Kuopio seuratoiminnan ympäristönä

Ajan­jak­soa 1860-lu­vul­ta en­sim­mäi­seen maa­il­man­so­taan asti on ni­mi­tet­ty Suo­men en­sim­mäi­sek­si te­ol­lis­tu­mis­vai­heek­si. Te­ol­lis­tu­mi­nen il­me­ni voi­mak­kaas­ti myös Kuo­pi­os­sa. Vuon­na 1905 puu- ja puu­se­pän­te­ol­li­suu­des­sa työs­ken­te­li noin puo­let te­ol­li­suu­den työn­te­ki­jöis­tä. Ke­hi­tys, jos­sa työ­vä­es­tö siir­tyi elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­des­ta puun­ja­los­tus­te­ol­li­suu­teen, jat­kui en­sim­mäi­seen maa­il­man­so­taan asti.[1] Kaup­pa­sa­ho­jen pe­rus­ta­mi­nen Kuo­pi­os­sa ta­pah­tui val­ta­kun­nal­li­ses­ti tar­kas­tel­tu­na mel­ko myö­hään. Kuo­pi­o­lai­sen puun­ja­los­tus­te­ol­li­suu­den huo­mat­ta­vim­mak­si tuot­teek­si nou­si­vat 1910-lu­vul­la rul­la­teh­taan tuot­teet, jos tuo­tan­toa ar­vi­oi­daan koko maan kan­nal­ta. Suur­te­ol­li­suut­ta se ei kui­ten­kaan ol­lut.[2]

Kuo­pi­on his­to­ri­an­kir­joit­ta­ja Tero Tuo­mis­to on to­den­nut, että li­han­ja­los­tus säi­lyi Kuo­pi­os­sa pit­kään käsi­työn­o­mai­se­na työ­nä. Vas­ta 1910-lu­vul­la ”mak­ka­ra­pa­jo­ja” voi­tiin Ilk­ka Num­me­lan mu­kaan al­kaa kut­sua te­ol­li­suus­lai­tok­sik­si. Kuo­pi­o­lai­sen elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­den mer­kit­tä­vä­nä kaup­pa­ta­va­ra­na 1800-lu­vun lo­pul­ta läh­tien oli maa­lais­voi. Te­ol­li­suu­dek­si mai­don­ja­los­tus Pohjois-Sa­vos­sa muut­tui vas­ta 1800-lu­vun lo­pul­la, jol­loin se­pa­raat­to­rit yleis­tyi­vät. Mei­je­ri­toi­min­ta oli­kin lii­ke­vaih­ton­sa pe­rus­teel­la ar­vi­oi­tu­na Kuo­pi­on suu­rim­pia te­ol­li­suus­lai­tok­sia. Eri­tyi­sen tuot­toi­saa se ei kui­ten­kaan ol­lut, kos­ka osuus­mei­je­ri mak­soi jä­se­nil­leen mai­dos­ta mah­dol­li­sim­man kor­ke­an hin­nan.[3]

It­se­näi­syy­den alku­vuo­si­na Kuo­pi­os­ta käy­tiin tii­viis­ti kaup­paa Pie­ta­riin. Mer­kit­tä­vä osa maa­kun­nan maa­lais­vois­ta toi­mi­tet­tiin edel­leen Ve­nä­jäl­le. Myös pien­puu­ta­va­ran ja polt­to­puun vien­nil­lä oli suu­ri mer­ki­tys maa­kun­nan ta­lou­del­le. Vas­taa­vas­ti Kuo­pi­on myl­ly­jen tuo­tan­to oli riip­pu­vai­nen Ve­nä­jäl­tä saa­ta­vas­ta tuon­ti­vil­jas­ta. Esi­merk­ki­nä 1920-lu­vun ta­lou­del­li­ses­ta las­kus­ta voi mai­ni­ta saha- ja puu­ta­va­ra­te­ol­li­suu­den, joka oli työ­voi­mal­la mi­tat­tu­na Kuo­pi­on suu­rin te­ol­li­suu­den­ala. Kun vuon­na 1920 seit­se­mäs­sä toi­mi­pai­kas­sa työs­ken­te­li 625 työn­te­ki­jää, vuo­si­kym­me­nen lo­pul­la alal­la työs­ken­te­li enää run­saat 270 työn­te­ki­jää. Ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta Saas­ta­moi­sen yri­tys­ko­ko­nai­suus oli erit­täin mer­kit­tä­vä kuo­pi­o­lai­sel­le ta­lous­e­lä­mäl­le.[4]

Kuo­pi­on te­ol­li­suus­lai­tok­set oli­vat tär­kei­tä vau­rau­den ja työn an­ta­jia. Esi­mer­kik­si Hall­ma­nin tuli­tik­ku­teh­taas­ta tuli hy­vin tun­net­tu. Puu­te­ol­li­suu­den li­säk­si kuo­pi­o­lais­ta tuo­tan­toa lei­ma­si me­tal­li- ja kone­paja­te­ol­li­suus. Päin­vas­toin kuin puun­ja­los­tus­te­ol­li­suus kone­paja­te­ol­li­suus laa­je­ni 1920-lu­vul­la. Toi­mi­paik­ko­jen mää­rä nou­si 1920-lu­vul­la kah­des­ta kah­dek­saan. Sa­mal­la työn­te­ki­jöi­den mää­rä kol­min­ker­tais­tui 356:een. Tero Tuo­mis­ton mu­kaan 1920-lu­vun puo­li­vä­lis­sä ar­vi­oi­tiin, että Kuo­pio oli Tam­pe­reen jäl­keen toi­sek­si tär­kein te­ol­li­suus­kau­pun­ki. Kaik­ki­aan kau­pun­gis­sa oli 67 eri­lais­ta te­ol­li­suus­y­ri­tys­tä, jois­sa oli yh­teen­sä 2 240 työn­te­ki­jää.[5]

Hei­ken­ty­neet ta­lous­suh­dan­teet al­koi­vat nä­kyä Kuo­pi­os­sa vuon­na 1928. Tuo­tan­to­lai­tok­set al­koi­vat irti­sa­noa vä­ke­ään run­saas­ti. Esi­mer­kik­si syk­syl­lä 1929 Puu­se­pän­teh­das irti­sa­noi 50 työn­te­ki­jää. Työt­tö­myy­den pa­hen­tu­es­sa ky­syn­tä su­pis­tui, ja kaup­pi­ai­den vai­keu­det pa­he­ni­vat. Vuon­na 1932 työt­tö­mäk­si oli il­moit­tau­tu­nut Kuo­pi­os­sa pe­rä­ti yli 11 500 kau­pun­ki­lais­ta.[6]

Kuo­pi­on kau­pun­gin väki­lu­vun kas­vu jat­kui 1900–1930-lu­vuil­la. Toi­sen maa­il­man­so­dan päät­ty­es­sä väki­luku lä­he­ni 30 000 asuk­kaan ra­jaa. Ilk­ka Num­me­la on se­lit­tä­nyt Kuo­pi­on kas­vua sil­lä, että Pohjois-Sa­von asu­tus kes­kit­tyi kau­pun­kiin. Sik­si Pohjois-Sa­von väki­luku on kas­va­nut suh­tees­sa Kuo­pi­o­ta hi­taam­min.[7] Huo­li­mat­ta Kuo­pi­on ri­pe­äs­tä kas­vus­ta suh­tees­sa ym­pä­röi­vään maa­kun­taan kau­pun­ki kas­voi var­sin mal­til­li­ses­ti, jos sitä ver­taa esi­mer­kik­si vuon­na 1905 kau­pun­ki­oi­keu­det saa­nee­seen Lah­teen. Kuo­pi­on kau­pun­gin väki­lu­vun kas­vu­in­dek­si esi­mer­kik­si vuo­si­na 1904–1941 oli 191. Vas­taa­vas­ti Lah­des­sa kas­vu­in­dek­si ky­sei­sel­lä ajan­jak­sol­la oli 557.[8] Suo­men väki­luku kas­voi vuo­si­na 1900–1940 Kuo­pi­o­ta hi­taam­min, sil­lä koko maan kas­vu­in­dek­si oli 139.[9]

Kuo­pi­on kau­pun­kiin muo­dos­tui eri yh­teis­kun­ta­ryh­mil­le tyy­pil­li­siä asu­ma-alu­ei­ta. Ilk­ka Num­me­lan mu­kaan vuon­na 1910 työ­vä­es­tö kes­kit­tyi ruu­tu­kaa­van reu­noil­le mut­ta myös kes­kus­taan ta­lon­o­mis­ta­jien ton­teil­le. 1910-lu­vul­le tul­ta­es­sa vir­ka­mie­het oli­vat kes­kit­ty­neet asu­maan ”Väi­nö­län­nie­men ku­peel­ta al­ka­val­le lin­jal­le, joka kaar­tui Kuo­pi­on­lah­tea myö­täil­len poh­joi­seen Pui­jon- ja Vuo­ri­ka­dun vä­lis­sä”. Toi­mi­hen­ki­löt asui­vat laa­jem­mal­la alu­eel­la kuin vir­ka­mie­het.[10]

Val­tuus­to­vaa­leis­sa oli omat tee­man­sa. 1800-lu­vun lo­pun val­tuus­to­vaa­le­ja lei­ma­si kie­li­ky­sy­mys, mut­ta vuo­si­na 1900–1914 kau­pun­ki­lai­sia pu­hut­ti­vat rait­tius­a­si­at. Vii­na­ky­sy­myk­ses­sä kau­pun­ki­lais­ten kan­ta il­me­ni vuo­den 1900 kun­nal­lis­vaa­leis­sa si­ten, että rait­tius­puo­lu­een kan­na­tus ää­nes­tä­jien luku­mää­rän mu­kaan las­ket­tu­na oli huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pi kuin vii­na­puo­lu­een, jota kan­nat­ti 42 % ää­nes­tä­jis­tä. Jäl­leen vuo­den 1910 kun­nal­lis­vaa­leis­sa ja­ka­ja­na lis­to­jen vä­lil­lä oli rait­tius­ky­sy­mys. Voi­tol­le pää­si­vät Kaup­pa­seu­ra ja Kun­nal­lis­klu­bi ai­no­as­taan noin pro­sent­ti­yk­si­kön erol­la ta­lon­o­mis­ta­jiin ja rait­tius­seu­ra­lai­siin ään­ten mu­kaan las­ket­tu­na. Vuo­den 1911 vaa­leis­sa jat­ket­tiin rait­tius­tee­mal­la, joka pää­tyi rait­tiu­den voit­toon. Vuo­den 1915 vaa­leis­sa rait­tius ei ol­lut enää yhtä ajan­koh­tai­nen ky­sy­mys kuin ai­em­min, kos­ka kiel­to­laki oli jo voi­mas­sa.[11]

Rait­tius­ky­sy­myk­sen ko­ros­tu­nei­suus tar­jo­si hy­vät mah­dol­li­suu­det lii­kun­nan kan­sa­lais­toi­min­nan ke­hit­tä­mi­sel­le. Seu­ra­toi­min­nan kes­kei­se­nä ta­voit­tee­na oli tar­jo­ta lap­sil­le, nuo­ril­le ja myös ai­kui­sil­le te­ke­mis­tä, joka voi­si edis­tää rait­tiut­ta. Vuo­den 1921 jäl­keen kau­pun­gin­val­tuus­toon tuli por­va­ril­li­nen enem­mis­tö pai­koin 22–14. Myös vuon­na 1922 va­li­tus­sa edus­kun­nas­sa oli por­va­ri­e­nem­mis­tö: por­va­ril­lis­ten puo­lu­ei­den osuus edus­ta­ja­pai­kois­ta oli 60,1 %. Edus­kun­nan por­va­ri­e­nem­mis­tö säi­lyi sel­väs­ti 1920- ja 1930-lu­vul­la. Suu­rim­mil­laan por­va­ril­lis­ten puo­lu­ei­den kan­na­tus oli vuon­na 1930, jol­loin niil­lä oli 64,8 % edus­ta­ja­pai­kois­ta. Vuo­den 1933 edus­kun­ta­vaa­leis­sa Isän­maal­li­nen Kan­san­lii­ke (IKL) sai uu­te­na puo­lu­ee­na 8,3 % edus­ta­ja­pai­kois­ta. Por­va­ril­lis­ten puo­lu­ei­den osuus edus­ta­ja­pai­kois­ta oli 62,7 %. Vuo­si­na 1920–1930 Suo­mea hal­lit­si kaik­ki­aan 14 hal­li­tus­ta, jois­ta useim­mat niis­tä oli­vat por­va­ril­li­sia.[12]

Van­han yh­te­näi­sen liik­keen ai­kai­nen työ­väen­yh­dis­tys siir­tyi sään­tö­jen­muu­tok­sen yh­tey­des­sä tam­mi­kuus­sa 1920 va­sem­mis­to­so­si­a­lis­tien joh­ta­mak­si, ja so­si­aa­li­demo­kraa­tit me­net­ti­vät val­tuus­to­paik­kan­sa Kuo­pi­os­sa vuo­den 1922 täy­den­nys­vaa­leis­sa. Vaik­ka yh­teis­kun­nal­li­set olot va­kiin­tui­vat 1920-lu­vun ku­lu­es­sa, työt­tö­myys ja hei­ken­ty­nyt ta­lous­kas­vu ai­heut­ti­vat kui­ten­kin on­gel­mia. Näi­hin ja mui­hin yh­teis­kun­nal­li­siin on­gel­miin liit­tyi mo­nia ky­sy­myk­siä, jot­ka aset­ti­vat po­liit­ti­set ryh­mit­ty­mät tiu­kas­ti vas­tak­kain. Sekä va­sem­mis­to­lai­sil­la että oi­keis­to­lai­sil­la oli omat kes­kus­te­lu­ka­na­van­sa. So­si­a­lis­ti­sel­la puo­lel­la mer­kit­tä­vä­nä yh­dis­tä­vä­nä te­ki­jä­nä oli esi­mer­kik­si am­mat­ti­yh­dis­tys­lii­ke. Tero Tuo­mis­ton mu­kaan ta­val­lis­ten kau­pun­ki­lais­ten elä­män­pii­ri oli tar­kas­ti ra­jat­tu. Työ­vä­es­tö ei käy­nyt suo­je­lus­kun­nan il­ta­ma­hu­veis­sa, ei­vät­kä po­liit­ti­sen oi­keis­ton kan­nat­ta­jat käy­neet työ­väen­ta­loil­la.[13] Kuo­pi­on kau­pun­gin­hal­lin­non uu­dis­ta­mi­sen myö­tä kau­pun­kiin va­lit­tiin kau­pun­gin­joh­ta­ja vuon­na 1929. En­sim­mäi­sek­si kau­pun­gin­joh­ta­jak­si va­lit­tiin Yrjö Nik­ki­lä, joka joh­ti kau­pun­kia vuo­teen 1962 asti. Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­ton koos­tu­muk­sen tar­kas­te­lu osoit­taa, kuin­ka 1920- ja 1930-lu­vul­la oi­keis­ton ase­ma Kuo­pi­os­sa vankistui sel­väk­si enem­mis­tök­si.[14]

Kuo­pi­os­sa ra­ken­net­tiin jul­ki­sin va­roin vain muu­ta­mia ur­hei­lu­paik­ko­ja 1910- ja 1920-lu­vuil­la. Pui­jon rin­teil­le teh­tiin 1910-lu­vul­la kelk­ka­mäki, jota käy­tet­tiin 1930-lu­vul­le asti. Hiih­to­kil­pai­lu­ja siel­lä jär­jes­tet­tiin 1910-lu­vul­ta al­ka­en. Pui­jon rin­teet ha­vait­tiin hy­väk­si myös uu­del­le tal­vi­la­jil­le, mäki­hy­pyl­le. Hyp­py­ri­mäet val­mis­tui­vat tal­koil­la Antikkalan puo­lel­le, ja en­sim­mäi­set mäki­hyp­py­kil­pai­lut pi­det­tiin vuon­na 1911.[15] Ur­hei­lu­ken­til­lä val­koi­sen aat­teen omak­su­nei­den oli mah­dol­lis­ta teh­dä nuor­ten kes­kuu­des­sa kas­va­tus­työ­tä, joka täh­tä­si sekä luja­her­mois­ten isän­maan­ys­tä­vien että tu­le­vien so­ti­lai­den fyy­si­seen kou­li­mi­seen. Ur­hei­lu­kent­tien ra­ken­ta­mi­ses­ta muo­dos­tui mer­kit­tä­vä työ­sar­ka ur­hei­lu­seu­roil­le ja suo­je­lus­kun­nil­le. Työ­tä to­del­la riit­ti, kos­ka Suo­mes­sa oli 1920-lu­vun alus­sa vain 61 eri­ta­sois­ta ur­hei­lu­kent­tää. Sa­mal­la ur­hei­lu sai vah­van ase­man en­nen kaik­kea poi­kien ja mies­ten har­ras­tuk­se­na.[16]

Van­haa Väi­nö­län­nie­men kent­tää kun­nos­tet­tiin 1920-lu­vul­la.[17] It­se­näis­ty­nees­sä nuo­res­sa tasa­val­las­sa ur­hei­lu­ken­tis­tä ja uima­lai­tok­sis­ta tuli tär­keä vä­li­ne pait­si val­koi­sel­le myös pu­nai­sel­le aat­teel­le. Pai­nia, voi­mai­lua ja yleis­ur­hei­lua Ii­sal­men Työ­väen Ur­hei­li­jois­sa har­ras­ta­nut Sulo Mus­to­nen (s. 1918) ker­too vas­tak­kain­a­set­te­lun vuo­sis­ta Ii­sal­mes­sa: ”Myö kun ker­ran ol­tiin Sankarniemellä, niin sin­ne tulj suo­je­lus­kun­nan poekaosasto. Tämä kap­tee­ni Hyö­ky olj sit­ten ve­tä­mäs­sä. Se rupes aja­maan mei­tä ken­täl­tä poekkeen: ’Tiällä ee kahessa leerissä olla, että se on mäntävä tuon­ne!’ ’Kuulehhan, tämä on vappaaehtosta hommoo, myö ei männä.’  Eehän se ollu mikkään kap­tee­ni. Täs­tä sit­ten vuan saevat leh­teen ju­tun. Ja minä saen selittee, kun mi­nus­ta te­ki­vät va­leh­te­li­jan. Minä tein oekaisun Iisalamen Sa­no­miin, mut­ta eevät julukasseet. Ja se olj tos´jut­tu, että ken­täl­tä ajet­tiin poekkeen. Sii­nä käätiin sit­ten kamppaelu, kun siel­lä ken­täl­lä olj ITU:n te­li­neet, ja Hyö­ky miäräs ot­ta­maan ne poes. No, ne haki juna­var­ti­o­mie­hiä sin­ne. Ja an­na­han olla, siel­lä olj nii­tä paenijoeta. Ne tulj ja sano, että mikä tiällä on. Minä sa­no­en, että vä­ki­sin pannoovat poes. Ja ne naaro ja läh­ti kävelemmään. Sa­man sar­jan mie­hiä oli­vat. Se oli melekosta, myö kaks mies­tä ol­tiin vuan: Hy­ny­sen An­ton ja minä.”[18]

Hallinnon rakentuminen

Sota­vuo­det ai­heut­ti­vat Kuo­pi­ol­le suu­ria ai­neel­li­sia vau­ri­oi­ta, joi­ta kau­pun­gis­sa kor­jat­tiin pit­kään. Jäl­leen­ra­ken­nus vaa­ti työ­voi­maa ja ra­haa, min­kä vuok­si paik­ka­kun­nan pan­kit oli­vat lu­jil­la lai­na­pyyn­tö­jen ta­kia. Sa­mal­la inf­laa­tio han­ka­loit­ti pank­ki­sääs­tä­mis­tä. Tero Tuo­mis­to on to­den­nut, kuin­ka Kuo­pio hyö­tyi eva­kois­ta ja siir­to­vä­es­tä sekä Kar­ja­las­ta Kuo­pi­oon siir­ty­neis­tä vi­ras­tois­ta, yri­tyk­sis­tä ja jär­jes­töis­tä. Mo­net Kuo­pi­oon muut­ta­neet lai­tok­set vah­vis­ti­vat kau­pun­gin ase­maa maa­kun­nan hal­lin­nol­li­se­na kes­kuk­se­na. Kuo­pi­on ta­lous­a­lu­een tu­le­vai­suut­ta var­jos­ti se, että van­ha vesi­yh­teys Sai­maan ka­na­vaan oli kat­ken­nut. Kuo­pi­os­ta oli tul­lut sisä­maan kau­pun­ki il­man meri­yh­teyt­tä, jol­la oli maa­il­man­so­tien vä­li­se­nä ai­ka­na suu­ri mer­ki­tys ulko­maan­kau­pal­le.[19]

So­tien jäl­keen tuo­tan­to­lai­tos­ten uu­si­mi­nen ja ajan­mu­kais­ta­mi­nen oli­vat vai­ke­aa tar­vi­ke­pu­lan vuok­si. Syn­kis­tä ta­lou­del­li­sis­ta nä­ky­mis­tä ja het­kel­li­sis­tä kat­kok­sis­ta huo­li­mat­ta Kuo­pi­on ta­lous läh­ti 1950-lu­vul­la nou­suun. Ta­lou­del­li­nen kas­vu ra­ken­tui ai­kai­sem­pien ra­ken­tei­den va­raan. Kaik­ki­aan nou­su­kau­si oli mo­nen te­ki­jän yh­teis­vai­ku­tus­ten seu­ras­ta. Tuo­mis­ton mu­kaan yh­teis­kun­nan muu­tok­sel­le ja kas­vul­le loi­vat edel­ly­tyk­siä sota-ai­ka­na ko­e­tut mur­rok­set, ku­ten vä­es­tön liik­ku­vuus, uu­sien ih­mis­ten muut­to­vir­ta, pe­rin­tei­sen asen­noi­tu­mi­sen höl­len­ty­mi­nen ja to­tu­tun elä­män­me­non poik­ke­a­vas­ti kat­kais­seet ta­pah­tu­mat.[20]

Kuo­pi­os­sa oli pe­rin­tei­ses­ti ol­lut voi­ma­kas­ta tuk­ku­kaup­paa, myl­ly­te­ol­li­suut­ta ja usei­ta puu­ta raa­ka-ai­nee­na käyt­tä­nei­tä tuo­tan­to­lai­tok­sia. Näi­den alo­jen kas­vu kui­ten­kin py­säh­tyi jo en­nen so­tia. 1950-lu­vul­la kau­pun­gis­ta en­nus­tet­tiin muo­dos­tu­van suu­ren alu­een hal­lin­nol­li­nen kes­kus.[21] Huo­li­mat­ta sii­tä, että Kuo­pi­on ta­lous­e­lä­mä vah­vis­tui ja te­ol­li­suu­den pe­rus­ta­kin itse asi­as­sa laa­je­ni, maa­kun­nan kes­kuk­ses­ta ei ke­hit­ty­nyt var­si­nais­ta te­ol­li­suus­kau­pun­kia. Sen ase­ma vah­vis­tui kui­ten­kin en­nus­tei­den mu­kai­ses­ti hal­lin­nol­li­se­na kes­kuk­se­na, mikä nä­kyi myös vä­es­tö­ra­ken­tees­sa. Vuo­den 1960 tie­to­jen mu­kaan te­ol­li­suu­des­sa ja ra­ken­nus­toi­min­nas­sa työs­ken­te­li kau­pun­gis­sa enää 41 % am­ma­tis­sa toi­mi­nees­ta vä­es­tös­tä. Sa­mal­la yli 56 % vä­es­tös­tä sai toi­meen­tu­lon­sa kau­pas­ta, lii­ken­tees­tä ja muis­ta pal­ve­lu­a­lois­ta.[22]

Asu­kas­mää­rä kas­voi edel­leen Kuo­pi­os­sa 1950-lu­vul­la. Vä­es­tö li­sään­tyi sekä muut­to­liik­keen että syn­ty­vyy­den seu­rauk­se­na. Vuo­si­na 1945–1968 kau­pun­gin väki­luku kak­sin­ker­tais­tui. Huo­mat­ta­vim­pia kas­vu­vuo­sia oli­vat 1947, 1949 ja 1960. Suh­tees­sa ai­kai­sem­min ver­rat­tuun Lah­teen Kuo­pio kas­voi edel­leen mal­til­li­ses­ti. En­sim­mäi­se­nä toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­kei­se­nä vuo­si­kym­me­ne­nä (1945–1955) Lah­den kas­vu­in­dek­si oli 143 ja Kuo­pi­os­sa 135.[23] Sa­mal­la Kuo­pi­on kau­pun­ki­mai­nen ilme vah­vis­tui ker­ros­ta­loi­neen, joi­ta kau­pun­gin oma kiin­teis­tö­yh­tiö Niiralan Kul­ma Oy al­koi ra­ken­taa 1950-lu­vul­ta al­ka­en.[24]

Moni 1960-lu­vul­la val­mis­tu­neis­ta hank­keis­ta oli saa­nut Kuo­pi­os­sa al­kun­sa jo ai­kai­sem­min. Esi­mer­kik­si te­at­te­ria oli suun­ni­tel­tu jo pit­kään. Koko Suo­men väki­lu­vun kas­vuun ver­rat­tu­na Kuo­pio kas­voi vuo­si­na 1950–1970 no­pe­as­ti. Val­ta­kun­nan väki­lu­vun kas­vu­in­dek­si oli ky­sei­si­nä vuo­si­na 114,1. Kuo­pi­os­sa se oli pe­rä­ti 195,5.[25] Kuo­pi­on kau­pun­gin väki­lu­vun kas­vus­sa huo­mat­ta­va osuus oli myös kun­ta­lii­tok­sil­la. Kuo­pi­on päät­tä­jät oli­vat tut­ki­neet jo en­nen 1960-lu­kua mah­dol­li­suut­ta alue­lii­tok­siin. Kui­ten­kin 1960-lu­vun alus­sa mo­net Kuo­pi­o­ta ym­pä­röi­neet pie­net kun­nat jou­tui­vat ta­lou­del­li­siin vai­keuk­siin kun­tien teh­tä­vien li­sään­ty­es­sä. Kuo­pi­on kau­pun­gin­hal­li­tus­ta huo­les­tut­ti­vat muun mu­as­sa Kuo­pi­on maa­lais­kun­nan suun­ni­tel­mat alue­kes­kus­ten ra­ken­ta­mi­sek­si. Maa­lais­kun­nan liit­ty­mi­nen Kuo­pi­on kau­pun­kiin vah­vis­tet­tiin kun­nan­val­tuus­tos­sa maa­lis­kuun vii­mei­se­nä päi­vä­nä 1966. Lii­tos­päi­väk­si mää­ri­tel­tiin vuo­den 1969 en­sim­mäi­nen päi­vä.[26]

Niin sa­no­tun pit­kän val­tuus­ton aika päät­tyi Kuo­pi­os­sa vuo­den 1945 lo­pul­la. Jou­lu­kuun kun­nal­lis­vaa­lei­hin kiin­ni­tet­tiin poik­keuk­sel­lis­ta huo­mi­o­ta, kos­ka maa­lis­kuun 1945 edus­kun­ta­vaa­lit oli­vat jo en­na­koi­neet voi­mak­kai­ta muu­tok­sia. Jou­lu­kuun 1945 kun­nal­lis­vaa­leis­sa val­ta säi­lyi por­va­ril­li­sil­la ryh­mil­lä, sil­lä ”va­paan yh­teis­kun­ta- ja ta­lous­e­lä­män puo­les­ta” -ryh­mä sai 21 paik­kaa ja ”työ­väen ja henkistentyöntekijäin vaa­li­liit­to” sai 19 paik­kaa. Yksi val­tuu­tet­tu edus­ti si­tou­tu­mat­to­mia. Kuo­pio oli yksi niis­tä kym­me­nes­tä kau­pun­gis­ta, jois­sa yh­ty­neet por­va­ril­li­set voi­mat saa­vut­ti­vat enem­mis­tön.[27]

Myös Kuo­pi­on työ­väen­yh­dis­tyk­sen his­to­ri­aa tut­ki­nut Tero Tuo­mis­to on ar­vi­oi­nut, kuin­ka so­si­aa­li­demo­kraa­tit ha­lu­si­vat ym­mär­ret­tä­vis­tä syis­tä ir­rot­tau­tua ra­sit­teis­ta, joi­ta sota-ajan yh­teis­työ por­va­rei­den kans­sa oli ai­heut­ta­nut. So­si­aa­li­demo­kraat­tien kamp­pai­lu por­va­ril­li­sia puo­lu­ei­ta vas­taan oli sel­vä: ”Por­va­rei­den kun­nal­li­nen val­ta Kuo­pi­os­sa oli mur­ret­ta­va.”[28] Kau­pun­gin­val­tuus­ton voi­ma­suh­tei­den muut­tu­mi­nen por­va­ril­li­ses­ta va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sek­si oli mer­kil­le pan­ta­vaa  kau­den 1954–1956 kun­nal­lis­vaa­leis­sa. Tuol­loin ää­nes­tys­pro­sent­ti ko­ho­si jopa 73,8 %:iin.[29] Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­ton koos­tu­mus­ta tar­kas­tel­ta­es­sa ha­vai­taan, että so­si­aa­li­demo­kraat­ti­sen puo­lu­een jyrk­kä ha­jaan­nus 1960-lu­vul­la hei­jas­tui koko suo­ma­lai­seen yh­teis­kun­taan, myös Kuo­pi­oon. Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­toon tuli por­va­ril­li­nen enem­mis­tö vuo­den 1968 vaa­lien jäl­keen, jol­loin edus­ta­jat vaih­tui­vat poik­keuk­sel­li­sen run­saas­ti.[30] Va­sem­mis­ton vah­va kan­na­tus oli kan­sal­li­nen il­miö, kos­ka yh­teis­kun­nal­lis­ta ilma­pii­riä vä­rit­ti 1960-lu­vun puo­li­vä­lis­tä al­ka­en opis­ke­li­joi­den va­sem­mis­to­lai­nen ra­di­ka­lis­mi. Vuo­si­kym­me­nen lo­pul­la edus­kun­nas­sa oli va­sem­mis­to­e­nem­mis­tö, sil­lä vuo­den 1966 edus­kun­ta­vaa­leis­sa so­si­a­lis­ti­set puo­lu­eet sai­vat 51,0 % kan­san­e­dus­ta­ja­pai­kois­ta.

Koulutuksen kaupunki

Kuo­pi­on työ­pai­kat kes­kit­tyi­vät 1970-lu­vul­la vaa­te­tus- ja teks­tii­li­te­ol­li­suu­teen, puu­ta­va­ra­te­ol­li­suu­teen, elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­teen sekä pa­pe­ri- ja graa­fi­seen te­ol­li­suu­teen. Yli 80 % kau­pun­gin te­ol­li­sis­ta työ­pai­kois­ta oli näil­lä aloil­la. Kuo­pio kas­voi myös tuk­ku­kau­pan kes­kuk­se­na, ja kau­pun­gis­ta käy­tiin vil­kas­ta raja­kaup­paa Neu­vos­to­liit­toon. Asu­kas­mää­rän kas­vu vil­kas­tut­ti myös vä­hit­täis­kaup­paa.[31]

Kuo­pi­ol­le oli pal­jon hyö­tyä sii­tä, että Suo­mi vuok­ra­si Neu­vos­to­lii­tol­ta Sai­maan ka­na­van alu­een vuon­na 1962. Si­ten Kuo­pio sai uu­del­leen en­nen so­tia käy­tös­sä ol­leen yh­tey­den Suo­men­lah­teen. Kuo­pi­on Kum­pu­saa­reen val­mis­tui vuon­na 1973 syvä­sa­ta­ma, joka yh­des­sä Var­kau­den syvä­sa­ta­man kans­sa mah­dol­lis­ti suur­ten val­ta­meri­a­lus­ten käyn­nin kau­pun­gis­sa. Val­ta­meri­a­luk­set toi­vat Kuo­pi­oon muun mu­as­sa nes­te­mäis­tä polt­to­ai­net­ta, polt­to­tur­vet­ta, sa­vea ja suo­laa.[32]

Vaik­ka 1970-lu­vun alus­sa te­ol­li­suu­den työ­pai­kat li­sään­tyi­vät, ta­lou­del­li­nen kas­vu tait­tui vuon­na 1973 niin sa­not­tuun öljy­krii­siin. Vuo­des­ta 1977 al­ka­en maan hal­li­tus pyr­ki el­vy­tys­po­li­tii­kal­la li­sää­mään ta­lou­del­lis­ta toi­me­li­ai­suut­ta. Työt­tö­mien mää­rä oli vuon­na 1978 val­ta­kun­nal­lis­ta ta­soa kor­ke­am­pi, sil­lä työt­tö­mä­nä tai pak­ko­lo­mal­la kau­pun­gin työ­voi­mas­ta oli lä­hes 12 %.[33]

Laki kor­ke­a­kou­lun pe­rus­ta­mi­ses­ta Kuo­pi­oon an­net­tiin vuon­na 1966. Opin­ah­jon vas­taan­ot­ta­mi­nen ei oli­si ol­lut kui­ten­kaan mah­dol­lis­ta il­man kau­pun­gin ak­tii­vis­ta otet­ta. Kuo­pi­on kor­ke­a­kou­lun toi­min­ta käyn­nis­tyi syys­kuus­sa 1972 ka­sar­mil­ta tyh­jik­si jää­neis­sä vuok­ra­ti­lois­sa. Kor­ke­a­kou­lun saa­mi­nen Kuo­pi­oon oli huo­mat­ta­va pi­ris­tys Kuo­pi­on kau­pun­gil­le. Ope­tus toi kau­pun­kiin mu­ka­naan pal­jon nuo­ria ih­mi­siä ja uu­den­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia kau­pun­gin ke­hit­tä­mi­seen. Kuo­pi­on kor­ke­a­kou­lun ke­hit­tä­mi­ses­sä lää­ke­tie­tees­tä tuli pai­no­pis­te­ala heti pe­rus­ta­mis­vai­hees­sa. Toi­saal­ta osaa kuo­pi­o­lai­sis­ta jäi har­mit­ta­maan se, että kor­ke­a­kou­luun ei saa­tu lain­kaan hu­ma­nis­tis­ta ope­tus­ta eikä tut­ki­mus­ta.[34] Itä-Suo­mes­sa hu­ma­nis­ti­nen tie­de­kun­ta si­joi­tet­tiin Joen­suun kor­ke­a­kou­luun, myö­hem­pään Joen­suun yli­o­pis­toon. Vuon­na 2010 Joen­suun yli­o­pis­to ja Kuo­pi­on yli­o­pis­to yh­dis­tyi­vät Itä-Suo­men yli­o­pis­tok­si.

Kuo­pi­on maa­lais­kun­nan liit­ty­mi­nen Kuo­pi­on kau­pun­kiin nos­ti asu­kas­lu­kua vuon­na 1969 noin 8 000:lla. Myös Riis­ta­ve­den kun­ta kiin­nos­tui kun­ta­lii­tok­ses­ta, mut­ta se päät­ti kui­ten­kin py­syä it­se­näi­se­nä. Lo­pul­ta huh­ti­kuus­sa 1971 Riis­ta­ve­den kun­nan­val­tuus­to päät­ti Kuo­pi­oon liit­ty­mi­ses­tä vuo­den 1973 alus­ta, jol­loin Kuo­pi­on asu­kas­luku ko­ho­si liki 3 500 hen­ki­löl­lä. Vuon­na 1974 ylit­tyi 70 000 asuk­kaan mää­rä, ja vuon­na 1979 asu­kas­luku oli jo lä­hes 73 600.[35] Joka ta­pauk­ses­sa kau­pun­gin kas­vu oli mal­til­lis­ta, kun kas­vua ver­taa vuo­siin 1945–1968. Tuol­loin vuo­tui­nen kas­vu­in­dek­si oli kes­ki­mää­rin 4,2. Vuo­si­na 1969–1979 vuo­tui­nen kas­vu­in­dek­si oli ai­no­as­taan 1,4. Jos Kuo­pi­on kas­vua ver­ra­taan koko Suo­men kas­vu­in­dek­siin 1970-lu­vul­la, ha­vai­taan kui­ten­kin, että Kuo­pio kas­voi kan­sal­li­ses­ti kat­sot­tu­na ri­pe­äs­ti. Suo­men vuo­tui­nen kas­vu­in­dek­si oli hie­man alle 0,4.[36]

Kor­ke­a­kou­lu­o­pe­tuk­sen myö­tä Kuo­pi­on ase­ma pe­rin­tei­se­nä opis­ke­lu­kau­pun­ki­na vah­vis­tui. Myös pe­rus-, am­mat­ti- ja lu­kio-ope­tus sekä opis­to­ta­son kou­lu­tus oli­vat maa­kun­nan kes­kuk­ses­sa vah­vaa. Esi­mer­kik­si luku­vuon­na 1978–1979 Kuo­pi­on pe­rus­kou­luis­sa oli 511 opet­ta­jaa ja kaik­ki­aan 10 451 op­pi­las­ta. Kau­pun­gin seit­se­mäs­sä lu­ki­os­sa ja yh­del­lä ilta­lin­jal­la oli yh­teen­sä 98 opet­ta­jaa ja 2 235 opis­ke­li­jaa. Am­ma­til­li­sis­ta oppi­lai­tok­sis­ta suu­rin oli Pohjois-Sa­von am­ma­til­li­nen oppi­lai­tos, jos­sa oli noin 1 400 opis­ke­li­jaa. Kuo­pi­on tek­nil­li­ses­sä oppi­lai­tok­ses­sa oli 1 197 opis­ke­li­jaa.[37]

Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa oli va­sem­mis­to­e­nem­mis­tö vuo­den 1968 vaa­lei­hin saak­ka. Niu­kas­ti por­va­ril­li­nen enem­mis­tö muut­tui vuo­den 1972 kun­nal­lis­vaa­leis­sa uu­del­leen yh­den val­li­kau­den ajak­si yh­den pai­kan va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sek­si, en­nen kuin por­va­ril­li­nen enem­mis­tö va­kiin­tui. Kuo­pi­on va­sem­mis­toa aja­tel­len vaa­li­kau­del­le 1969–1972 ajoit­tui mer­kit­tä­vä tai­te­koh­ta, sil­lä tuol­loin kan­san­demo­kraat­tien ja so­si­aa­li­demo­kraat­tien kan­na­tus oli ta­san. Tä­män jäl­keen kan­na­tus kään­tyi so­si­aa­li­demo­kraat­tien hy­väk­si.[38]

Kiin­nos­ta­vaa vuo­den 1976 kun­nal­lis­vaa­li­tu­lok­ses­sa oli se, että so­si­aa­li­demo­kraat­ti­nen ryh­mä kas­voi edel­leen. Va­jaas­sa kym­me­nes­sä vuo­des­sa ryh­mä kas­voi kol­man­nek­sel­la. Kuo­pi­on kau­pun­gin­val­tuus­ton va­sem­mis­to­e­nem­mis­tö ra­pau­tui Suo­men Kan­san Demo­kraat­ti­sen Lii­ton (SKDL:n) val­tuus­to­ryh­män pie­ne­ne­mi­sen vuok­si.[39] Val­ta­kun­nal­li­ses­ti por­va­ril­lis­ten puo­lu­ei­den ase­ma vah­vis­tui vuo­den 1970 edus­kun­ta­vaa­leis­sa. Tuol­loin por­va­ril­li­set puo­lu­eet sai­vat va­sem­mis­to­e­nem­mis­töi­sen edus­kun­nan jäl­keen pe­rä­ti 58,6 % edus­ta­ja­pai­kois­ta. Por­va­ril­lis­ten puo­lu­ei­den vah­va ase­ma säi­lyi myös vuo­si­na 1972 ja 1975 va­li­tuis­sa edus­kun­nis­sa.

[1] Num­me­la 1989, 89–90.

[2] Num­me­la 1989, 90.

[3] Num­me­la 1989, 72.

[4] Tuo­mis­to 2002, 54–56.

[5] Tuo­mis­to 2002, 56.

[6] Tuo­mis­to 2002, 88.

[7] Num­me­la 1989, 12–13.

[8] Halila 1958, 281.

[9] Suo­men ti­las­tol­li­nen vuo­si­kir­ja 2001, 69.

[10] Num­me­la 1989, 207–211.

[11] Num­me­la 1986, 258.

[12] Tuo­mis­to 2002, 81, 110.

[13] Tuo­mis­to 2002, 26, 74–78.

[14] Tuo­mis­to 2002, 81, 110.

[15] Tuo­mis­to 2002, 42.

[16] Va­sa­ra 2004, 88.

[17] Tuo­mis­to 2002, 46, 50.

[18] Sulo Mus­to­nen 24.7.2001. Ii­sal­mes­sa käy­te­tyn sa­von mur­teen, jota Mus­to­nen pu­hees­saan an­si­ok­kaas­ti käyt­ti, oi­keel­li­suu­den on tar­kas­ta­nut TUL:n nuor­ten pii­rin­en­nä­tyk­sen ITU:n ri­veis­sä juos­sut savontaja Ola­vi Ryt­kö­nen 28.10.2016. Ryt­kö­sen pe-aika 100 met­ril­lä oli 11,91 vuon­na 1986.

[19] Tuo­mis­to 2002, 156–157.

[20] Tuo­mis­to 2002, 164.

[21] Tuo­mis­to 1989, 12.

[22] Tuo­mis­to 2002, 156.

[23] Halila 1958, 670.

[24] Tuo­mis­to 2002, 165.

[25] Suo­men ti­las­tol­li­nen vuo­si­kir­ja 2001, 69.

[26] Tuo­mis­to 2002, 187.

[27] Tuo­mis­to 2002, 157.

[28] Tuo­mis­to 2002, 157.

[29] Tuo­mis­to 2002, 169.

[30] Tuo­mis­to 2002, 181.

[31] Tuo­mis­to 2002, 198–199.

[32] Tuo­mis­to 2002, 199.

[33] Tuo­mis­to 1989, 142–146.

[34] Tuo­mis­to 2002, 187, 191, 198.

[35] Tuo­mis­to 2002, 187.

[36] Tuo­mis­to 2002, 187.

[37] Tuo­mis­to 2002, 194–195.

[38] Tuo­mis­to 2002, 181.

[39] Tuo­mis­to 1989, 140.

Sam­mon tuli­tik­ku­teh­taan työn­te­ki­jöi­tä teh­taan edus­tal­la vuon­na 1920. Osa heis­tä oli epäi­le­mät­tä luo­mas­sa kuo­pi­o­lais­ta työ­läis­ur­hei­lua. Kuo­pi­on kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen mu­seo.