimi muu­tet­tiin 1990-lu­vul­la Kar­ja­lan Ui­ma­rit -69:ksi, kans­sa oli pit­kään vuo­ro­vuo­sin kil­pai­lut sekä seu­ra­ta­paa­mi­nen il­lan­viet­toi­neen ja yö­py­mi­si­neen. Nii­den suo­sio oli lyö­mä­tön. Joen­suun Työ­väen Ui­ma­reis­sa oli mo­nia ak­tii­vi­sia hen­ki­löi­tä. Heis­tä on syy­tä mai­ni­ta Kul­ler­vo Mik­ko­nen, jon­ka tyt­tä­ren po­jat, Jani Aho­kas (s. 1973) ja Juha Aho­kas (s. 1979) oli­vat 1990-lu­vul­la Suo­men kär­ki­ta­son ui­ma­rei­ta. Myö­hem­min vas­taa­vaa yh­teis­toi­min­taa oli Piek­sä­mäen Ui­ma­rei­den (PiU:n) kans­sa. Toki meil­lä oli yh­tey­det myös Outo­kum­mun Työ­väen Ui­ma­rei­hin. Tors­tai-kil­pai­lut aloi­tim­me vuon­na 1975, ja myö­hem­min ki­sat muu­tet­tiin yh­tei­sik­si KuUS:n kans­sa. Ki­so­ja alet­tiin pi­tää per­jan­tai-il­tai­sin. Näin mo­lem­pien seu­ro­jen ui­ma­rit sai­vat kil­pai­lu­ko­ke­mus­ta ja har­joit­te­lua la­jien vä­li­siin ly­hyi­siin pa­lau­tuk­siin. KuTU:n ui­ma­rit osal­lis­tui­vat use­as­ti TUL:n nuor­ten uin­ti­lei­reil­le, joi­ta pi­det­tiin Kisa­kes­kuk­ses­sa. Val­men­ta­ja­na oli mu­ka­na use­a­na vuon­na Rai­mo Ai­rak­si­nen.”[83] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den yh­teis­toi­min­ta ulot­tui eri­tyi­sen tii­viis­ti Ete­lä-Sa­voon, Pohjois-Kar­ja­laan ja Keski-Suo­meen. ”Näis­tä ym­py­röis­tä minä Pa­nun (Hil­tu­nen) tun­nen”, ker­too En­sio Va­ta­nen, joka oli Liek­san Ve­don (TUL-seu­ra) kan­ta­via ui­ma­ri­voi­mia 1970- ja 1980-lu­vul­la.[84] En­si­on isä Erk­ki Va­ta­nen oli vah­va vai­kut­ta­ja TUL:n Kar­ja­lan pii­rin toi­min­nas­sa.[85] Ii­sal­men Työ­väen Ur­hei­li­joi­den uin­ti­toi­min­ta jäi mel­ko ly­hyt­ai­kai­sek­si il­mi­ök­si. Se al­koi Ii­sal­men uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen vuon­na 1974 ja päät­tyi mel­ko pian. Si­ten yh­tey­det Ylä-Sa­voon ei­vät muo­dos­tu­neet py­sy­vik­si.

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja mui­den TUL-seu­ro­jen toi­min­taa vauh­dit­ta­neek­si ta­pah­tu­mak­si muo­dos­tui Neu­vos­to­lii­ton am­mat­ti­liit­to­jen ur­hei­lu­jär­jes­tön uin­nin pää­val­men­ta­ja Erik Zlovedovin vie­rai­lu vuo­den 1975 loka­kuus­sa Kuo­pi­os­sa. Zlovedov ja­koi op­pe­jaan KuTU:n val­men­ta­jil­le ja ui­ma­reil­le kah­den päi­vän ai­ka­na. Mu­ka­na oli­vat myös Joen­suun Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Var­kau­den Norp­pien val­men­ta­jat. Kuo­pi­os­sa vie­rai­lun isän­tä­nä toi­mi myös Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­ta.[86] Sel­vää on, että arvo­val­tai­sen vie­raan vas­taan­ot­ta­mi­sel­la ha­lut­tiin ko­hot­taa myös seu­ran pro­fii­lia. Jul­ki­suus­ku­val­la kil­pail­tiin en­nen kaik­kea naa­pu­ri­seu­ra KuUS:aa vas­taan. Pek­ka Pa­ka­ri­nen muis­taa jär­jes­tö­si­don­nai­suuk­sis­ta li­sää: ”Seu­ras­ta osal­lis­tui par­haim­mil­laan lin­ja-au­tol­li­nen ui­ma­rei­ta kil­pai­lui­hin eri kau­pun­geis­sa. Jos lin­ja-au­tos­ta löy­tyi ti­laa, otim­me kyy­tiin myös KuUS:n ui­ma­rei­ta. TUL:n Tuki ry., joka toi­mi vah­vas­ti Kuo­pi­os­sa 1970-lu­vul­la, mah­dol­lis­ti omil­la lin­ja-au­toil­laan edul­li­set kul­je­tuk­set kil­pai­lui­hin ja mui­hin seu­ra­ta­pah­tu­miin. Yk­si­tyis­koh­ta­na voi­sin mai­ni­ta, että maan­tie­teel­li­ses­ti kau­kai­sin kil­pai­lu­suo­ri­tus on 1980-lu­vul­ta. Tuol­loin Tert­tu Oja­kan­gas osal­lis­tui Bos­to­nin ma­ra­to­niin KuTU:n edus­ta­ja­na.”[87]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ja Kuo­pi­on Uima­seu­ran ikä­kau­si­ti­las­to­jen kar­kea ver­tai­lu an­taa ka­pe­an ku­van kil­pai­lu­toi­min­nan laa­juu­des­ta. Sen si­jaan uima­lii­ton vuo­si­na 1979 ja 1980 ko­ko­a­mat ikä­kau­si­kil­pai­lu­jen suo­ri­tus­pis­teet tar­jo­a­vat tar­kem­paa tie­toa seu­ro­jen ui­ma­rei­den osal­lis­tu­mis­ak­tii­vi­suu­des­ta. Vuon­na 1978 KuUS oli kan­sal­li­ses­sa suo­ri­tus­pis­te­ver­tai­lus­sa 15:s (163 pis­tet­tä) ja KuTU oli 17:s (155 pis­tet­tä). Pis­teil­le pää­si kaik­ki­aan 92 seu­raa. Vuon­na 1979 seu­ro­jen vä­li­nen jär­jes­tys oli sama, mut­ta pis­te-ero oli kas­va­nut mer­kit­se­mät­tö­män yh­den pis­teen (159–150).[88] Joka ta­pauk­ses­sa sekä KuTU että KuUS si­joit­tui­vat ikä­kau­si­kil­pai­lu­jen kan­sal­li­ses­sa pis­te­ver­tai­lus­sa 1970-lu­vul­la mel­ko hy­vin. Use­a­na vuon­na KuUS oli ai­van kär­jen tun­tu­mas­sa, mut­ta Ou­lun Uima­seu­ran ase­man yk­kös­pai­kal­la oli erit­täin vank­ka. Esi­mer­kik­si vuon­na 1974, jol­loin KuUS si­joit­tui pis­te­ver­tai­lus­sa kol­man­nek­si 1 718 pis­teel­lä. Ou­lun Uima­seu­ran pis­te­mää­rä oli pe­rä­ti 4 110.[89]

Vuon­na 1978 seu­ran nuo­ris­ta ui­ma­reis­ta pis­tei­tä ke­rä­si run­saas­ti Kari ”Kapa” Hil­tu­nen (s. 1964), Erk­ki Hil­tu­sen poi­ka, jota isä suo­je­li mah­dol­li­sil­ta mur­heil­ta po­liit­ti­ses­ti ko­vim­pi­na ai­koi­na: ”Kari, ei ole svullilaista tai tul­li­lais­ta tyy­liä uida vaparia – on ai­no­as­taan yksi va­paa­uin­nin tek­niik­ka, joka on kai­kil­le sama.”[90] Kari Hil­tu­nen oli val­ta­kun­nal­li­ses­sa ti­las­tos­sa yk­kös­pai­kal­la esi­mer­kik­si 10-vuotiaiden poi­kien 50 met­rin rin­ta­uin­nis­sa. Esi­merk­ki Hil­tu­sen me­nes­tyk­ses­tä ku­vaa sitä, kuin­ka yh­den ui­ma­rin hy­vil­lä suo­ri­tuk­sil­la uima­seu­ra pys­tyi nou­se­maan kan­sal­li­sis­sa ti­las­tois­sa mel­ko kor­ke­al­le.[91] ”Ka­pal­la to­del­la oli ruu­tia uin­nis­saan. Jos hän oli­si har­joit­te­lut oppi­kir­jam­me mu­kai­ses­ti, tu­lok­set oli­si­vat ol­leet jo nuo­ruu­des­sa ai­van kan­sal­lis­ta kär­keä. Myö­hem­min Kapa to­sin vä­läyt­ti ky­ky­jään, kun hän nou­si kan­sal­li­sen kär­jen tun­tu­maan 50 met­rin va­paa­uin­nis­sa Lah­den Ka­le­vas­sa”, val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen ker­too.[92] Ny­ky­ään Kari Hil­tu­nen on jä­se­ne­nä kan­sain­vä­li­ses­ti me­nes­ty­nees­sä Speedo Masters Finland -uima­seu­ras­sa jo­hon on koot­tu Lah­des­sa vai­kut­ta­nei­ta ”en­ti­siä” ui­ma­rei­ta.

Kil­pa­uin­ti­har­ras­tus vaa­ti nuo­ril­ta har­ras­ta­jil­taan run­saas­ti ai­kaa, eikä uin­ti ol­lut kai­kil­le ai­nut har­ras­tus: ”Uin­ti­har­ras­tus vei mi­nul­ta tuol­loin pal­jon ai­kaa, mut­ta kaik­kea en la­jil­le an­ta­nut. Ka­ve­rei­den kans­sa hengailu oli myös tär­ke­ää. Mu­siik­kia, punkia ja uut­ta aal­toa kuun­te­lim­me”, Mat­ti Kois­ti­nen, Kari Hil­tu­sen uin­ti- ja ikä­to­ve­ri ker­too.[93] Jot­kut viih­tyi­vät uin­ti­har­ras­tuk­ses­sa vain vä­hän ai­kaa. Ilk­ka Jo­ki­nen (s. 1962) to­dis­taa: ”Olin 1970-lu­vul­la KuTU:n ui­ma­ri­na. Muu­ta­man ki­san uin. Sit­ten ru­pe­sin pe­laa­maan uu­del­leen jal­ka­pal­loa SM-ta­sol­la KPT:ssa ja KuPS:ssa. Jat­koin nyrk­kei­li­jä­nä työ­läis­nyrk­kei­ly­seu­ras­sa, ja me­nes­tys­tä­kin tuli. Myö­hem­min kil­pai­lin voi­manos­tos­sa nel­jä vuot­ta. Seu­ra­ni oli Kuo­pi­on Pai­non­nos­ta­jat.”[94]

Nyrk­kei­lyn Suo­men mes­ta­rik­si vuo­si­na 1994 ja 1995 pon­nis­ta­nut Jyr­ki Ky­mä­läi­nen (s. 1964) tii­vis­tää pol­kun­sa al­taas­ta nuorattuun ne­li­öön:

”Uin KuTU:ssa 9–13-vuotiaana eli vuo­si­na 1974–1978. Lo­pe­tin uin­nin ke­säl­lä 1978 ja aloi­tin nyrk­kei­lyn Kuo­pi­on Rien­nos­sa syk­syl­lä 1978. Voi­tin nyrk­kei­lyn A-ju­ni­o­rien SM-ho­pe­aa puo­len vuo­den tree­nin jäl­keen ke­vääl­lä 1979. Yksi iso apu tä­män mi­ta­lin saa­mi­seen oli uin­nin an­ta­ma hyvä fyy­si­nen kun­to, joka mah­dol­lis­ti ko­van tree­naa­mi­sen uu­den la­jin pa­ris­sa jo aloit­te­li­ja­na. En jät­tä­nyt uin­tia ko­ko­naan mis­sään vai­hees­sa, vaik­ka siir­ryin nyrk­kei­lyyn ja me­nes­tyin sii­nä huo­mat­ta­vas­ti pa­rem­min kuin uin­nis­sa. Uin­nis­sa sain rin­ta­ui­ma­ri­na lä­hin­nä pm-mi­ta­le­ja. Kä­vin ui­mas­sa myö­hem­min, kun jou­duin ole­maan nyrk­kei­lys­tä si­vus­sa käsi­vam­mo­jen ta­kia. Uin­nin li­säk­si tein ve­des­sä nyrk­kei­lyn lyön­ti­har­joi­tuk­sia pi­tääk­se­ni la­jin­o­mais­ta kun­to­a­ni yllä. (…) Ai­kuis­i­äl­lä kä­vin Hil­tu­sen Sa­min kans­sa hu­vik­seen tree­naa­mas­sa, ja myös val­men­sim­me. Kä­vim­me an­ta­mas­sa val­men­nus­apua myös Var­kau­des­sa. (…) Lo­pul­ta KuTU vai­kut­ti elä­mää­ni mo­nel­la ta­paa. En­sik­si, mai­nit­ta­koon, mikä tär­kein­tä, olen sään­nöl­li­ses­ti ol­lut yh­tey­des­sä Sa­miin ja Kapaan. Olem­me muun mu­as­sa las­tem­me kum­me­ja. Toi­sek­si uin­ti­toi­min­nas­ta on suo­ra yh­teys työ­u­raa­ni lii­kun­ta­teh­tä­vis­sä.”[95]

Sank­ko­jen ui­ma­ri­jouk­ko­jen an­si­os­ta KuTU:n ui­ma­rit me­nes­tyi­vät myös van­hem­mis­sa ikä­luo­kis­sa. Esi­mer­kik­si nuor­ten SM-uin­neis­sa Ou­lus­sa hei­nä­kuus­sa 1976 Mar­ja Pulk­ki­nen si­joit­tui 17-vuotiaiden tyt­tö­jen 200 met­rin rin­ta­uin­nis­sa seit­se­män­nek­si.[96] Ki­san voit­ti Ou­lun Lo­hien (TUL-seu­ra) Maa­rit Vähä­saa­ri (myö­hem­min Sih­vo­nen), joka voit­ti Los An­ge­le­sin olym­pi­a­lai­sis­sa 200 met­rin seka­uin­nin B-fi­naa­lin. Lah­des­sa jär­jes­te­tyis­sä nuor­ten SM-uin­neis­sa vuon­na 1977 KuTU:n Pirk­ko Rei­ni­kai­nen si­joit­tui vii­den­nek­si 17-vuotiaiden tyt­tö­jen 200 met­rin sel­kä­uin­nis­sa. Sa­mois­sa ki­sois­sa Rei­ni­kai­nen si­joit­tui nel­jän­nek­si 200 met­rin rin­ta­uin­nis­sa.[97] ”Kun olim­me TUL:n lei­ril­lä Loh­jan Kisa­kes­kuk­ses­sa, ta­pa­sim­me en­sim­mäi­sen ker­ran Vähä­saa­ren Maa­ri­tin. Ih­met­te­lim­me, kun kaik­ki odot­ti­vat ’kloo­rin’ tu­loa, mitä ih­met­tä – ei­hän jär­vi­vet­tä kloo­ra­ta! Emme tien­neet, että Maa­ri­tin lem­pi­nimi oli Loori. Joka ta­pauk­ses­sa oli hie­noa pääs­tä har­joit­te­le­maan huip­pu­jen kans­sa”, Tar­ja ”Sasmo” Saas­ta­moi­nen muis­taa.[98]

Kat­saus vuo­den 1979 ikä­kau­si­ti­las­toon oli KuTU:n kil­pai­lu­me­nes­tyk­sen osal­ta edel­leen hy­vin kel­vol­li­nen. Myön­teis­tä oli se, että ikä­kau­si­ti­las­tois­sa kah­den­kym­me­nen par­haan ui­ma­rin jou­kos­sa oli usei­ta tyt­tö­jä ja poi­kia 12-vuotiaista 17-vuotiasiin asti. Päi­vi Nis­ka­nen (12-vuotiaat) ylsi ti­las­toon kah­des­sa la­jis­sa, Pirk­ko Rei­ni­kai­nen (17-vuotiaat) kol­mes­sa la­jis­sa, Olli Tirk­ko­nen (14-vuotiaat) ja Isto Oja­kan­gas (17-vuotiaat) yh­des­sä la­jis­sa. Näis­tä ui­ma­reis­ta par­hai­ten si­joit­tui Pirk­ko Rei­ni­kai­nen, joka oli kuu­des 200 met­rin sel­kä­uin­nis­sa (2.34,00). Vaik­ka Isto Oja­kan­kaan si­joi­tus oli ”vas­ta” 18:s, hä­nen ai­kan­sa oli mel­ko hyvä, 58,30. Poi­kien suo­si­tun la­jin kär­ki oli hy­vin ta­sai­nen ja ta­so­kas.[99] ”Meil­lä oli usei­ta ky­vyk­käi­tä ui­ma­rei­ta, jot­ka me­nes­tyi­vät nuor­ten SM-ta­sol­la, Sini­viit­ta-uin­neis­sa ja TUL:n ki­sois­sa. Panu Hil­tu­nen, Tar­ja Kau­ko­nen, Jari Apell, Päi­vi Nis­ka­nen ja mo­net muut oli­si­vat pääs­seet uin­nis­sa hy­vin pit­käl­le. Nuor­ten elä­mää ym­pä­röi­vät kui­ten­kin opis­ke­lu, mo­net vi­rik­keet, hou­ku­tuk­set ja va­li­tet­ta­vas­ti myös elä­män vas­toin­käy­mi­set ter­veys­ky­sy­myk­si­neen. Vä­hin­tään kan­sal­li­sen ta­son kil­pa­uin­ti vaa­tii an­tau­muk­sel­lis­ta työ­tä ja poh­ja­ton­ta mo­ti­vaa­ti­o­ta. Luon­nol­li­ses­ti se vaa­tii myös on­nea sen mo­nis­sa muo­dois­sa”, Mat­ti Ho­lo­pai­nen to­te­aa.[100]

Ylei­ses­sä sar­jas­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ur­hei­lu­me­nes­tys tu­keu­tui 1970-lu­vun lo­pul­la Juha Kaar­ti­sen saa­vu­tuk­siin. Vuon­na 1977 KuTU:n Juha Kaar­ti­nen al­koi nous­ta vah­vas­ti koh­ti maan kär­keä pit­kil­lä va­paa­uin­ti­mat­koil­la 50 met­rin ra­dan ti­las­tois­sa. 1500 met­rin va­paa­uin­nis­sa hän oli 5:s (17.49,04), 400 met­rin va­paa­uin­nis­sa si­joi­tus oli 8:s (4.31,77) ja 200 met­rin va­paa­uin­nis­sa 14:s (2.10,04). Vuon­na 1977 Kaar­ti­nen oli kan­sal­li­sen ti­las­ton 4:s 800 met­rin va­paa­uin­nis­sa (9.06,19).  1500 met­rin va­paa­uin­nis­sa hä­nen ai­kan­sa oli pa­ran­tu­nut edel­li­ses­tä vuo­des­ta huo­mat­ta­vas­ti (17.16,50). 400 met­rin seka­uin­nis­sa Juha Kaar­ti­sen si­joi­tus oli jo ko­me­as­ti 3:s (4.59,89).[101] Ase­man­sa kan­sal­li­ses­sa kär­jes­sä Kaar­ti­nen va­kiin­nut­ti 1970-lu­vun lo­pul­la. Vuo­den 1979 uin­ti­ti­las­tos­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den Juha Kaar­ti­nen piti yk­kös­paik­kaa pit­kän ra­dan 800 met­rin va­paa­uin­nis­sa (8.41,25).[102] Juha Kaar­ti­sen uin­ti­uran läpi­mur­to­vuo­si oli 1980. Tuol­loin hän voit­ti hal­li-SM-uin­neis­sa Tu­rus­sa mes­ta­ruu­den 400 met­rin seka­uin­nis­sa SE-ajal­la (4.42,71). Yk­kö­nen hän oli myös 1500 met­rin va­paa­uin­nis­sa, jos­sa Kaar­ti­nen oli yli­voi­mai­nen en­nen Tam­pe­reen Uima­seu­ran Ari Wiréniä. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­le nois­ta ki­sois­ta pis­tei­tä ei ker­ty­nyt: Kaar­ti­nen oli jo siir­ty­nyt edus­ta­maan Kuo­pi­on Uima­seu­raa.[103]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den Juha Kaar­ti­sen tai­val kan­sal­li­sen uin­nin par­haim­mis­toon ei mo­nel­la­kaan ta­paa ol­lut ki­vu­ton.  Kaar­ti­sen kans­sa TUL:n edus­tus­ryh­mään kuu­lu­nut ja Suo­men par­haim­mak­si nais­ui­ma­rik­si eden­nyt Ou­lun Lo­hien Maa­rit Sih­vo­nen (o.s. Vähä­saa­ri, s. 1961) muis­te­lee 1970-lu­vun jäl­ki­puo­lis­koa, jol­loin työ­läis­ur­hei­li­jan ase­maa ky­seen­a­lais­tet­tiin: ”Ju­han (Kaar­ti­nen) kans­sa edus­tim­me Suo­mea TUL:n ur­hei­li­joi­na. Jos emme oli­si ol­leet niin hy­viä kuin olim­me, mei­dän edus­tus­kel­poi­suu­tem­me oli­si ky­seen­a­lais­tet­tu. Tämä sa­not­tiin meil­le ai­van suo­raan SVUL:n suun­nas­ta, ja vies­tin to­den­pe­räi­syys vah­vis­tet­tiin TUL:n ta­hol­ta.”[104]

Nuor­ten mies­ten sar­jois­sa me­nes­ty­nyt Isto Oja­kan­gas (s. 1963) ku­vaa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den tu­lok­sel­lis­ta ja moni­puo­lis­ta toi­min­taa 1970-lu­vul­la:

”Meil­lä oli lois­ta­va ryh­mä, jos­sa oli erin­o­mai­nen hen­ki. Teim­me kaik­kea yh­des­sä. Po­ru­kal­la vie­tim­me ai­kaa, ve­nei­lim­me ja kä­vim­me saa­ris­sa telt­tai­le­mas­sa. Tree­neis­sä lenk­kei­lim­me, kä­vim­me kun­to­sa­lil­la ja pe­la­sim­me jal­ka­pal­loa ke­säl­lä ja tal­vel­la. Tie­tys­ti hy­vät ja kan­nus­ta­vat val­men­ta­jat, Ho­lo­pai­sen Masa ja Ho­lo­pai­sen Make, sekä ke­hit­ty­mi­nen la­jis­sa aut­toi­vat har­joit­te­lus­sa.”[105] Is­ton kans­sa uima­hal­lil­le meni hä­nen sis­kon­sa: ”Aloi­tin uin­nin vel­je­ni Isto Oja­kan­kaan kans­sa ar­vi­ol­ta 1973 tai 1974 – ihan var­muut­ta asi­aan ei saa­tu. Uut­ta har­ras­tus­ta haim­me ja pää­dyim­me uima­hal­lil­le, jon­ne sit­ten vuo­sik­si jäim­me­kin. Kai­kes­ta tu­es­ta, jota seu­ra meil­le kai­kil­le nuo­ril­le tar­jo­si, on syy­tä olla hy­vin kii­tol­li­nen”, Tei­ja Oja­kan­gas täy­den­tää.[106] Isto ja Tei­ja Oja­kan­gas tii­vis­tä­vät sen, mitä Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa me­nes­tyk­sel­lä ym­mär­ret­tiin: me­nes­ty­nyt nuo­ri on on­nel­li­nen yl­tä­es­sään ta­voit­tei­siin­sa, kii­tol­li­nen kans­sa­ih­mi­sis­tä ja roh­kea mut­ta nöy­rä.

Vesi­pal­lon har­ras­ta­mi­nen oli pai­not­tu­nut Ete­lä-Suo­men suu­rim­mil­le uima­hal­li­paik­ka­kun­nil­le 1970-lu­vul­la. Sik­si KuUS:n vesi­pal­loi­li­joi­den pii­ris­sä toi­vot­tiin, että myös Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit oli­si ot­ta­nut la­jin oh­jel­maan­sa: ”Asum­me tääl­lä niin kes­kel­lä Suo­mea, että on vai­ke­aa saa­da har­joi­tus­vas­tus­ta.”[107] Vuon­na 1971 KuTU hank­ki­kin pal­lon ja vesi­pal­lo­ha­tut. KuTU:ssa vesi­pal­loa pe­lat­tiin viih­dyt­tä­vä­nä har­ras­tuk­se­na, eikä seu­ra osal­lis­tu­nut la­jin sar­ja­toi­min­taan.[108] Tors­tai-il­lan har­joi­tuk­sis­sa pe­la­si­vat VR:n am­mat­ti­yh­dis­tys­väki ja KuTU:n uin­ti­val­men­ta­jat, jot­ka ei­vät kui­ten­kaan lo­pul­ta ol­leet eri­tyi­sen in­nos­tu­nei­ta ot­ta­maan vesi­pal­loa laji­va­li­koi­maan.[109] Sil­loi­nen Erk­ki Hil­tu­nen on muis­tel­lut: ”Kun tämä (vesi­pal­lo) otet­tiin mu­kaan, niin isom­mat ui­ma­rit huo­ma­si­vat, että tämä on pal­jon hel­pom­paa kuin uida mon­ta tun­tia suo­raa uin­tia kel­loon kat­so­en al­taas­sa. Ja koh­ta ru­pe­si vesi­pal­lo­al­las täyt­ty­mään ja ui­ma­rit hä­vi­si­vät pois. Me emme näh­neet asi­as­sa mi­tään po­si­tii­vis­ta.”[110]

Uinnin monet muodot

Työ­läis­ur­hei­lun näkö­kul­mas­ta kil­pa­ur­hei­lun näh­tiin kah­lit­se­van tiu­koil­la sään­nöil­lään TUL:lle tär­ke­ää lii­kun­nan moni­puo­li­suut­ta. Huip­pu-ur­hei­lus­sa näh­tiin myös mui­ta on­gel­mia, ja TUL vaa­ti sen ter­veh­dyt­tä­mis­tä. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­muk­ses­sa vuon­na 1972 to­det­tiin ur­hei­lun kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen es­teis­tä seu­raa­vaa: ”Huip­pu-ur­hei­lun krii­siin liit­ty­vät lie­ve­il­mi­öt, hor­mo­nien ja huu­me­ai­nei­den käyt­tö, syn­nyt­ti­vät kes­kus­te­lua lää­ke­tie­teen ja lii­kun­nan yh­teis­työs­tä, lii­kun­ta­lää­ke­tie­tees­tä. Kes­kus­te­lua koko on­gel­mas­ta py­rit­tiin maam­me por­va­ril­lis­ten ur­hei­lu­pii­rien ta­hol­la vält­tä­mään ja koko on­gel­maa vält­te­le­mään. On­gel­mia sel­vi­tel­lei­tä hen­ki­löi­tä koh­taan käyn­nis­tet­tiin kam­pan­jaa, jos­sa TUL aset­tui voi­mak­kaas­ti tu­ke­maan va­paa­ta kes­kus­te­lua ja tut­ki­mus­työ­tä alan on­gel­mis­ta.”[111]

Uima­hal­lin val­mis­tu­mi­nen käyn­nis­ti Kuo­pi­os­sa to­del­li­sen uin­ti-in­nos­tuk­sen. Ai­kuis­ten kun­non ko­hen­tu­mi­sen ja uima­tai­don pa­ra­ne­mi­sen myö­tä uima­hal­lil­la oli si­ten huo­mat­ta­va yh­teis­kun­nal­li­nen mer­ki­tys. Ka­ler­vo Ilmanen on laa­jois­sa kan­sal­li­sis­sa tut­ki­muk­sis­saan ha­vain­nut, kuin­ka kun­nis­sa alet­tiin uu­des­sa ti­lan­tees­sa siir­tyä tu­los­ur­hei­lu­kes­kei­ses­tä ajat­te­lus­ta lii­kun­ta­kes­kei­seen ajat­te­luun: ”Ikään kuin uu­te­na asi­a­na oi­val­let­tiin, ett­ei­vät lä­hes­kään kaik­ki kun­ta­lai­set har­ras­ta­neet lii­kun­taa ur­hei­lu­seu­rois­sa, vaan lop­pu­jen lo­puk­si suu­ri enem­mis­tö oli nii­tä, jot­ka ha­lu­si­vat liik­kua omin päin.”[112]

Kuo­pi­on uima­hal­lin kä­vi­jä­mää­rä­ti­las­to vuo­del­ta 1973 osoit­taa, kuin­ka uima­hal­lis­ta to­del­la muo­dos­tui laa­jo­jen kan­sa­lais­pii­rien vesi­lii­kun­nan har­ras­tus­paik­ka. Vaik­ka uin­nin kan­sa­lais­toi­mi­joil­la oli kes­kei­nen roo­li uima­hal­li­hank­keen esil­le tuo­mi­ses­sa, hei­dän osuu­ten­sa (7,1 %) jäi kui­ten­kin pie­nek­si suh­tees­sa kun­to- ja vir­kis­tys­ui­ma­rei­hin sekä pel­kän sau­nan käyt­tä­jiin. Oh­ja­tun eri­tyis­lii­kun­nan osuus oli 0,9 % kai­kis­ta kä­vi­jöis­tä vuon­na 1973. Kun­to­uin­nin ja ai­kuis­ten uin­nin op­pi­mi­sen kan­nal­ta mer­kit­tä­vää oli, että myy­dyis­tä li­puis­ta yli 50 % oli ai­kuis­ten os­ta­mia.[113]

Pe­rin­teis­ten kun­to­lii­kun­ta­tem­paus­ten ohel­la työ­väen­liik­keen lii­kun­ta­po­liit­ti­set etu­jär­jes­töt TUL ja TUK kiin­nit­ti­vät yh­tei­ses­ti huo­mi­o­ta kam­pan­jois­saan uu­siin ”peh­mei­siin ar­voi­hin”. Toi­mi­vik­si tee­moik­si työ­läis­ur­hei­lus­sa muo­dos­tui­vat per­he­lii­kun­ta ja luon­to­lii­kun­ta, jot­ka voi­tiin yh­dis­tää esi­mer­kik­si ret­kei­lyyn, pilk­ki­mi­seen, mar­jas­tuk­seen ja sie­nes­tyk­seen.[114] Muu­ta­mis­sa TUL:n seu­rois­sa tä­män­ta­pai­nen toi­min­ta muo­dos­tui hy­vin ak­tii­vi­sek­si, mut­ta KuTU:ssa yri­tys kun­to­lii­kun­nan edis­tä­mi­sek­si py­sy­väs­ti ei tuot­ta­nut tu­los­ta, ja kiis­taa oh­ja­tun kun­to­uin­nin ase­mas­ta käy­tiin 1970-lu­vun puo­li­vä­liin asti. Myös TUK:n Kuo­pi­on pii­rin joh­to­kun­ta to­te­si vuon­na 1974 Kuo­pi­on kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le osoit­ta­mas­saan kir­jees­sä, kuin­ka ”kun­to­uin­nin syr­ji­mi­nen” seu­ra­toi­min­nas­sa on kun­to­lii­kun­ta­suun­tauk­sen vas­tais­ta.[115] SVUL:n toi­min­ta-aja­tuk­se­na oli lii­kun­ta­toi­min­nan ke­hit­tä­mi­nen si­ten, että mah­dol­li­sim­man moni har­ras­tai­si fyy­si­sen, psyyk­ki­sen ja so­si­aa­li­sen hy­vin­voin­tin­sa edis­tä­mi­sek­si kun­to-, kil­pa- tai huip­pu-ur­hei­lua edel­ly­tyk­sien­sä ja tar­pei­den­sa mu­kai­ses­ti.[116]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan jä­sen, lää­kä­ri Val­to Rä­sä­nen näki työ­läis­ur­hei­lul­la ole­van kil­pai­lua tär­ke­äm­piä teh­tä­viä. Rä­sä­nen pai­not­ti vuon­na 1976 lii­kun­nan mer­ki­tys­tä psyyk­ki­sen hy­vin­voin­nin kan­nal­ta. Rä­sä­nen ar­vi­oi, että 70–80 % vä­es­tös­tä väit­tää har­ras­ta­van­sa lii­kun­taa, mut­ta vain 30 % har­ras­taa sitä riit­tä­väs­ti: ”Ja tuo yksi kol­man­nes noi­ta to­del­li­sia kun­toi­li­joi­ta kuu­luu pää­a­si­as­sa vii­den­teen so­si­aa­li­ryh­mään eli sii­hen, mi­hin ne me­ne­vät, pa­rem­pi­tu­loi­set ja -osai­set ih­mi­set las­ke­taan so­si­o­lo­gien mu­kaan kuu­lu­vik­si. Ne muut kai sit­ten stres­siä lau­kais­tes­saan pa­ne­vat­kin kai pää­a­si­as­sa toi­von­sa ap­tee­kin ja Al­kon tuot­tei­siin.” Val­to Rä­sä­nen epäi­li, että täs­sä ”vii­den­nes­sä so­si­aa­li­ryh­mäs­sä” tie­to ”it­sen­sä rääk­kää­mi­sen” mer­ki­tyk­ses­tä oli si­säis­tet­ty.[117] Tu­kea kun­to­uin­ti­toi­min­nal­leen Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rit sai kau­pun­gin­joh­dos­ta, kun Kuo­pi­on SKDL-taustainen apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­ja Tais­to Heik­ki­lä il­mai­si mie­li­pi­teen­sä KuTU:n kun­to­lii­kun­ta­toi­min­nas­ta seu­ran Molskis-leh­des­sä: ”On ol­lut mu­ka­vaa ha­vai­ta, että TUL:n seu­rat ei­vät ole unoh­ta­neet myös­kään oh­ja­tun kun­to­lii­kun­nan jär­jes­tä­mis­tä jä­se­nis­töl­leen.”[118]

Suo­men Am­mat­ti­liit­to­jen Kes­kus­jär­jes­tön (SAK:n) kuo­pi­o­lais­ten am­mat­ti­yh­dis­tys­ten kans­sa Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­la oli nä­ky­vää yh­teis­toi­min­taa. Esi­mer­kik­si Val­ti­on Rau­ta­tei­den (VR:n) kone­pa­jal­ta KuTU:n toi­min­taan san­koin jou­koin tul­leet mie­het per­hei­neen oli­vat ak­tii­vi­sia seu­ra­toi­mi­joi­ta, jot­ka puo­lus­ti­vat heil­le tär­ke­ää lii­kun­nan tasa-ar­voa. Konepajalaisten tal­koo­tun­tien mää­rä kil­pai­lu­toi­mit­si­joi­na ja mui­na tal­koo­mie­hi­nä on edel­leen mit­taa­ma­ton. Ak­tii­vi­ses­ti kun­to­uin­ti­toi­min­taa VR:n kone­pa­jal­la edis­tä­neen Nii­lo Heik­ki­sen (s. 1926) ty­tär Mai­ja-Lii­sa Heik­ki­nen (s. 1954) ker­too muis­to­jaan seu­ra­toi­min­nas­ta:

”1970-lu­vun alus­sa isä­ni sai jos­ta­kin tie­don, että KuTU:ssa on al­ka­nut kun­to­uin­ti­mah­dol­li­suus, ja niin­pä koko per­he aloit­ti uin­ti­har­ras­tuk­sen. Mei­dän per­heem­me oli hen­keen ja ve­reen tullilainen, jo­ten eipä tul­lut edes mie­leen KuUS. (…) Mei­dän kun­to­uin­ti­po­ruk­kam­me oli mo­nen kir­ja­va, jo­ten on vai­kea oman per­hee­ni ja isän työ­ka­ve­rei­den ja hei­dän per­heit­ten­sä li­säk­si muis­taa mui­ta ui­ma­rei­ta kuin Kon­ti­sen Pent­ti ja Torpstörmin per­he. (…) Eh­din olla muu­ta­man vuo­den ajan var­sin ak­tii­vi­nen kun­to­ui­ma­ri ja ta­pah­tu­miin osal­lis­tu­ja. (…) Läh­din Tam­pe­reel­le opis­ke­le­maan syk­syl­lä 1974, jo­ten ak­tii­vi­suu­te­ni lop­pui sii­hen. (…) Seu­ra­toi­min­nan kaut­ta opin ai­ka­naan tun­te­maan ison jou­kon ih­mi­siä. Se on opet­ta­nut ot­ta­maan vas­tuu­ta jär­jes­tö­toi­min­nan su­ju­mi­ses­ta ja opet­ta­nut toi­mi­maan jär­jes­töis­sä. Se on oi­ke­as­taan an­ta­nut niin pal­jon eväi­tä koko elä­mää­ni, ett­ei sitä voi ko­vin ly­hy­es­ti ku­va­ta. Seu­ra­toi­min­nan kaut­ta oh­jau­duin ke­säl­lä 1975 TUL:n pal­ve­luk­seen Kisa­kes­kuk­sen ur­hei­lu­o­pis­ton lei­ri­ky­lään ur­hei­li­joi­den laji­lei­rien va­paa-aika­oh­jaa­ja­na. Sen ke­sän ai­ka­na opin tun­te­maan ison jou­kon tullilaisia, niin val­men­ta­jia kuin nuo­ria ur­hei­li­joi­ta­kin.”[119]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den jä­se­nis­tön lap­si- ja nuo­ri­so­val­tai­suus ta­soit­tui, kun toi­min­taan liit­tyi myös vart­tu­neem­paa vä­keä. Erk­ki Hil­tu­nen on tii­vis­tä­nyt seu­ran oh­jauk­ses­sa jär­jes­te­tyn kun­to­uin­nin har­ras­ta­mi­sen vuo­det seu­raa­vas­ti: ”(…) Kui­ten­kin väki kas­voi jat­ku­vas­ti ja meil­le tuli van­hem­paa­kin vä­keä. Saa­tiin uima­hal­lil­le sel­lai­nen kun­to­uin­ti­vuo­ro. Me­hän oi­ke­as­taan teh­tiin hy­vää PR-työ­tä ulos­päin ja erit­täin pal­jon bis­nes­tä. Ra­haa meil­le tuli. Niin kau­an tämä pe­la­si, kun­nes uima­hal­lin joh­to­kun­ta to­te­si, että meis­tä on tul­lut kil­pai­le­va kas­sa hei­dän kas­san vie­reen. Meil­lä oli aina tois­ta­sa­taa kun­to­ui­ma­ria ja kun me pe­rim­me mar­kan aina per hen­ki­lö, kaik­ki har­joi­tus­vuo­rot mak­set­tiin näil­lä kun­to­uima­reit­ten ra­hoil­la. Ja nämä kun­to­ui­ma­rit pää­si­vät hal­vem­mal­la kuin hal­lin si­sään­pää­sy­mak­su oli. Muis­tan, että VR:ltä oli pal­jon po­ruk­kaan. Heik­ki­sen Nii­lo -vai­naa ja muut vai­kut­ti­vat sii­hen, että siel­tä tuli vä­keä ui­maan ko­vas­ti. Ja näin tämä hom­ma ru­pe­si pyö­ri­mään, ja ehkä noin 3 vuo­den ku­lut­tua meil­lä oli noin 800 jä­sen­tä.”[120]

Kiis­ta uima­seu­ro­jen vä­li­ses­tä kun­to­uin­ti­toi­min­nas­ta pää­tet­tiin vuon­na 1978. Tuol­loin uima­hal­lin joh­to­kun­ta esit­ti vuon­na kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le lau­sun­nos­saan uima­hal­li­mak­su­jen pois­ta­mis­ta kuo­pi­o­lai­sil­ta uima­seu­roil­ta ja ur­hei­lu­su­kel­lus­seu­ral­ta. Seu­rat esit­ti­vät asi­an yh­des­sä uima­hal­lin joh­to­kun­nal­le.[121] Lau­sun­nos­saan kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le uima­hal­lin joh­to­kun­ta esit­ti, että val­men­nuk­ses­sa ole­vil­le ur­hei­li­joil­le myön­net­täi­siin rata- ja hal­li­vuo­ro­kort­ti, jon­ka avul­la uima­hal­li voi­si hel­pos­ti es­tää sen, ett­ei­vät hal­lia käyt­täi­si ko­hua he­rät­tä­neet kun­to­ui­ma­rit. Kau­pun­gin­hal­li­tus hy­väk­syi uima­hal­lin joh­to­kun­nan esi­tyk­sen.[122] Palk­ka­työ­vä­es­tön kun­to­lii­kun­taa edis­tet­tiin jat­kos­sa muun mu­as­sa paik­ka­kun­nan mui­den TUL:n seu­ro­jen kans­sa jär­jes­tet­tä­vis­sä ta­pah­tu­mis­sa.[123]

Myön­tei­ses­ti aja­tel­tu­na naa­pu­ri­seu­ro­jen konf­lik­tit, jot­ka liit­tyi­vät en­sik­si uin­nin ys­tä­vyys­kau­pun­ki­e­dus­tuk­siin, toi­sek­si seu­ro­jen kau­pun­gil­ta saa­maan tu­keen ja kol­man­nek­si kun­to­uin­ti­toi­min­taan, saat­toi­vat olla seu­ra­toi­min­noil­le myös pi­ris­tys­ruis­ke, vaik­ka yli­lyön­te­jä­kin vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ta­pah­tui. Ai­na­kin kil­pai­lu pa­kot­ti mo­lem­pia seu­ro­ja ja yk­sit­täi­siä toi­mi­joi­ta ui­ma­rei­neen pyr­ki­mään koko ajan eteen­päin ja poh­ti­maan yh­des­sä muun mu­as­sa yh­den­ver­tai­suu­teen ja tila­ky­sy­myk­siin liit­ty­viä ky­sy­myk­siä.[124] Vuon­na 1976 KuTU:n Erk­ki Hil­tu­nen to­te­si: ”Mo­nis­ta seu­raan koh­dis­tu­vis­ta ulko­puo­li­sis­ta asi­at­to­mis­ta ar­vos­te­luis­ta ja pai­nos­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta KuTU on nous­sut kau­pun­kim­me suu­rim­piin ja toi­mi­vim­piin seu­roi­hin.”[125] Tie­to rata­vuo­ro­jen riit­tä­mät­tö­myy­des­tä ja kun­to­uima­rei­den ti­lan­ah­tau­des­ta joh­ti vuon­na 1979 sii­hen, että Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nas­sa val­mis­tel­tiin Kuo­pi­on uima­hal­lin laa­jen­nuk­sen esi­suun­ni­tel­ma.[126]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pu­heen­joh­ta­ja­na yli 30 vuot­ta (1976 ja 1986–2015) toi­mi­nut haas­te­mies Pek­ka Pa­ka­ri­nen to­te­aa seu­ran yh­tei­söl­li­syyt­tä vah­vis­ta­nees­ta toi­min­nas­ta ja sii­tä, kuin­ka KuTU huo­leh­ti myös lii­kun­nan sopu­soin­nus­ta luon­non ja ym­pä­ris­tön kans­sa:

”Lei­ri­kult­tuu­ri oli eri­tyi­ses­ti toi­min­nan en­sim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na vi­re­ää. 1970-lu­vun alus­sa seu­ra jär­jes­ti kesä­lei­re­jä muun mu­as­sa Luhastensalon saa­res­sa, joka oli kau­pun­gin lei­ri­kes­kus. Leireilimme myös Pa­pin­sa­los­sa Erk­ki Hil­tu­sen kesä­mö­kil­lä. Tal­vi­lei­re­jä pi­det­tiin Haminalahden van­has­sa kou­lus­sa hiih­to­lo­mien ai­koi­na. Lei­reil­lä oli yleen­sä mu­ka­na noin 30–50 seu­ran ui­ma­ria. Lei­rien oh­jauk­ses­ta vas­ta­si­vat val­men­ta­jat ja kus­tan­nuk­sis­ta seu­ra. Jou­lun ja uu­den vuo­den vä­lil­lä seu­ral­la oli oma tal­vi­lei­ri use­an vuo­den ajan. Myös tal­vi­jal­ka­pal­lo oli mu­ka­na oh­jel­mas­sa. Ui­ma­rit var­mas­ti muis­ta­vat nuo har­joi­tuk­set. En­nen pe­liä oli usein luo­ta­va lu­met. Se oli tie­tys­ti työ­läs­tä, mut­ta otim­me tä­män osal­taan kun­to­har­joit­te­lu­na. Val­men­ta­jat pi­ti­vät ui­ma­reil­le 1970-lu­vul­la dis­ko­il­to­ja kau­pun­gin ker­ho­huo­neel­la Pui­jon­laak­sos­sa. Ker­ho­huo­ne tun­tui mo­nes­ti pie­nel­tä, kos­ka vä­keä oli pal­jon. Seu­ran ke­väi­set pilk­ki­kil­pai­lut otet­tiin oh­jel­maan 2000-lu­vun alus­sa. In­nos­tus syn­tyi KuTU:n jouk­ku­een osal­lis­tu­es­sa TUL:n Sa­von pii­rin pilk­ki­ki­soi­hin. Muis­tuu vie­lä mie­leen, että kä­vim­me ai­koi­naan myös TUL:n Sa­von pii­rin yleis­ur­hei­lu­mes­ta­ruus­ki­sois­sa Var­kau­des­sa. Me­nes­tys­tä­kin tuli vies­te­jä myö­ten. Meil­lä oli vä­hän aja­tus­ta sii­tä, että oli­sim­me ai­na­kin jol­la­kin ta­val­la yleis­seu­ra.”[127]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den kan­sain­vä­li­nen toi­min­ta oli vil­kas­ta. KuTU jär­jes­ti usei­ta opinto- ja vir­kis­tys­mat­ko­ja ulko­mail­le. Esi­mer­kik­si vuon­na 1973 noin 20 hen­ki­löä mat­kus­ti Ro­ma­ni­aan Bu­ka­res­tiin. Noin 30 hen­ki­löä mat­kus­ti Bul­ga­ri­aan Varnaan vuon­na 1975. Sa­maan kau­pun­kiin työ­läis­uin­ti­väki meni uu­del­leen vuon­na 1988. Tuol­loin mat­kas­sa oli noin 30 hen­ki­löä. Vuon­na 1981 noin 25 kuo­pi­o­lais­ta työ­läis­ur­hei­li­jaa mat­ka­si Le­nin­gra­din kaut­ta ys­tä­vyys­kau­pun­ki Pih­ko­vaan. Vuon­na 1979 oh­jel­mas­sa oli tu­tus­tu­mi­nen ys­tä­vyys­kau­pun­ki Jönköpingiin, jon­ne KuTU pa­la­si vuon­na 1986. Tuol­loin mu­ka­na oli noin 30 seu­ran jä­sen­tä. Nämä ei­vät ol­leet suin­kaan ai­noi­ta KuTU:n ulko­mail­le suun­tau­tu­nei­ta mat­ko­ja. Lu­kui­sat muut vir­kis­tys­mat­kat naa­pu­ri­mai­hin to­teu­tet­tiin oman seu­ran vä­el­lä tai yh­des­sä TUL:n Tuki ry:n kans­sa.[128]

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den idän­suh­teis­ta Pek­ka Pa­ka­ri­nen ker­too li­sää: ”Kar­ja­lan alu­een val­tuus­kun­ta Pet­ros­kois­ta oli KuTU:n vie­raa­na syk­syl­lä 1989. Pet­ros­koi­lai­set osal­lis­tui­vat sa­mal­la seu­ran syys­kil­pai­lui­hin. Mu­ka­na oli 20 hen­ki­löä. Vas­ta­vie­rai­lu Pet­ros­koi­hin to­teu­tet­tiin vuon­na 1991, jol­loin mu­ka­na oli 20 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den edus­ta­jaa. Ma­joi­tus Pet­ros­kois­sa oli jär­jes­tet­ty pai­kal­li­sen seu­ra­jä­se­nis­tön ko­deis­sa. Ui­ma­rit osal­lis­tui­vat Kar­ja­lan alu­een uin­ti­mes­ta­ruus­kil­pai­lui­hin. Val­tuus­kun­nan ve­tä­jil­le pai­kal­li­nen pur­si­seu­ra jär­jes­ti iki­muis­tet­ta­van pur­jeh­duk­sen kan­gas­tuk­si­neen Ää­ni­sen poik­ki Kizhin luos­ta­ri­saa­rel­le. Seu­ran joh­to­kun­ta on teh­nyt li­säk­si ko­kous­mat­ko­ja muun mu­as­sa Tal­lin­naan, Pie­ta­riin ja koti­maas­sa Huh­ma­riin.”[129]

Suo­ma­lai­ses­sa lii­kun­ta­kult­tuu­ris­sa oli ta­pah­tu­mas­sa pal­jon 1980-lu­vul­la. Tuol­loin alet­tiin pu­hua ur­hei­lun eriy­ty­mi­ses­tä. Yh­den ja­ot­te­lun mu­kaan lii­kun­ta­kult­tuu­ri hah­mo­tet­tiin nel­jäk­si osa-alu­eek­si, jot­ka mää­ri­tel­tiin kil­pa- ja huip­pu-ur­hei­luk­si, kun­to­lii­kun­nak­si, kau­pal­li­sek­si lii­kun­nak­si sekä vaih­to­eh­toi­sek­si lii­kun­nak­si.[130] KuTU:ssa lii­kun­ta­kult­tuu­rin muu­tos il­me­ni 1980-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, jol­loin seu­ran laji­va­li­koi­maan otet­tiin uu­te­na la­ji­na tri­ath­lon. Alus­sa la­jis­ta ol­tiin hy­vin in­nos­tu­nei­ta. Tuol­loin KuTU sopi Kuo­pi­on Uima­seu­ran kans­sa sii­tä, ett­ei KuUS ota tri­ath­lo­nia laji­va­li­koi­maan­sa, eikä KuTU vas­taa­vas­ti ota oh­jel­maan­sa vesi­pal­loa, toi­sin kuin edel­li­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä oli so­vi­tel­tu. Kui­ten­kin osa KuTU:n tri­ath­lo­nin har­ras­ta­jis­ta siir­tyi KuUS:n jär­jes­tä­mään tri­ath­lon­toi­min­taan 1980- ja 1990-lu­vun tait­tees­sa.[131]

Tri­ath­lo­nis­sa kan­sal­li­sel­la ta­sol­la me­nes­ty­nyt, KUTU Tri­ath­lo­nin joh­to­kun­nan jä­sen Jor­ma Puus­ti­nen ker­too: ”Oi­ke­as­taan en­sim­mäi­set KuTU-triathlonistit ki­sai­li­vat vuon­na 1987. Itse olin tuol­loin vie­lä hiih­to­mies ja toi­min sil­loin au­ton­kul­jet­ta­ja­na. Noi­hin ai­koi­hin seu­ras­sa oli 5–7 triathlonistia ja tot­ta, osa har­ras­ta­jis­ta siir­tyi KuUS:n ri­vei­hin. Hil­jal­leen KuTU:uun tuli kui­ten­kin uu­sia tri­ath­lo­nin har­ras­ta­jia. (…) Oman kil­pai­lu-ura­ni koho­koh­ta­na oli vuo­si 1993. Tuol­loin olin SM-ki­so­jen pika­mat­kal­la 10:s ja olym­pi­a­mat­kal­la 14:s. Ko­ko­nai­suu­te­na tri­ath­lon ja ur­hei­lu yleen­sä tar­jo­si­vat mi­nul­le lii­kun­nal­li­sen am­ma­tin. Suo­ri­tin vuon­na 2009 Vie­ru­mä­el­lä lii­kun­ta­paik­ka­mes­ta­rin tut­kin­non ja toi­min tut­kin­toa vas­taa­vas­sa työs­sä.”[132] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa tri­ath­lon­val­men­nuk­ses­ta vas­ta­si­vat 1980-lu­vun lo­pun ja koko 1990-lu­vun Mart­ti Ho­lo­pai­nen ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen. Ur­hei­li­jat Jor­ma Puus­ti­nen, Kari Hon­ka­nen, Vei­jo Kor­ho­nen ja Mar­ko Kor­ho­nen loi­vat yh­des­sä Ho­lo­pai­sen val­men­ta­ja­vel­jes­ten kans­sa pit­kä­jän­tei­set, yk­si­löl­li­set ja me­nes­tyk­sek­käät urat. Val­men­ta­jien ja tri­ath­lon­ur­hei­li­joi­den Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­hin luo­ma vah­va laji­kult­tuu­ri tar­jo­si hy­vät edel­ly­tyk­set tri­ath­lo­nin myö­hem­mäl­le tu­le­mi­sel­le seu­ran kär­ki­la­jik­si.[133]

Ur­hei­lu­seu­ran ke­hi­tys ei voi olla aina nou­su­joh­teis­ta, ja toi­min­nan ak­tii­vi­suus ja sen muo­dot vaih­te­le­vat kau­sit­tain. Esi­mer­kik­si vuon­na 1981 Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reis­sa ha­vait­tiin, että ”meil­lä ei vä­hän ai­kaa sit­ten kiin­ni­tet­ty riit­tä­väs­ti huo­mi­o­ta nuo­ri­so­toi­min­taan. Jo­kai­nen ikä­ryh­mä jäi vä­liin, nyt tä­mä­kin puu­te pois­te­taan, sil­lä syys­kuus­sa meil­lä käyn­nis­tyy kil­pa­uin­ti­kou­lu 2–3 ikä­ryh­mä­ta­sos­sa”.[134] Kil­pa­uin­nin näkö­kul­mas­ta 1980-lu­vun lop­pu­puo­li oli pit­käl­ti muu­ta­mien ui­ma­rei­den ja val­men­ta­ji­na toi­mi­nei­den Ho­lo­pais­ten vel­jes­ten, Ma­tin ja Mar­tin, kan­sa­lais­toi­min­nan työ­sar­kaa. Seu­ran nä­ky­vim­piä ui­ma­rei­ta oli­vat Panu Hil­tu­nen, Kari Hil­tu­nen, Heli Hä­mä­läi­nen, Jari Apell, Pasi Soi­ni­nen ja Pasi Pii­tu­lai­nen. Seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen alku­puo­lel­la toi­min­nan ak­tii­vi­suu­des­sa oli ha­vait­ta­vis­sa not­kah­dus, vaik­ka Kuo­pi­os­sa vuon­na 1990 al­ka­nut ur­hei­lu­lu­kio osal­taan tar­jo­si mah­dol­li­suu­den ede­tä jopa kan­sain­vä­li­sel­le hui­pul­le.[135]

1990-lu­vun lo­pul­la KuTU:n ui­ma­rei­ta oli jäl­jel­lä pie­ni ryh­mä. Tuol­loin Veli-Mat­ti Kiminki, Kai Ve­nä­läi­nen, Pet­ri Kar­hu­nen ja ii­sal­me­lais­läh­töi­nen Jani Hil­tu­nen, Tero Kor­ho­nen, Mar­ko Heik­ki­nen, Hen­ri Tuo­mai­nen ja Eija Pal­da­nius muo­dos­ti­vat Mat­ti Ho­lo­pai­sen val­men­ta­man ryh­män yti­men. Ryh­män vii­mei­set pärs­keet näh­tiin vuon­na 2002, jol­loin po­jat ja Eija suun­ta­si­vat työ­e­lä­mään ja uu­siin har­ras­tuk­siin. Esi­mer­kik­si Kai Ve­nä­läi­nen jat­koi uin­ti­ur­hei­lua KuUS:n vesi­pal­loi­li­ja­na.[136] Vuo­si­na 2003–2010 KuTU:n toi­min­ta oli vai­sua, mut­ta se ei ol­lut kui­ten­kaan täy­sin la­maan­tu­nut­ta. Seu­ras­sa pi­det­tiin ak­tii­vi­ses­ti las­ten Vesi­ral­li-kurs­se­ja, ja triathlonistit pai­ne­li­vat omal­la ra­dal­laan.[137] Sel­vää on, että KuTU:n vii­mei­sim­pien ai­kuis­uima­rei­den kä­si­tyk­set työ­läis­uin­nis­ta oli­vat 2000-lu­vul­le tul­ta­es­sa mel­ko toi­sen­lai­set kuin vie­lä 1970-lu­vul­la, jol­loin vie­lä ai­dos­ti us­kot­tiin sii­hen, että työ­läis­ur­hei­lun kun­ni­ak­kaat pe­rin­teet voi­si­vat Suo­mes­sa­kin tar­jo­ta ai­nek­sia uu­den­lai­sel­le, so­si­a­lis­ti­sel­le lii­kun­ta­kult­tuu­ril­le.[138]

Nuo­ren pol­ven ui­ma­ri Pet­ri Kar­hu­nen (s. 1975) tun­nis­taa lii­kun­nan ar­von kult­tuu­ri­na, kas­vu­na, kas­va­tuk­se­na ja ter­veel­li­se­nä elä­män­ta­pa­na. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den kas­va­tus­työ vai­kut­ti hä­neen vuo­si­na 1987–1994 ja vie­lä 1998–1999:

”KuTU an­toi mi­nul­le to­del­la pal­jon. Näin jäl­keen­päin osaa ar­vos­taa sitä mah­dol­li­suut­ta ja elä­mää, jota se tar­jo­si. Köy­häs­sä per­hees­sä kas­va­es­sa­ni en muun­lais­ta har­ras­tus­ta oli­si voi­nut aloit­taa. Ui­mi­nen tun­tui ki­val­ta, ja to­del­la no­pe­as­ti uin­nin jat­ka­mi­seen vai­kut­ti­vat uu­det ka­ve­rit ja ys­tä­väl­li­nen, po­si­tii­vi­nen ja huol­ta pi­tä­vä seu­ra­yh­tei­sö. Il­man KuTU:a en var­maan oli­si ny­ky­ään ai­van sama ih­mi­nen. Olin lap­se­na hie­man ujo poi­ka, joka oli­si mah­dol­li­ses­ti jää­nyt leik­ki­mään nel­jän sei­nän si­säl­le Star Wars -hah­moil­la. Nyt sain huip­pu­ka­ve­rei­ta ja kas­voin ai­kai­sem­paa so­si­aa­li­sem­mak­si. Opin myös pet­ty­mään ja sain elä­mäs­sä tar­vit­ta­vaa sit­keyt­tä, pe­rik­si an­ta­mat­to­muut­ta. Tei­ni-iän har­ras­tus on myös edis­tä­nyt ai­kui­se­na ter­vei­tä elä­män­ta­po­ja.”[139]

Tri­ath­lon ei jää­nyt Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa py­sy­väk­si toi­min­ta­muo­dok­si. Vuo­si­kym­me­nen jäl­keen la­jin har­ras­ta­jat siir­tyi­vät vuon­na 2001 pe­rus­tet­tuun tri­ath­lo­nin laji­seu­raan Aqua Terraan. KuTU:n kan­nal­ta oli myön­teis­tä, että vuo­den 2010 lo­pul­la Aqua Terrassa toi­mi­neen tri­ath­lon­kou­lun oh­jaa­jat ot­ti­vat yh­teyt­tä KuTU:uun ja pyy­si­vät neu­vot­te­lu­ja sii­tä, mil­lä eh­doil­la nuor­ten Scorpion-tri­ath­lon­kou­lu­tus­ta voi­si al­kaa jär­jes­tää KuTU:ssa.[140] Tri­ath­lo­nin nuo­ri­so­val­men­nuk­sen myö­tä KuTU:n toi­min­ta al­koi hie­man yl­lät­tä­väs­ti ja  no­pe­as­ti laa­jen­tua. Tämä sai seu­ran toi­min­nan uu­teen nou­suun. Nuo­ri­son tri­ath­lon­kou­lun jat­ko­kurs­si käyn­nis­tyi syys­kuus­sa 2011, ja uusi kou­lu­tus pää­tet­tiin aloit­taa vuo­den 2012 alus­sa.[141] Vuon­na 2012 seu­ran toi­min­ta mää­ri­tel­tiin seu­raa­vas­ti: ”KuTU on kuo­pi­o­lai­nen, täl­lä het­kel­lä pää­a­si­as­sa tri­ath­lo­niin kes­kit­ty­vä, ur­hei­lu­seu­ra la­jin har­ras­ta­jil­le.” Seu­ran elin­voi­mai­suu­des­ta osoi­tuk­se­na vuon­na 2012 oli sen jä­sen­mää­rä, joka oli 118.[142] Ny­ky­ään huo­mat­ta­va osa TUL:n seu­ro­jen toi­min­nas­ta on kil­pa­ur­hei­lua. Mo­nis­sa lii­ton seu­rois­sa har­joi­te­taan tu­le­vai­suu­des­sa­kin huip­pu-ur­hei­lua. TUL:n seu­rat päät­tä­vät itse, mil­lai­sia ur­hei­lul­li­sia saa­vu­tuk­sia ne ta­voit­te­le­vat. Olen­nai­se­na TUL-or­ga­ni­saa­ti­on teh­tä­vä­nä on luo­da edel­ly­tyk­siä jä­sen­seu­ro­jen ja -ur­hei­li­joi­den aset­ta­mien ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sel­le.[143]

[1] Hentilä 2010.

[2] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[3] Erk­ki Hil­tu­nen 1991. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[4] Paa­vo Lip­po­nen 2010.

[5] Lah­den Ka­le­van Mik­ko Lai­ne (1920–1995) oli vai­kut­ta­va hen­ki­lö lah­te­lai­ses­sa ur­hei­lu­e­lä­mäs­sä toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­kei­si­nä vuo­si­kym­me­ni­nä. Kan­sal­li­sel­la ta­sol­la Lai­ne toi­mi TUL:n uin­ti­ur­hei­lun joh­ta­ja­na ja ar­vos­tet­tu­na val­men­ta­ja­na Lah­des­sa 1980-lu­vun alku­vuo­siin asti. Lai­ne oli tun­net­tu sii­tä, että hän pyr­ki vält­tä­mään ur­hei­lun ja po­li­tii­kan voi­ma­kas­ta se­koit­ta­mis­ta toi­siin­sa. Osal­taan sik­si hä­nen ase­man­sa oli ar­vos­tet­tu myös Suo­men Uima­lii­tos­sa. Mik­ko Lai­net­ta on ku­vat­tu vas­tuul­li­sek­si mie­hek­si. Lai­neen esi­mie­henä toi­mi­nut Lah­den am­mat­ti­kou­lun reh­to­ri Unto En­lund on ker­to­nut Mik­ko Lai­nees­ta seu­raa­vaa: ”Hän oli mei­dän kou­lum­me va­ras­ton­hoi­ta­ja­na sil­loin, kun tu­lin Lah­den am­mat­ti­kou­lun reh­to­rik­si 1973. Lai­ne oli ul­koi­sel­ta ole­muk­sel­taan ur­hei­lul­li­nen ja si­säi­ses­ti to­del­li­nen her­ras­mies, aina rau­hal­li­nen ja asi­oi­ta har­kit­se­va.” Tero Mat­ka­nie­mi 2011: Mik­ko Lai­ne oli vai­kut­ta­va masters-ui­ma­ri, Speedo Masters Finland ry:n verk­ko­jul­kai­su, https://uin­ti.onedu.fi/zine/4/article-306.

[6] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[7] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[8] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[9] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 4.10.2016.

[10] Hentilä 1987, 318.

[11] Mat­ka­nie­mi 2010.

[12] Vä­es­tön ta­lou­del­li­nen toi­min­ta ja asuin­olot 1995, 210.

[13] Mat­ka­nie­mi 2010.

[14] Heikkala 2000, 123.

[15] Uin­ti-leh­ti, syk­sy 1971.

[16] Kuo­pi­on Ur­hei­lu­su­kel­ta­jat ry., www.kuopionurheilusukeltajat.fi, lu­et­tu 22.12.2009.

[17] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1966, 3. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[18] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[19] Hentilä 1987, 343.

[20] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1972, 6. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[21] Suo­men Lii­kun­ta ja Ur­hei­lu pe­rus­ti yh­des­sä Nuo­ren Suo­men ja Suo­men Kun­to­lii­kun­ta­lii­ton kans­sa vuon­na 2012 Valo ry.:n (Val­ta­kun­nal­li­nen lii­kun­ta- ja ur­hei­lu­or­ga­ni­saa­tio ry.).

[22] Ris­to Finne 19.10.2003.

[23] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1978, 6. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[24] Sa­ka­ri Pek­ka­ri­nen 27.7.2003.

[25] Sa­ka­ri Pek­ka­ri­nen 27.7.2003; Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003.

[26] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­muk­set 1965–1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[27] Kuo­pi­on Uima­seu­ran toi­min­ta­ker­to­muk­set 1968–1976. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[28] Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003.

[29] Paa­vo Lip­po­nen 2010.

[30] Savo 19.12.1970.

[31] Työ­väen Ur­hei­lu­seu­ro­jen Kes­kus­lii­ton Kuo­pi­on pii­rin pii­ri­toi­mi­kun­nan pöy­tä­kir­ja 8.9.1970. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[32] Savo 19.12.1970.

[33] Savo 19.12.1970.

[34] Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003.

[35] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009.

[36] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009.

[37] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 3.10.2016.

[38] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1973. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan toi­min­ta­ker­to­mus. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[39] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja XVE/1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[40] Tuo­mis­to 2002, 181.

[41] Tuo­mis­to 2002, 181.

[42] Kos­ki 1990, 14.

[43] Jär­vi­nen 1990, 111; Mat­ka­nie­mi 2010.

[44] Hentilä 2010.

[45] Ka­ta­ja­mäki ja Si­ka­nen 1978, 87.

[46] Ka­ta­ja­mäki ja Si­ka­nen 1978, 87.

[47] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009.

[48] Savo 4.3.1972, 10.3.1972.

[49] Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja 8.2.1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[50] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 20.2.1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma; Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja 15.2.1972. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[51] Sa­von Sa­no­mat 9.10.1974.

[52] Sa­von Sa­no­mat 8.10.1974.

[53] Sa­von Sa­no­mat 8.9.1974.

[54] Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009.

[55] Kuo­pi­on kau­pun­gin ur­hei­lu­e­dus­tuk­sen va­lin­ta­pe­rus­teet 1975. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[56] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 30.12.1974. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[57] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 22.9.1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[58] Juha Kaar­ti­nen 14.12.2003; Mat­ka­nie­mi 2010, 206–210 (uin­ti­kes­kus­toi­min­ta Kuo­pi­os­sa). ”Liit­to­joh­to­kun­ta päät­ti mar­ras­kuus­sa Kuo­pi­on uin­ti­kes­kuk­sen lak­kaut­ta­mi­ses­ta 31.5.1979. Uin­ti­kes­kuk­seen ei ha­keu­tu­nut riit­tä­väs­ti ulko­paik­ka­kun­ta­lai­sia ui­ma­rei­ta. Il­mei­ses­ti si­jain­ti­pai­kan va­lin­ta epä­on­nis­tui. Sik­si Kuo­pi­oon ei saa­tu riit­tä­väs­ti kan­sal­lis­ta huip­pu­ta­soa ole­via ai­kuis­ui­ma­rei­ta, vaan jou­dut­tiin kas­vat­ta­maan ko­ko­naan uusi ui­ma­ri­suku­pol­vi kuo­pi­o­lai­sis­ta nuo­ris­ta. Tämä ei ole yh­te­ne­vä uima­lii­ton kä­si­tyk­sen kans­sa uin­ti­kes­kuk­sen toi­min­ta-aja­tuk­ses­ta. Teh­dyis­tä vir­heis­tä py­ri­tään ot­ta­maan op­pia ja si­joit­ta­maan pe­rus­tet­ta­va uusi uin­ti­kes­kus paik­ka­kun­nal­le, jos­sa sil­lä on pa­rem­mat toi­min­ta­e­del­ly­tyk­set.”  Uin­ti­kes­kus­toi­min­ta al­koi Kuo­pi­os­sa syys­kuus­sa 1975. Uin­ti 1979.

[59] Juha Kaar­ti­nen 18.10.2016.

[60] Sa­von Sa­no­mat 9.2.1975.

[61] Kuo­pi­on Uima­seu­ran vuo­si­ker­to­mus 1975. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma. Vuon­na 1975 TUL:n Sa­von pii­ris­sä oli 31 498 jä­sen­tä. TUL:n vii­des­tä­tois­ta pii­ris­tä Sa­von pii­ri oli nel­jän­nek­si suu­rin Tam­pe­reen, Hä­meen ja Suur-Hel­sin­gin pii­rin jäl­keen. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1975. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[62] Hentilä 1987, 305, 344–345.

[63] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 28.2.1975. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[64] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1976. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[65] Erk­ki Hil­tu­nen 1991. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[66] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014.

[67] Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja 23.4.1974. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[68] Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja 11.6.1974. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[69] Ris­to Finne 19.10.2003.

[70] Ris­to Finne 19.10.2003; Mat­ti Hil­tu­nen 21.12.2009; Mat­ti Ho­lo­pai­nen 4.10.2016.

[71] Uin­ti 1981.

[72] Kuo­pi­on uima­hal­lin joh­to­kun­nan kir­je kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le 2.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[73] Ar­po­nen 1981, 158.

[74] Erk­ki Hil­tu­nen 1991. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[75] Erk­ki Hil­tu­sen koos­te KuTU:n toi­min­nas­ta 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[76] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 28.9.2016.

[77] Erk­ki Hil­tu­sen koos­te KuTU:n toi­min­nas­ta 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[78] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014.

[79] Panu Hil­tu­nen 2014; Mat­ti Ho­lo­pai­nen 4.10.2016.

[80] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014.

[81] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[82] Erk­ki Hil­tu­nen 1991. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[83] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014.

[84] En­sio Va­ta­nen 9.10.2016.

[85] Mat­ka­nie­mi 1998.

[86] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[87] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014.

[88] Uin­ti 1979, 1980.

[89] Uin­ti 1975.

[90] Kari Hil­tu­nen 2016.

[91] Uin­ti 1975.

[92] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 28.9.2016.

[93] Mat­ti Kois­ti­nen 2014.

[94] Ilk­ka Jo­ki­nen 2016.

[95] Jyr­ki Ky­mä­läi­nen 2016.

[96] Uin­ti 1976–1978.

[97] Uin­ti 1976–1978.

[98] Tar­ja Saas­ta­moi­nen 2016. Maa­rit Sih­vo­nen sai lem­pi­ni­men­sä Loori sii­tä, kun hän ky­syi: ”Mak­ko­sen setä, ope­tat­ko mi­nul­le looria?” Sih­vo­sen uin­ti­ura al­koi täs­tä het­kes­tä vuon­na 1967 Raatin uima­hal­lis­sa ja se jat­kui vuo­teen 1985 asti.

[99] Uin­ti 1980.

[100] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 29.9.2016.

[101] Uin­ti 1976, 1977, 1978.

[102] Uin­ti 1980.

[103] Uin­ti 1981.

[104] Maa­rit Sih­vo­nen 2016.

[105] Isto Oja­kan­gas 2014.

[106] Tei­ja Oja­kan­gas 2014.

[107] Savo 26.10.1969.

[108] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­jat 9.12.1971, 13.1.1972. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[109] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 21.11.2003.

[110] Erk­ki Hil­tu­nen 1991. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[111] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1972, 3. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[112] Ilmanen 1995, 285.

[113] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1973. Lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan toi­min­ta­ker­to­mus 1973. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[114] Hentilä 1987, 344–345.

[115] Viikkosavo 4.12.1974.

[116] Ar­po­nen 1981, 31.

[117] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[118] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[119] Mai­ja-Lii­sa Heik­ki­nen 2012.

[120] Erk­ki Hil­tu­nen 1991. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[121] Kuo­pi­on uima­hal­lin joh­to­kun­nan kir­je kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le 2.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[122] Kuo­pi­on kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen kir­je Kuo­pi­on Uima­seu­ral­le, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­reil­le ja Kuo­pi­on Ur­hei­lu­su­kel­ta­jil­le 17.5.1978. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[123] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2016.

[124] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009.

[125] Molskis 1976. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[126] Kuo­pi­on lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pöy­tä­kir­ja. 6.3.1976. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[127] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014.

[128] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014.

[129] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014.

[130] It­ko­nen ja Ne­va­la 1992, 156.

[131] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 23.12.2009; Erk­ki Hil­tu­nen 1991. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[132] Jor­ma Puus­ti­nen 2012.

[133] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 11.10.2016.

[134] Sa­von Sa­no­mat 7.4.1981.

[135] Mat­ti Ho­lo­pai­nen 28.9.2016.

[136] Jani Hil­tu­nen 2013.

[137] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 2014; Mat­ti Ho­lo­pai­nen 28.9.2016.

[138] Hentilä 2010.

[139] Pet­ri Kar­hu­nen 2016.

[140] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 13.3.2013.

[141] Pek­ka Pa­ka­ri­nen 13.3.2013.

[142] Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den toi­min­ta­ker­to­mus 2012. Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ko­ko­el­ma.

[143] www.tul.fi. Lu­et­tu 21.10.2016.

Suur­mes­ta­ri­ui­ma­ri Juha Kaar­ti­nen nou­si 1970-lu­vun lo­pul­ta al­ka­en kan­sal­li­seen kär­keen pit­kil­lä va­paa- ja seka­uin­ti­mat­koil­la. Kaar­ti­nen oli mo­nen poh­jois­sa­vo­lai­sen nuo­ren ui­ma­rin esi­kuva. 13-vuotiaana uin­ti­har­ras­tuk­sen aloit­ta­neen Kaar­ti­sen lii­kun­nal­li­nen pe­rus­ta ra­ken­tui muun mu­as­sa met­säs­tys­ret­kil­lä, joil­la hän oli sa­vo­lais­met­sis­sä yh­des­sä isän­sä kans­sa. Sa­von Sa­no­mien ar­kis­to. (vii­te 242)

”Mittee sit­ten ui­jaan?” ui­ma­ri Riit­ta Rei­ni­kai­nen saat­taa ky­syä oh­jaa­jal­ta. Lap­set ja nuo­ret täyt­ti­vät Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den har­joi­tus­ti­lai­suu­det 1970-lu­vul­la. Pirk­ko Rei­ni­kai­nen ui koh­ti pää­tyä, ja Tar­ja Saas­ta­moi­nen kat­soo Pirk­koa. Oi­ke­al­la on Päi­vi Ai­rak­si­nen. Mat­ti Kois­ti­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 228)

Tyt­tö­jen vies­ti­jouk­kue me­nes­tyi kan­sal­li­ses­ti mut­ta eri­tyi­ses­ti TUL:n nuor­ten ta­sol­la. Ku­vas­sa ty­töt iloit­se­vat TUL:n nuor­ten mes­ta­ruus­ki­so­jen prons­sis­ta vuon­na 1978. ”Tuik­ku, Sasmo, Lällä ja Pirk­ko”, sel­vem­min Tui­ja Nie­me­läi­nen, Tar­ja Saas­ta­moi­nen, Tar­ja Nie­me­läi­nen ja Pirk­ko Rei­ni­kai­nen. Tui­ja Nie­me­läi­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 236)

Ken­raa­lit! Mat­ti Kois­ti­nen (vas.) ja Kari Hil­tu­nen Pih­ko­vas­sa 1981. Rin­taa ko­ris­ta­neet mer­kit lie­nee saa­tu ku­lu­tus­tar­vi­ke­kau­pan­käyn­nis­tä. Päi­vi Nis­ka­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 270)

Ku­vaus­tau­ko! Val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen ta­ka­na. Hä­nen edes­sään va­sem­mal­ta Mat­ti Kivi­oja, Pirk­ko Var­ti­ai­nen (Pik­ku-Pike), Isto Oja­kan­gas ja Tei­ja Oja­kan­gas. Hei­dän edes­sään Tui­ja Nie­me­läi­nen, Tar­ja Nie­me­läi­nen (Lällä) ja Sami Hil­tu­nen. Seu­raa­vi­na Jyr­ki Ky­mä­läi­nen (Kymä) lak­ki pääs­sä ja Mat­ti Kois­ti­nen (Koje). Hei­dän edes­sään va­sem­mal­la Riit­ta Rei­ni­kai­nen. Hä­nes­tä oi­ke­al­la is­tuu Tar­ja Saas­ta­moi­nen (Sasmo). Hä­nen vie­res­sään is­tu­vat Päi­vi Ai­rak­si­nen ja Pirk­ko Rei­ni­kai­nen (Iso-Pike). Edes­sä Olli Tirk­ko­nen (vas.) ja Panu Hil­tu­nen. Tui­ja Nie­me­läi­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 233)

Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pit­kä­ai­kai­nen vara­pu­heen­joh­ta­ja Mat­ti Hil­tu­nen toi­mi myös TUL:n Sa­von pii­rin pu­heen­joh­ta­ja­na. Ku­vas­sa mies on TUL:n Sa­von pii­rin ho­pei­sel­la an­si­o­mer­kil­lä vuon­na 1992 pal­ki­tun Rai­mo Nis­ka­sen kans­sa edus­tus­teh­tä­väs­sä Pih­ko­vas­sa 1981. Vii­rien vaih­doil­la osoi­tet­tiin kii­tol­li­suut­ta yh­teis­toi­min­nas­ta. Päi­vi Nis­ka­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 186)

Hur­ja hauis­ko­ko­el­ma. Ui­ma­rit kuivaharjoittelivat ran­nal­la Varnassa 1988. Pek­ka Pa­ka­ri­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 267)

Riit­ta Ma­det­oja, ny­kyi­sin Hil­tu­nen, sy­lis­sään Päi­vi Nis­ka­sen äi­din val­mis­ta­ma KuTU:n mas­kot­ti. Pih­ko­vas­sa 1981 vie­rail­leen mas­kot­ti­kar­hun ja Mos­ko­van olym­pi­a­lais­ten tun­nuk­sen Mis­ka-kar­hun yh­den­nä­köi­syys on häm­mäs­tyt­tä­vä. Päi­vi Nis­ka­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 267)

Isä Mat­ti Hil­tu­nen, poi­ka Panu Hil­tu­nen ja val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen leh­dis­tö­ti­lai­suu­des­sa me­nes­tyk­sek­kään TUL:n nuor­ten mes­ta­ruus­ki­san jäl­keen. Riit­ta Hil­tu­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 218)

KuTU:n mie­his­tä ku­vaan koot­tu isku­ryh­mä seu­ran 15-vuotisjuhlakisojen yh­tey­des­sä vuon­na 1981. Erk­ki Hil­tu­nen (vas.), Panu Hil­tu­nen, Jari Apell, Kari Hil­tu­nen ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen. Vuon­na 1968 syn­ty­neet Ou­lun Lo­hien Mar­ko Oi­nas, Lah­den Ka­le­van Tom­my Rund­gren ja Jari Apell muo­dos­ti­vat Mat­ti Ho­lo­pai­sen mu­kaan TUL:n ”kolokon kolomikon”, joka me­nes­tyi Sini­viit­ta-ta­sol­ta al­ka­en. Sa­von Sa­no­mat/ar­kis­to. (vii­te 215)

Esko Saa­rak­ka­la ja En­sio Par­ta­nen tär­ke­äs­sä oh­jaus­teh­tä­väs­sä 1970-lu­vun alkupuolla, jol­loin Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den tu­le­vai­suut­ta ra­ken­net­tiin mo­nel­la rin­ta­mal­la. Kan­san Ar­kis­to. (vii­te 214)

Voi to­de­ta, että Jönköpingissä oli ke­säl­lä 1979 mu­ka­vaa. Va­sem­mal­la al­haal­ta ylös­päin Pirk­ko Rei­ni­kai­nen, Isto Oja­kan­gas ja Mat­ti Kivi­oja. Ylä­ri­vis­sä va­sem­mal­ta oi­ke­al­le poseraavat Mat­ti Kois­ti­nen, Mart­ti Ho­lo­pai­nen, Sami Hil­tu­nen, Panu Hil­tu­nen, Päi­vi Nis­ka­nen. Kes­kel­lä vä­lis­sä pel­la­va­tuk­kai­nen Jari Apell. Ala­ri­vis­sä val­ko­pai­tai­sen Pirk­ko Rei­ni­kai­sen oi­ke­al­la puo­lel­la ovat Pirk­ko Var­ti­ai­nen, Päi­vi Ai­rak­si­nen, Tei­ja Oja­kan­gas. Pöt­köl­lään edes­sä Kari Hil­tu­nen. Riit­ta Hil­tu­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 267)

KuTU:n ui­ma­ri­po­jat tun­nis­ti 1980-lu­vun alus­sa ul­jaas­ta ole­muk­ses­ta, Di­a­na-uik­ka­reis­ta ja seu­ran ko­meis­ta edus­tus­verk­ka­reis­ta. Näil­tä po­jil­ta ei vauh­tia eikä tu­le­vai­suu­den us­koa puut­tu­nut, kun saa­vu­tuk­se­na oli tuo­re vies­ti­voit­to koti­seu­ran juh­la­ki­sas­sa huh­ti­kuus­sa 1981. Mat­ti Kois­ti­nen (vas.), Isto Oja­kan­gas, Kari Hil­tu­nen ja Panu Hil­tu­nen. Riit­ta Hil­tu­sen ko­ko­el­ma. (vii­te 254)

Ve­toa, pot­kua, volt­tia… Joen­suun Työ­väen Ui­ma­rei­den kan­sal­li­sis­sa ki­sois­sa 21.10.1979 seu­rat­tiin Isto Oja­kan­kaan rä­jäh­tä­vää läh­töä osuu­del­leen 4 x 50 m:n seka­vies­tis­sä. KuTU:n yh­tey­det JoTU:hin oli­vat tii­viit toi­min­nan alku­vuo­sis­ta läh­tien. Tar­ja Hoik­ka­lan ko­ko­el­ma. (vii­te 239)

Kor­ke­al­le ylös, vat­sal­leen alas ja no­pe­as­ti ui­maan. Kari Hil­tu­sen mal­li­suo­ri­tus 1970-lu­vun tyy­li­ses­tä läh­tö­hy­pys­tä. Hil­tu­nen nou­si 1990-lu­vun alus­sa suo­ma­lais­ten sprint­te­rei­den kär­ki­kaar­tiin Lah­den Ka­le­vas­sa. Tar­ja Hoik­ka­lan ko­ko­el­ma. (vii­te 231)

TUL:n 60-vuotisliittojuhlat pi­det­tiin Hel­sin­gis­sä kesä­kuus­sa 1979. Ilk­ka Hä­ti­nen (vas.), Sami Hil­tu­nen, Pirk­ko Var­ti­ai­nen, Kari Hil­tu­nen, Juha Kaar­ti­nen, Tert­tu Oja­kan­gas ja Riit­ta Rei­ni­kai­nen läh­dös­sä mars­si­maan. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Seu­ra­toi­min­ta vaa­tii va­ro­ja. Ar­po­jen myyn­tiä Kuo­pi­on to­ril­la vap­pu­na 1980. Mart­ti Ho­lo­pai­nen (vas.) ja Pek­ka Pa­ka­ri­nen. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Kun pie­nen voi­mat lop­pui­vat, apua löy­tyi KuTU:sta. Mart­ti Ho­lo­pai­nen pe­las­ta­mas­sa pik­ku­mies­tä Luhastensalossa ke­vääl­lä 1982. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Ope­tus­mi­nis­te­ri myön­si Lii­sa Hil­tu­sel­le Suo­men lii­kun­ta­kult­tuu­rin ja ur­hei­lun an­si­o­mi­ta­lin. KuTU:n pu­heen­joh­ta­ja Pek­ka Pa­ka­ri­nen  luo­vut­ta­mas­sa mi­ta­lia Hil­tu­sel­le ta­pa­nin­päi­vä­nä 1987. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Erk­ki Hil­tu­sen 60-vuotispäivillä 28.3.1993 KuTU:n ter­veh­dyk­sen toi­vat Rai­mo Ai­rak­si­nen, Mat­ti Hil­tu­nen ja Pek­ka Pa­ka­ri­nen. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

Hes­sun ja Ti­pun ryh­mä maa­lis­kuus­sa 1976. Ku­vas­ta tun­nis­tet­ta­vis­sa Ris­to Tiinus, Pet­ri Ky­mä­läi­nen, Tei­ja Oja­kan­gas, Anne Jolkin, Erk­ki Knuu­ti­nen, Päi­vi Ai­rak­si­nen, Olli Tirk­ko­nen, Ilk­ka Hä­ti­nen, Isto Oja­kan­gas, Pek­ka Pel­ko­nen ja Mat­ti Kivi­oja. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.

TUL:n liit­to­juh­lil­la Hel­sin­gis­sä vuon­na 1979 yh­teis­oh­jel­mas­sa esiin­tyi­vät ui­ma­rit (edes­sä vas.) Lii­sa Hil­tu­nen, Si­nik­ka Mus­to­nen ja Pau­la Var­ti­ai­nen. Nais­ten oh­jel­mas­sa mu­ka­na oli­vat (ta­ka­na vas.) Rai­li Munde, Sir­pa Hil­tu­nen, Kai­ja Var­ti­ai­nen, Sir­pa Kois­ti­nen ja Eeva Heik­ki­nen. Sir­pa Hil­tu­sen ko­ko­el­ma.