Työläisuinnin kansalaistoiminnan alkuvaiheet

Por­va­ril­li­nen ur­hei­lu­seu­ra­toi­min­ta kyt­key­tyi 1900-lu­vun alus­sa Suo­men au­to­no­mi­an puo­lus­ta­mi­seen. Sa­mat ak­tii­vi­set hen­ki­löt kuu­lui­vat mo­niin eri yh­dis­tyk­siin, eikä kyse ol­lut pel­käs­tään joh­to­hen­ki­löis­tä vaan myös rivi­jä­se­nis­tä.[1] Vuon­na 1915 SVUL:n Pohjois-Sa­von pii­ri ky­se­li jä­sen­seu­roil­taan, mitä la­je­ja niis­sä har­ras­tet­tiin. Ky­se­lys­sä Kuo­pi­on Osmo, Kuo­pi­on Rei­pas ja Kuo­pi­on Rien­to vas­ta­si­vat, että uin­ti kuu­lui nii­den oh­jel­maan.[2] Kui­ten­kin seu­ro­jen uin­ti­toi­min­ta oli joko hy­vin pienimuo­tois­ta tai sitä ei ol­lut lain­kaan. Esi­mer­kik­si Osmo luki kun­ni­ak­seen myös toi­sis­sa seu­rois­sa me­nes­ty­neet jä­se­nen­sä, joi­ta oli­vat ”(…) pii­rin pyö­räi­ly- ja uin­ti­mes­ta­rit sekä jouk­ko kes­kin­ker­tai­sia yleis­ur­hei­li­joi­ta”.[3] Rien­non pii­ril­le il­moit­ta­maa uin­ti­toi­min­taa voi tul­ki­ta si­ten, että Kuo­pi­on Uima­seu­ras­sa on ol­lut ui­ma­rei­ta, jot­ka ovat toi­mi­neet myös työ­läis­ur­hei­lu­seu­ra Rien­nos­sa tai joil­la on ai­na­kin ol­lut seu­raan jon­kin­lai­sia si­tei­tä.

Kan­sal­li­ses­ti työ­läis­uin­ti kan­sa­lais­toi­min­ta­na eriy­tyi por­va­ril­li­ses­ta uin­nis­ta TUL:n syn­nyn seu­rauk­se­na, mut­ta Kuo­pi­os­sa vas­taa­vaa il­mi­ö­tä ei ta­pah­tu­nut.[4] Uin­nil­la oli TUL:ssa alku­het­kis­tä al­ka­en mel­ko vah­va ase­ma, sil­lä laji sai oman ja­os­ton­sa jo huh­ti­kuus­sa 1919. Van­him­mat uin­ti­pe­rin­teet TUL:oon liit­ty­neis­tä uima­seu­rois­ta oli Kot­kan Rien­nol­la. Ke­vääl­lä 1919 Tam­pe­reel­le pe­rus­tet­tiin en­sim­mäi­nen TUL:n uin­nin laji­seu­ra, Tam­pe­reen Työ­väen Ui­ma­rit. Hel­sin­gin Työ­väen Ui­ma­rit (HTU) pe­rus­tet­tiin puo­li­tois­ta vuot­ta myö­hem­min. 1920-lu­vun alus­sa TUL:n uin­ti­har­ras­tus oli kes­kit­ty­nyt lä­hin­nä Hel­sin­kiin, Kot­kaan ja Tam­pe­reel­le eikä se ol­lut vie­lä saa­vut­ta­nut huo­mat­ta­vaa suo­si­o­ta muu­al­la Suo­mes­sa.[5]

Kuo­pi­os­sa TUL:n uin­ti­toi­min­ta oli 1920-lu­vul­la lä­hes ole­ma­ton­ta, sil­lä ai­na­kaan Kuo­pi­on Uima­seu­ran hal­lin­nas­sa ol­leen Väi­nö­län­nie­men uima­lai­tok­sel­la ei työ­läis­ur­hei­li­joi­den ki­so­ja eikä har­joi­tuk­sia jär­jes­tet­ty. Sik­si kuo­pi­o­lai­sen uin­nin men­nei­syyt­tä ei voi tut­kia sii­tä näkö­kul­mas­ta, kuin­ka eri liit­to­jen uima­seu­ro­jen toi­min­ta su­jui si­säl­lis­so­dan ja toi­sen maa­ilma­so­dan vä­li­se­nä ai­ka­na. Joka ta­pauk­ses­sa kuo­pi­o­lai­set seu­rat ei­vät ol­leet TUL:n uin­nin kär­jes­sä vuo­si­na 1919–1944. Asia sel­vi­ää, kun tar­kas­te­lee TUL:n kym­me­nen eni­ten lii­ton uin­ti­mes­ta­ruuk­sia voit­ta­nei­den seu­ro­jen lu­et­te­loa. Yli­voi­mai­ses­ti pa­ras seu­ra oli HTU 132 mes­ta­ruu­del­laan. Kot­kan Rien­to ehti saa­da 25 vuo­den ai­ka­na 66 mes­ta­ruut­ta ja Kot­kan Ki­sai­li­jat 59 mes­ta­ruut­ta.[6]

Ai­na­kin ker­ran TUL:n kier­tä­vä uin­nin­oh­jaa­ja yrit­ti saa­da Kuo­pi­os­sa ai­kai­sek­si työ­läis­uin­ti­toi­min­taa. Ra­port­ti vie­rai­lus­ta Kuo­pi­os­sa ke­säl­lä 1922 sel­ven­tää, että jal­ka­pal­lo kiin­nos­ti poi­kia uin­tia enem­män työ­läis­ur­hei­lun ken­täl­lä:

”Seu­raa­van kau­pun­gin, Kuo­pi­on, kurs­seis­ta, en virk­kai­si mie­luum­min mi­tään, sil­lä hy­vää en juu­ri tä­män kau­pun­gin asuk­kais­ta pu­hua var­sin­kin uin­nin suh­teen. Mut­ta kos­ka Kuo­pi­on­kin kurs­seis­ta on ker­to­mi­nen, jos ei muu­ten niin ai­na­kin ’ex officio’, vi­ran puo­les­ta, siis täy­ty­nee pari sa­naa mai­ni­ta Kuo­pi­on­kin kurs­seis­ta. Vaik­ka paik­ka­kun­nan leh­des­sä ja suu­sa­nal­la oli il­moi­tet­tu koko Kuo­pi­on työ­läis­ur­hei­lu­vä­el­le, että klo 6 ip. maa­nan­tai­na hei­nä­kuun 17 päi­vä­nä al­ka­vat uin­ti­kurs­sit Kuo­pi­on uima­huo­neel­la, niin en mää­rät­ty­nä ai­ka­na näh­nyt ai­nut­ta­kaan kuo­pi­o­lais­ta uima­lai­tok­sel­la, enkä edes vie­lä tun­nin odo­tet­tu­a­ni­kaan. Ei aut­ta­nut muu kuin mi­nun men­nä op­pi­lai­den tykö, kun ei­vät op­pi­laat su­vain­neet tul­la opet­ta­jan­sa luok­se, jos mie­li mi­tään ai­kaan­saa­da. Me­nin siis en­sin­nä ko­keek­si ur­hei­lu­ken­täl­le, että jos joku tie­täi­si, oli­si­ko sat­tu­mal­ta joi­ta­kin uin­tiin in­nos­tu­nei­ta nuo­ria mie­hiä Kuo­pi­on kau­pun­gis­sa. Ken­täl­lä oli­kin pot­ku­pal­lo­peli käyn­nis­sä. Huo­mau­tin pe­lin joh­ta­jal­le uin­ti­kurs­seis­ta sekä häm­mäs­tyk­ses­tä­ni sii­tä vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä, mil­lä tääl­lä suh­tau­du­taan Lii­ton ta­hol­ta jär­jes­tet­tyi­hin kurs­sei­hin. Tämä vai­kut­ti­kin sen ver­ran, että sain pe­lin lo­pe­te­tuk­si ja suu­rim­man osan pe­laa­jis­ta uima­huo­neel­le. (…) Ai­nes oli hy­vää sekä laa­tu­aan että luku­mää­rään­sä näh­den, jo­ten ar­ve­lin it­sek­se­ni tän­ne hy­vin voi­ta­van pe­rus­taa uima­seu­ra. Mut­ta ky­syt­ty­ä­si erääl­tä par­haim­mil­ta sekä van­hem­mil­ta ui­ma­ril­ta mi­ten­kä­hän oli­si sen uima­seu­ran pe­rus­ta­mi­sen lai­ta Kuo­pi­oon, niin sa­noa to­kai­si­vat: ’ei sii­tä tai­ja tul­laa mittään, myö kun emme tun­ne kuhtumusta’. En mene ta­kaa­maan si­taat­tien si­säl­lä ole­van sa­vo­lai­ses­ta oi­ke­a­kie­li­syy­des­tä, mut­ta sa­nat oli­vat ai­na­kin sa­mat. Kui­ten­kin sain sen ver­ran hei­hin ’kuhtumusta’, että lu­pa­si­vat ryh­tyä puu­hiin uima­o­sas­ton pe­rus­ta­mi­sek­si voi­mis­te­lu­seu­ra Rien­non yh­tey­teen.”[7]

Kuo­pi­o­lai­sen työ­läis­uin­nin seu­ra­toi­min­nan syn­ty 1920-lu­vun alus­sa saat­toi osal­taan ka­riu­tua sii­hen, että kau­pun­gis­sa oli vain yksi uima­lai­tos, jon­ka por­va­ril­li­nen Kuo­pi­on Uima­seu­ra oli jo saa­nut käyt­töön­sä. Jos kau­pun­gis­sa oli­si ol­lut Suo­men it­se­näis­ty­mi­sen en­sim­mäi­si­nä vuo­si­na kak­si uima­lai­tos­ta, ti­lan­ne oli­si saat­ta­nut hy­vin­kin muo­tou­tua toi­sen­lai­sek­si.  Kuo­pi­on kau­pun­gin lii­kun­ta­hal­lin­non vai­hei­ta sel­vit­tä­nyt en­ti­nen lii­kun­ta­toi­men­joh­ta­ja As­ser Mark­ka­nen on to­den­nut, että 1920-lu­vul­la uu­sien uima­paik­ko­jen tar­ve Kuo­pi­os­sa al­koi tul­la yhä sel­vem­mäk­si. Sik­si ur­hei­lu­lau­ta­kun­ta esit­ti ui­ma­laa Itkonniemen Hon­ka­lah­teen, ja val­tuus­to hy­väk­syi esi­tyk­sen. Sen si­jaan ur­hei­lu­lau­ta­kun­nan esi­tyk­set Val­kei­sen­lam­men ja Savi­lah­den ui­ma­lois­ta kau­pun­gin­val­tuus­to hyl­kä­si.[8]

Itkonniemen uima­huo­neen val­mis­tu­mi­ses­ta oli hyö­tyä alu­een työ­vä­es­töl­le, joka pys­tyi käyt­tä­mään uima­huo­net­ta ke­säi­sin ui­mi­seen, vir­kis­täy­ty­mi­seen ja pe­sey­ty­mi­seen. Itkonniemen uin­ti­olo­suh­tei­den no­pea hy­väk­sy­mi­nen val­tuus­to­ta­sol­la tu­kee aja­tus­ta juu­ri sii­tä, että työ­vä­es­tön avo­ve­teen me­ne­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia ha­lut­tiin ylei­ses­ti pa­ran­taa.[9] Itkonniemeen ra­ken­ne­tun uima­huo­neen pe­rus­te­lu­na lie­nee ol­lut se, että kau­pun­gin­osa si­jait­si mel­ko kau­ka­na Väi­nö­län­nie­men uima­lai­tok­ses­ta. Mat­kaa Itkonniemestä Väi­nö­län­nie­mel­le on noin kol­me kilo­met­riä. Sel­vää on, että pelk­kä uima­huo­ne ei luo­nut edel­ly­tyk­siä työ­läis­uin­ti­ur­hei­lun ke­hit­ty­mi­sel­le Itkonniemessä.

On­gel­mia kuo­pi­o­lai­ses­sa työ­läis­ur­hei­lus­sa il­me­ni la­pu­a­lais­vuo­si­na, kun vuon­na 1931 lak­kau­tet­tiin en­sin Kuo­pi­on työ­läis­ten pur­jeh­dus­seu­ra Elo ja hie­man myö­hem­min Kuo­pi­on Rien­to. Lo­pul­ta loka­kuun 31. päi­vä­nä lak­kau­tet­tiin myös Kuo­pi­on työ­väen­yh­dis­tys. Lak­kau­tuk­set, joi­ta työ­vä­es­tön kes­kuu­des­sa oli osat­tu odot­taa, la­maut­ti­vat va­sem­mis­to­so­si­a­lis­tien toi­min­nan. Sel­vää on, että lak­kau­tuk­set la­maut­ti­vat myös ur­hei­lu­toi­min­nan ke­hi­tys­työn, jo­hon oli­si hy­vin­kin voi­nut liit­tyä työ­läis­uin­nin pai­kal­li­nen vi­rit­tä­mi­nen. Vuo­des­ta 1934 muo­dos­tui TUL:n ur­hei­lu­seu­roil­le Kuo­pi­os­sa poik­keuk­sel­li­nen, sil­lä la­pu­a­lai­suu­den vai­ku­tuk­se­na kau­pun­ki ei an­ta­nut so­si­aa­li­demo­kraat­ti­sen työ­väen­yh­dis­tyk­sen suo­jis­sa toi­min­taan­sa jat­ka­neil­le TUL:n ur­hei­lu­seu­roil­le avus­tuk­sia.[10]

Oi­keis­ton ja va­sem­mis­ton kamp­pai­lus­ta huo­li­mat­ta on ko­ros­tet­ta­va, että KuUS:aan juur­tu­nut fil­ant­roop­pi­nen lin­ja miel­lyt­ti edel­leen 1930-lu­vul­la työ­vä­es­töä. Eri­tyi­nen mer­ki­tys oli sil­lä, että KuUS teki kau­pun­gin kans­sa so­pi­muk­sen uima­lai­tok­sen hoi­ta­mi­ses­ta ja uima­kou­lu­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä. Pai­kal­li­ses­ti uima­seu­raa ei kar­sas­tet­tu ai­na­kaan va­sem­mis­to­leh­dis­tön kir­joi­tuk­sis­sa. Peri­aat­teel­li­sia, liit­to­jen ta­soi­sia es­tei­tä yh­des­sä uima­lai­tok­ses­sa ui­mi­sel­le ei oli­si ol­lut, vaik­ka vuon­na 1921 Kuo­pi­os­sa pi­de­tys­sä TUL:n liit­to­ko­kouk­ses­sa otet­tiin­kin sel­keä luok­ka­läh­tö­koh­ta por­va­ril­li­seen ur­hei­luun. TUL kiel­si työ­läis­ur­hei­li­joi­ta kil­pai­le­mas­ta koti- ja ulko­mai­siin por­va­ril­li­siin liit­toi­hin kuu­lu­nei­den ur­hei­li­joi­den kans­sa. Yh­teis­toi­min­ta por­va­ril­lis­ten ur­hei­lu­jär­jes­tö­jen kans­sa sal­lit­tiin ai­no­as­taan sil­loin, jos paik­ka­kun­nal­le ha­lut­tiin ai­kaan­saa­da ur­hei­lu­kent­tä, voi­mis­te­lu­sali, uima­lai­tos tai jo­kin muu ur­hei­lu­tila, jos­ta oli­si hyö­tyä myös työ­läis­ur­hei­li­joil­le.[11]

Harrastuksellista kisailua

Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to oli toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen tie­toi­nen jouk­ko­voi­mas­taan ja se aset­ti ta­voit­teek­seen nous­ta maan joh­ta­vak­si ur­hei­lu­jär­jes­tök­si.[12] Sik­si myös SVUL:lle ja sen jo­kai­sel­le pii­rin seu­ral­le oli tär­ke­ää, että nii­den jä­sen­mää­rä osoit­ti jat­ku­vaa nou­sua. SVUL:n Pohjois-Sa­von pii­rin pu­heen­joh­ta­ja, evers­ti Aar­ne Kii­ra pai­not­ti KuUS:n joh­to­kun­nal­le tam­mi­kuus­sa 1953, että ”(…) to­ve­rei­taan oli­si jo­kai­sen ve­det­tä­vä mu­ka­naan”.[13]

Jä­sen­mää­rä­ki­sas­sa kyse ei ol­lut pel­käs­tään liit­to­jen arvo­val­las­ta ja mai­nees­ta, vaan jä­sen­mää­riä käy­tet­tiin yh­te­nä pe­rus­tee­na ur­hei­lu­jär­jes­tö­jen toi­min­ta-avus­tuk­sia myön­net­tä­es­sä. Sep­po Hentilän mu­kaan 1960-lu­vul­la ”(…) SVUL:n ja TUL:n saa­mien val­ti­on­a­vus­tus­ten mää­rä ja suh­de oli­si ol­lut sama, vaik­ka ne oli­si­vat luo­pu­neet jä­sen­mää­rien­sä lii­oit­te­lus­ta ja pyr­ki­neet il­moit­ta­maan niin to­del­li­set lu­vut kuin mah­dol­lis­ta”. Hentilä on ar­vi­oi­nut, että TUL:n jä­sen­mää­riin vie­lä 1970-lu­vul­la si­säl­ty­nyt lii­oit­te­lu oli suu­rim­mak­si osak­si ha­jaan­nuk­sen pe­rua. Kun TUL:n jä­sen­mää­rä las­ki vuo­si­na 1960–1963, jul­ki­suu­teen il­moi­tet­tiin jat­ku­vas­ti kas­va­via lu­ku­ja. Kun jä­sen­mää­rä 1960-lu­vun puo­li­vä­lin jäl­keen läh­ti to­del­li­seen nou­suun, lii­oit­te­lus­ta voi­tiin Hentilän mu­kaan vä­hi­tel­len luo­pua.[14]

Jako por­va­ril­li­seen ur­hei­luun ja työ­läis­ur­hei­luun oli Suo­mes­sa vuo­si­na 1945–1968 hy­vin sel­keä. Yh­teis­kun­nal­li­nen ase­ma mää­rä­si useim­mis­sa ta­pauk­sis­sa sen, kum­man lii­ton – SVUL:n vai TUL:n – seu­ras­sa ur­heil­tiin.[15] Var­sin­kin TUL:ssa pe­rin­tei­nen luok­ka­si­don­nai­suus säi­lyi pit­kään kos­ke­mat­to­ma­na, sil­lä lii­ton jä­se­nis­tön enem­mis­tö oli palk­ka­työ­vä­es­töä. SVUL:n jä­sen­kun­nas­ta suu­rin osa oli maa­ta­lous­työ­vä­es­töä ja toi­mi­hen­ki­löi­tä, mut­ta myös työ­vä­es­tön osuus oli jo 1950-lu­vul­la huo­mat­ta­va. Sep­po Hentilä on to­den­nut, kuin­ka mo­net niis­tä te­ki­jöis­tä, jot­ka alun pe­rin ja­koi­vat suo­ma­lais­ta ur­hei­lua po­liit­ti­ses­ti kah­tia, al­koi­vat 1960-lu­vul­la kui­ten­kin me­net­tää mer­ki­tys­tään.[16]

Kuo­pi­on Kisa-Veik­ko­jen (TUL-seu­ra) laji­va­li­koi­ma kas­voi 1950-lu­vul­la. Seu­ras­sa har­ras­tet­tiin len­to- ja pesä­pal­loa, pöy­tä­ten­nis­tä, jää­kiek­koa ja luis­te­lua. Yh­des­sä TUL:n Sa­von pii­riin pa­lan­neen Kuo­pi­on Rien­non kans­sa Kuo­pi­on Kisa-Vei­kot oli jär­jes­tä­mäs­sä TUL:n Sa­von pii­rin uin­ti­mes­ta­ruus­kil­pai­lu­ja vuon­na 1951. Pon­ti­me­na aja­tuk­sel­le lie­nee ol­lut Kisa-Vei­kois­sa il­men­nyt in­nos­tus Kan­san­uin­tiin, jota ha­lut­tiin ka­na­voi­da myös kil­pa­uin­tiin. Osuu­ten­sa ko­hon­nee­seen uin­ti-in­nos­tuk­seen oli var­mas­ti myös sil­lä, että kau­pun­kiin ol­tiin ra­ken­ta­mas­sa uut­ta uima­lai­tos­ta. TUL:n Kuo­pi­on pii­rin uin­ti­ja­os­to oli pe­rus­tet­tu vuon­na 1949. Pii­ri­ko­kouk­sen val­tuut­ta­ma­na pii­rin uin­ti­ja­os­to oli ”yhtä kuin Var­kau­den Tar­mon uin­ti­ja­os­to”. Kuo­pi­on pii­rin lak­kaut­ta­mi­sen myö­tä ja­os­ton toi­min­ta siir­tyi TUL:n Sa­von pii­riin.[17]

Kuo­pi­os­sa TUL:n ja SVUL:n vä­li­nen kil­pai­lu uin­nin re­vii­ris­tä il­me­ni ke­säl­lä 1950, jol­loin TUL:n seu­ra Kuo­pi­on Rien­to ha­lu­si käyn­nis­tää la­mas­sa ol­lut­ta uin­ti­toi­min­taan­sa vär­vää­mäl­lä toi­min­taan­sa mu­kaan hen­ki­löi­tä KuUS:sta, jos­sa oli run­saas­ti uin­tiin pe­reh­ty­nei­tä jä­se­niä. Tie­to vär­väys­y­ri­tyk­sis­tä kul­keu­tui KuUS:n joh­to­kun­taan, ja hei­nä­kuun 1950 ta­pah­tu­mat he­rät­ti­vät kes­kus­te­lua KuUS:n joh­to­kun­nas­sa. KuUS:n joh­to­kun­ta sel­vit­ti ta­pah­tu­mia ja to­te­si vär­väys­y­ri­tyk­siä ta­pah­tu­neen ai­na­kin vii­den ui­ma­rin koh­dal­la – il­man tu­los­ta.[18] Seu­raa­va­na ke­sä­nä KuUS myön­si uima­lai­tok­sen käyt­tö­oi­keu­den TUL:n Sa­von pii­ril­le uin­ti­mes­ta­ruus­kil­pai­lui­den jär­jes­tä­mi­sek­si 12.8.1951.[19] Lo­pul­ta Kuo­pi­on Kisa-Veik­ko­jen ni­mis­sä jär­jes­te­tyt kil­pai­lut ei­vät eri­tyi­ses­ti in­nos­ta­neet työ­läis­ur­hei­li­joi­ta uin­ti­ki­soi­hin. Kah­dek­san­tois­ta kil­pai­luun osal­lis­tu­nut­ta ui­ma­ria edus­ti­vat Kuo­pi­on Eloa ja Piek­sä­mäen Py­rin­töä.[20]

Vie­lä vuon­na 1952 Kuo­pi­on Rien­to etsi har­ras­ta­jia uin­ti­toi­min­taan­sa mut­ta tur­haan. Rien­non toi­veet uin­ti­toi­min­nan käyn­nis­ty­mi­ses­tä ei­vät on­nis­tu­neet: ”Ku­ten tun­net­tua on uin­ti­ur­hei­lu TUL:n seu­ro­jen kes­kuu­des­sa Kuo­pi­os­sa ol­lut hei­kois­sa kan­ti­mis­sa ja kui­ten­kin uima­tai­don ke­hit­tä­mi­nen näin jär­vi­rik­kaal­la seu­dul­la kuin Kuo­pio, on ensi­ar­voi­sen tär­ke­ä­tä. Tä­män joh­dos­ta on Rien­to ku­lu­va­na ke­sä­nä päät­tä­nyt kiin­nit­tää en­tis­tä enem­män huo­mi­o­ta ko. tai­don ke­hit­tä­mi­seen jä­se­nis­tön­sä kes­kuu­des­sa. – Tar­koi­tuk­se­na on pi­tää ai­na­kin ker­ran vii­kos­sa yh­tei­set har­joi­tuk­set, joi­den yh­tey­des­sä kil­pail­laan, pe­la­taan vesi­pal­loa ja suo­ri­te­taan uima­hyp­py­jä. Kaik­kia uin­tiin in­nos­tu­nei­ta suku­puo­leen ja ikään kat­so­mat­ta ke­ho­tam­me saa­pu­maan neu­vot­te­le­maan toi­min­ta­muo­dois­ta.”[21]

Vuo­sien 1950–1952 ta­pah­tu­mat ovat kuo­pi­o­lai­sen uin­nin kan­sa­lais­toi­min­nan kan­nal­ta kiin­nos­ta­via. TUL ei ai­kai­sem­min, ke­sää 1922 lu­kuun ot­ta­mat­ta, ol­lut osoit­ta­nut huo­mat­ta­vaa kiin­nos­tus­ta uin­ti­toi­min­nan jär­jes­tä­mi­ses­tä Kuo­pi­os­sa. Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton uin­nin syn­ty­mät­tö­myy­den syy­nä Kuo­pi­os­sa 1950-lu­vul­la ei ai­na­kaan ol­lut se, että eri liit­to­jen alai­set seu­rat ei­vät oli­si voi­neet har­ras­taa la­jia sa­mas­sa uima­lai­tok­ses­sa. Vuon­na 1952 Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­ta val­mis­tau­tui Rien­non uin­ti­toi­min­nan mah­dol­li­seen käyn­nis­ty­mi­seen päät­tä­mäl­lä an­taa Väi­nö­län­nie­men uima­lai­tok­sen Rien­non ui­ma­rei­den käyt­töön ve­loi­tuk­set­ta, aluk­si ker­ran vii­kos­sa. Eh­dok­si ase­tet­tiin ai­no­as­taan se, että Rien­to toi­mit­tai­si KuUS:lle nimi­lis­tat har­joi­tus­vuo­ro­ja käyt­tä­neis­tä.[22] Vuon­na 1953 TUL:n Sa­von pii­ri haki jär­jes­tä­jää pm-ki­soil­le, mut­ta asi­as­ta kiin­nos­tu­nut­ta seu­raa ei löy­ty­nyt.[23] TUL:n Sa­von pii­ri jär­jes­ti lä­hes vuo­sit­tain 1950- ja 1960-lu­vuil­la pii­ri­kun­nal­li­sia uin­ti­kil­pai­lu­ja, joil­la oli pii­rin­mes­ta­ruus­ki­so­jen arvo. Vuo­den 1951 ki­so­jen jäl­keen kuo­pi­o­lai­sia seu­ro­ja ei näh­ty TUL:n pm-ta­sol­la en­nen Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den pe­rus­ta­mis­ta.[24]

Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin uin­ti­ja­os­to, jon­ka koti­paik­ka oli TUL:n Sa­von pii­rin kes­kus­paik­ka Piek­sä­mäki, ha­lu­si edis­tää kil­pa­uin­ti­har­ras­tus­ta uin­nin ”pin­na­kil­pai­lul­la” vuo­des­ta 1960 al­ka­en.[25] En­sim­mäi­se­nä vuon­na mu­ka­na oli vii­si seu­raa. TUL:n Sa­von pii­rin seu­rois­ta vuon­na 1960 eni­ten pis­tei­tä ke­rä­si Piek­sä­mäen Py­rin­tö, toi­se­na oli Rau­ta­lam­min Rei­pas ja kol­man­te­na Var­kau­den Tar­mo. Mik­ke­lin Vauh­ti oli nel­jäs ja Nil­si­än Kisa-To­ve­rit vii­des.[26] Vuon­na 1962 TUL:n Sa­von pii­rin joh­to­kun­ta to­te­si oi­kein, että uin­ti­toi­min­ta ei ol­lut al­ka­nut le­vi­tä. Pin­na­kil­pai­luun osal­lis­tui­vat enää Var­kau­den Tar­mo, Rau­ta­lam­min Rei­pas ja Piek­sä­mäen Py­rin­tö.[27]

Suo­men Uima­liit­to (SUiL) ja Työ­väen Ur­hei­lu­liit­to so­pi­vat kil­pai­lu­toi­min­nas­ta vuon­na 1966. So­pi­muk­ses­sa TUL:n uin­ti­ja­os­to il­moit­ti seu­ran­sa uima­lii­ton kil­pai­lu­jä­se­nik­si. Nämä TUL-seu­rat si­tou­tui­vat nou­dat­ta­maan Kan­sain­vä­li­sen Uima­lii­ton (FINA:n) sään­tö­jä sekä Suo­men Uima­lii­ton kil­pai­lu­sään­tö­jä ja -mää­räyk­siä. Mai­nit­tu­jen sään­nös­ten mu­kai­ses­ti yh­tei­siä ja kai­kil­le avoi­mia kil­pai­lu­ja oli­vat olym­pi­a­lai­set, EM- ja PM-kil­pai­lut sekä maa­ot­te­lut, SM-kil­pai­lut, avoi­met kan­sain­vä­li­set kil­pai­lut, avoi­met kan­sal­li­set kil­pai­lut sekä avoi­met pii­ri­kun­nal­li­set kil­pai­lut, joi­ta pys­tyi­vät jär­jes­tä­mään uima­lii­ton lu­val­la sen var­si­nai­set seu­rat, kil­pai­lu­jär­jes­tä­jä­seu­rat tai nii­den seu­ra­yh­ty­mät.[28]

Suo­men Uima­lii­ton ja Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton so­pi­muk­ses­sa avoi­mik­si kil­pai­luik­si ei­vät tul­leet uima­lii­ton omat, sen jä­se­nil­le tar­koi­te­tut mes­ta­ruus­kil­pai­lut, ku­ten pii­rin- ja alue­mes­ta­ruus­kil­pai­lut. Vas­taa­vas­ti TUL:n mes­ta­ruus­kil­pai­lut, TUL:n kan­sal­li­set kil­pai­lut ja TUL:n pii­ri­kun­nal­li­set kil­pai­lut ei­vät myös­kään ol­leet avoi­mia kai­kil­le. Sul­jet­tu­ja ki­so­ja oli­vat li­säk­si TUL:n ja sen ulko­mais­ten ys­tä­vyys­jär­jes­tö­jen, esi­mer­kik­si am­mat­ti­liit­to­jen, kil­pai­lut ja jois­sa­kin mais­sa toi­mi­nei­den TUL:a vas­taa­vien jär­jes­tö­jen ki­sat. Si­ten KuUS:n ja KuTU:n yh­teis­tä alku­tai­val­ta var­jos­ti­vat mel­ko tiu­kat yh­teis­toi­min­taa ra­joit­ta­vat ke­hyk­set, vaik­ka vuo­den 1966 so­pi­mus oli as­kel työ­läis­uin­nin ja por­va­ril­li­sen uin­nin lä­hen­ty­mi­sen suun­taan.[29]

Työ­väen uin­ti­kult­tuu­rin näkö­kul­mas­ta Kuo­pi­on työ­väen­yh­dis­tyk­sen Kal­li­o­ran­nan kah­vi­lal­la oli eri­tyi­nen ase­ma. Kah­vi­lan yh­tey­des­sä ol­lut sau­na, lai­tu­ri ja ra­vin­to­la tar­jo­si­vat uin­ti- ja pe­sey­ty­mis­mah­dol­li­suu­den niil­le, joil­la ei ol­lut omaa ke­sän­viet­to­paik­kaa. Kal­li­o­ran­nas­ta tu­li­kin yh­dis­tyk­sen jä­sen­ten li­säk­si suo­sit­tu vir­kis­täy­ty­mis­paik­ka työ­vä­es­töl­le laa­jem­min­kin.[30] Tie­to­ja Kal­li­o­ran­nal­la mah­dol­li­ses­ti jär­jes­te­tyis­tä uima­kou­luis­ta ei ole, mut­ta epäi­le­mät­tä moni työ­läis­per­heen lap­si on op­pi­nut ui­maan ran­nal­la oma­eh­toi­ses­ti. Kun­nal­lis­hal­lin­non ar­kis­to­ai­neis­to, sa­no­ma­leh­det tai työ­väen­yh­dis­tyk­sen his­to­ri­an­kir­joi­tus ei­vät osoi­ta, että työ­väen­jär­jes­töt oli­si­vat esit­tä­neet Kal­li­o­ran­taan tai muu­al­le kau­pun­kiin uima­lai­tok­sen ra­ken­ta­mis­ta.

Muiden malliin uimahalliin

Sa­no­ma­leh­dis­sä lau­sun­to­ja an­ta­neis­ta hen­ki­löis­tä Kuo­pi­on kau­pun­gin­joh­ta­jat oli­vat nä­ky­vim­piä aina sil­loin, kun kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa tai -val­tuus­tos­sa teh­tiin laa­jo­ja kan­san­ker­rok­sia kiin­nos­ta­via pää­tök­siä. Kuo­pi­os­sa vuo­si­na 1957–1970 kan­sa­kou­lun­tar­kas­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt Jou­ko Kau­ran­ne tun­si hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kau­pun­gin­joh­ta­ja Yrjö Nik­ki­län. Nik­ki­lä toi­mi kau­pun­gin­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1937–1962. Jou­ko Kau­ran­ne ker­too kau­pun­gin­joh­ta­jan ta­lous­joh­ta­mi­ses­ta: ”(…) Nik­ki­lä esit­ti ulos­päin vah­vaa päät­tä­jää, mut­ta oli tosi­a­si­as­sa va­ro­va mies, jon­ka pää­ta­voit­tee­na näyt­ti ole­van vero­äy­rin hin­nan py­syt­tä­mi­nen 11 pen­nis­sä. Vero­äy­rin pi­tä­mi­nen niin al­hai­se­na oli ai­heut­taa muun mu­as­sa kou­luis­sa ilta­vuo­ron li­säk­si muu­ta­mis­sa kou­luis­sa yö­vuo­ron. Sii­tä joh­tui­vat mo­net tais­te­lut Kuo­pi­on kun­nal­lis­e­lä­mäs­sä.” Epäi­le­mät­tä Yrjö Nik­ki­län tark­ka ta­lou­den­hoi­to vai­kut­ti myös hä­nen vä­häi­seen in­toon­sa edis­tää lii­kun­ta­paik­ka­ra­ken­ta­mis­ta.[31]

Kes­kus­te­lua ur­hei­lun ja muun kult­tuu­rin ti­lan­tar­peis­ta käy­tiin yhä ak­tii­vi­sem­min tal­vel­la 1954, jol­loin ur­hei­lu­lau­ta­kun­ta, nuo­ri­so­työ­lau­ta­kun­ta, Kuo­pi­on yh­teis­te­at­te­rin kan­na­tus­yh­dis­tys, TUL:n kuo­pi­o­lais­ten seu­ro­jen edus­ta­jat, Pohjois-Sa­von maa­kun­nal­li­nen tai­de­yh­dis­tys, Suo­men Pal­lo­lii­ton Sa­von pii­ri, Kuo­pi­on Tai­tei­li­ja­seu­ra ja SVUL:n Pohjois-Sa­von pii­ri jät­ti­vät Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­tol­le osoi­te­tun kir­jel­män ur­hei­lu- ja kult­tuu­ri­ta­lon ra­ken­ta­mi­sek­si paik­ka­kun­nal­le. Täs­sä yh­tey­des­sä Kuo­pi­on Uima­seu­ra aloit­ti sin­nik­kään työn uima­hal­lin saa­mi­sek­si kau­pun­kiin.[32]

Kaik­ki­aan kuo­pi­o­lai­nen uin­ti toi­mi mel­ko han­ka­las­sa ym­pä­ris­tös­sä, sil­lä uin­ti ei suin­kaan ol­lut kau­pun­gin suo­si­tuin ur­hei­lu­muo­to. Eri­tyi­ses­ti jal­ka­pal­lo ke­rä­si Väi­nö­län­nie­men ken­täl­le pe­laa­jat ja kat­so­moon in­nos­tu­neet kan­nat­ta­jat. Kuo­pi­on Pal­lo­seu­ra sai en­sim­mäi­sen Suo­men mes­ta­ruu­teen­sa vuon­na 1956 ja ylsi mes­ta­rik­si myös kak­si vuot­ta myö­hem­min. KuPS:n, Kuo­pi­on Pal­lo-To­ve­rei­den (KPT:n) ja Kuo­pi­on Elon (TUL-seu­ra) nuo­ri­so­työ oli laa­jaa. Myös jää­kie­kon ase­ma Kuo­pi­os­sa al­koi vah­vis­tua: KuPS:n jää­kiek­koi­li­jat pe­la­si­vat mes­ta­ruus­sar­jas­sa vuon­na 1954.[33]

Kuo­pi­o­lai­sel­le uin­nil­le oli hyö­dyl­lis­tä Hel­sin­gis­tä läh­töi­sin ol­leen ja Helsingfors Simsällskapia uin­ti­u­ral­laan edus­ta­neen uin­nin Suo­men mes­ta­ri Os­kar Aspegrenin siir­ty­mi­nen Kuo­pi­on Pu­he­lin­yh­dis­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­jak­si. Seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na Aspegren hyö­dyn­si HSS:ssä myös lii­ke-elä­mäs­sä op­pi­mi­aan tai­to­ja ja pu­hui ”seu­ra­toi­min­nan or­ga­ni­saa­ti­os­ta ja sen tär­key­des­tä”. Aspegren or­ga­ni­soi Kuo­pi­on Uima­seu­raan vuon­na 1955 uima­hal­li­ja­ok­sen, joka osal­taan vai­kut­ti uima­hal­lin val­mis­tu­mi­seen. Vuon­na 1958 Kuo­pi­oon pe­rus­tet­tiin Uima­hal­li- ja ur­hei­lu­ta­lon kan­na­tus­yh­dis­tys, jon­ka työn tu­lok­se­na laa­dit­tiin myös uima­hal­lin pii­rus­tuk­set. Sa­mal­la lak­kau­tet­tiin Kuo­pi­on Uima­seu­ran uima­hal­li­ja­os­to.[34]

Uima­hal­li- ja ur­hei­lu­ta­lon kan­na­tus­yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­jak­si va­lit­tiin Kuo­pi­on Uima­seu­ran jä­sen Ar­mas af Häll­ström. Ark­ki­teh­ti Kaj Mic­ha­el laa­ti hal­li­pii­rus­tuk­set ja kus­tan­nus­las­kel­mat. Vuon­na 1958 yh­dis­tys teki val­tuus­tol­le avus­tus­a­no­muk­sen, mut­ta ra­hoi­tus­ta ei saa­tu jär­jes­ty­mään.[35] Epä­on­nis­tu­neen yri­tyk­sen jäl­keen uu­teen uima­hal­li­hank­kee­seen läh­det­tiin pian, vaik­ka KuUS epäi­li, että uima­hal­lia ei ra­ken­ne­ta en­nen te­at­te­ri­ta­lon val­mis­tu­mis­ta. Kuo­pi­on uima­hal­lin suun­nit­te­lu- ja ra­ken­ta­mis­vai­hei­ta tut­ki­neen San­na Lin­del­lin mu­kaan kau­pun­gin­hal­li­tus edel­lyt­ti maa­lis­kuun 1961 poh­din­nois­saan, että uima­hal­li oli­si lä­hel­lä asu­tus­ta ja pal­ve­lu­ja. So­pi­vaa tont­tia va­li­tes­saan sen täy­tyi poh­tia ra­ken­nuk­sen toi­min­to­ja eli sitä, mitä pal­ve­lu­ja ja ra­ken­tei­ta hal­liin ha­lut­tai­siin sekä mil­lai­sia tila­rat­kai­su­ja suun­ni­tel­mat vaa­ti­si­vat. Ur­hei­lu­lau­ta­kun­ta ha­vait­si suun­nit­te­lu­työn laa­jat ja mut­kai­set nä­ky­mät mel­ko pian. Se esit­ti kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le eril­li­sen toi­mi­kun­nan ni­me­ä­mis­tä uima­hal­lin suun­nit­te­lua var­ten. Myös val­ti­on lii­kun­ta­paik­ka­ra­ken­ta­mis­ta oh­jaa­vil­ta eli­mil­tä ky­syt­tiin oh­jei­ta uima­hal­lin suun­nit­te­luun, ja val­tio jär­jes­ti uima­hal­lin ra­ken­ta­mis­ta suun­nit­te­le­vil­le paik­ka­kun­nil­le neu­vot­te­lu­ko­kouk­sia.[36]

Kau­pun­gin ark­ki­teh­ti­o­sas­to laa­ti uima­hal­lis­ta vuo­den 1961 lop­pu­puo­lel­la luon­nos­pii­rus­tuk­set, joi­hin kuu­lui myös ase­ma­piir­ros. Näis­sä pii­rus­tuk­sis­sa uima­hal­li oli si­joi­tet­tu Niiralan sora­kuo­pan alu­eel­le Mus­tin­lam­men ja rau­ta­tien vä­li­sel­le ete­lään päin viet­tä­väl­le rin­teel­le eli ny­kyi­sen uima­hal­lin pai­kal­le.[37] Uima­hal­li­han­ket­ta var­ten eri yh­tei­söt ke­rä­si­vät ra­haa ja tu­kea, joi­ta ne myös sai­vat. Esi­mer­kik­si kan­sa­kou­lun­tar­kas­ta­ja Jou­ko Kau­ran­ne pu­hui an­tau­muk­sel­li­ses­ti uima­hal­lin ra­ken­ta­mi­sen puo­les­ta eri­tyi­ses­ti las­ten ja nuor­ten näkö­kul­mas­ta. Kau­ran­ne ver­ta­si Kuo­pi­on uin­ti­mah­dol­li­suuk­sia syn­ty­mä­kau­pun­kiin­sa Lah­teen, jos­sa Kär­pä­sen kan­sa­kou­lus­ta läh­te­neis­tä lä­hes kaik­ki oli­vat uima­tai­toi­sia. Se­li­tys Kär­pä­sen kou­lu­lais­ten uima­tai­dol­le löy­tyi kou­lu­ra­ken­nuk­sen uima-al­taas­ta.[38]

Kuo­pi­on Uima­seu­ra kar­tut­ti uima­hal­li­ra­has­toa jär­jes­tä­mäl­lä uima­näy­tök­siä. Uima­seu­ra­lai­set tark­kai­li­vat tii­viis­ti mui­den kau­pun­kien uima­hal­li­hank­kei­ta ja te­ki­vät jo val­mii­siin hal­lei­hin tu­tus­tu­mis­ret­kiä. Toi­min­taa kui­ten­kin var­jos­ti­vat maa­kun­tiin le­vin­neet tie­dot uu­sien uima­hal­lien kor­keis­ta ku­luis­ta ja ylei­ses­tä toi­mi­mat­to­muu­des­ta.[39] Uin­nin alu­eel­li­ses­ta eri­lais­tu­mi­ses­ta osoi­tuk­se­na oli se, että Suo­men Uima­o­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­liit­to jär­jes­ti sa­maan ai­kaan Pohjois-Sa­von maa­seu­dul­le uima­lai­tok­sia. SUH:n Kuo­pi­on lää­nin toi­mi­kun­ta pe­rus­te­li uima­lai­tos­ten tär­keyt­tä: ”Ui­ma­laa käyt­tää ke­säi­sin pal­jon laa­jem­pi jouk­ko kuin ur­hei­lu­kent­tää, sen vuok­si on syy­tä tyy­dyt­tää myös tämä tar­ve.”[40]

Uima­hal­lin val­mis­tu­mis­ta vii­väs­tyt­ti­vät pää­kir­jas­ton li­säk­si lu­kui­sat muut kau­pun­gis­sa 1950-lu­vul­ta läh­tien vi­reil­lä ol­leet ra­ken­nus­hank­keet. Esi­mer­kik­si te­at­te­rin uut­ta ra­ken­nus­ta oli suun­ni­tel­tu jo pit­kään. Lu­et­te­lo 1960-lu­vun Kuo­pi­on ra­ken­nus­hank­keis­ta an­taa vai­kut­ta­van ku­van sii­tä, kuin­ka jul­ki­nen ra­ken­ta­mi­nen kau­pun­gis­sa kui­ten­kin kiih­tyi. Vuon­na 1963 val­mis­tui­vat Yh­teis­te­at­te­rin ra­ken­nus, Julkulan lai­tos­kir­jas­to ja Sär­ki­nie­men kir­jas­to. Vuon­na 1967 ko­ho­si uusi pää­kir­jas­to. Kau­pun­ki ra­ken­si myös lu­kui­sia tek­ni­seen toi­meen sekä sosiaali- ja ter­veys­toi­meen kuu­lu­via ra­ken­nuk­sia.[41]

Kuo­pi­on Uima­seu­ran Mart­ti Väi­nä­mön mie­li­pide­teks­ti­luon­nos uima­hal­lin ra­ken­ta­mi­sen puo­les­ta huo­kuu 1960-lu­vun hen­keä. Väi­nä­mö täh­den­si uima­hal­lin mer­ki­tys­tä uima­o­pe­tuk­sen, kun­to­uin­nin ja eri­tyis­lii­kun­nan näkö­kul­mas­ta. Nämä pe­rus­te­lut kos­ket­ti­vat myös va­sem­mis­ton kan­nat­ta­jia. Väi­nä­mön ha­vain­to sii­tä, että mo­net per­heet lap­si­neen suun­ta­si­vat kesä­lo­mil­laan maa­seu­dul­le, oli pe­rus­te tal­vi­sin uima­hal­lis­sa an­net­ta­val­le uima­o­pe­tuk­sel­le. Yhtä lail­la Väi­nä­mö kaa­vai­li myös sitä, että uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen myö­tä uima­o­pe­tus tu­li­si liit­tää kan­sa­kou­lu­jen ope­tus­suun­ni­tel­maan. Väi­nä­mön mie­les­tä kii­rei­sen elä­män­ryt­min kes­kel­lä rap­peu­tu­mis­il­mi­öi­den vai­vaa­mil­la ih­mi­sil­lä oli to­del­li­nen tar­ve har­joit­taa lii­kun­taa. Väi­nä­mön nä­ke­mys uima­hal­lin ra­ken­ta­mi­seen liit­ty­vis­tä pe­rus­te­luis­ta oli nyky­ajan näkö­kul­mas­ta­kin mo­der­ni: ”Ur­hei­lua pal­ve­le­via lai­tok­sia so­tien jäl­keen maa­ham­me ra­ken­net­ta­es­sa aja­tel­tiin kau­an lä­hes yk­sin­o­maan kil­pa­ur­hei­lua. Lo­pul­ta on kui­ten­kin jou­dut­tu ha­vait­se­maan, että au­to­maa­ti­on aika­kau­si vaa­tii joka­mie­hen ja -nai­sen lii­kun­taa.”[42] Sa­mal­la lin­jal­la oli myös kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, SVUL:n Pohjois-Sa­von pii­rin pu­heen­joh­ta­ja, vara­tuo­ma­ri Sep­po Aho­nen. Uima­hal­lin ra­ken­ta­mi­sen puo­les­ta erit­täin voi­mak­kaas­ti toi­mi­nut Aho­nen pe­rään­kuu­lut­ti ni­men­o­maan kan­sa­lais­ten työ­kun­non ko­hen­ta­mis­ta.[43]

Sel­vää on, että Kuo­pi­on uima­hal­lin val­mis­tu­mis­ta jou­dut­ti myös tie­to sii­tä, että Kal­la­ve­den vesi oli al­ka­nut li­kaan­tua voi­mak­kaas­ti.[44] Kuo­pi­on Uima­seu­ran hoi­dos­sa ol­lei­den Kuo­pi­on­lah­den uima­huo­nei­den yllä­pito lop­pui vuon­na 1965, jol­loin ha­vait­tiin, että Kuo­pi­on­lah­den saas­tu­mi­nen oli mit­taus­ten mu­kaan hät­käh­dyt­tä­vän pit­käl­lä. Kuo­pi­on Maan­vil­je­lys­in­si­nöö­ri­pii­rin tut­ki­mus osoit­ti, että vesi oli ”50-ker­tai­ses­ti huo­noa.”[45] Kuo­pi­on­lah­den uima­huo­nei­den pur­ka­mi­sen myö­tä tal­vi­uin­nin har­ras­ta­jil­le osoi­tet­tiin uu­dek­si har­ras­tus­pai­kak­si Väi­nö­län­nie­mi.[46]

Uima­hal­li­suun­nit­te­lun kiih­keim­mäs­sä vai­hees­sa eri ta­hot ot­ti­vat ak­tii­vi­ses­ti kan­taa sii­hen, pi­täi­si­kö Kuo­pi­oon ra­ken­taa 25 met­rin vai 50 met­rin uima-al­las. Val­ti­on ur­hei­lu­lau­ta­kun­nan sih­tee­ri, voi­mis­te­lun­o­pet­ta­ja Il­ma­ri Jär­vi­nen esit­ti kuo­pi­o­lai­sil­le 50-met­ris­tä ra­taa ”Tuk­hol­man-mal­lin mu­kai­ses­ti”. Käy­tän­nös­sä tämä oli­si tar­koit­ta­nut hal­pa­rat­kai­suis­ta hal­lia, jos­sa al­las oli­si ol­lut kaa­ke­loi­ma­ton mut­ta maa­lat­tu be­to­ni­al­las.[47] Hie­man yl­lät­tä­väs­ti SVUL:n isän­nöit­si­jä Vil­ho Nur­mi tuo­mit­si 50 met­rin ra­dan ra­ken­ta­mis­kaa­vai­lun ”mie­let­tö­mä­nä”. Kan­taan­sa Nur­mi pe­rus­te­li sil­lä, että Poh­jois­mais­sa on ai­no­as­taan yksi 50 met­rin rata Tuk­hol­mas­sa. Nur­mi pai­not­ti myös sitä, että kan­sal­li­nen kil­pai­lu­toi­min­ta ei vaa­di 50 met­rin ra­to­ja. Savo-leh­den haas­tat­te­le­ma Nur­mi vai­kut­ti al­taan pi­tuu­teen liit­ty­väs­tä ky­sy­myk­ses­tä mel­ko tuoh­tu­neel­ta, sil­lä hän to­te­si: ”Jos Kuo­pi­on kau­pun­gil­la on va­ro­ja hei­tet­tä­väk­si huk­kaan, niin voit­te­han aja­tel­la vaik­ka 100 m:n ra­taa, mut­ta 25 m:n rata on luon­nol­li­sin rat­kai­su.”[48] Jäl­keen­päin voi to­de­ta, kuin­ka Nur­mi ei mah­dol­li­ses­ti aa­vis­ta­nut uin­nin suo­si­on val­tai­saa nou­sua kaik­kien kan­sa­lais­ryh­mien kes­kuu­des­sa. Uin­ti­ti­lan niuk­kuus il­me­ni uima­seu­ro­jen näkö­kul­mas­ta Kuo­pi­os­sa pian uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen jäl­keen.

Niu­kas­ti por­va­ri­e­nem­mis­töi­nen (25–22) kau­pun­gin­val­tuus­to päät­ti lo­pul­ta vuon­na 1967 ra­ken­taa kuo­pi­o­lai­sen ark­ki­teh­din Esa Mal­mi­vaa­ran suun­nit­te­le­man uima­hal­lin Niiralaan.[49] Kuo­pi­on uima­hal­li avat­tiin ylei­söl­le 4.9.1969, ja se oli ra­ken­ta­mis­jär­jes­tyk­ses­sä Suo­men 38. uima­hal­li.[50] Uima­hal­li­ky­sy­myk­ses­sä val­tuus­ton por­va­ri­e­nem­mis­töi­syy­del­lä ei ol­lut mer­ki­tys­tä, sil­lä ku­ten nimi­merk­ki Ää­nes­tä­jä to­te­si, kan­na­tus­ta uima­hal­lil­le tuli sekä po­liit­ti­sel­ta va­sem­mis­tol­ta että oi­keis­tol­ta. ”Ää­nes­tä­jä” suh­tau­tui toi­veik­kaas­ti uima­hal­lin val­mis­tu­mi­seen sen jäl­keen, kun kau­pun­gin­val­tuus­to oli va­ran­nut 200 000 mark­kaa uima­hal­lin ra­hoi­tus­ta var­ten: ”Eri­koi­sen ilah­dut­ta­vaa val­tuus­ton te­ke­mäs­sä pää­tök­ses­sä on se, että ko­koo­mus ja ääri­va­sem­mis­to, jot­ka aina ovat ol­leet jo peri­aat­tees­sa toi­si­aan vas­taan mitä kiih­keim­min, ovat täs­sä lap­sia ja nuo­ria kos­ke­vas­sa ky­sy­myk­ses­sä unoh­ta­neet peri­aat­teel­li­set, po­liit­ti­set näkö­koh­dat ja aja­tel­leet tu­le­vien kuo­pi­o­lais­ten pa­ras­ta.”[51] Kuo­pi­on uima­hal­lin ra­ken­nus­kus­tan­nuk­sis­ta vas­ta­si­vat yh­des­sä Kuo­pi­on kau­pun­ki ja val­tio.[52] Uima­hal­lia al­koi sen val­mis­tu­mi­sen jäl­keen joh­taa kau­pun­gin­val­tuus­ton va­lit­se­ma uima­hal­lin joh­to­kun­ta.[53]

Uima­hal­lin joh­to­kun­ta va­lit­si uima­hal­lis­sa työn­sä aloit­ta­van hen­ki­lö­kun­nan. ”Ker­ran kak­si ’ääri­pää­tä’, ko­koo­muk­sen Kau­ko ’Posse’ Rau­tio ja kan­san­demo­kraat­tien Erk­ki ’Eko’ Hil­tu­nen, tu­li­vat luok­se­ni ja ke­hot­ti­vat mi­nua ha­ke­maan uin­nin­val­vo­jan paik­kaa. Kii­tin hei­tä läm­pi­mäs­ti, mut­ta ker­roin ha­lu­a­va­ni jat­kaa työ­tä­ni ta­lon­ra­ken­ta­ja­na”, Kuo­pi­on Työ­väen Ui­ma­rei­den ”luok­ka­tie­toi­nen” val­men­ta­ja Mat­ti Ho­lo­pai­nen muis­taa uima­hal­lin val­mis­tu­mi­sen het­kil­tä.[54] Vii­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Suo­mes­sa ryh­dyt­tiin va­lit­se­maan ih­mi­siä tär­kei­siin vir­koi­hin sil­lä pe­rus­teel­la mi­hin puo­lu­ee­seen he kuu­lu­vat. Il­mei­ses­ti uima­hal­lin joh­to­kun­nan jä­se­net Rau­tio ja Hil­tu­nen oli­vat yk­sis­sä tuu­min läh­te­neet et­si­mään po­liit­ti­ses­ti so­pi­via hen­ki­löi­tä myös uin­nin­val­vo­jik­si. Po­liit­ti­sen tasa­pai­non piti säi­lyä myös Kuo­pi­on uima­hal­lin uin­nin­val­vo­jan ko­rok­keel­la.

Ko­ko­nai­suu­des­saan Kuo­pi­on uima­hal­lin val­mis­tu­mi­nen nou­dat­ti kan­sal­lis­ta lii­kun­ta­kult­tuu­rin ke­hi­tys­lin­jaa. 1960-lu­vul­la alet­tiin ylei­ses­ti pu­hua sii­tä, että yh­teis­kun­nan teh­tä­vä­nä ei ol­lut pel­kän pe­rus­tur­val­li­suu­den ta­kaa­mi­nen, vaan sen oli otet­ta­va vas­tuu kan­sa­lais­ten hy­vin­voin­nis­ta ja sii­hen liit­ty­vis­tä pal­ve­luis­ta. Ka­ler­vo Ilmasen mu­kaan muut­tu­nei­den vaa­ti­mus­ten taus­tal­la vai­kut­ti suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan no­pea ke­hi­tys, jos­sa maa oli siir­ty­mäs­sä koh­ti jäl­ki­te­ol­lis­ta pal­ve­lu- ja hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­taa. Uu­des­sa ti­lan­tees­sa syn­tyi po­liit­ti­nen yh­teis­ym­mär­rys sii­tä, että val­ti­on piti li­sä­tä vai­ku­tus­taan yh­teis­kun­nas­sa ja toi­mia kan­sa­lais­ten so­si­aa­li­sen eri­ar­voi­suu­den ta­soit­ta­ja­na.[55]

[1] Wirilander 2008, 554.

[2] Ar­po­nen ja Par­vi­ai­nen 1985, 12.

[3] Suo­men Voi­mis­te­lu- ja Ur­hei­lu­lii­ton Pohjois-Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1910. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[4] Koi­vis­to 1994, 14.

[5] Hentilä 1982, 125; Mat­ka­nie­mi 2016.

[6] Hentilä 1982, 587.

[7] Työ­väen Ur­hei­lu­leh­ti 30.9.1922.

[8] Mark­ka­nen 1961, 14.

[9] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1929, 9. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[10] Tuo­mis­to 1982, 275–278, 289.

[11] Ilmanen ja Jup­pi 1999, 149; Kem­pas 1986, 69.

[12] Kem­pas 1986, 97.

[13] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 14.1.1953. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[14] Hentilä 1987, 307.

[15] Mat­ka­nie­mi 2016.

[16] Hentilä 1992, 366.

[17] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin uin­ti­ja­os­ton pe­rus­ta­mis­ko­kouk­sen pöy­tä­kir­ja. 1.7.1949. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[18] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 19.5.1950. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[19] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­ja 30.7.1951. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[20] Työ­väen Ur­hei­lu­leh­ti 4.9.1951.

[21] Kan­san Sana 12.6.1952.

[22] Kuo­pi­on Uima­seu­ran joh­to­kun­nan pöy­tä­kir­jat 28.5.1952, 16.6.1952. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[23] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1953. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[24] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­muk­set 1953–1968. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[25] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­muk­set 1965, 1967. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[26] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1960. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[27] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton Sa­von pii­rin toi­min­ta­ker­to­mus 1962. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[28] Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton toi­min­ta­ker­to­mus 1966, 3. Suo­men ur­hei­lu­ar­kis­to.

[29] So­pi­mus Suo­men Uima­lii­ton ja Työ­väen Ur­hei­lu­lii­ton kil­pai­lu­toi­min­nas­ta 28.7.1966. Suo­men Uima­lii­ton kir­je Kuo­pi­on Uima­seu­ral­le. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[30] Tuo­mis­to 1982, 295.

[31] Jou­ko Kau­ran­ne 24.10.2010.

[32] Savo 11.1.1954.

[33] Tuo­mis­to 2002, 174.

[34] Mart­ti Väi­nä­mö 23.1.2004.

[35] Sa­von Kan­sa 9.8.1945; Savo 6.6.1958; Kuo­pi­on Uima­seu­ran vuo­si­ker­to­mus 1958. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[36] Lin­dell 2007, 26.

[37] Kuo­pi­on kau­pun­gin­ark­ki­teh­din lii­te kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen esi­tys­lis­taan. Ko­pio. Päi­vää­mä­tön. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[38] Savo 1.12.1963.

[39] Mart­ti Väi­nä­mö 11.1.2003.

[40] Kuo­pi­on lää­nin uima­o­pe­tus- ja hen­gen­pe­las­tus­toi­mi­kun­nan kir­je Pohjois-Sa­von kun­tien ur­hei­lu­lau­ta­kun­nil­le 20.5.1959. Ko­pio. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[41] Tuo­mis­to 2002, 181.

[42] Mart­ti Väi­nä­mön kir­joit­ta­man ar­tik­ke­lin luon­nos 1967. Kuo­pi­on Uima­seu­ran ko­ko­el­ma.

[43] Sa­von Sa­no­mat 3.12.1964.

[44] Sa­von Sa­no­mat 10.11.1964.

[45] Sa­von Sa­no­mat 27.1.1965, 26.5.1965.

[46] Ur­hei­lu-/lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan lei­ke­kir­ja 1965. Sa­von Sa­no­mat. Päi­vää­mä­tön. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[47] Sa­von Sa­no­mat 16.12.1964.

[48] Ur­hei­lu-/lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan lei­ke­kir­ja 1964. Sa­von Sa­no­mat. Päi­vää­mä­tön. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[49] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1967. Kuo­pi­on kiin­teis­tö­jä kos­ke­vat asi­at. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to; Tuo­mis­to 2002, 181.

[50] Uin­ti 1970.

[51] Savo 18.12.1964, 19.12.1964.

[52] Lin­dell 2007, 35.

[53] Kuo­pi­on kau­pun­gin kun­nal­lis­ker­to­mus 1969, 205. Kuo­pi­on kau­pun­gin­ar­kis­to.

[54] Mat­ti Hil­tu­nen 4.10.2016.

[55] Ilmanen 1995, 284–287.

Kuo­pi­os­sa vuon­na 1926 pi­de­tyl­lä TUL:n nais­ten neli­viik­koi­sel­la voi­mis­te­lun­joh­ta­ja­kurs­sil­la käy­tiin myös ui­mas­sa. Työ­läis­las­ten uin­ti­har­joit­te­lu ka­na­voi­tui 1920-lu­vul­la por­va­ril­li­sen Kuo­pi­on Uima­seu­ran uima­kou­luun.  Kan­san Ar­kis­to.